Pokka pitää -sarjan aihe vapaa

Siis tapasin niiiiiin ihanan miehen pubissa toissapäivänä. Nimeltään herra Winston, ammatiltaan vedonvälittäjä vinttikoirakilpailuissa. Todellinen herrasmies, kehui niin kauniisti sääriäni ja sanoi että harvoin on naisella sääret niin anteliaasti tarjolla. Kihhih. Niiin odotan että pääsen esitelemään herra Winstonin meidän niuholle Hyacinth-siskolle, joka aina väittää että olen lutkahtava enkä tule saamaan kunnon miestä. Herra Winston ja minä tulemme menemään naimisiin ja pääsen lopultakin muuttamaan pois meidän Daisyn luota!

Voinko laittaa hääpuvukseni minihameen, jos se on valkoinen? Haittaako jos hame on niin tiukka että polvet ottaa koko ajan yhteen ja kävelen hassusti sipsuttaen? Herra Winston sanoo että on vain hemaisevaa kun kävelen sen näköisesti että voin kellahtaa selälleni koska vaan. Samaa sanoi muuten myös herra Brown. Ja herra Spacey. Ja herra Kilroy. ja herra no-mikä-se-nyt-olikaan ennen herra Kilroyta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi maailman parhaista sarjoista. 

Patricia Routledge as Hyacinth - yksi parhaista näyttelijäsuorituksista tv-sarjassa koskaan. Tuo on niitä rooleja, jotka on sellaisia, ettei voisi edes kuvitella kenenkään muun näyttelevän sitä hahmoa. Auta armias, jos joku saa päähänsä tehdä tuosta jonkinlaisen uuden version...

Mieheni viihtyy hyvin puutarhassamme ja olenkin häntä kannustanut kuninkaallisessa harrastuksessaan.

Nyt hän on ilmaissut kiinnostuksensa laajentaa myös keittiöpuutarhailuun, pyysin häntä käyttämään nimitystä potagerie erotukseksi rahvaan perunapelloista.

Miten suhtautua asiaan huomioiden asemamme yhteisössä? Ja mikä olisi hienostunut ja ylevä tapa aloittaa viljely, parsaa ja salottisipulia olen harkinnut mutten vielä ole antanut suostumustani.

Sota- ja pulavuosinahan tällainen viljely on kuninkaallistenkin tapana, mutta onko se sopivaa eläköityneelle virkamiehelle kun varsinaista tarvetta käsiensä likaamiselle ravinnon vuoksi ei ole. Onhan meillä toki varaa hankkia ruokatarvikkeemme kuninkaallisilta hovihankkija-ketjulta.

Olen keski-ikäinen nainen, pukeudun seksikkäästi ja menen edelleen heittämällä parikymppisestä. Rakastan eritoten varattuja miehiä, joten pitäkäähän mammat silmällä niitä miehiänne. ;)

Rose

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei osaa ajaa autoa oikeaoppisesti, eikä selvästi pidä ohjeistuksistani. Huomenna ajelemme maaseudulle ylelliseen kartanohotelliin nauttimaan kupilliset teetä ja pukkuleipiä, hermostuttaa tuo matkan taittaminen jo valmiiksi.

Soita Elisabetille ja kiellä häntä kertomasta minne olette menossa. Kyllä sana kiertää tänä iltana ja naapurit katselevat pihoiltaan minkä näköisen puvun olet valinnut maaseutukierrokselle. Muista kertoa Richardille, miten naapureille vilkutetaan. Sinä kyllä osaat.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni viihtyy hyvin puutarhassamme ja olenkin häntä kannustanut kuninkaallisessa harrastuksessaan.

Nyt hän on ilmaissut kiinnostuksensa laajentaa myös keittiöpuutarhailuun, pyysin häntä käyttämään nimitystä potagerie erotukseksi rahvaan perunapelloista.

Miten suhtautua asiaan huomioiden asemamme yhteisössä? Ja mikä olisi hienostunut ja ylevä tapa aloittaa viljely, parsaa ja salottisipulia olen harkinnut mutten vielä ole antanut suostumustani.

Sota- ja pulavuosinahan tällainen viljely on kuninkaallistenkin tapana, mutta onko se sopivaa eläköityneelle virkamiehelle kun varsinaista tarvetta käsiensä likaamiselle ravinnon vuoksi ei ole. Onhan meillä toki varaa hankkia ruokatarvikkeemme kuninkaallisilta hovihankkija-ketjulta.

Tämä onkin hankala kysymys. Puutarhanhoito sinänsä on mitä hienostunein ja ylevin harrastus miehelle. Vähän kuin koruompelu naiselle. Ruoan kasvatus sen sijaan vertautuu pikemminkin sukkien parsimiseen. Oletettavasti siinäkin tarvitaan jonkinlaista rahvaanomaista taitoa, mutta hienostuneisuus siitä puuttuu.

Sinuna kannustaisin miestäni keskittymään Lancaster- ja York -ruusujen kasvatukseen. Jos hänen on aivan pakko ruokaakin kasvattaa, niin sitten tosiaan parsaa, latva-artisokkaa tai jotain muuta komealta kalskahtavaa ja vaikeasti kasvatettavaa. Näitä voi sitten tarjoilla kynttiläillallisilla. Varmasti jostain aikakirjoista löytyy ennakkotapaus kuninkaallisesta, joka kasvatti itse omat parsansa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni viihtyy hyvin puutarhassamme ja olenkin häntä kannustanut kuninkaallisessa harrastuksessaan.

