Lue keskustelun säännöt.
Ahmin taas ja näin homma eteni päivän mittaan.
19.05.2020 |
Tiedostan, mitä tapahtuu, mutta tuntuu etten voi itselleni mitään.
-Herään vähän ennen puoltapäivää. Olo on normaali. Teen runsaan aamupuuron ja juon kahvin.
-Muutaman tunnin päästä alkaa ahmimisajatukset hiljalleen valtaamaan mieltä. Tiedostan asian ja päätän mennä tekemään lämpimän ruuan vähän ajoissa. Teen ruuan, syön ja olen kylläinen.
-Ahmimisajatukset vahvistuu ja päätän tehdä kattilassa popcorneja ja napostella luvallisesti. Ajattelen, että parempi antaa lupa napostella vähän kuin ahmia.
-Ahmimisajatukset vahvistuu entisestään. Pää alkaa pakottaa menemään kauppaan ostamaan karkkia. Päätän, etten tee tätä. Valitsen tehdä smoothien, jos se auttaisi makeanhimoon. Yritän puhua itseäni pois ahmimisesta.
-En mahda enää ahmimishimolle mitään, mutten tahdo mennä kauppaan ostamaan mässyjä. Kaivan pakkasen pohjalta kaksi seitanpihviä ja paistan ne. Syön ne suoraan pannulta talouspaperia apuna käyttäen. Hallinta itsestä tuntuu kadonneen.
-Suuntaan kauppaan. Valitsen karkkipussin ja palaan kotiin ahmimaan sen. Paha olo ja oksettaa. Yritän juoda vettä, jos helpottaisi. En oikein muista karkkipussin syönnistä mitään.
-Palaan takaisin pakastimelle ja kaivan kaksi pihviä lisää. Paistan ne ja ahmin taas. Ensimmäistä pihviä syödessä tuntuu jo siltä, että syödessä ruoka tulee ylös. Haen silti toisen pihvin ja tahtoisin itkeä, koska en haluaisi syödä enää, mutta on pakko. Nuo pihvit eivät pelkältään edes ole kovin hyviä.
Nyt olo on todella kivulias. En oikeasti tiedä, miten pystyisin keskeyttämään tuon ahmimisen. Tiedostan, kun se alkaa tulla, mutten kuitenkaan pysty muuttamaan mielentilaani. Saatan myös ahmia kaikkea "outoa", kuten kaurahiutaleita ja maitoa, jos ei muuta ole saatavilla.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
❤️ Iso halaus
Samassa veneessä olen. Minun tavaramerkkini on (sitten kun tilanne riistäytyy täysin käsistä) käydä useammassa kaupassa koska yhdestä en kehtaa ostaa sitä määrää karkkia ja rasvaisia herkkuja yksin.
Sitten kotiin verhot kiinni ahmimaan. Maha on tajuttoman kipeä ja olo helvetillinen. Silti syön niin kauan että väsyttää liikaa.
Sitten on lievempiä kohtauksia jolloin syön koko päivän napostellen mutta paha olo siitäkin tulee. Pystyn kuitenkin toimimaan ja tekemään muutakin tuolloin.
Nyt 4 päivää ahmimatta. Se on mulle jo pitkä aika. Koko ajan pelottaa milloin se alkaa taas.
Täälläkin yksi tunteitaan ahmimisella lohduttava...🙈
Vierailija kirjoitti:
❤️ Iso halaus
Samassa veneessä olen. Minun tavaramerkkini on (sitten kun tilanne riistäytyy täysin käsistä) käydä useammassa kaupassa koska yhdestä en kehtaa ostaa sitä määrää karkkia ja rasvaisia herkkuja yksin.
Sitten kotiin verhot kiinni ahmimaan. Maha on tajuttoman kipeä ja olo helvetillinen. Silti syön niin kauan että väsyttää liikaa.
Sitten on lievempiä kohtauksia jolloin syön koko päivän napostellen mutta paha olo siitäkin tulee. Pystyn kuitenkin toimimaan ja tekemään muutakin tuolloin.
Nyt 4 päivää ahmimatta. Se on mulle jo pitkä aika. Koko ajan pelottaa milloin se alkaa taas.
Lisään vielä että jos ei muuta ole, syön myös ihan mitä sitten löytyy. Ja mikä kamalinta, olen töissä ahminut joskus kaikki kahvihuoneen herkut 😔
Minulla on auttanut ketogeeninen ruokavalio. Runsas määrä hiilihydraatteja ruokavaliossa sai minut ahmimaan. Runsas rasva ja kohtuullinen määrä proteiinia on helpottanut oireita. Kunhan vaan selviää parista ensimmäisestä viikosta.
Tutustu aiheeseen, jos innostuisit kokeilemaan. Oma oloni on helpottunut kun en pakonomaisesti enää mieti ruokaa, elämään mahtuu nykyisin muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on auttanut ketogeeninen ruokavalio. Runsas määrä hiilihydraatteja ruokavaliossa sai minut ahmimaan. Runsas rasva ja kohtuullinen määrä proteiinia on helpottanut oireita. Kunhan vaan selviää parista ensimmäisestä viikosta.
