Lue keskustelun säännöt.
Miten toivot kiinnostuneen miehen lähestyvän sinua, miten et?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
En halua miesten kiinnostuvan ja lähestyvä millään tavalla missään koskaan.
Jos sulla on sellainen vihainen ilme niin älä huoli tuskin kukaan lähestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tuttu: kysyä suoraan ja selkeästi treffeille, helppo vastata "kyllä" tai "ei".
Jos tuntematon: tulla jutustelemaan, jos hetki on luonteva. Tilanteesta riippuen, kysyä heti treffeille tai tutustua hieman lisää.
Minä en haluaisi kutsua treffeille, en edes silloin jos mies on tuttu ja itsellänikin ehkä orastavaa mielenkiintoa häntä kohtaan. Treffikutsu olisi kamalan painostava, koska silloin mies odottaisi minun jo olevan hänestä kiinnostunut enkä saisi mahdollisuutta ensin tutustua häneen ja sitten vasta miettiä, olenko hänestä kiinnostunut. Eli treffikutsuun vastaisin kieltävästi. Sen sijaan, jos mies pyytäisi kaljalle, seuraksi jonnekin keikalle, elokuvaan tms ja vieläpä puolihuolimattomasti tyyliin "Olen menossa paikkaan X, ei sinua kiinnostaisi lähteä mukaan?" niin varmasti lähtisin jos vähänkään olisin hänestä kiinnostunut.
Jos kyseessä on entuudestaan vieras ihminen, niin nro 3 kirjoitti jo saman, minkä itsekin olisin kirjoittanut. Eli ihan normaalisti lähestymällä, juttelemalla, reagoimalla omiin verbaaleihin ja nonverbaaleihin viesteihini.
Ei-lähestymiset:
- pyytämättä ja yllättäen eli jos en ole edes huomannut ihmistä tai yritän selkeästi kääntää katseeni poispäin hänestä osoittaakseni, etten halua hänen lähestyvän (ja/tai uppoudun kirjaan, kännykkään tms)
- humalassa
- töksäyttämällä pyyntöä kahville (tai treffeille) ennen kuin on edes juteltu siinä tilanteessa, missä kohdataan
- juoksemalla minut kiinni kertoakseen, että minulla on hyvä perse (sitäkin on tapahtunut)
Olenko ihan pihalla, kun minusta nämä nimenomaan on treffikutsuja? Tai siis harvemmin sitä varmaan sanotaan: haluatko lähteä kanssani treffeille.
Kyllä tällä palstalla on usein tarkoitettu treffikutsulla kirjaimellisesti treffeille pyytämistä. Kuulemma jos sitä ei tee niin, niin nainen voi suhtautua kuin kaverimieheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No country of easy smiles kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Jos se on ainoa vaihtoehto eli jompi kumpi on juoksemassa junaan tai lentokoneen lähtöportille tai muuta vastaavaa. Mutta jos se mies voisi halutessaan juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä ryhtyä juttusille, niin leimaisin luuseriksi. Ei hänestä mitään hauskaa ja rentoa treffikumppania paljastu myöhemminkään, jos hän ei jo sillä hetkellä sellainen ole. Ja jos hän on ehtinyt tuntea jännitettä ja hymyjä on vaihdettu, niin kyllä hän olisi ehtinyt myös muutaman sanan vaihtaa. Johan tuon litanian kirjoittamiseenkin menee aikaa.
Eli omalla kohdallani ei pääsisi jatkoon, hymyilisin lempeän huvittuneesti.
Tarkoitin että puhelinnumero on vain siinä paperin palalla ja nuo muut sanotaan verbaalisesti. Noh antaa olla sitten :).
Kuten jo totesin, jos hänellä on lähtöportti sulkeutumassa tai juna lähdössä. Mutta jos hän pystyisi jäämään siihen juuri sillä hetkellä juttusille, niin pitäisin outona. Miksi minun pitäisi soittaa tai tekstata voidakseni jutella ihmisen kanssa, jonka kanssa voisin jutella juuri siinä ja silloin?
