Lue keskustelun säännöt.
Huono paineensietokykyni – en pääse opiskelemaan
19.05.2020 |
Minkä takia jokaisella alalla, varsinkin nyt etäkokeiden aikaan, mitataan paineensietokykyä?
Jos havittelee työtä esimerkiksi tutkijana, niin mitä iloa paineensietokyvystä silloin on?
Olen parhaimmilani silloin kun saan tehdä asiat rauhassa, ilman paineita – silloin onnistun tehtävissäni hyvin. Mutta minun esteenä tuntuu olevan se, että urani ei voi lähteä käyntiin, koska minä en pärjää pääsykokeissa, enkä sen takia voi saada opiskelupaikkaa enkä luoda lopulta uraakaan.
Voin vain kirjoittaa, lukea ja tehdä tutkimuksia omissa oloissani, eikäkukaan koskaan saa tietää, miten hyvä voin olla. ja ihan vain sen takia, että minulla on taipumusta paniikkiin testitilanteissa.
Kommentit (40)
Ryhdy (tieto)kirjailijaksi! Siihen ei tarvita välttämättä mitään virallisia tutkintoja, alan osaaminen riittää. Eikä ole tutkijoiden paineita, aikataulut toki siinäkin jos kustannussopimuksen saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy (tieto)kirjailijaksi! Siihen ei tarvita välttämättä mitään virallisia tutkintoja, alan osaaminen riittää. Eikä ole tutkijoiden paineita, aikataulut toki siinäkin jos kustannussopimuksen saa.
Uskottava tietokirjailija kun ei ole tutkintoa...
Suurin syy varmaan siihen, miksi en ole pääsykokeissa pärjännyt on se, että haluan päästä opiskelemana niin kovasti. Ja kun jotain oikein kovasti haluaa, jostain syystä elämä ei siitä palkitse.
En tiedä mikä logiikka tässä on?
Olen tehnyt hulluna töitä Tämän unelmani eteen ja ei se vaan tunnu tuottavan tulosta.
Ehkä pitää tehdä enemmän töitä...
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy varmaan siihen, miksi en ole pääsykokeissa pärjännyt on se, että haluan päästä opiskelemana niin kovasti. Ja kun jotain oikein kovasti haluaa, jostain syystä elämä ei siitä palkitse.
En tiedä mikä logiikka tässä on?
Olen tehnyt hulluna töitä Tämän unelmani eteen ja ei se vaan tunnu tuottavan tulosta.
Ehkä pitää tehdä enemmän töitä...
Niin MIKÄ niissä pääsykokeissa niin tyssää? Aikaraja?
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy varmaan siihen, miksi en ole pääsykokeissa pärjännyt on se, että haluan päästä opiskelemana niin kovasti. Ja kun jotain oikein kovasti haluaa, jostain syystä elämä ei siitä palkitse.
En tiedä mikä logiikka tässä on?
Olen tehnyt hulluna töitä Tämän unelmani eteen ja ei se vaan tunnu tuottavan tulosta.
Ehkä pitää tehdä enemmän töitä...
Mutta olet niin herkkä, että annoit(?) alapeukkua, kun joku rohkeni kysymään alaasi; jos vaikka voisi sen kuultuaan auttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy varmaan siihen, miksi en ole pääsykokeissa pärjännyt on se, että haluan päästä opiskelemana niin kovasti. Ja kun jotain oikein kovasti haluaa, jostain syystä elämä ei siitä palkitse.
En tiedä mikä logiikka tässä on?
Olen tehnyt hulluna töitä Tämän unelmani eteen ja ei se vaan tunnu tuottavan tulosta.
Ehkä pitää tehdä enemmän töitä...
Niin MIKÄ niissä pääsykokeissa niin tyssää? Aikaraja?
Juuri se, aika loppuu kesken. Alku menee siihen, että saa omat hermot kasaan. Ja jos on nopea koe, niin mitään tulosta en ehdi edes tekemään.
