Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko olevasi huomaamaton vaikuttaja?
18.05.2020 |
Otsikko on vähän huonosti asiaani kuvaava. Olen siis itsessäni huomannut, että olen jotenkin huomaamaton persoona. Kukaan ei tunnu kiinnittävän minuun huomiota, kukaan ei muista jos olen aiemmin tehnyt tai sanonut jotain, vaan sanovat "ai sinäkö se olit, en muistanutkaan" jne. Keskustelussa kukaan ei tunnu kuuntelevan, mitä sanon. Ihan kuin puhuisin seinille. Sama on netissä. Somessa en saa tykkäyksiä, kukaan ei uudelleenpostaa twiittejäni, ja niin edelleen. Täällä aloittamani ketjut kuolevat pystyyn. Varmaan tämäkin. :D
Mutta kuitenkin jollain tasolla minua tunnutaan kuuntelevan, sillä minulle käy jatkuvasti niin, että sanon jotain - kukaan ei reagoi - ja muutaman minuutin päästä joku muu ryhmässä kertoo täsmälleen saman ajatuksen - ja silloin se on mahtava idea, todella hauska vitsi, miten vain. Somessa sanon jotain, kukaan ei reagoi, sitten joku kaveri tai puolituttu sanoo saman asian usein *täsmälleen* samoin sanoin, ja se räjähtää viraaliksi. Muutaman kerran tämä voisi olla ihan sattumaa, mutta tätä tapahtuu minulle siis jatkuvasti. Ihan saman keskustelun aikanakin.
Onko kukaan muu huomannut itsessään samaa? Ennen se harmitti minua, varsinkin se, että työ- tai harrastusasioissa joku muu sai aina kunnian minun ehdottamistani ideoista. Ei se oikein toimi alkaa nillittää, että MINÄ ehdotin tätä ensin. Pikemminkin saa vain nillittäjän leiman otsaansa. Nykyään lähinnä pohdin, mitä etua tästä huomaamattoman "korvaankuiskuttelijan" roolista voisi olla.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Jokseenkin samoja fiiliksiä. Mutta en välitä enää, kun ei minustakaan välitetä.
Sama täällä. Joskus nuorempana välitin, mutta en enää. Haluaisin vain keksiä jonkin tavan hyötyä tästä. Omassa työssäni en vain keksi yhtään tapaa, jolla tästä "harmaan eminenssin" roolista olisi minulle mitään hyötyä. Itse asiassa luovassa ammatissa pitäisi saada sitä huomiota nimenomaan itseensä. Pitäisikö ruveta ammattimaiseksi lobbaajaksi tai jotain?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somessa huomasin toisinaan olevani näkymätön innoittaja. Koskaan en ottanut asiaa puheeksi juuri kuten ap sanoit että se kuulostaisi vain nillittämiseltä. Luulen että selitys on yksinkertaisesti se etten ole sellainen josta juuri kukaan ei kehtaa tykätä somessa. Eipä oikein kiinnosta olla enää siellä, no siihen on paljon muitakin syitä kuin tämä.
Vähän samaa sukua on ilmiö, jossa kukaan ei reagoi eikä toisaalta varastakaan, mutta kahden kesken sitten tullaan muistelemaan miten hauskan jutun heitit silloin pari kuukautta sitten :D Eli hyvin on jäänyt mieleen mutta eihän sitä julkisesti kehtaa nauraa (hyvällä). Onpa tosi sosiaalista mediaa.
En hirveästi mieti enkä jää seurailemaan, tarttuuko joku vaikka keskusteluissa vuoropuheluun. Se ei ole pääasia vaan tärkeämpi on sanoa jotain, mikä sillä hetkellä tuntuu tärkeältä sanoa.
Naamallisessa somessa en juuri käy. Somen haitoista puhutaan, enemmänkin pitäisi ja yksinolo senkun lisääntyy. Jonnekin on silti päästävä avautumasn ja jäsentämään asioita.
Täällä voi vaikuttaa eniten olemalla rakentava ja vilpitön. Ajassa on niin valtavasti kielteisyyttä. Elämme kuitenkin globaalisti kehittyneessä ja vauraassa maassa. Pidetään sivistyksen lippua yllä jatkossakin. Riidankylväjiä on kaikkialla ja vain yhteistyö vie asioita eteenpäin.
Enemmän mun on haluttu olevan se huomaamaton mutta oikeasti oon vaikuttaja. Huomaamaton vaikuttaja oon ollutkin aika monessa asiassa ja joissakin on ollutkin niin se oli mun sanomani... Vaikuttaja oon ja se ei o hyvä jos toiset vie jotain ideoita tai ratkaisuja koska ne ei osaa kehittää niitä koska mä oon niitä päätellyt niin siihen tarvitaan mut että voisi viedä eteenpäin niin olisi hyvä olla huomattu vaikuttaja
Ap:n kuvailema ilmiö on minulle tuttu lapsuudesta asti. Ei ehkä liity ihan tähän, mutta samoin olen lapsesta asti monesti tutustunut ensimmäisenä johonkin ihmiseen, josta on sittemmin tullut hyvin suosittu isommassa porukassa. Olen sitten vetäytynyt pois. En ole ottanut näistä ongelmaa. Olen aika valikoiva ystävien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudesta lähtien olen törmännyt tähän. Eli olen halveksittu ja olen kuin ilmaa muille, mutta ideoitani on varastettu, ja puhuttu minun suullani.
Ja viime aikoina olen törmännyt tähän mieheni kanssa. Mies ei tunnu kuuntelevan, ei ole samaa mieltä mistään ja halveksuu kommenttejani joita kuitenkin sitten kertoo omina mielipiteinään toisille ihmisille?!
Minulla liittyy tähän myös tietty visionäärisyys eli osaan haistaa asioita ja trendejä vähän ennakkoon.
Loppujen lopuksi kovin tieto ja vaikuttaminen on hiljaista ns. Ja silti kovimmin vaikuttavaa. Joten rentoudu olet jäljenjättäjä. Kerää siis aarteita "taivaaseen", pilveen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin otsikosta että kerrankin aihe josta ajattelisin ettei oikein saa tutuille puhuttua mutta ei. Päinvastoin.
Kuulen koko ajan ihan kokonaisia lauseita täysinä totuuksina ympäriltäni mitä olen sanonut joskus puoli vuotta sitten saunaillassa. Jaan pysyviä vaikutteita huomaamattani, tunnistan omat sanani kun kuulen ne kavereiltani tai tuttaviltani, asiat ovat imeytyneet heidän päihinsä puolihuolimattomasta heitoista ja iskostuneet faktoiksi. Myös kaverini tunnistavat tämän mutta kun molemmat ymmärtää sen jutu syvimmiltään niin joskus se syntyvä ehkä kiusallinen hetki menee ohi.
Kyllä, tunnen olevani huomaamaton vaikuttaja.
Jokseenkin samoja fiiliksiä. Mutta en välitä enää, kun ei minustakaan välitetä.