Huono paineensietokykyni – en pääse opiskelemaan

Ei siinä mitään unohda opiskelut ja tee jotain stressivapaata simppeliä duunia.

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitään unohda opiskelut ja tee jotain stressivapaata simppeliä duunia.

Minulle luontaisinta on tehdä asioita omissa oloissani kirjoittaen, lukien ja tutkien. Se on minulle kaikkea muuta kuin stressaavaa - se on nautinnollista! Olen varma, että minusta tulisi hyvä tutkija tai toimittaja, esimerkiksi.

Mutta minusta ei voi tulla tutkijaa eikä mitään muutakaan introverttiä puurtajaa, koska en pääse opiskelemaan. 

Minkä takia meidän kaltaisia ihmisiä ei nähdä tässä systeemissä?

Minullakin on järkyttävän huono stressinsietokyky. No, sitähän tarvitaan aivan joka paikassa. Jo työnhaussa toitotetaan hyvästä stressinsietokyvystä, ja se luo itselleni kovaa ahdistusta kyvyttömyydestäni.

Tiedän selviytyväni monessakin työssä, kunhan pääsen sisään siihen. Mutta oma pääni tuhoaa kaikki yritykseni tähdätä kunnianhimoisimpiin töihin ja opintoihin. Toisaalta, pitkällä tähtäimellä ajaisin itseni varmasti burnoutiin, kuten tähänkin mennessä. Duunarityö lienee ainut minulle sopiva vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Niin, heillä on kaikenlaisia tilaisuuksia ja deadlineja kyllä, mutta niihin on mahdollisuus rauhassa paneutua ja valmistella. Ei ne tilanteet ole mitään nopeustestejä, jossa pitää mahdollisimman sukkelasti kertoa jokin asia. Ne tilaisuudet on usein sellaisia, että esitellään jokin työ - jonka on itse suunnitellut.

Pääsykoekeissa pitää sählätä pienessä ajassa hirveästi. Jos aivot menee tukkoon – niin kuin monilla sellaisilla menee joilla on taipumusta paniikkiin – ei siitä hommasta tule silloin yhtään mitään.

Tiedän kyllä mitä tutkijan työ on.

Juuri tämän takia moet lahjakkaat asperger eivät pääse koskaan näyttämään kykyjä.

Työelämässä tarvitaan paineensietokykyä eli jos et kestä sitä on sinua turha kouluttaakaan mihinkään. Koulutus maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Niin, heillä on kaikenlaisia tilaisuuksia ja deadlineja kyllä, mutta niihin on mahdollisuus rauhassa paneutua ja valmistella. Ei ne tilanteet ole mitään nopeustestejä, jossa pitää mahdollisimman sukkelasti kertoa jokin asia. Ne tilaisuudet on usein sellaisia, että esitellään jokin työ - jonka on itse suunnitellut.

Pääsykoekeissa pitää sählätä pienessä ajassa hirveästi. Jos aivot menee tukkoon – niin kuin monilla sellaisilla menee joilla on taipumusta paniikkiin – ei siitä hommasta tule silloin yhtään mitään.

Tiedän kyllä mitä tutkijan työ on.

Sulla on aika romanttinen käsitys tutkijan työstä. - Mutta jos kovin kammoat pääsykokeisiin osallisumista, niin oletko ajatellut vaihtoehtoisia tapoja hankkia ja saasa opiskelupaikka. Esimerkiksi avoimen yliopisto perusteella/ kautta(?)  

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä mitään unohda opiskelut ja tee jotain stressivapaata simppeliä duunia.

Minusta juuri tutkijan työ on stressivapaata ja simppeliä.

Saan olla paljon yksin ja kun pidän esitelmää, kerron juuri niistä aisoista joista haluan kertoa. 

Sen sijaan kaupan kassalla tai päiväkodissa en voisi kuvitella olevani päivääkään töissä. Ne työt ovat stressaavia!

terveisin, tutkija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Niin, heillä on kaikenlaisia tilaisuuksia ja deadlineja kyllä, mutta niihin on mahdollisuus rauhassa paneutua ja valmistella. Ei ne tilanteet ole mitään nopeustestejä, jossa pitää mahdollisimman sukkelasti kertoa jokin asia. Ne tilaisuudet on usein sellaisia, että esitellään jokin työ - jonka on itse suunnitellut.

Pääsykoekeissa pitää sählätä pienessä ajassa hirveästi. Jos aivot menee tukkoon – niin kuin monilla sellaisilla menee joilla on taipumusta paniikkiin – ei siitä hommasta tule silloin yhtään mitään.

