Lue keskustelun säännöt.
Miten toivot kiinnostuneen miehen lähestyvän sinua, miten et?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Parjatuissa deittiapeissa on muuten se hyvä puoli, että siellä olevista ihmisistä ainakin tietää että he ovat seuraa vailla ja yleensä myös vapaita. Muualla et tiedä kuin kokeilemalla onko henkilö avoin lähestymiselle, ja tässä vaiheessa tuleekin sitten niitä pettymyksiä ja negatiivisia kokemuksia, kun asiat menevät ns. vihkoon.
No mitäs sitten? Ei kai tuo nyt niin musertavaa ole? Joku japanilainen kasvojenmenetyshäpeäkö?
En mä ainakaan ole koskaan ottanut naisten pokaamista minään elämäni suurimpana ponnistuksena. Jos on kiinnostava nainen näköpiirissä, olen heittänyt hänelle läppää ja jos ollaan oltu samalla aaltopituudella, niin homma on edennyt omalla painollaan.
Tuo ”Olen muuten varattu” voi olla vain kohtelias tapa päästä eroon siitä pokaajasta. Ihan okei, ei loukkaa tms. On tullut pakkejakin, mutta on saatu naisia myös. Ja hyviä muistoja vanhuuden varalle. Elämäähän tää on.
Jos ei veikkaa, ei voi voittaa = Jos et edes uskalla yrittää, et ainakaan saa.
Harvemmin ne naiset uskaltavat lähestyä suoraan. Tai on heitäkin, mutta ovat usein sellaista Sally Spectra -osastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Tämä olisi minulle aivan liian feminiininen tyyli mieheltä. Mies pyytää naisen numeroa itse, jos haluaa ottaa yhteyttä. Varmasti naisia on monenlaisia, mutta minua ei saa tuntemaan romanttista tai eroottista mielenkiintoa, jos tulee olo, että joudun olemaan miehen roolissa.
Valitettavasti Suomessa moni nainen ei halua antaa tuntemattomalle ihmisille puhelinnumeroaan. Ei ole samanlaista face face tapailukulttuuria kuin ulkomailla. Siksi meinasin tuota, että antaisi oman numeron ja sanoisi jutustelun jälkeen että ''jos haluat joskus mennä vaikka kahville tai kävelylle niin soittele :)''.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tuttu: kysyä suoraan ja selkeästi treffeille, helppo vastata "kyllä" tai "ei".
Jos tuntematon: tulla jutustelemaan, jos hetki on luonteva. Tilanteesta riippuen, kysyä heti treffeille tai tutustua hieman lisää.
Minä en haluaisi kutsua treffeille, en edes silloin jos mies on tuttu ja itsellänikin ehkä orastavaa mielenkiintoa häntä kohtaan. Treffikutsu olisi kamalan painostava, koska silloin mies odottaisi minun jo olevan hänestä kiinnostunut enkä saisi mahdollisuutta ensin tutustua häneen ja sitten vasta miettiä, olenko hänestä kiinnostunut. Eli treffikutsuun vastaisin kieltävästi. Sen sijaan, jos mies pyytäisi kaljalle, seuraksi jonnekin keikalle, elokuvaan tms ja vieläpä puolihuolimattomasti tyyliin "Olen menossa paikkaan X, ei sinua kiinnostaisi lähteä mukaan?" niin varmasti lähtisin jos vähänkään olisin hänestä kiinnostunut.
Jos kyseessä on entuudestaan vieras ihminen, niin nro 3 kirjoitti jo saman, minkä itsekin olisin kirjoittanut. Eli ihan normaalisti lähestymällä, juttelemalla, reagoimalla omiin verbaaleihin ja nonverbaaleihin viesteihini.
Ei-lähestymiset:
- pyytämättä ja yllättäen eli jos en ole edes huomannut ihmistä tai yritän selkeästi kääntää katseeni poispäin hänestä osoittaakseni, etten halua hänen lähestyvän (ja/tai uppoudun kirjaan, kännykkään tms)
- humalassa
- töksäyttämällä pyyntöä kahville (tai treffeille) ennen kuin on edes juteltu siinä tilanteessa, missä kohdataan
- juoksemalla minut kiinni kertoakseen, että minulla on hyvä perse (sitäkin on tapahtunut)
Minä taas haluaisin suoran kysymyksen, ettei tarvi miettiä "onkohan nämä nyt treffit vai ei". Jos mies on ennestään tuttu, tiedän kyllä olenko kiinnostunut siinä mielessä. :)
Teen metoon kaikista, jotka uskaltautuvat lähelle ahdistelemaan hymyillä tai typerillä "hei" kommenteilla.
