Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi huutaa aivan koko ajan?
18.05.2020 |
Kyse on vähän yli kaksivuotiaasta, joka huutaa aivan koko ajan. Ei siis itke, vaan se on sellaista huutamisäänellä tapahtuvaa kitinää. Lapsi saa joka päivä paljon kehuja ja syliä ja tehdään kaikkea kivaa yhdessä, mutta sylissäkin kitisee ja yhdessä leikkiessä vain huutaa ja kitisee. Tätä on jatkunut jo muutaman kuukauden. On päiviä, joissa ei ole kuin joku satunnainen viisiminuuttinen ilman sitä huutoa. Lapsi on perusterve, nukkuu ok ja syö ok. Meistä vanhemmista kumpikaan ei enää jaksa tätä loputonta huutoa, johon ei tunnu vaikuttavan mikään. Olen itse siinä pisteessä, että kyyneleet on vain omissa silmissä koko ajan. Miksi lapseni huutaa?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ootte nenät kiinni kännykässä niin vuorovaikutustahan se on vailla. Osaako edes puhua?
Minun lapseni eivät tehneet noin. Luin heille paljon satuja ääneen ja välillä romaanejakin. Oppivat varhain puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin ei ollut tarvetta kitistä.
Neuvolakin kannattaisi käydä kuulovikojen ja autismin poissulkemiseksi.
Hyvä, että sinun lapsesi ei olleet tällaisia. Minun nyt on. Vaikka luen hänelle paljon, olen lukenut vauvasta asti. Puhun hänen kanssaan koko ajan paljon. En ole nenä kännykässä, ja puhelut hoidan hänen nukkuessa, joten ei joudu edes kärsimään siitä, että äiti on puhelimessa. Lapsen kuulo on ok eikä neuvola epäile autismia. Neuvola sanoo, että lapsi on ok, mutta hänellä on hankala temperamentti. Ap
Miksi puhut hänen kanssaan koko ajan paljon? Mitä hyvää siinä on? Anna välillä olla rauhassa, ei ihme että huutaa.
Miksi kaikki asiat halutaan tahallaan tulkita huonolla tavalla? Olenko sanonut, että lapsi ei saisi olla rauhassa?
Ap
Sanoit itse, että puhut hänen kanssaan paljon KOKO AJAN. Eihän sellaista kukaan kestä.
Mitä jos sä menisit johonkin muuhun ketjuun keskustelemaan? Löytyiskö joku semmoinen vaikka, jossa juteltais tv-ohjelmista tai sisustuksesta? Tai jos ne ei nappaa, niin onhan täällä ketjuja myös kirjallisuudesta.
Kommentoin vain sitä, mitä ap oli itse kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ootte nenät kiinni kännykässä niin vuorovaikutustahan se on vailla. Osaako edes puhua?
Minun lapseni eivät tehneet noin. Luin heille paljon satuja ääneen ja välillä romaanejakin. Oppivat varhain puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin ei ollut tarvetta kitistä.
Neuvolakin kannattaisi käydä kuulovikojen ja autismin poissulkemiseksi.
Hyvä, että sinun lapsesi ei olleet tällaisia. Minun nyt on. Vaikka luen hänelle paljon, olen lukenut vauvasta asti. Puhun hänen kanssaan koko ajan paljon. En ole nenä kännykässä, ja puhelut hoidan hänen nukkuessa, joten ei joudu edes kärsimään siitä, että äiti on puhelimessa. Lapsen kuulo on ok eikä neuvola epäile autismia. Neuvola sanoo, että lapsi on ok, mutta hänellä on hankala temperamentti. Ap
Miksi puhut hänen kanssaan koko ajan paljon? Mitä hyvää siinä on? Anna välillä olla rauhassa, ei ihme että huutaa.
Miksi kaikki asiat halutaan tahallaan tulkita huonolla tavalla? Olenko sanonut, että lapsi ei saisi olla rauhassa?
Ap
Sanoit itse, että puhut hänen kanssaan paljon KOKO AJAN. Eihän sellaista kukaan kestä.
Mitä jos sä menisit johonkin muuhun ketjuun keskustelemaan? Löytyiskö joku semmoinen vaikka, jossa juteltais tv-ohjelmista tai sisustuksesta? Tai jos ne ei nappaa, niin onhan täällä ketjuja myös kirjallisuudesta.
Kommentoin vain sitä, mitä ap oli itse kirjoittanut.
No, se oli erittäin typerä kommentti. Kaikille juolahtaa joskus typeriä asioita päähän, mutta ei se sitä tarkoita, että ne pitäisi tuoda julki toisillekin. Voi pitää vain omana tietona.