Tutustu aiheeseen, jos innostuisit kokeilemaan. Oma oloni on helpottunut kun en pakonomaisesti enää mieti ruokaa, elämään mahtuu nykyisin muutakin.
En suosittele.
Siksi, koska syömishäiriö on sairaus ja tutkitusti kaikenlaiset dieetti jne. hommat saa syömishäiriöisen aina vain pahempaan kierteeseen. Ahmimiseen liittyy niin paljon syyllisyyttä ja häpeää, että pienikin epäonnistuminen jossain dieetissa ajaa vaan pahemmin ahmimaan.
Tästä on tutkimustuloksia mutta itselläni on aiheesta n. 20v kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
❤️ Iso halaus
Samassa veneessä olen. Minun tavaramerkkini on (sitten kun tilanne riistäytyy täysin käsistä) käydä useammassa kaupassa koska yhdestä en kehtaa ostaa sitä määrää karkkia ja rasvaisia herkkuja yksin.
Sitten kotiin verhot kiinni ahmimaan. Maha on tajuttoman kipeä ja olo helvetillinen. Silti syön niin kauan että väsyttää liikaa.
Sitten on lievempiä kohtauksia jolloin syön koko päivän napostellen mutta paha olo siitäkin tulee. Pystyn kuitenkin toimimaan ja tekemään muutakin tuolloin.
Nyt 4 päivää ahmimatta. Se on mulle jo pitkä aika. Koko ajan pelottaa milloin se alkaa taas.
Lisään vielä että jos ei muuta ole, syön myös ihan mitä sitten löytyy. Ja mikä kamalinta, olen töissä ahminut joskus kaikki kahvihuoneen herkut 😔
Joo. Kuulostaa tutulta. Itsekin olen monet kerrat ahminut kahvihuoneen tarjottavat salaa. Livahdan taukojen ulkopuolella salaa kahvihuoneeseen ja tungen suun ja taskut täyteen. Ja siirryn jonnekin piiloon ahmimaan. Saatan toistaa tätä pitkin päivää. Ahmiminen on kamalaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiedä mitä rohkaisua voisin teille antaa, ystävät. Tuo kuulostaa raskaalta/kamalalta. Minulla itselläni on hyvin säännöllinen ruokailurytmi ja toki joskus tekee mieli "mässäillä" eli ostaa ja syödä jtain makeaa/suolaista. Oikeasti: tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on auttanut ketogeeninen ruokavalio. Runsas määrä hiilihydraatteja ruokavaliossa sai minut ahmimaan. Runsas rasva ja kohtuullinen määrä proteiinia on helpottanut oireita. Kunhan vaan selviää parista ensimmäisestä viikosta.
Tutustu aiheeseen, jos innostuisit kokeilemaan. Oma oloni on helpottunut kun en pakonomaisesti enää mieti ruokaa, elämään mahtuu nykyisin muutakin.
En suosittele.
Siksi, koska syömishäiriö on sairaus ja tutkitusti kaikenlaiset dieetti jne. hommat saa syömishäiriöisen aina vain pahempaan kierteeseen. Ahmimiseen liittyy niin paljon syyllisyyttä ja häpeää, että pienikin epäonnistuminen jossain dieetissa ajaa vaan pahemmin ahmimaan.
Tästä on tutkimustuloksia mutta itselläni on aiheesta n. 20v kokemus.
Totta.
Mutta rasva- ja proteiini pitävät nälkää paremmin. Tuossakin on aloitettu puurolla ja ahmitaan nimenomaan hiilaria.
Itseäkin on auttanut eniten riittävät kalorit, hiilareiden otto kasviksista ja tarpeeksi rasvaa ja proteiinia.
Ahmiminen johtuu monesti jojoilusta.
Ja täytyy koittaa rakastaa kehoaan niin että haluaa tarjota ja ruokkia sitä vain hyvin ja rakentavasti. Mieli ja sielu asuu siinä, sitä ei pidä tuhota.
Mitä ahmimisella paetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi saada jotain mielekästä tekemistä, johon uppoutuisit etkä ajattelisi syömistä.
No, melkoinen ahmatti kyllä olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae rohkeasti apua!
Itse päätin kolmekymppisenä etten halua enää uhrata elämääni sille, olin jo menettänyt puolet siitä. Mitä kaikkea sillä ajalla olisi ehtinytkään kokemaan, muuttamaan ja näkemään.
Puhuin psykiatrille ja kävin juttelemassa hoitsun kanssa, koetin kahta lääkitystä ja toinen toimi kaikin tavoin. Sillä oli ruokahalua hillitsevät vaikutus mutta suurin apu siitä oli niihin pakkomielteisiin ajatuksiin, mä en enää murehtinut ja ahdistunut ruuasta vaan pystyin keskittymään johonkin ihan muuhun, olin ekaa kertaa ikinä huoleton.