Että voidaan sopia ehkä myöhempi tapaaminen? Nainen voi itse päättää ottaako yhteyttä siihen numeroon. En menetä mitään. Vastaa käyntikortin antamista. Ihan yleinen tapa ulkomailla antaa lyhyen jutustelun jälkeen oma numero. Varmaan parempi suomalaisten naisten kohdalla pysyä baarissa lähestymisiin.
Mutta kun tuossa annettiin ymmärtää, ettei ensin ole sitä lyhyttä jutustelua. Sehän se koko pointti oli. Jos jutellaan ja viihdytään hyvin yhdessä, niin tuo on hyvä ja luonteva tapa mahdollistaa juttelun jatkuminen. Mutta jos miehellä ei ole mitään muuta sanottavaa kuin ujosti kakaistu "vaikutat kiinnostavalta" ja hän ojentaa jonkun paperilapun, niin eihän siinä ole mitään järkeä.
Joo, siis jotain juttelua siinä ennen pitäisi harrastaa.
Oma ongelma varmaan olisi se, etten osaisi lopettaa sitä jutustelua sopivasti oikeassa kohtaa ja siinä sitten kiusaantuneena seisottais hiljaa ja tilanne menisi ohi. Siinähän pitäisi jättää se toinen haluamaan ns. lisää.
En ymmärrä tuota ajoitusta ikinä. Enkä osaa jutustella.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että sitten yhtäkkiä osaisit kun ihan varta vasten olisit treffeillä sen naisen kanssa ja pitäisi tehdä häneen vaikutus? Jos et osaa jutella spontaanissa kohtaamistilanteessa vaan seisot kiusaantuneena hiljaa, niin treffit kanssasi olisivat pelkkää piinaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
En ole ikinä laittanut näille mitään. Jännitettä ei ole koskaan numeron jättäjien kanssa ollut koska nämä aina tuntemattomia joita kohdannut vain vähän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Minua on muutaman kerran lähestytty antamalla puhelinnumero paperilla. Ei ole ollut ikinä mitään syytä tai motivaatiota lähettää viestiä siihen numeroon. Olen sitten vain heittänyt lappuset roskiin. Mitä ihmettä minä viestittelisin jollekin tuntemattomalle miehelle?
Noita numerolappuja tuli entisissä töissä saatua. Meni kaikki roskiin. Kerran tapasin miehen musiikkitapahtumassa. Tämä tuli juttelemaan ja puhuttiin musiikista, meillä oli yhteinen mielenkiinnon kohde jo siltä pohjalta otin yhteyttä ja jatkettiin juttua siitä mihin jäin.
Loput onkin ollut tätä sarjaa miksi ihmeessä haluaisin jutella tuntemattoman kanssa josta en tiedä mitään, ehkä työn, eikä hän minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan se ja sama, jos just hän ottais muhun yhteyttä, niin tavalla ei ole mitään väliä. Jos se olisi joku muu, niin ei silloinkaan.
Eli kiinostus jotakuta kohtaan saa tollotkin lähestymiset näyttämään hurmaavilta. Jos ei kiinosta, niin ei tyylikään auta. Toki sivistynyt tapa lähestyä ei jätä ällötystä tai vaivautuneisuutta jälkeensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tuttu: kysyä suoraan ja selkeästi treffeille, helppo vastata "kyllä" tai "ei".
Jos tuntematon: tulla jutustelemaan, jos hetki on luonteva. Tilanteesta riippuen, kysyä heti treffeille tai tutustua hieman lisää.
Minä en haluaisi kutsua treffeille, en edes silloin jos mies on tuttu ja itsellänikin ehkä orastavaa mielenkiintoa häntä kohtaan. Treffikutsu olisi kamalan painostava, koska silloin mies odottaisi minun jo olevan hänestä kiinnostunut enkä saisi mahdollisuutta ensin tutustua häneen ja sitten vasta miettiä, olenko hänestä kiinnostunut. Eli treffikutsuun vastaisin kieltävästi. Sen sijaan, jos mies pyytäisi kaljalle, seuraksi jonnekin keikalle, elokuvaan tms ja vieläpä puolihuolimattomasti tyyliin "Olen menossa paikkaan X, ei sinua kiinnostaisi lähteä mukaan?" niin varmasti lähtisin jos vähänkään olisin hänestä kiinnostunut.