Nyt hän on ilmaissut kiinnostuksensa laajentaa myös keittiöpuutarhailuun, pyysin häntä käyttämään nimitystä potagerie erotukseksi rahvaan perunapelloista.

Miten suhtautua asiaan huomioiden asemamme yhteisössä? Ja mikä olisi hienostunut ja ylevä tapa aloittaa viljely, parsaa ja salottisipulia olen harkinnut mutten vielä ole antanut suostumustani.

Sota- ja pulavuosinahan tällainen viljely on kuninkaallistenkin tapana, mutta onko se sopivaa eläköityneelle virkamiehelle kun varsinaista tarvetta käsiensä likaamiselle ravinnon vuoksi ei ole. Onhan meillä toki varaa hankkia ruokatarvikkeemme kuninkaallisilta hovihankkija-ketjulta.

Minusta hänen kannattaisi keskittyä pelkästään ruusuihin, olisi niin upeaa, kun ruususi olisivat korkeimmat koko naapurustossa. Saat omat leikkokukkasi, etkä joudu uudestaan sen kiihkeän majurin pauloihin.

Kuinka ollakaan meidän talossa samantyyppinen nainen. Ei kyllä pukeudu yhtä hyvin kuten Hyacint mutta käytös, kroppa ja naama kuin olisivat läheistä sukua keskenään. Tämä nainen on määräilevä ja kaikentietävä tyyppi, jota usean on vaikea sietää.

Sheridaaaan!

Ei hitto! Nyt se turhantärkeä mummeli meni ja teki valituksen, ettei ollut saanut postia pariin kuukauteen. Kuka hullu sille uskaltaa postia viedä, en minä ainakaan, nakkasin ne kotona takkaan ja nyt pomo kyselee...

Neuvoja?

Hankittiin Daisyn kanssa taostelukoira, mitä mieltä kyseisestä rodusta?

Pysähdyin tänään matkatoimiston ikkunan eteen katselemaan lomatarjontaa. Benidorm, niin rahvaanomaista. Suunnittelen lomakohdetta vielä myöhemmin, nyt täytyy kiiruhtaa tervehtimään kirkkoherraa. Vien hänelle terveisiksi kukkia, olenkin jo innoissani voidessani esittää hänelle ja vaimolleen illalliskutsun. Tuskin maltan odottaa. Ideoita mitä valmistaisin?

Lähetin mieheni äsken kauppaan tekemään meille pyhäpäivän ruokaostokset. Ruokakasseiksi asettelin olkapäälleen Harrordsin kestokassit ja vannotin pakkaamaan ostokset niin, että Lidlin omat tuotteet jäävät pohjalle ja päälle laitetaan vihannekset ilman muoveja. Richard ajaa naapurikaupunkiin ostoksille siltä varalta, että joku piireistämme osuisi samaan kauppaan tai näkisi hänen ajavan sinne.

Minulle on tulossa tärkeä puhelu Sheridanilta, hän tarvitsee lisärahoitusta opintoihinsa. Näin Koronan aikaan lähiopetus on kallista ja vain ne, joilla on mahdollisuus tukea lapsensa opintoja rahallisesti voivat olla varmoja opintojen etenemisestä. Sheridan erikoistuu tällä erää kasveihin ja onkin joutunut rakentamaan erillisen kasvattamon vaatehuoneeseen. Voitte kuvitella kuinka kallista on hankkia hyvät taimet ja valaistus kirjallisuudedta puhumattakaan. Herra opettaja on muuttanut intensiivikurssin ajaksi Sheridanin Länsi-Suomeen edellisen kämppiksen muutettua pois, sen koruompelijan.

Neuvottelemme vielä rahan lähetystavan, verottaja jo kiinnostui tukemisestamme. No hyvä ihme, jos pojan erikoistuminen vie kaksikymmentä vuotta, kyllä siihen rahaa menee.

Jaha, Richard jo saapuukin kaupasta, vaikka ehdin tässä vain pikaisesti kertoa kuulumiset.

Miten kertoa äidille hienovaraisesti homoudestani? Puhuin koruompelusessioista Tarquinin kanssa ja hän otti ne kirjaimellisesti. Neuvokaa, please!

Vierailija kirjoitti:

Saispa Dickien useammin pubiin juomaan alea ja heittelemään dartsia.

Onslow! Erittäin kiinnostava idea, mutta toteuttaminen on hieman hankalaa koska residenssin leidillä on haukansilmä yksityiskohtien suhteen, mm hän huomaa heti jos en ole nojatuolissa lukemassa sanomalehteä.

Muija haluaa seksiä aina, kun opiskelen avoimen yliopiston kursseja. Itse lukee vaan jotain hömppäromaaneja. Pitääkö vaihtaa tasokkaampaan?

Tietääkö kukaan, mistä löytyisi hienostunut mutta kestävä muki? Sellainen siis, joka kestää, vaikka tipahtaisikin useita kertoja juojan käsistä lattialle. Minulta löytyy myös kahvihetkiin erinomaisesti soveltuva Royal Dulton -astiasto, mutta ikävä kyllä olen huomannut, ettei se sovellu ihan kaikentyylisille kahvittelijoille!

Lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään naapuriani, en kestä enää yhtään kahvitarjoilua. Mitä tehdä?

Alat yskiä ja teeskentelet koronaa.

Toinen vaihtoehto on iskeä mäsäksi koko Royal Doulton -astiasto. Edes Hänen Ylevämielisyytensä tuskin pystyy "antamaan anteeksi" sitä.

Naapureille tarjoilen nokkamukista.

Hyacinth Bucket, lausutaan kuten Bouquet

This is the lady of the house speaking on my white slimline telephone with last number redial. Can I speak to the manager, please?