Elämässä voi olla niin paljon kaikkea muuta, kyl sä pystyt taistelemaan eroon siitä!
Keksi joku muu oraalista tyydytystä tuottava toiminto korvaamaan tuota ahmimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keksi joku muu oraalista tyydytystä tuottava toiminto korvaamaan tuota ahmimista.
Ala käyttämään tuttia.
Tuli paha mieli kun luin. En ole osannut ajatella että ahmiminen on noin paha riippuvuus. Itsekin ahmin herkkuja liikaa ja salaa, mutta pystyn myöskin kontrolloimaan sitä.
Auttaisiko tuoremehujen juonti asiaan? Oikein voimakasta puolukka, mustaherukka mehua 3 lasillista aina kun tekee mieli ahmia? Minulla toimii mutta tilanteeni ei olekaan noin paha. Työterveydestä varmasti saisitte neuvoja. Jotain psykologista apua varmaan vaatii, niin voimakkaalta kuulostaa.
Moni ei tajua, että ahmiminen johtuu samoista tunteista kuin muutkin riippuvuudet: pelaaminen, ryyppääminen, huumeet...
Vähätellään sanomalla että ei ole mikään pakko syödä itseään läskiksi. Mutta kun se just on pakko. Aivot käskee. Ainakin minulla.
Ja minulla ainoa konsti lopettaa kierre on lopettaa syöminen vähäksi aikaa ja käyttää ateriankorvikkeita. Silloin normaali nälän tunne herää, ja voi alkaa syödä. Terveellisemmin ja normaaleja määriä. Kunnes noidankehä taas alkaa.
Voi että, täällä myös kohtalotoveri:
Mun aamu alkoi jo seitsemältä. Join kahvia ja siivosin, yhdeksältä tuorepuuro. Lounaaksi ruokaisa tonnikalasalaatti. Välipalaksi juurestikkuja ja rahka. Kaikki siis tähän asti tosi hyvää, ruokaa mistä tykkään ja tiedän että on myös tosi hyväksi kropalle ja mielelle. No sitten päivälliseksi lasten lempparia, makaronilaatikkoa. Söin lautasellisen. Toisen.... kolmannen söin iltapalaksi, odotin vain että lapset käy nukkumaan ja sitten huomasinkin jo paistavani kalapuikkoja uunissa ja ottavani mutakakun pakkasesta sulamaan. Mutakakun joka oli tarkoitus tuunata viikonloppuna lapsen synttärikakuksi. Voi jee ja nyt taas maha kipeenä sohvalla. Ai niin, söin myös karkkipussin.
Tää ei lopu koskaan, siltä ainakin tuntuu. Olen ikuisesti tuomittu ahmimaan.
Ahmiminen on ehkä noloin syömishäiriö koskaan.En osaa sanoa miksi ahmin. Koska tekee mieli? Mieli niitä kaikkia ruokia.
Itse olen puhunut asiasta (työ) psykologille, kahdelle eri tyypille. Lääkäri määräsi lääkkeet, ei tehonneet. Sitten kohauteltiin olkapäitä, etteivät tiedä. Sain kuitenkin mennä ravitsemusterapeutille. Se antoi papereita jossa kuvia ruoka pyramidista ja ruoka-aikojen rytmittämisestä.
Tuntuu ettei kukaan ymmärrä.
Tuosta on n. 11v aikaa. Onko ajat muuttuneet... En ole jaksanut enkä halunnut kokeilla.
Kun se tunne tulee niin sitä on todella vaikea, mahdoton pysäyttää. Itse olen perunut useita tapaamisia ja menoja sen vuoksi että olen ajautunut ahmimaan.
Siihen liittyy tunnetilojen vaihtelut (jos joku vaikka katkaiseekin sen ahmimisen niin tulee äkäiseksi) ja ahmimisen päätyttyä velloo syyllisyydessä ja vannoo et ei enää..
Tsemppiä, ahmimishäiriö on pirullinen syömishäiriö, kärsin siitä itsekin.
Ammattiavun pyytäminen ei ole koskaan häpeä, aina ei tarvitse jaksaa yksin
Olen luullut, että minulla on ahmimishäiriö, mutta ei olekaan. Minä olen sokerikoukussaa ja himoitsen karkkia. Mutta jos karkkia ei ole, en sitten syö muuta. Mutta monasti lähden sinne kauppaan jonkun syyn varjolla ja ostan pussin karkkia.
Kun tulen karkkipussin kanssa kotiin, löhöilen sohvalla, luen kirjaa tai lehteä tai katson telkkaria. Minun on pakko syödä koko pussi tyhjäksi, vaikka tuleekin vähän huono olo. Eli se on meillä yhteistä.
Minulla herkkujen syöminen painaa ahdistuksen taka-alalle. Olen siis ilmeisesti tunnesyöjä. Herkuilla juhlistetaan työviikon tai arkipäivän päättymistä.