Jos kyseessä on entuudestaan vieras ihminen, niin nro 3 kirjoitti jo saman, minkä itsekin olisin kirjoittanut. Eli ihan normaalisti lähestymällä, juttelemalla, reagoimalla omiin verbaaleihin ja nonverbaaleihin viesteihini.
Ei-lähestymiset:
- pyytämättä ja yllättäen eli jos en ole edes huomannut ihmistä tai yritän selkeästi kääntää katseeni poispäin hänestä osoittaakseni, etten halua hänen lähestyvän (ja/tai uppoudun kirjaan, kännykkään tms)
- humalassa
- töksäyttämällä pyyntöä kahville (tai treffeille) ennen kuin on edes juteltu siinä tilanteessa, missä kohdataan
- juoksemalla minut kiinni kertoakseen, että minulla on hyvä perse (sitäkin on tapahtunut)
Olenko ihan pihalla, kun minusta nämä nimenomaan on treffikutsuja? Tai siis harvemmin sitä varmaan sanotaan: haluatko lähteä kanssani treffeille.
Kyllä tällä palstalla on usein tarkoitettu treffikutsulla kirjaimellisesti treffeille pyytämistä. Kuulemma jos sitä ei tee niin, niin nainen voi suhtautua kuin kaverimieheen.
Olin miehenä kiinnostunut eräästä naisesta ja kuvittelin pienistä merkeistä sen olevan molemminpuolista. Ehdotin tapaamista kahvien tms. merkeissä ja sovittiinkin tapaaminen eräälle terassille. No, hän piti mua ihan vaan kaverina. Selvisihän se tietysti myöhemmin epäsuorasti, mutta jonkin aikaa oli epävarma ja sekava olotila itsellä ja kuvittelin ties mitä. Jälkeen päin ajatellen olisi ollut fiksumpaa pyytää kirjaimellisesti treffeille, jolloin hän olisi voinut suoraan ampua alas sellaiset merkitykset ja odotukset mutta tapaavansa mielellään kaverina. Olisin säästynyt turhalta jännittämiseltä ja monilta unettomilta öiltä.
Eri reittejä varmasti päätyy samaan lopputulokseen joka tapauksessa, mutta usein varmasti on helpompaa olla mahdollisimman suora ja avoin kiinnostuksestaan ja aikeistaan. Sukupuolesta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi tuntea jotain muuta kautta jo entuudestaan. Tuntemattomilta en kaipaa huomiota.
Miten toi on mahdollista? Miten voi tuntea entuudestaan?
Tarkoitetaan varmasti ettei lähesty ventovieraita. Esim. Harrastuksissa, Opiskelijaympyröissä tai töissä tunnetaan naamalta ja ehkä tiedetään nimikin vaikkei koskaan olisi juteltu tai oltu tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua miesten kiinnostuvan ja lähestyvä millään tavalla missään koskaan.
Jos sulla on sellainen vihainen ilme niin älä huoli tuskin kukaan lähestyy.
Valitettavadti tämä ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Tämä olisi minulle aivan liian feminiininen tyyli mieheltä. Mies pyytää naisen numeroa itse, jos haluaa ottaa yhteyttä. Varmasti naisia on monenlaisia, mutta minua ei saa tuntemaan romanttista tai eroottista mielenkiintoa, jos tulee olo, että joudun olemaan miehen roolissa.
En ole kiinnostunut ventovieraista miehistä, joista en tiedä mitään. Eli vieraiden miesten, jotka näkevät minut ensimmäistä kertaa eläessään, ei kannata lähestyä ollenkaan. Voisin tutustua uuteen mieheen kaveripohjalta, jos hän olisi joku tutun tuttu tai pyörisi jotenkin samoissa piireissä kuin minä, koska tällainen mies tuntuisi vähän tutummalta ja turvallisemmalta kuin joku kadulla tavattu randomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Tämä olisi minulle aivan liian feminiininen tyyli mieheltä. Mies pyytää naisen numeroa itse, jos haluaa ottaa yhteyttä. Varmasti naisia on monenlaisia, mutta minua ei saa tuntemaan romanttista tai eroottista mielenkiintoa, jos tulee olo, että joudun olemaan miehen roolissa.