Tiedän kyllä mitä tutkijan työ on.

Sulla on aika romanttinen käsitys tutkijan työstä. - Mutta jos kovin kammoat pääsykokeisiin osallisumista, niin oletko ajatellut vaihtoehtoisia tapoja hankkia ja saasa opiskelupaikka. Esimerkiksi avoimen yliopisto perusteella/ kautta(?)  

Olen avoimessa jo. Mutta alallamme ei ole mahdollista edetä avoimen kautta eikä varsinkaan saada tutkintoa. Muutamat opettajat ovat ymmärtäneet kykyni, mutta ei se auta, jos epäonnistun aina kokeessa.

jos et selviä pääsykokeista et selviä opiskelustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Pätkä- ja osa-aikatyöt kuulostavat mahtavalta! Olen ollut pitään työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Niin, heillä on kaikenlaisia tilaisuuksia ja deadlineja kyllä, mutta niihin on mahdollisuus rauhassa paneutua ja valmistella. Ei ne tilanteet ole mitään nopeustestejä, jossa pitää mahdollisimman sukkelasti kertoa jokin asia. Ne tilaisuudet on usein sellaisia, että esitellään jokin työ - jonka on itse suunnitellut.

Pääsykoekeissa pitää sählätä pienessä ajassa hirveästi. Jos aivot menee tukkoon – niin kuin monilla sellaisilla menee joilla on taipumusta paniikkiin – ei siitä hommasta tule silloin yhtään mitään.

Tiedän kyllä mitä tutkijan työ on.

Sulla on aika romanttinen käsitys tutkijan työstä. - Mutta jos kovin kammoat pääsykokeisiin osallisumista, niin oletko ajatellut vaihtoehtoisia tapoja hankkia ja saasa opiskelupaikka. Esimerkiksi avoimen yliopisto perusteella/ kautta(?)  

Olen avoimessa jo. Mutta alallamme ei ole mahdollista edetä avoimen kautta eikä varsinkaan saada tutkintoa. Muutamat opettajat ovat ymmärtäneet kykyni, mutta ei se auta, jos epäonnistun aina kokeessa.

Ei pidä paikkaansa. Nimenomaan olen pärjännyt avoimessa. Olen tehnyt samoja kursseja, mitä päätoimiset opiskelijat tekevät.

Ensinnäkin, sulla on mahdollisuus päästä opiskelemaan avoimen väylän kautta tai aloittaa opinnot esim Ranskassa ja Virossa, joissa kuka vaan pääsee sisään ja karsinta on sit ekan vuoden opintojen jälkeen.

Toinen asia on sit, se, että sulla on väärä kuva tutkijan työstä. Siinä ei tehdä työtä omassa rauhassa ja omassa aikataulussa, vaan tosiaan pitää pystyä toimimaan (rahoittajan, julkaisijan ja ryhmän) aikatauluissa, ja tutkimusryhmässä ja sen ulkopuolelle kommunikoiden. Jos haet ammattia, jossa saat nysvätä yksinäsi omilla ehdoillasi, etsi joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Niin, heillä on kaikenlaisia tilaisuuksia ja deadlineja kyllä, mutta niihin on mahdollisuus rauhassa paneutua ja valmistella. Ei ne tilanteet ole mitään nopeustestejä, jossa pitää mahdollisimman sukkelasti kertoa jokin asia. Ne tilaisuudet on usein sellaisia, että esitellään jokin työ - jonka on itse suunnitellut.

Pääsykoekeissa pitää sählätä pienessä ajassa hirveästi. Jos aivot menee tukkoon – niin kuin monilla sellaisilla menee joilla on taipumusta paniikkiin – ei siitä hommasta tule silloin yhtään mitään.

Tiedän kyllä mitä tutkijan työ on.

Kyllä sulla pääsykokeisiinkin on mahdollisuus rauhassa valmistautua.

Tutkimustyö on jatkuvaa kilpailua. Et sä ikinä pelkästään esittele juttua jonka kanssa oot sydänverelläsi puurtanut, vaan myös asetat sen alttiiksi kritiikille ja puolustatsitä - ja otatppiksesi ja kehität kritiikin pohjalta. Ja sä kilpailet aina niitä vastaan, jotka lähtökohtaisesti on fiksuimpia tarjolla olevia.

Vierailija kirjoitti:

jos et selviä pääsykokeista et selviä opiskelustakaan.

Kerrassaan kannustavaa. Näinkö puhut lapsillesikin?