Entäs todistusvalinta tai avoimen väylä johonkin toiseen aineeseen ja sitten voisit yrittää vaihtaa pääainetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy varmaan siihen, miksi en ole pääsykokeissa pärjännyt on se, että haluan päästä opiskelemana niin kovasti. Ja kun jotain oikein kovasti haluaa, jostain syystä elämä ei siitä palkitse.
En tiedä mikä logiikka tässä on?
Olen tehnyt hulluna töitä Tämän unelmani eteen ja ei se vaan tunnu tuottavan tulosta.
Ehkä pitää tehdä enemmän töitä...
Niin MIKÄ niissä pääsykokeissa niin tyssää? Aikaraja?
Juuri se, aika loppuu kesken. Alku menee siihen, että saa omat hermot kasaan. Ja jos on nopea koe, niin mitään tulosta en ehdi edes tekemään.
Voisikohan lääkärintodisuksen perusteella anoa pääsykokeisiin lisäaikaa?- Oletko edes yrittäny hakea lsiäaikaa?
No millä keinoilla olet pystynyt rauhoittumaan muissa kokeissa tai vaikkapa yo-kirjoituksissa? Varmaan on sellaisiakin, missä aikarajasta huolimatta olet onnistunut osoittamaan osaamisesi.
Ehkä voi auttaa myös muistaa, että et todellakaan ole pääsykokeissa ainoa, joka jännittää ja hermoilee.
Kehitä vaikka itsellesi joku viiden minuutin, minuutinkin hiljainen meditaatiorutiini. Netistä löytyy ohjeita, ja jos tuntuu, että oma-apu ei riitä, mikset varaisi vaikkapa paria terapiasessiota. Maksaahan se joo, mutta esimerkiksi kalliisiin valmennuskursseihin verrattuna muutaman satasen käyttäminen terapiaistuntoihin, joiden avulla oppisit hallitsemaan koejännitystä, on oikeastaan melko pieni hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs todistusvalinta tai avoimen väylä johonkin toiseen aineeseen ja sitten voisit yrittää vaihtaa pääainetta?
Kun nyt edes tieäsi mikä Ap:n ala on, niin häntä saattaisi olla helpompi auttaa, mut ilm. hän mieluummin vaikenee siiä kuin haluaa toimia avoimesti; etei vaan käy auttaminen liian helpoiksi ja hän voi jatkaa marttyyrinä.
Tämä mailma on suunniteltu ekstroverteille valitettavasti...
Onneksi artistit voi kuitenkin vetäytyä omiin oloihinsa jos saa rahahanan säädettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy varmaan siihen, miksi en ole pääsykokeissa pärjännyt on se, että haluan päästä opiskelemana niin kovasti. Ja kun jotain oikein kovasti haluaa, jostain syystä elämä ei siitä palkitse.
En tiedä mikä logiikka tässä on?
Olen tehnyt hulluna töitä Tämän unelmani eteen ja ei se vaan tunnu tuottavan tulosta.
Ehkä pitää tehdä enemmän töitä...
Niin MIKÄ niissä pääsykokeissa niin tyssää? Aikaraja?
Juuri se, aika loppuu kesken. Alku menee siihen, että saa omat hermot kasaan. Ja jos on nopea koe, niin mitään tulosta en ehdi edes tekemään.
Ja kuinka monta kertaa olet pääsykokeen tehnyt? Ovatko olleet joka vuosi samanlaisia?
Minua ärsyttää koulujärjestelmässä se että oletetaan kaikkien osaavan kaikkea...
Joku osaa matikkaa (koodailua), joku on taas lahjakas urheilija, joku on sitten se artisti, joku osaa kieliä paremmin tai on muutenvaan hyvä puhuja (poliitikko)...
Silti pitäisi saada jokaisesta hyväksyttävä arvosana, vaikka kaikkia taitoja ei tule tarviimaan?
Koulutus pitäis luoda yksilöllisemmäksi! Pitäisi aloittaa jo varhaisessa teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on poikkeuksellisen paha ongelma, jos et ehdi välttämättä saada koetilanteessa mitään aikaan. Jos olisi minusta kyse, niin hakieutuisin varmaan lääkäriin juttelemaan siitä, pitäisikö mennä niin pitkälle että nappaa tuollaisissa tilanteissa jonkun rauhoittavan lääkkeen. Eihän tuo ole millään tavalla normaalia, vaan joku lamaannuttava paniikkikohtaus tai neurologinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään unohda opiskelut ja tee jotain stressivapaata simppeliä duunia.
