Miten paljon sosiaalityöntekijälle pitää avata omaa historiaa? Ov
Lasun asiakkuus tuli nuoren rankahkosta teini iästä ja nyt mietin miten paljon minun täytyy omaa historiaa avata tai esim lääkityksiä? Käytän voxraa, mulla add oireita ollu, ja tämä lääke auttanut keskittymään. Lääkäri taas ajattelee että masennuksesta johtuvaa. Itse en koe olevani masentunut, sitä kylläkin ollut historiassa. Eli siis, miten paljon on kerrottava? En haluaisi tätä asiaa sotkea tähän. Koen, että se ei hyödytä tässä meidän tilanteessa.
Kommentit (18)
Kerrot asioista, jotka vaikuttavat suoraan lapsen tilanteeseen. Jos olet ollut masentunut 15 vuotta sitten ja syönyt lääkkeitä vuonna 2011, niin ei niistä tarvitse kertoa.
Vierailija kirjoitti:
No eihän sun lääkitys kuulu sossuille
Näin minäkin sen järkeilin, mut mitä jos alkavat kyselemään kaikkea, eli mun jaksamista yms? Olen käynyt 2v psykoterapian muutama vuosi sitten ja koen, että asiat on mallillaan. Nyt halusin kokeilla voxraa, kun keväällä oli tilapäinen uniongelma sekä keskittyminen huonoa (tai se on oikeastaan aina ollu, monta asiaa mielessä...) ja se voxra auttoi. Ja käytin tilapäisesti myös unilääkkeitä. En halua valehdella, mutta en myöskään kaikkea kertoa. Toki sillon, jos tilanteeseen olisi kuulunut juuri esim minun mielenterveyteen liittyvät ongelmat. Mut nyt tässä ei ole kyse siitä. Ja omasta mielestäni voin hyvin. Vaikka stressaavaa tämä on. On kuitenkin työkaluja käsitellä omia asioita. Joskus 15v sitten ollut lasu asiakkuus omasta halusta, oli masennusta, lapsen menetys, raskaudet, muutto, ei tukiverkkoa. Nehän kaikki näkyy siellä. Siksi mietin miten ne ottavat esille kaiken...
Vierailija kirjoitti:
Kerrot asioista, jotka vaikuttavat suoraan lapsen tilanteeseen. Jos olet ollut masentunut 15 vuotta sitten ja syönyt lääkkeitä vuonna 2011, niin ei niistä tarvitse kertoa.
Kiitos viestistä. Koen tosiaan että tämä tilanne mikä nyt on, ei olisi minusta johtuvaa. Mielestäni tasapainoinen olen. Mutta eihän sitä tiedä miten se näkyy sit ulospäin. Mutta lähtökohtaisesti tullut kokonaiskuva tilanteestamme että muut syyt.
Tuleeko ajatuksia vielä kellään? ☺️
Mahdollisimman vähän kannattaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman vähän kannattaa kertoa.
Näin ajattelinkin. Koska ulkopuolinen voi saada herkästi väärän kuvan. Se on se huolen aihe. Et nähdään "vaan" ongelmia kun ne laitetaan paperille.
Se on tosi kaksipiippuinen juttu. Jos kerrot, niitä asioita voidaan käyttää sinua vastaan, koska huoli. Ja jos et kerro ja tulevat myöhemmin ilmi, 'et ole ollut rehellinen'.
Tsemppiä! Toivotaan parasta.
Jos nuori oireilee vakavasti, niin oleellista on kertoa miten itse jaksaa sen oireilun kanssa. Jos on voimat loppu, niin se on hyvin oleellista tietoa sossulle, joka miettii miten teidän perhettä voisi tukea.
Kertoisin avoimesti. Nuorelle tukihenkilöä tai intensiivityötä. Siitä hyötyy koko perhe kun niitä asioita kähdään läpi. Opitaan mahdollisesti uusia toimintamalleja.
Mikä sun suurin pelkosi on, jos asioista kerrot?
Vierailija kirjoitti:
Kerrot asioista, jotka vaikuttavat suoraan lapsen tilanteeseen. Jos olet ollut masentunut 15 vuotta sitten ja syönyt lääkkeitä vuonna 2011, niin ei niistä tarvitse kertoa.
Ap on mielestään ihan kunnossa, mutta syö masennuslääkettä tälläkin hetkellä ja on eri mieltä lääkärinsä kanssa siitä, mihin vaivaan lääkettään syö. Eiköhän tuo asiakkuus ole edelleen voimassa ihan syystä.
Vierailija kirjoitti:
Se on tosi kaksipiippuinen juttu. Jos kerrot, niitä asioita voidaan käyttää sinua vastaan, koska huoli. Ja jos et kerro ja tulevat myöhemmin ilmi, 'et ole ollut rehellinen'.
Tsemppiä! Toivotaan parasta.
Juuri tämä! Tämän kanssa pähkäilen... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot asioista, jotka vaikuttavat suoraan lapsen tilanteeseen. Jos olet ollut masentunut 15 vuotta sitten ja syönyt lääkkeitä vuonna 2011, niin ei niistä tarvitse kertoa.
Ap on mielestään ihan kunnossa, mutta syö masennuslääkettä tälläkin hetkellä ja on eri mieltä lääkärinsä kanssa siitä, mihin vaivaan lääkettään syö. Eiköhän tuo asiakkuus ole edelleen voimassa ihan syystä.
Tässä juuri yksi esimerkki, kun asian näkee kirjallisena eikä kokonaisuutena. Tätä pelkään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin avoimesti. Ja Nuorelle tukihenkilöä tai intensiivityötä. Siitä hyötyy koko perhe kun niitä asioita kähdään läpi. Opitaan mahdollisesti uusia toimintamalleja.
Mikä sun suurin pelkosi on, jos asioista kerrot?
Ehkä juuri siis se, että ei nähdä asioita kokonaisuutena. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot asioista, jotka vaikuttavat suoraan lapsen tilanteeseen. Jos olet ollut masentunut 15 vuotta sitten ja syönyt lääkkeitä vuonna 2011, niin ei niistä tarvitse kertoa.
Ap on mielestään ihan kunnossa, mutta syö masennuslääkettä tälläkin hetkellä ja on eri mieltä lääkärinsä kanssa siitä, mihin vaivaan lääkettään syö. Eiköhän tuo asiakkuus ole edelleen voimassa ihan syystä.
Vai onko sairaus balanssissa, koska syö lääkettä? Eikö joka kolmas suomalainen syö masennuslääkkeitä muutenkin?
Mulla lääkäri sano että ei add olisi, koska koulutosdistukset ja neuvolakortit ei anna aihetta epäillä sitä.
Ap
Kovasti on silti lääkeasia mielessä siihen nähden, että kaikki on hyvin. Jos kaikki oikeasti olisi hyvin et olisi huolissasi. Käsittelisit asian itseksesi ilman, että siitä pitää kysellä tuntemattomilta, jotka eivät tiedä kokonaisuutta.
Lapsesi hyvinvointiin heijastuu oma käytöksesi. Asiakkuus tuli, sille mitä on tapahtunut ei voi enää mitään. Tiedätkin varmasti, että lääkityksesi ja historiasi voi tulla ilmi myös muuta kautta. Haluatko ottaa valehtelun riskin ja muistatko varmasti mitä on tullut huijattua ja salailtua, jos sille tielle lähdet?
No eihän sun lääkitys kuulu sossuille