Apinamies kirjoitti:
Silleen: ”uuu mikä ihana nainen! mennnäänkö meille paneen” ja heittää olkapäälleen ja kantaa kotiin. Miehen pitää viedä eikä vikistä.
Tämä kieltämättä toimi, kun törmäsin mieheeni Stockmannilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Minua on muutaman kerran lähestytty antamalla puhelinnumero paperilla. Ei ole ollut ikinä mitään syytä tai motivaatiota lähettää viestiä siihen numeroon. Olen sitten vain heittänyt lappuset roskiin. Mitä ihmettä minä viestittelisin jollekin tuntemattomalle miehelle?
Noita numerolappuja tuli entisissä töissä saatua. Meni kaikki roskiin. Kerran tapasin miehen musiikkitapahtumassa. Tämä tuli juttelemaan ja puhuttiin musiikista, meillä oli yhteinen mielenkiinnon kohde jo siltä pohjalta otin yhteyttä ja jatkettiin juttua siitä mihin jäin.
Loput onkin ollut tätä sarjaa miksi ihmeessä haluaisin jutella tuntemattoman kanssa josta en tiedä mitään, ehkä työn, eikä hän minusta.Typerä logiikka, emme tunteneet entuudestaan niin en halunnut tutustua :DDDDD
Miksi pitäisi yrittää jos ei mitään yhteistä puhuttavaa edes tavatessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Tämä olisi minulle aivan liian feminiininen tyyli mieheltä. Mies pyytää naisen numeroa itse, jos haluaa ottaa yhteyttä. Varmasti naisia on monenlaisia, mutta minua ei saa tuntemaan romanttista tai eroottista mielenkiintoa, jos tulee olo, että joudun olemaan miehen roolissa.
Miten niin? Onhan numeron antaminen ihan aktiivista ja aloitteellista toimintaa. Ja on kohteliaampaa antaa oma numero naiselle, niin että nainen saa vapaasti valita haluaako soittaa, sen sijaan että pyytäisi naisen numeroa, jota nainen ei ehkä halua tai uskalla antaa.
Jep, ajattelevaisen miehen rationaalinen ratkaisu. Mutta naisten kanssa ei rationaalisesti voi pelata, täytyy päästä tunnepuolelle heti alkuunsa ja sehän se hankaluus onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Minua on muutaman kerran lähestytty antamalla puhelinnumero paperilla. Ei ole ollut ikinä mitään syytä tai motivaatiota lähettää viestiä siihen numeroon. Olen sitten vain heittänyt lappuset roskiin. Mitä ihmettä minä viestittelisin jollekin tuntemattomalle miehelle?
Noita numerolappuja tuli entisissä töissä saatua. Meni kaikki roskiin. Kerran tapasin miehen musiikkitapahtumassa. Tämä tuli juttelemaan ja puhuttiin musiikista, meillä oli yhteinen mielenkiinnon kohde jo siltä pohjalta otin yhteyttä ja jatkettiin juttua siitä mihin jäin.
Loput onkin ollut tätä sarjaa miksi ihmeessä haluaisin jutella tuntemattoman kanssa josta en tiedä mitään, ehkä työn, eikä hän minusta.Typerä logiikka, emme tunteneet entuudestaan niin en halunnut tutustua :DDDDD
Kuvastaa hyvin naisten asennetta/ajatusmaailmaa "en tunne sinua joten en halukaan tuntea sinua".
Miten ihmeessä nainen ikinä tutustuu keneenkään sitten?
Miksi ajattelet että naisen pitäisi tutustua yhtään kehenkään? Esimerkiksi minulla on tuttuja riittämiin. Ihmiset sinänsä eivät kiinnosta minua. Miksi minun pitäisi olla niiden tuttujenkaan kanssa tekemisussä puhumattakaan randomeista lähestyjistä? Iso osa ihmisistä haluaa vaan saada olla rauhassa ilman että idiootit tulee sönkkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Tämä olisi minulle aivan liian feminiininen tyyli mieheltä. Mies pyytää naisen numeroa itse, jos haluaa ottaa yhteyttä. Varmasti naisia on monenlaisia, mutta minua ei saa tuntemaan romanttista tai eroottista mielenkiintoa, jos tulee olo, että joudun olemaan miehen roolissa.
Valitettavasti Suomessa moni nainen ei halua antaa tuntemattomalle ihmisille puhelinnumeroaan. Ei ole samanlaista face face tapailukulttuuria kuin ulkomailla. Siksi meinasin tuota, että antaisi oman numeron ja sanoisi jutustelun jälkeen että ''jos haluat joskus mennä vaikka kahville tai kävelylle niin soittele :)''.
