Nörttimiehet ja naiset 80-luvulla

Eipä taiduttu kasarilla kauheasti tietokoneilla nörtteillä. Oli koneet sen verran harvinaisia vielä.

Työskentelin 80-luvun lopussa kolme vuotta suuren firman atk-keskuksessa operaattorina. Ei voi sanoa, että miehet olisivat olleet nörttejä. Toki niitäkin oli, mutta ennemminkin porukka oli läpileikkaus kansasta. Oli älykköjä, nörtteijä, urheilijoita, sanaseppoja, juoppoja jne.

Ja kyllä, oli siellä naispuolisijakin koodareita, tosin ei kovin montaa.

Siihen aikaan kotiäitiys oli elämäntapa- ja ammatinvalinta siinä missä vaikkapa emäntä tai muusikko eikä osoitus vähäisemmistä älynlahjoista. Monet vanhemmat pitivät vielä 1960-luvulla tyttöjen kouluttamista turhana, vaikka olisi olleet kuinka älykkäitä. Myöskään nykymuotoista päivähoitoa ei ollut.

Harvalla oli tilaisuus nörtteillä 1980-luvulla, sillä tietokoneita eikä varsinkaan nettiä ollut siinä muodossa kuin nykyään. Kotitietokoneet olivat harvinaisia. Minun nuoruudessa ei ollut sitä asennetta, että tytöt eivät olisi pärjänneet matematiikassa. Muistaakseni omista luokkakavereista kaikki  matematiikasta täysiä kymppejä saaneet olivat tyttöjä.

1980-luku oli pitkä aika. Itse aloitin lukion 80-luvun alussa. Silloin uutena aineena tuli atk, kouluun oli tullut yksi tietokone atk:n valinnaisaineena opiskeleville. Siis yksi kone yli 20:lle oppilaalle. Itse en tuntenut ketään, kenellä olisi tietokone. Kesätöissä 1985 tein kaikki työni tietokoneella. 

Yläasteella 9-luokan opo vielä kertoi, että pojat ovat lahjakkaita matematiikassa ja tytöt kielissä. Tyhmänä uskoin opoa ja otin lukioon lyhyen matematiikan ja lisäkielen. Pieleen meni valinnat.

Itse synnyin -79 ja nörtteilin, itseasiassa vieläkin. Suurin ero mikä heti tulee mieleen on ettei ollut nettiä, jossain kohtaa pysty modeemilla puhenlinlinjaa pitkin soittamaan purkkeihin. Mutta mitään tämän tapaista ei ollut lähimaillakaan. Ohjelmat ja pelit liikkuivat fyysisillä kaseteilla, jos sattui löytämään samasta innostuneen henkilön mikä oli kyllä harvinaista.

Eka kone ZX Spectrum ja siitä sitten lähdettiin etenemään. Yksi suuri harppaus oli kun ensimmäinen pc tuli ja graafinen windows. Sitä ennen pelkästään dossilla käynnisteltiin ja availtiin kaikki, joka on tekstipohjainen. Sanotaan että kukaan sukulaisista ei ymmärtänyt koneiden päälle, mutta mummo sano että pitäähän pojalle tietokone hankkia vaikka ei edes tiennyt mikä se on. Taisi ensimmäinen pc maksaa vajaa 10000mk joka oli erittäin suuri summa silloin.

Alaa en opiskellut, mutta nykyinen työ on täysin IT hommia toimistolla. Eli tuo nuoruuden harrastus auttoi saamaan aikuisena hyvän työn.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan kotiäitiys oli elämäntapa- ja ammatinvalinta siinä missä vaikkapa emäntä tai muusikko eikä osoitus vähäisemmistä älynlahjoista. Monet vanhemmat pitivät vielä 1960-luvulla tyttöjen kouluttamista turhana, vaikka olisi olleet kuinka älykkäitä. Myöskään nykymuotoista päivähoitoa ei ollut.

Harvalla oli tilaisuus nörtteillä 1980-luvulla, sillä tietokoneita eikä varsinkaan nettiä ollut siinä muodossa kuin nykyään. Kotitietokoneet olivat harvinaisia. Minun nuoruudessa ei ollut sitä asennetta, että tytöt eivät olisi pärjänneet matematiikassa. Muistaakseni omista luokkakavereista kaikki  matematiikasta täysiä kymppejä saaneet olivat tyttöjä.

