Kuinka päästä eroon itsemurhaajatuksista?
2 vuotta mennyt lähinnä päin helvettiä. Ensin sairastuin fyysisesti (sairastan vieläkin) työpaikka meni, rahaasiat päin prinkkalaa, häätö tulossa ym. Ja viimeiset 2 viikkoa olen hautonut itsemurhaa.
En usko että tämä puhumalla paranee missään terveydenhoitajalla tms. Elämän ilo lähtenyt lähinnä lukuisten vastoinkäymisten vuoksi ja aina kun olen kuvitellut että kyllä tämä tästä niin seuraava ongelma jo nurkan odottaaa oven takana.
Ei hirveästi lohduta ajatella että huonomminkin vois mennä, kun koko ajan kaikki menee huonommaksi.
Toisaalta ei kai tämä epäonni ym ikuisesti voi jatkua? Miten jaksaa hoitaa asioita kuntoon ja ottaa vastaan mahdolliset tulevat vastoinkäymiset?
Kommentit (24)
Varaa aika lääkärille ja pyydä mielialalääkitys. Mullaki oli yhteen aikaan jatkuvia itsetuhoajatuksia mutta hävisi kun aloin käyttää lääkkeitä
Tiedät varmaan vastauksen kysymykseesi itsekin.
Kyllä on omaisella raskasta kun on itsemurhaajia ollut.
Ilman Jumalan apua ei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on omaisella raskasta kun on itsemurhaajia ollut.
Ilman Jumalan apua ei pärjää.
Onko tämä sinusta sopivaa tällaisessa ketjussa?
Itikseen pommiliivin kanssa. Veronmaksajat kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika lääkärille ja pyydä mielialalääkitys. Mullaki oli yhteen aikaan jatkuvia itsetuhoajatuksia mutta hävisi kun aloin käyttää lääkkeitä
Taidan ottaa tämän puheeksi seuraavan kerran kun menen lääkäriin. Mielialalääkitys siinä mielessä arveluttaa että ne saattavat voimistaa itsetuhoisuutta, mutta ehkä se on parempi kokeilla olisiko niistä kuintenkin apua kuin miettiä päivittäin itsemurhaa ym
Vastoinkäymisiä tulee, se ei lopu. Mutta myös hyviä asioita tapahtuu, koko ajan! Olisi tärkeää , että voisit pitää joitakin asioita tärkeinä, vaikka niiden menettäminen pelottaa. Joskus pelko menettämisestä on niin suuri, ettei uskalla kiintyä. Silloin ei huomaa hyvää, mitä on.
Hengitä ulos, kunnolla. Hengitä ulos tuskaa. Hengitä sisään tämä hetki jossa kukaan ei satuta sinua. Olet turvassa.
Voisitko luoda suhdetta luontoon? Onko asioita joista uskallat nauttia? Voitko tarjota sellaisia kokemuksia itsellesi?
Hae myös apua eri tahoilta. Ehkä juuri se yksi hoitaja ei osu kanssasi samalle taajuudelle, mutta joku toinen saattaa. Mielenterveys- auttavia puhelimia on paljon. Soita jo tänään yhteen.
Et ole yksin, vaikka siltä tuntuu. Olet täällä, elät, hengität, kirjoitit tämän viestin ja sait muitakin ajattelemaan elämäänsä. Olet tärkeä, olet osa tätå maailmankaikkeutta. Olet selvinnyt tähän asti, ja huonot päivät ovat ennenkin menneet ohi. Uusia mahdollisuuksia avautuu.
Onko sinulla läheisiä, joihin voisit tukeutua? Jos on, niin nyt olisi sen aika.
Mieti, eikö sua kiinnosta, miten tässä kaikessa käy. Itsemurha olisi kuin luovuttaminen, etkä saa koskaan tietää, miten kaikki ratkesi. Asioiden kuntoonsaaminen on aluksi pirun vaikeaa, mutta usko pois, se helpottuu joka kerta kun tekee asian kerrallaan. Lääkkeet on yksi hyvä mahdollisuus, voi olla että yksi kikkare sun aivoissa on vinossa ja se korjaantuu lääkkeellä, eikä siis ole sun vika lainkaan. Mulle riitti se, että olin liian utelias luopumaan elämästäni ja nyt on kaikki hyvin, vaikka sairastuin fyysisesti itsekin. Ja yksi pikkujuttu, jonka tekee joka ilta: kirjoita paperille kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Kirjoita vaikka väkisin, metodissa tärkeintä on miettiä hyviä asioita, vaikka ne aluksi olisi teennäisiä. Elämällä on sulle paljon annettavaa, luota siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mieti, eikö sua kiinnosta, miten tässä kaikessa käy. Itsemurha olisi kuin luovuttaminen, etkä saa koskaan tietää, miten kaikki ratkesi. Asioiden kuntoonsaaminen on aluksi pirun vaikeaa, mutta usko pois, se helpottuu joka kerta kun tekee asian kerrallaan. Lääkkeet on yksi hyvä mahdollisuus, voi olla että yksi kikkare sun aivoissa on vinossa ja se korjaantuu lääkkeellä, eikä siis ole sun vika lainkaan. Mulle riitti se, että olin liian utelias luopumaan elämästäni ja nyt on kaikki hyvin, vaikka sairastuin fyysisesti itsekin. Ja yksi pikkujuttu, jonka tekee joka ilta: kirjoita paperille kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Kirjoita vaikka väkisin, metodissa tärkeintä on miettiä hyviä asioita, vaikka ne aluksi olisi teennäisiä. Elämällä on sulle paljon annettavaa, luota siihen.
