Olen 25-vuotias, enkä ole koskaan ollut töissä

Sori, olet kyllä aika saamaton jos tähän ikään mennessä olet vielä mamman helmoissa.

Tv. N26, valmistunut DI, kolmatta vuotta oman alan töissä, 8 vuotta asunut omillaan

Vierailija kirjoitti:

Sori, olet kyllä aika saamaton jos tähän ikään mennessä olet vielä mamman helmoissa.

Tv. N26, valmistunut DI, kolmatta vuotta oman alan töissä, 8 vuotta asunut omillaan

Hih, minä taas valmistun tänä keväänä ensimmäiseen ammattiini. N41 

Jokin aika sitten täällä oli ketju, jossa useat kertoivat saaneensa ensimmäisen työpaikkansa vasta noin 30-vuotiaana. Jos ei ole koskaan tehnyt mitään työtä, työkokeilu voi olla ihan hyvä alku. 

Vierailija kirjoitti:

Sori, olet kyllä aika saamaton jos tähän ikään mennessä olet vielä mamman helmoissa.

Tv. N26, valmistunut DI, kolmatta vuotta oman alan töissä, 8 vuotta asunut omillaan

Mutta eipä kaikille siunaannu lahjakkuutta, älykkyyttä ja sosiaalista luonnetta. Yle Puheen Akti-ohjelmassa aivotutkija sanoi, että on olemassa perusälykkyys, jonka ansiosta toiset ovat taitavampia sekä matemaattisesti että kielellisesti (eli ei ole olemassa erikseen näitä kahta älykkyyden lajia). Omia vanhempiaan ja geenejään ei voi valita. Itsekään en jaksa olla ihmisten kanssa pahemmin tekemisissä. On muutama kaveri ja näiden kanssa viihdyn oikein hyvin.  (en ole Ap)

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole itsekään ja olen 27v. Ensi viikolla ja sitä seuraavalla pääsykokeita edessä, jospa se elämä muuttuisi.

Onnea pääsykokeisiin 💞

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika nuori vielä olet, sinuna miettisin tuossa vaiheessa opiskelua. Jos siis jaksat.

"Normaalit tyypit" alkaa heti syrjimään opinnoissa

t. eri

Verkko-opintoja suosittelen.

Jos menee johonkin lähiopetukseen, jossa pitää "kertoa itsestään", pitää miettiä etukäteen, mitä kertoo. Ei ole pakko avautua kaikesta elämästään.

Voi sanoa, että *olen Maija ja harrastan lukemista*. Jos vaaditaan työhistorioita, voi kertoa esim. että on kokemusta siivousalalta. Sen verran jokainen on siivonnut kotonaan, että tietää periaatteessa, mistä siivouksessa on kysymys.

Joo, ei kannata edes yrittää. Minähän mielelläni teen 8-14 tuntisia päiviä, jotta elätän sinun kustannukset.

Ota rennosti, me kyllä maksetaan sinun menot.

Ja ennen kuin miinukset tulee, minulla myös bipo ja silti oma yritys 15 vuotta.

asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Sori, olet kyllä aika saamaton jos tähän ikään mennessä olet vielä mamman helmoissa.

Tv. N26, valmistunut DI, kolmatta vuotta oman alan töissä, 8 vuotta asunut omillaan

Ei taida sunkaan elämä olla kovin pumpulista, kun täällä sätit.

Mee lukee lähäriksi. Saat vielä naisenkin sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Sori, olet kyllä aika saamaton jos tähän ikään mennessä olet vielä mamman helmoissa.

Tv. N26, valmistunut DI, kolmatta vuotta oman alan töissä, 8 vuotta asunut omillaan

Sä oot kyl iha last season. Mä valmistuin meikkaajaksi 19-vuotiaana ja tein ensimmäisen miljoonan pörssissä 21-vuotiaana. Oma alan töissä en ole ollut päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Jokin aika sitten täällä oli ketju, jossa useat kertoivat saaneensa ensimmäisen työpaikkansa vasta noin 30-vuotiaana. Jos ei ole koskaan tehnyt mitään työtä, työkokeilu voi olla ihan hyvä alku. 

https://www.vauva.fi/keskustelu/3758249/muita-n-30-v-joilla-ei-ole-kosk…

Oliko tämä se ketju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokin aika sitten täällä oli ketju, jossa useat kertoivat saaneensa ensimmäisen työpaikkansa vasta noin 30-vuotiaana. Jos ei ole koskaan tehnyt mitään työtä, työkokeilu voi olla ihan hyvä alku. 

https://www.vauva.fi/keskustelu/3758249/muita-n-30-v-joilla-ei-ole-kosk…

Oliko tämä se ketju?

