tuntuu että tukehdun
olen elänyt vakaassa parisuhteessa kymmenen vuotta, sellaisen miehen kanssa, joka on tyyppiä " vain kuolema meidät erottaa" , siis positiivisessa mielessä.
Nyt minusta vain on alkanut tuntua siltä, etten kestä tätä enää. Olemme miehen kanssa todella erilaiset, olemme aina olleet, mutta minuun vetosi juuri tuo uskollisuus ja luotettavuus.
Itse haluaisin tehdä kaikenlaista spontaania ja nähdä maailmaa, mies taas haluaisi vielä lisää lapsia ja nähdä minut kotiäitinä.
Tuntuu etten voi tehdä miestä onnelliseksi, ja toisaalta taas siltä, että jos lähtisin, se murtaisi miehen maailman ja todellakin tulisin pettäneeksi hänet. Vielä kun tiesin jo vakiintuessani, minkälainen mies on!
Tätä tilaa on kestänyt ehkä vuoden, ja ajattelen eroa ihan päivittäin. Ajattelen asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, ja miestäni ja ne kaksi eivät oikein mahdu samaan kuvaan. Samalla tunnen kamalaa syyllisyyttä näistä ajatuksista. Toisaalta ajattelen sitäkin, että mahtaako mies lopulta ajatella samaa, sillä eihän silläkään voi olla tässä suhteessa hyvä olla?
Ketään samojen asioiden kanssa painineita?