Höpö höpö. Siihen aikaan nimenomaan kotiäitiys oli poikkeavaa. Naisten työssäkäyntiluvut olivat paljon korkeammat kuin nykyään. 90-luvun lama nosti esiin perhearvot sun muun konservatiivisen hapatuksen. Monien sellaisten naisten, jotka nykyään pitävät täydet hoitovapaat, omat äidit palasi töihin 3kk (70-luvun alussa) tai 9kk kuluttua synnytyksestä.

Vierailija kirjoitti:

1980-luku oli pitkä aika. Itse aloitin lukion 80-luvun alussa. Silloin uutena aineena tuli atk, kouluun oli tullut yksi tietokone atk:n valinnaisaineena opiskeleville. Siis yksi kone yli 20:lle oppilaalle. Itse en tuntenut ketään, kenellä olisi tietokone. Kesätöissä 1985 tein kaikki työni tietokoneella. 

Yläasteella 9-luokan opo vielä kertoi, että pojat ovat lahjakkaita matematiikassa ja tytöt kielissä. Tyhmänä uskoin opoa ja otin lukioon lyhyen matematiikan ja lisäkielen. Pieleen meni valinnat.

Tuo kyllä oli törkeää, miten opot tosiaan vielä tuolloin suhtautuivat eri tavoin oppilaisiin sukupuolen mukaan. Mäkin valitsin lyhyen matikan, vaikka olin aina hyvä matematiikassa ja sen lyhyen kirjoitinkin. Jälkiviisaasti ajatellen se pitkä matikka olisi kannattanut, sen suorittaneet pääsivät esimerkiksi todella helposti teknillisen alan jatkokoulutuksiin (todella suuri osuus hakijoista otettiin sisään, tyyliin 30-40% hakijoista, kun omalla alalla se oli 5%). Miespuoliset serkut siis valitsivat pitkän matikan... itse olin matemaattisesti yhtä lahjakas alunperin kuin hekin (ala- ja yläasteella).

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan kotiäitiys oli elämäntapa- ja ammatinvalinta siinä missä vaikkapa emäntä tai muusikko eikä osoitus vähäisemmistä älynlahjoista. Monet vanhemmat pitivät vielä 1960-luvulla tyttöjen kouluttamista turhana, vaikka olisi olleet kuinka älykkäitä. Myöskään nykymuotoista päivähoitoa ei ollut.

Harvalla oli tilaisuus nörtteillä 1980-luvulla, sillä tietokoneita eikä varsinkaan nettiä ollut siinä muodossa kuin nykyään. Kotitietokoneet olivat harvinaisia. Minun nuoruudessa ei ollut sitä asennetta, että tytöt eivät olisi pärjänneet matematiikassa. Muistaakseni omista luokkakavereista kaikki  matematiikasta täysiä kymppejä saaneet olivat tyttöjä.

1980-luvulla? No ei todellakaan ollut. Ei ainakaan siinä isossa kaupungissa, missä itse asuin. En muista ketään, joka olisi jäänyt kotiäidiksi.

Huonosti hoidettu aloitus. Ei kotiäitiys tarkoita tyhmyyttä. Tuntemani nörtti 80-luvulla tuli kouluun puku päällä ja salkku kädessä. Myöhemmin hän kouluttautui IT-alalle sekä DI:ksi. Hänestä tuli perheenisä. Vaimonsa on peruskoulun opettaja, mutta kasvattaa perheen lapsilaumaa kotona. Mies tienaa. Pakastimet ja kellari ovat aina syksyisin täynnä ruokaa. Vaimolla on paljon käytännöntaitoja ja taloudellisen  ajattelun kykyä. Mies myös on aina valmiina käyttämään lihasvoimaansa vaimonsa apuna, ettei ryhti vain rapistu tietokoneella töitä tehdessä. Vaimo on hyvä sijoittamaan ja seuraa taloutta aktiivisesti. Siinä on miehen palkastakin säästöön siirretty saatu poikimaan monin verroin!