Mies ksi kuvittelet ,että kukaan nainen haluaisi mennä kävelylle tai kahville randomin ventovieraan tyypin kanssa? En tee sitä edes tuttujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Minua on muutaman kerran lähestytty antamalla puhelinnumero paperilla. Ei ole ollut ikinä mitään syytä tai motivaatiota lähettää viestiä siihen numeroon. Olen sitten vain heittänyt lappuset roskiin. Mitä ihmettä minä viestittelisin jollekin tuntemattomalle miehelle?
Noita numerolappuja tuli entisissä töissä saatua. Meni kaikki roskiin. Kerran tapasin miehen musiikkitapahtumassa. Tämä tuli juttelemaan ja puhuttiin musiikista, meillä oli yhteinen mielenkiinnon kohde jo siltä pohjalta otin yhteyttä ja jatkettiin juttua siitä mihin jäin.
Loput onkin ollut tätä sarjaa miksi ihmeessä haluaisin jutella tuntemattoman kanssa josta en tiedä mitään, ehkä työn, eikä hän minusta.Typerä logiikka, emme tunteneet entuudestaan niin en halunnut tutustua :DDDDD
Kuvastaa hyvin naisten asennetta/ajatusmaailmaa "en tunne sinua joten en halukaan tuntea sinua".
Miten ihmeessä nainen ikinä tutustuu keneenkään sitten?
Miksi ajattelet että naisen pitäisi tutustua yhtään kehenkään? Esimerkiksi minulla on tuttuja riittämiin. Ihmiset sinänsä eivät kiinnosta minua. Miksi minun pitäisi olla niiden tuttujenkaan kanssa tekemisussä puhumattakaan randomeista lähestyjistä? Iso osa ihmisistä haluaa vaan saada olla rauhassa ilman että idiootit tulee sönkkäämään.
Hey honey this is not about you. Et ole maailman keskipiste. Tässä jutellaan naisista jotka ovat jo ilmaisseet mielenkiintonsa ja miten heidän kanssa edetä. Miksi olet niin vihainen ja vakava? Why so serious?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Minua on muutaman kerran lähestytty antamalla puhelinnumero paperilla. Ei ole ollut ikinä mitään syytä tai motivaatiota lähettää viestiä siihen numeroon. Olen sitten vain heittänyt lappuset roskiin. Mitä ihmettä minä viestittelisin jollekin tuntemattomalle miehelle?
Noita numerolappuja tuli entisissä töissä saatua. Meni kaikki roskiin. Kerran tapasin miehen musiikkitapahtumassa. Tämä tuli juttelemaan ja puhuttiin musiikista, meillä oli yhteinen mielenkiinnon kohde jo siltä pohjalta otin yhteyttä ja jatkettiin juttua siitä mihin jäin.
Loput onkin ollut tätä sarjaa miksi ihmeessä haluaisin jutella tuntemattoman kanssa josta en tiedä mitään, ehkä työn, eikä hän minusta.Typerä logiikka, emme tunteneet entuudestaan niin en halunnut tutustua :DDDDD
Kuvastaa hyvin naisten asennetta/ajatusmaailmaa "en tunne sinua joten en halukaan tuntea sinua".
Miten ihmeessä nainen ikinä tutustuu keneenkään sitten?
Miksi ajattelet että naisen pitäisi tutustua yhtään kehenkään? Esimerkiksi minulla on tuttuja riittämiin. Ihmiset sinänsä eivät kiinnosta minua. Miksi minun pitäisi olla niiden tuttujenkaan kanssa tekemisussä puhumattakaan randomeista lähestyjistä? Iso osa ihmisistä haluaa vaan saada olla rauhassa ilman että idiootit tulee sönkkäämään.
Eikö se ole surullista, ettei koskaan saa parisuhdetta koska kaikki vieraat miehet ovat no-no?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Parjatuissa deittiapeissa on muuten se hyvä puoli, että siellä olevista ihmisistä ainakin tietää että he ovat seuraa vailla ja yleensä myös vapaita. Muualla et tiedä kuin kokeilemalla onko henkilö avoin lähestymiselle, ja tässä vaiheessa tuleekin sitten niitä pettymyksiä ja negatiivisia kokemuksia, kun asiat menevät ns. vihkoon.