Miten niin? Onhan numeron antaminen ihan aktiivista ja aloitteellista toimintaa. Ja on kohteliaampaa antaa oma numero naiselle, niin että nainen saa vapaasti valita haluaako soittaa, sen sijaan että pyytäisi naisen numeroa, jota nainen ei ehkä halua tai uskalla antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on tuttu: kysyä suoraan ja selkeästi treffeille, helppo vastata "kyllä" tai "ei".
Jos tuntematon: tulla jutustelemaan, jos hetki on luonteva. Tilanteesta riippuen, kysyä heti treffeille tai tutustua hieman lisää.
Minä en haluaisi kutsua treffeille, en edes silloin jos mies on tuttu ja itsellänikin ehkä orastavaa mielenkiintoa häntä kohtaan. Treffikutsu olisi kamalan painostava, koska silloin mies odottaisi minun jo olevan hänestä kiinnostunut enkä saisi mahdollisuutta ensin tutustua häneen ja sitten vasta miettiä, olenko hänestä kiinnostunut. Eli treffikutsuun vastaisin kieltävästi. Sen sijaan, jos mies pyytäisi kaljalle, seuraksi jonnekin keikalle, elokuvaan tms ja vieläpä puolihuolimattomasti tyyliin "Olen menossa paikkaan X, ei sinua kiinnostaisi lähteä mukaan?" niin varmasti lähtisin jos vähänkään olisin hänestä kiinnostunut.
Jos kyseessä on entuudestaan vieras ihminen, niin nro 3 kirjoitti jo saman, minkä itsekin olisin kirjoittanut. Eli ihan normaalisti lähestymällä, juttelemalla, reagoimalla omiin verbaaleihin ja nonverbaaleihin viesteihini.
Ei-lähestymiset:
- pyytämättä ja yllättäen eli jos en ole edes huomannut ihmistä tai yritän selkeästi kääntää katseeni poispäin hänestä osoittaakseni, etten halua hänen lähestyvän (ja/tai uppoudun kirjaan, kännykkään tms)
- humalassa
- töksäyttämällä pyyntöä kahville (tai treffeille) ennen kuin on edes juteltu siinä tilanteessa, missä kohdataan
- juoksemalla minut kiinni kertoakseen, että minulla on hyvä perse (sitäkin on tapahtunut)
Olenko ihan pihalla, kun minusta nämä nimenomaan on treffikutsuja? Tai siis harvemmin sitä varmaan sanotaan: haluatko lähteä kanssani treffeille.
Kyllä tällä palstalla on usein tarkoitettu treffikutsulla kirjaimellisesti treffeille pyytämistä. Kuulemma jos sitä ei tee niin, niin nainen voi suhtautua kuin kaverimieheen.
Olin miehenä kiinnostunut eräästä naisesta ja kuvittelin pienistä merkeistä sen olevan molemminpuolista. Ehdotin tapaamista kahvien tms. merkeissä ja sovittiinkin tapaaminen eräälle terassille. No, hän piti mua ihan vaan kaverina. Selvisihän se tietysti myöhemmin epäsuorasti, mutta jonkin aikaa oli epävarma ja sekava olotila itsellä ja kuvittelin ties mitä. Jälkeen päin ajatellen olisi ollut fiksumpaa pyytää kirjaimellisesti treffeille, jolloin hän olisi voinut suoraan ampua alas sellaiset merkitykset ja odotukset mutta tapaavansa mielellään kaverina. Olisin säästynyt turhalta jännittämiseltä ja monilta unettomilta öiltä.
Eri reittejä varmasti päätyy samaan lopputulokseen joka tapauksessa, mutta usein varmasti on helpompaa olla mahdollisimman suora ja avoin kiinnostuksestaan ja aikeistaan. Sukupuolesta riippumatta.