Toimii joillekin, ei kaikille.
Anna angstin tulla. Tunteet asettuvat aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on omaisella raskasta kun on itsemurhaajia ollut.
Ilman Jumalan apua ei pärjää.
Onko tämä sinusta sopivaa tällaisessa ketjussa?
Olen eri, mutta Jumala-asiassa komppaan häntä, sopivaa tai ei. Sieltä minäkin sain avun, omasta kokemuksesta uskallan ainakin puhua jos en muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on omaisella raskasta kun on itsemurhaajia ollut.
Ilman Jumalan apua ei pärjää.
Onko tämä sinusta sopivaa tällaisessa ketjussa?
anteeksi,molemmat omakohtaisia kokemuksiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti, eikö sua kiinnosta, miten tässä kaikessa käy. Itsemurha olisi kuin luovuttaminen, etkä saa koskaan tietää, miten kaikki ratkesi. Asioiden kuntoonsaaminen on aluksi pirun vaikeaa, mutta usko pois, se helpottuu joka kerta kun tekee asian kerrallaan. Lääkkeet on yksi hyvä mahdollisuus, voi olla että yksi kikkare sun aivoissa on vinossa ja se korjaantuu lääkkeellä, eikä siis ole sun vika lainkaan. Mulle riitti se, että olin liian utelias luopumaan elämästäni ja nyt on kaikki hyvin, vaikka sairastuin fyysisesti itsekin. Ja yksi pikkujuttu, jonka tekee joka ilta: kirjoita paperille kolme asiaa, joista olet kiitollinen. Kirjoita vaikka väkisin, metodissa tärkeintä on miettiä hyviä asioita, vaikka ne aluksi olisi teennäisiä. Elämällä on sulle paljon annettavaa, luota siihen.
Toimii joillekin, ei kaikille.
No olipa kiva kun kerroit... Vinkkejähän täällä kysyttiin
Ymmärtämällä sen, että elämä jatkuu vaikka "kaikki" menisikin. Se on jännä juttu se. Meidän kaupungin tunnetuin juoppolalli raitistui 20v ryyppäämisen jälkeen, ja on nyt sekä töissä, että vertaistukijana. Sillä ei ollut oikeasti yhtään mitään enää.
Mulla meni 6 vuotta koko ajan enemmän ja enemmän päin veetä, mutta yhtäkkiä ei enää mennytkään, ja nyt menee jopa hyvin. Jotenkin siinä kun tajusi ettei tässä ole enää oikein mitään menetettävää, niin alkoi osata nauttia siitä mitä on, eikä siitä mitä just heti kohta varmasti menettää. Samaan syssyyn katosi paljon kaikkea muutakin joutavaa, kuten kuoleman ja sairauden pelko. Elämä kun on opettanut että siinä voi tapahtua kaikenlaista, paitsi negatiivista, niin yllättäen ihan positiivistakin. Hyvä olisi myös nähdä paskoina vuosina ne auringonsäteet jotka osuvat kauniisti pihapuuhun, ihastella sitä mitä ympärillään näkee jne. Ihmisillä on erilaisia resilienssejä.
Ehkä niistä pääsee kuolemalla eroon. Mutta eihän sitäkään voi etukäteen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on omaisella raskasta kun on itsemurhaajia ollut.
Ilman Jumalan apua ei pärjää.
Kyllä sillä itsemurhan tehneelläkin on varmasti ollut rankkaa ja omaiset voisivat myös miettiä miksi.
Onko kaikki täällä pyörivät kristityt näin itsekästä sakkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on omaisella raskasta kun on itsemurhaajia ollut.
Ilman Jumalan apua ei pärjää.
Onko tämä sinusta sopivaa tällaisessa ketjussa?
Olen eri, mutta Jumala-asiassa komppaan häntä, sopivaa tai ei. Sieltä minäkin sain avun, omasta kokemuksesta uskallan ainakin puhua jos en muusta.
Minä taas hammaskeijusta, revin kaikki ylimääräiset hampaat veks ja laiton tyynyn alle, jätin myös lapun josko rahan sijaan toisi elämän halua ja veisi masentavat ihmiset pois elämästäni. 🤞
Laitoin myös luontoäidille toiveen tein alttarin ja samat toiveet.🤞
Korvatunturille myös 🤞
Lusiferilke valutin verta ja tein loitsu. 🤞
Tosi yksilöllistä. Joillain auttaa terapia, joillain lääkkeet, joillan (minulla) aika.