Minusta juuri tutkijan työ on stressivapaata ja simppeliä.
Saan olla paljon yksin ja kun pidän esitelmää, kerron juuri niistä aisoista joista haluan kertoa.
Sen sijaan kaupan kassalla tai päiväkodissa en voisi kuvitella olevani päivääkään töissä. Ne työt ovat stressaavia!
terveisin, tutkija
Tää on niin feikkitutkija kertomassa ettei rajaa :D
Olen ollut finanssialalla, tilitoimistoissa töissä sekä tutkijana yliopistossa, ja tutkijan homma oli stressaavuudeltaan ylivoimaisesti pahin noista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy (tieto)kirjailijaksi! Siihen ei tarvita välttämättä mitään virallisia tutkintoja, alan osaaminen riittää. Eikä ole tutkijoiden paineita, aikataulut toki siinäkin jos kustannussopimuksen saa.
Uskottava tietokirjailija kun ei ole tutkintoa...
Asiaan paneutuneella ja innostuneella amatöörillä saattaa hyvinkin olla paremmat tiedot kuin tutkinnon muodon vuoksi suorittaneella "ammattilaisella", vrt. esim. historian harrastaminen.
Tutkijoilla tosiaankin on myös painetta ja esim opetusvelvollisuus usein, mutta itse näkisin enemmän, että siihen ahdistukseen kannattaa lähteä hakemaan apua. Kannattaa käydä keskustelemassa ihan terveyskeskuslääkärin kanssa vaikka alkuun ja katsoa jotain nettiterapiamahiksia (esim Mielenterveystalo), sieltä löytyy harjotteita ahdistuksenhallintaan. Myös jännittävässä tilanteessa pärjääminen helpottaa sitten tulevaisuudessa, kun ne muuttuvat helpommiksi joka kerta. Jokaisella alalla taitaa olla ikävä kyllä inhottavia asioita, joista on pakko vain selvitä.
Pääsykokeeseen saa myös haettua lisäaikaa ja esim pientilassa tekemisen, jos on lääkärin todistus. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy (tieto)kirjailijaksi! Siihen ei tarvita välttämättä mitään virallisia tutkintoja, alan osaaminen riittää. Eikä ole tutkijoiden paineita, aikataulut toki siinäkin jos kustannussopimuksen saa.
Uskottava tietokirjailija kun ei ole tutkintoa...
Asiaan paneutuneella ja innostuneella amatöörillä saattaa hyvinkin olla paremmat tiedot kuin tutkinnon muodon vuoksi suorittaneella "ammattilaisella", vrt. esim. historian harrastaminen.
No ei kyllä ihan heti tule mieleen tietokirjailijoita, joilla ei olisi ainakin maisteri tutkinnon tasoista tutkintoa. Toki joillain aloilla voi olla sellaisiakin, mutta useimmat parjatuista konsulteistakin ovat kyllä jostain valmistuneet. Historiasta tietokirjoja kirjoittajilla kyllä varsinkin on tyypillisesti ihan tohtorin tutkinto. Lisäksi alasta riippumatta tietokirjailijoille tietokirjojen tekeminen on vain osa tulonmuodostusta, niiden avulla saadaan esimerkiksi seminaareja ja koulutuksia myytyä. Että tuosta ei kyllä ole minkäänlaiseksi uraohjeeksi aloittajan tilanteessa. Ellei hän sitten ole niin varakas, että voi rauhassa harrastaa vuoden tai parin mittaisia kirjoitusprojekteja, joista todennäköisesti saa muutaman tuhat euroa yhteensä. (Ja jos raha ei ole ongelma, ehkä siltikin kannattaa oman elämänsä mielekkyyden kannalta mennä joka tapauksessa selvittämään terapeutin kanssa, mitä koejännitykselle voisi tehdä.)
Miten siellä pääsykokeissa mitataan paineensietokykyä? Voiko siihen valmistautua etukäteen?