Ei itse asiassa ollut, mutta samanlaisia taustoja näkyy olevan noillakin vastaajilla.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei kannata edes yrittää. Minähän mielelläni teen 8-14 tuntisia päiviä, jotta elätän sinun kustannukset.

Ota rennosti, me kyllä maksetaan sinun menot.

Ja ennen kuin miinukset tulee, minulla myös bipo ja silti oma yritys 15 vuotta.

asianajaja

Bipothan onkin vähän kuin psykopaatit, etenevät elämässä pitkälle cusipäisyydestä huolimatta tai ehkä jopa siitä johtuen.

Ylös

Elämästä pitää taistella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä minä. Fobiaa, masennusta, syömishäiriötä ja päihdetaustaa. Puhuminen ja ylipäätään oleminen on vaikeaa. Normaalisti 25-vuotiailla on jo työ ja elämä rullaa tasaisesti. Jo ruokaostosten tekeminen uuvuttaa valtavasti, puhumattakaan jonkin puhelinsoiton tai virallisen asian hoitamisesta.

Normaalisti 25-vuotiailla on vasta koulu lopuillaan ja kaikenlaista hanttihommaa on tehty opintojen rahoittamiseksi ja siedettävän elämän ylläpidoksi.

Eli ei todellakaan ole välttämättä normaalisti edes vielä seurusteltu kunnolla. Opiskelua ja kavereiden kanssa oleilua lähinnä.

Varsinainen työelämä alkaa nykyään noin kolmekymppisenä. Siis oikea työ, mistä maksetaan kelvollista palkkaa. Ei siis mitään alle 2500e kk.

Kolmevitosena sitten harkitaan että hankitaanko lapsia ja löytyykö puolisoa.

Lapset hankitaan nykyään vähän alle nelikymppisenä, jos hankitaan.

25v, on vielä ihan pentu ja raakile. Lopetatte sen ininän ja otatte palan maailmasta itsellenne. Tai joku muu vie sen teidän osuuden nenänne edestä.

Jos suunnitelmana on vasta noin 35-vuotiaana alkaa katsella puolisoa ja miettiä lasten hankintaa, niin tuolla tyylillä voi moni niin sanotusti myöhästyä junasta.

24-vuotias ja tein joskus 5 viikkoa kesätöitä teininä. Hain kyllä kesätöihin parina kesänä ja kävin haastatteluissa mutta ei palkattu eli olin liian laiska tai jotain. Kolmatta vuotta yli_opistossa. 

Kiitos teille jotka tsemppaavasti vastailette. En ole ap, mutta aika sama tilanne.

25 on niin nuori!

Ap:lle paljon tsemppiä. Kaikki on vasta edessä, mitään et ole vielä menettänyt. Voitko kääntää asian nyt niin päin että vaikeudet tuovat syvyyttä ja ymmärrystä, mitä opinnoissa ja erityisesti työelämässä tarvitsee.

Sama tilanne minullakin. En ole kunnolla koskaan ollut töissä jos lyhyttä työharjoittelua ei lasketa. Samalla olen itsekin yrittänyt hakea opiskelemaan ja kerran olin todella lähellä. Hain myös tämä vuonna ja kokeet edessä. Pelkään vähän pahaa kyllä niiden puolesta, vaikka olenkin paljon lukenut. Todistuspisteet eivät itsellä ihan riitä, vaikka niitä laskettiinkin. Kyllä minä silti häpeän tätä elämää. Itsellä kaikki lähti menemään huonosti lukion jälkeen ja olin kiusattu pitkään sekä yksinäinen muutenkin koko nuoruuteni ja vieläkään ei ole yhtään ystävää. Asun toisen vanhempani kanssa ja olen itse 26-vuotias nainen. Tämä oikeastaan sen takia, että muutin vanhempani kanssa aiemmin toiselle paikkakunnalle ja nyt sitten on jäänyt tämä tilanne tälläiseksi. En minulla tavallaan ole paikkaa minne menisin jos en pääse kouluun ja töitä on vaikeaa saada ainakaan mitään sellaista minkä takia voisi muuttaa. Jännitän itsekin kaikkea ja tuntuu monesti, ettei  minusta enää ole mihinkään. En vaan jotenkin kestä ja pärjää niin kuin monet muut. Asiaa ei helpota se, että vanhempani ei tavallaan ymmärrä kunnolla tätä kaikkea ja samalla pelkään sitä, että petän vanhempani muutenkin jos en vaan pärjää ja pysty olemaan kuin moni muu.  Hävettää kyllä kirjoittaa tätä muutenkin. 

Minä olin ekaa kertaa palkkatyössä viime joulu-tammikuussa. Ei se nykyään vaan kaikilla mene niin että saisi duunia.