Ja koska hän olikin kiinnostunut sinusta vain kaverina, lakkasit tapaamasta häntä? Arvaanko oikein? Ei tullut mieleesikään, että kaveri olisi paljon parempi kuin ei mitään. Mistä tiedät, kuinka kivoja vapaita naisia hänen ystäväpiirissään on, joihin olisit saattanut hänen kauttaan tutustua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Tämä olisi minulle aivan liian feminiininen tyyli mieheltä. Mies pyytää naisen numeroa itse, jos haluaa ottaa yhteyttä. Varmasti naisia on monenlaisia, mutta minua ei saa tuntemaan romanttista tai eroottista mielenkiintoa, jos tulee olo, että joudun olemaan miehen roolissa.
Miten niin? Onhan numeron antaminen ihan aktiivista ja aloitteellista toimintaa. Ja on kohteliaampaa antaa oma numero naiselle, niin että nainen saa vapaasti valita haluaako soittaa, sen sijaan että pyytäisi naisen numeroa, jota nainen ei ehkä halua tai uskalla antaa.
Hyvä puoli asiassa on se, että numerolappunen on helppo heittää roskiin. Miksi kukaan soittaisi randomille miehelle? Sitä paitsi isossa maailmassa ihmisillä on käyntikortit, joita annetaan .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Tämä olisi minulle aivan liian feminiininen tyyli mieheltä. Mies pyytää naisen numeroa itse, jos haluaa ottaa yhteyttä. Varmasti naisia on monenlaisia, mutta minua ei saa tuntemaan romanttista tai eroottista mielenkiintoa, jos tulee olo, että joudun olemaan miehen roolissa.
Miten niin? Onhan numeron antaminen ihan aktiivista ja aloitteellista toimintaa. Ja on kohteliaampaa antaa oma numero naiselle, niin että nainen saa vapaasti valita haluaako soittaa, sen sijaan että pyytäisi naisen numeroa, jota nainen ei ehkä halua tai uskalla antaa.
No joo, mutta minuun toimii paremmin, jos mies sanoo, että olen kiinnostunut sinusta, olisi kiva jutella kanssasi vielä, lähdetkö kahville joku kerta. Ja sitten pyytäisi numeroa, jonka ehkä vähän epäröiden ("mikä mies tämä on; pitääkö pelätä") antaisin, jos olisin vähän kiinnostunut. Mutta tämä voi olla myös sukupolvijuttu. Ehkä nuoremmat naiset pelkäävät vähän enemmän numeron antamista kenellekään ja mieluummin ottavat itse sen numeron (ja koettavat sen avulla stalkata miestä netissä ennakkoon selvittääkseen, millainen tyyppi on).
Onneks ei tarvii enää lähestyä ketään naisia. Nuorena oltiin tylyjä naisten puolelta ettei huvittanut. Nyt vanhempana olisi vientiä muttei enää tartte, kun vaimo on jo. Otin linjaksi sen että nainen tekee aloitteen ja toimi.
Vierailija kirjoitti:
En ole kiinnostunut ventovieraista miehistä, joista en tiedä mitään. Eli vieraiden miesten, jotka näkevät minut ensimmäistä kertaa eläessään, ei kannata lähestyä ollenkaan. Voisin tutustua uuteen mieheen kaveripohjalta, jos hän olisi joku tutun tuttu tai pyörisi jotenkin samoissa piireissä kuin minä, koska tällainen mies tuntuisi vähän tutummalta ja turvallisemmalta kuin joku kadulla tavattu randomi.
Jaa, minulle sillä ei ole niin väliä, onko ventovieras vai kauempaa tuttu. Jos on kipinää, niin sitä vain on.