Minusta tällaisessa kommetoinnissa pitäisi olla todella varovainen.  Olen niin monta kertaa oman opettajaurani aikana huomannut, että lopulta sinnikkyys ja työnteko ovat ne ominaisuudet, jotka erottavat jyvät akanoista. Jos pääsykokeissa epäonnistuu, se ei ole merkki välttämättä yhtään mistään.

Aplle sellaisia terveisiä, että jos sisimmässäsi tiedät oman juttusi, niin älä lopeta työntekoa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Niin, heillä on kaikenlaisia tilaisuuksia ja deadlineja kyllä, mutta niihin on mahdollisuus rauhassa paneutua ja valmistella. Ei ne tilanteet ole mitään nopeustestejä, jossa pitää mahdollisimman sukkelasti kertoa jokin asia. Ne tilaisuudet on usein sellaisia, että esitellään jokin työ - jonka on itse suunnitellut.

Pääsykoekeissa pitää sählätä pienessä ajassa hirveästi. Jos aivot menee tukkoon – niin kuin monilla sellaisilla menee joilla on taipumusta paniikkiin – ei siitä hommasta tule silloin yhtään mitään.

Tiedän kyllä mitä tutkijan työ on.

Sulla on aika romanttinen käsitys tutkijan työstä. - Mutta jos kovin kammoat pääsykokeisiin osallisumista, niin oletko ajatellut vaihtoehtoisia tapoja hankkia ja saasa opiskelupaikka. Esimerkiksi avoimen yliopisto perusteella/ kautta(?)  

Olen avoimessa jo. Mutta alallamme ei ole mahdollista edetä avoimen kautta eikä varsinkaan saada tutkintoa. Muutamat opettajat ovat ymmärtäneet kykyni, mutta ei se auta, jos epäonnistun aina kokeessa.

Ei pidä paikkaansa. Nimenomaan olen pärjännyt avoimessa. Olen tehnyt samoja kursseja, mitä päätoimiset opiskelijat tekevät.

Tämä kuullosi paremmalta. - Itse olin aikani avoimessa ja lopulta suhauduin pääsykokeisiin kuin se olsi ollut yksi tentti muiden joukossa. Se kannatti. Kyllä siitä oli oma etunsa, että avoiessa ennätti suorittaa vajaan 100 opintopistettä. Ei saman alan, mutta yhtä kaikki yliopistoason opintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijoilla on jatkuvasti tuhat deadlinea, projektikokousta ja edustustilaisuutta kalenterissa, lisäksi pätkä - osa - aikatyö, joka voi loppua milloin vain. Siinä on ihan hyvä olla paineensietokykyä.

Niin, heillä on kaikenlaisia tilaisuuksia ja deadlineja kyllä, mutta niihin on mahdollisuus rauhassa paneutua ja valmistella. Ei ne tilanteet ole mitään nopeustestejä, jossa pitää mahdollisimman sukkelasti kertoa jokin asia. Ne tilaisuudet on usein sellaisia, että esitellään jokin työ - jonka on itse suunnitellut.

Pääsykoekeissa pitää sählätä pienessä ajassa hirveästi. Jos aivot menee tukkoon – niin kuin monilla sellaisilla menee joilla on taipumusta paniikkiin – ei siitä hommasta tule silloin yhtään mitään.

Tiedän kyllä mitä tutkijan työ on.

Sulla on aika romanttinen käsitys tutkijan työstä. - Mutta jos kovin kammoat pääsykokeisiin osallisumista, niin oletko ajatellut vaihtoehtoisia tapoja hankkia ja saasa opiskelupaikka. Esimerkiksi avoimen yliopisto perusteella/ kautta(?)  

Olen avoimessa jo. Mutta alallamme ei ole mahdollista edetä avoimen kautta eikä varsinkaan saada tutkintoa. Muutamat opettajat ovat ymmärtäneet kykyni, mutta ei se auta, jos epäonnistun aina kokeessa.

Utelaisiuudeta mikä ala?

Vierailija kirjoitti:

Tutkimustyö on jatkuvaa kilpailua. Et sä ikinä pelkästään esittele juttua jonka kanssa oot sydänverelläsi puurtanut, vaan myös asetat sen alttiiksi kritiikille ja puolustatsitä - ja otatppiksesi ja kehität kritiikin pohjalta. Ja sä kilpailet aina niitä vastaan, jotka lähtökohtaisesti on fiksuimpia tarjolla olevia.

Kritiikin sietäminen on aivan eri asia kuin paineensietokyky.