Mitä ihmeen pahaa siinä on, jos näet kivalta vaikuttavan ihmisen, tarjoutuu tilaisuus jutella ja siinä jutellessa selviää, että hän on varattu? Eikö se silti ollut ihan mukavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Parjatuissa deittiapeissa on muuten se hyvä puoli, että siellä olevista ihmisistä ainakin tietää että he ovat seuraa vailla ja yleensä myös vapaita. Muualla et tiedä kuin kokeilemalla onko henkilö avoin lähestymiselle, ja tässä vaiheessa tuleekin sitten niitä pettymyksiä ja negatiivisia kokemuksia, kun asiat menevät ns. vihkoon.
Mitä ihmeen pahaa siinä on, jos näet kivalta vaikuttavan ihmisen, tarjoutuu tilaisuus jutella ja siinä jutellessa selviää, että hän on varattu? Eikö se silti ollut ihan mukavaa?
On se vähän ahdistavaa, jos vieraat miehet lähestyvät usein. Itse ujona ihmisenä pelkään, milloin taas pitää puhua jollekin tuntemattomalle. Menen paniikkiin ja en tiedä, mitä sanoa. Joskus tunnen, miten mies kiertää kuin kissa kuumaa puuroa ja tiedän, että kohta se tulee juttelemaan. Näin käy usein esimerkiksi salilla.
Ei kukaan kysy suoraan olenko varattu. Aina ensin pitää puhua paljon kaikenlaista, ehkä jopa monena päivänä. Jossain vaiheessa on vain pakko olla hieman tyly ja sanoa, että haluaisin keskittyä omaan juttuuni. Mietin sitäkin, että pitääkö kaikkiin keskustelunalkuihin suhtautua kuin iskuyritykseen vai voiko vain iloisesti rupatella aina silloin tällöin, vaikka toisesta näkee, että todennäköisesti on kiinnostunut? Jälkimmäisessä tapauksessa pitkitän vain sitä inhottavaa hetkeä ja annan ehkä turhaa toivoa.
Baarissa onneksi kaverit hoitavat asian ja ennen kuin kukaan mies yleensä ehtii puhua mitään tai tulla liian lähelle, joku kavereista on jo ilmoittanut, että olen varattu.
Näin ujona ja kilttinä sanoisin, että nopea ja tehokas tapa on paras. Kun suoraan tulee kysymään, että oletko varattu, säästää molempien aikaa. Toisaalta tuollainen suora tapa lähestyä on aika kylmä, eikä anna mukavaa kuvaa ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loput onkin ollut tätä sarjaa miksi ihmeessä haluaisin jutella tuntemattoman kanssa josta en tiedä mitään, ehkä työn, eikä hän minusta.
Typerä logiikka, emme tunteneet entuudestaan niin en halunnut tutustua :DDDDD
Kuvastaa hyvin naisten asennetta/ajatusmaailmaa "en tunne sinua joten en halukaan tuntea sinua".
Miten ihmeessä nainen ikinä tutustuu keneenkään sitten?
Ajattelepa asiaa naisenkin kannalta. Täysin tuntematon mies, joka lähestyy yllättäen (ilman että olet tehnyt itse mitään asian eteen), voi olla potentiaalinen uhka ja fyysinen vaara. Toki on teoriassa myös mahdollista, että siinä voi olla myös elämän suurin rakkaus, mutta ethän voi tietää yhtään mitään. Entä jos se onkin joku hullu raiskaaja tai narsisti vaanimassa uhriaan? Ajatus voi tuntua epäloogiselta, mutta se on varmasti melkein jokaisella naisella siellä alitajunnan pohjalla. Poikkeuksena ne, jotka ovat todella sinisilmäisiä, jotka ovat todella pelottomia tai joiden itsesuojeluvaisto on alkoholin heikentämä.
Jos on edes jonkinlaista pientä mielikuvaa, että tuohan on se tyyppi samasta koulusta, joka opiskelee jotain ainetta, tai että on jotakin yhteistä kaveripiiriä tai edes tuttuja, tietää toisen samasta harrastusryhmästä, työyhteisön kautta, tutusta seurakunnasta, tms mistä tahansa, joka antaa jonkinlaisen mielikuvan, niin on helpompi suhtautua tuntemattomaan luontevasti.
Ja jos tuntematon lähestyvä mies vaikuttaa mielenkiintoiselta eikä herätä tunnetta uhkasta, keskivertonainen tahtoo jutella ja tutustua vähän ennen kuin antaa yhteystietojaan tai lähtee matkaan.
Ne naiset, jotka ovat viihdeseuraa vailla, lähtevät kyllä, mutta jos puhutaan suhdemielessä lähestymisestä eikä pokaamisesta.
En toivo hänen lähestyvän minua.