Miksi tästä lähestymisestä tehdään niin julmetun iso asia, ihmisiähän tässä vain ollaan. Mitä väliä, miten lähestyy ja mitä sanoo, kunhan lähestyy. Tilanne menee muuten iäksi ohi. Tosi on, että jos lähestyjä on kiinnostava, niin ihan tollokin tapa annetaan anteeksi :D
Minua on lähetytty mm. seuraavasti:
- laulettu serenadi Kaivopuistossa 4 hengen miesporukalla, josta yksi oli kiinnostunut (wow, tuota muistelen lämmöllä joka vappu)
- simppelin kiva: polvistuttiin eteeni ja annettiin kukka (joku apila tien poskesta)
- lähetetty kahvitreffipyyntö luennolla lappuna kädestä käteen (lähdin)
- kyselty yliopiston kirjastossa, että lähtisinkö teelle (olin varattu jo)
- juostu perääni kadulla (tämä klassikko)
- roikuttu hihassa puhelinnumeroa pyytäen (baarissa tyypillistä)
- huudeltu ikkunani alla:”Ihana nainen, tule ikkunaaan!”
- pysähdytty autolla vierelle ja heitetty läppää (en lähtenyt kyytiin, todellakaan)
- alettu jutella ratikassa (olin varattu jo, muuten olisin lämmennytkin)
- tultu uimarannalla viltille juttelemaan (ihan OK)
- tarjottu yllätysjuoma (ei maistunut)
- pyydetty kadulta mukaan kotibileisiin (en uskaltanut lähteä)
- olimme piknikillä puistossa tyttöjen kanssa ja viereisen porukan heppu tuli juttelemaan
- silmäpeliä bileissä, mies tuli juttelemaan ja siitä alkoi suhde
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Minua on muutaman kerran lähestytty antamalla puhelinnumero paperilla. Ei ole ollut ikinä mitään syytä tai motivaatiota lähettää viestiä siihen numeroon. Olen sitten vain heittänyt lappuset roskiin. Mitä ihmettä minä viestittelisin jollekin tuntemattomalle miehelle?
Noita numerolappuja tuli entisissä töissä saatua. Meni kaikki roskiin. Kerran tapasin miehen musiikkitapahtumassa. Tämä tuli juttelemaan ja puhuttiin musiikista, meillä oli yhteinen mielenkiinnon kohde jo siltä pohjalta otin yhteyttä ja jatkettiin juttua siitä mihin jäin.
Loput onkin ollut tätä sarjaa miksi ihmeessä haluaisin jutella tuntemattoman kanssa josta en tiedä mitään, ehkä työn, eikä hän minusta.
Typerä logiikka, emme tunteneet entuudestaan niin en halunnut tutustua :DDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette naiset siitä että mies kirjoittaa puh numeronsa paperin palalle ja ojentaa sen sulle ''vaikutat kivalta tyypiltä, lähetä vaikka tekstaria tai soita jos haluat jutella''? Tämä toki sen jälkeen jos on tuntunut jännitettä välillämme ja hymyjä on vaihdettu.
Minua on muutaman kerran lähestytty antamalla puhelinnumero paperilla. Ei ole ollut ikinä mitään syytä tai motivaatiota lähettää viestiä siihen numeroon. Olen sitten vain heittänyt lappuset roskiin. Mitä ihmettä minä viestittelisin jollekin tuntemattomalle miehelle?
Noita numerolappuja tuli entisissä töissä saatua. Meni kaikki roskiin. Kerran tapasin miehen musiikkitapahtumassa. Tämä tuli juttelemaan ja puhuttiin musiikista, meillä oli yhteinen mielenkiinnon kohde jo siltä pohjalta otin yhteyttä ja jatkettiin juttua siitä mihin jäin.
Loput onkin ollut tätä sarjaa miksi ihmeessä haluaisin jutella tuntemattoman kanssa josta en tiedä mitään, ehkä työn, eikä hän minusta.Typerä logiikka, emme tunteneet entuudestaan niin en halunnut tutustua :DDDDD
Kuvastaa hyvin naisten asennetta/ajatusmaailmaa "en tunne sinua joten en halukaan tuntea sinua".
Miten ihmeessä nainen ikinä tutustuu keneenkään sitten?
Ei se olekkaan. Suomalainen nainen kohdataan humalassa baarissa. Ekana iltana naidaan ja sitten mennään treffeille jotka on yleensä jotkut kotibileet tai vastaavat missä voi olla humalassa. Tutustuminen pyörii alkoholin ympärillä. Alkoholin kanssa ei olla tuntemattomia vaan tunnetaan niin hyvin että voidaan mennä heti naida napsuttelemaan.