Facebookin kautta voi kysäistä Messengerillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis: Parjatuissa deittiapeissa on muuten se hyvä puoli, että siellä olevista ihmisistä ainakin tietää että he ovat seuraa vailla ja yleensä myös vapaita. Muualla et tiedä kuin kokeilemalla onko henkilö avoin lähestymiselle, ja tässä vaiheessa tuleekin sitten niitä pettymyksiä ja negatiivisia kokemuksia, kun asiat menevät ns. vihkoon.
Mitä ihmeen pahaa siinä on, jos näet kivalta vaikuttavan ihmisen, tarjoutuu tilaisuus jutella ja siinä jutellessa selviää, että hän on varattu? Eikö se silti ollut ihan mukavaa?
On se vähän ahdistavaa, jos vieraat miehet lähestyvät usein. Itse ujona ihmisenä pelkään, milloin taas pitää puhua jollekin tuntemattomalle. Menen paniikkiin ja en tiedä, mitä sanoa. Joskus tunnen, miten mies kiertää kuin kissa kuumaa puuroa ja tiedän, että kohta se tulee juttelemaan. Näin käy usein esimerkiksi salilla.
Ei kukaan kysy suoraan olenko varattu. Aina ensin pitää puhua paljon kaikenlaista, ehkä jopa monena päivänä. Jossain vaiheessa on vain pakko olla hieman tyly ja sanoa, että haluaisin keskittyä omaan juttuuni. Mietin sitäkin, että pitääkö kaikkiin keskustelunalkuihin suhtautua kuin iskuyritykseen vai voiko vain iloisesti rupatella aina silloin tällöin, vaikka toisesta näkee, että todennäköisesti on kiinnostunut? Jälkimmäisessä tapauksessa pitkitän vain sitä inhottavaa hetkeä ja annan ehkä turhaa toivoa.
Baarissa onneksi kaverit hoitavat asian ja ennen kuin kukaan mies yleensä ehtii puhua mitään tai tulla liian lähelle, joku kavereista on jo ilmoittanut, että olen varattu.
Näin ujona ja kilttinä sanoisin, että nopea ja tehokas tapa on paras. Kun suoraan tulee kysymään, että oletko varattu, säästää molempien aikaa. Toisaalta tuollainen suora tapa lähestyä on aika kylmä, eikä anna mukavaa kuvaa ihmisestä.
Eihän sinun tarvitse jutella, ellet halua! Jos mies ei ole hauskaa juttuseuraa, toteat ystävällisesti, että haluaisit nyt keskittyä omaan treeniisi. Jos on hauskaa juttuseuraa mutta et ole kiinnostunut enemmästä, voit tilanteen mukaan "lipsauttaa" hyvin nopeasti väliin poikaystävän ("Joo, pitää tänään treenata kun koko viikonloppuna en pääse salille, kun lähdetään poikaystävän kanssa retkelle.") Oli se sitten totta tai ei. Ja jos mies vaikuttaa kiinnostavalta niin sitten nautit juttelusta ja katsot, mihin se johtaa.
Kun mies on ihana, niin silloin hieman kankeampikin lähestyminen kelpaa. Jos mies ei ole ihana, niin mikään tapa ei ole oikea.
Oikea kysymys siis on:
"Miten toivot ihanan miehen lähestyvän sinua, miten et?
Ihan vain palstan uleille tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun mies on ihana, niin silloin hieman kankeampikin lähestyminen kelpaa. Jos mies ei ole ihana, niin mikään tapa ei ole oikea.
Oikea kysymys siis on:
"Miten toivot ihanan miehen lähestyvän sinua, miten et?
Ihan vain palstan uleille tiedoksi.
Ihana? Miten ventovieraasta ihmisestä voi tietää, onko hän ihana vai ei? Tarkoitit ehkä, että kiinnostavan näköinen, hyvännäköinen, puoleensa vetävän oloinen? Silloin tuo tottakai pitää paikkansa. Jos mies ei vaikuta millään tavalla kiinnostavalta, ei häneltä toivo myöskään lähestymistä. Mutta vaikka vaikuttaisi (ja sitä lähestymistä silloin toivoo), niin ei se takaa, että hän on ihana. Saattaahan hän olla suunsa avattuaan totaalinen turn-off-
Ohis: Parjatuissa deittiapeissa on muuten se hyvä puoli, että siellä olevista ihmisistä ainakin tietää että he ovat seuraa vailla ja yleensä myös vapaita. Muualla et tiedä kuin kokeilemalla onko henkilö avoin lähestymiselle, ja tässä vaiheessa tuleekin sitten niitä pettymyksiä ja negatiivisia kokemuksia, kun asiat menevät ns. vihkoon.