Voisiko olla aistiyliherkkyyttä? Tai jopa erityisherkkyyttä, tiedän että monelle erityisherkkyys on inhokki, mutta se on kyllä ihan todellinen ilmiö. Olen itse erityisherkkä, jolla on myös aistiyliherkkyyttä. Toisella lapsellani on samoja piirteitä. Monet aistimukset ja ärsykkeet, jotka toisille ovat ihan tavallisia, voivat silloin tuntua lapsesta sietämättömän voimakkailta. Esimerkiksi hankaavat vaatteet tai jatkuva melu voivat tuntua niin pahalta että sen aistii ihan fyysisenä kipuna. Kannattaa tarkkailla lasta, jotta selviää, mitkä tilanteet tai aistimukset erityisesti tuntuvat vaivaavan. Toki kyseessä voi olla ihan vain joku kehitysvaihe, joka menee ohi itsekseen. Jos taas kyse on temperamentista, niin kuin neuvolassa teille sanottiin, se on pysyvämpi piirre. Toki tunteiden säätelyn ja kommunikaation kehittyessä tilanne varmaankin paranee huomattavasti. Pyri olemaan kärsivällinen äläkä syyllistä lasta reagoinnistaan, varsinkaan noin pieni lapsi ei tahallaan ole vaikea tai itkuinen, hänellä ei vain ole muita keinoja ilmaista itseään ja tarpeitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ootte nenät kiinni kännykässä niin vuorovaikutustahan se on vailla. Osaako edes puhua?
Minun lapseni eivät tehneet noin. Luin heille paljon satuja ääneen ja välillä romaanejakin. Oppivat varhain puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin ei ollut tarvetta kitistä.
Neuvolakin kannattaisi käydä kuulovikojen ja autismin poissulkemiseksi.
Hyvä, että sinun lapsesi ei olleet tällaisia. Minun nyt on. Vaikka luen hänelle paljon, olen lukenut vauvasta asti. Puhun hänen kanssaan koko ajan paljon. En ole nenä kännykässä, ja puhelut hoidan hänen nukkuessa, joten ei joudu edes kärsimään siitä, että äiti on puhelimessa. Lapsen kuulo on ok eikä neuvola epäile autismia. Neuvola sanoo, että lapsi on ok, mutta hänellä on hankala temperamentti. Ap
Miksi puhut hänen kanssaan koko ajan paljon? Mitä hyvää siinä on? Anna välillä olla rauhassa, ei ihme että huutaa.
Miksi kaikki asiat halutaan tahallaan tulkita huonolla tavalla? Olenko sanonut, että lapsi ei saisi olla rauhassa?
Ap
Sanoit itse, että puhut hänen kanssaan paljon KOKO AJAN. Eihän sellaista kukaan kestä.
Mitä jos sä menisit johonkin muuhun ketjuun keskustelemaan? Löytyiskö joku semmoinen vaikka, jossa juteltais tv-ohjelmista tai sisustuksesta? Tai jos ne ei nappaa, niin onhan täällä ketjuja myös kirjallisuudesta.
Kommentoin vain sitä, mitä ap oli itse kirjoittanut.
No, se oli erittäin typerä kommentti. Kaikille juolahtaa joskus typeriä asioita päähän, mutta ei se sitä tarkoita, että ne pitäisi tuoda julki toisillekin. Voi pitää vain omana tietona.
Tarkoitatko ap:ta? Kyllä, lapselle puhuminen koko ajan on typerää. Se, että joku siihen tarttuu mahdollisena ratkaisuna ongelmaan, ei ole typerää. Auttaahan täällä yritetään.
Käyttäisin lasta lastenlääkäriltä. Jos ei löydy vikaa, tuo huutaminen johtuu ehkä siitä, että on tottunut huutamalla saamaan huomiota, ruokaa, juomaa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä neuvolan pitäisi ottaa vakavasti kaikki, mistä vanhemmat alkaa olla kestämisessä rajoilla. Kyllä te lapsenne tunnette tuohon ikään mennessä, luottakaa omaan vaistoon.
Yritä tarkkailla lasta: onko mitään tilannetta, missä kitinä helpottaa, missä se pahenee? Äänet, vaatteet/alasti, ruoka-aineet jne. Kuvaa videolle käytöstä, pidä päiväkirjaa tapahtumista.
Jos neuvolasta ei ole apua, kannattanee mennä yksyityiselle lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ootte nenät kiinni kännykässä niin vuorovaikutustahan se on vailla. Osaako edes puhua?
Minun lapseni eivät tehneet noin. Luin heille paljon satuja ääneen ja välillä romaanejakin. Oppivat varhain puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin ei ollut tarvetta kitistä.
Neuvolakin kannattaisi käydä kuulovikojen ja autismin poissulkemiseksi.
Hyvä, että sinun lapsesi ei olleet tällaisia. Minun nyt on. Vaikka luen hänelle paljon, olen lukenut vauvasta asti. Puhun hänen kanssaan koko ajan paljon. En ole nenä kännykässä, ja puhelut hoidan hänen nukkuessa, joten ei joudu edes kärsimään siitä, että äiti on puhelimessa. Lapsen kuulo on ok eikä neuvola epäile autismia. Neuvola sanoo, että lapsi on ok, mutta hänellä on hankala temperamentti. Ap
Miksi puhut hänen kanssaan koko ajan paljon? Mitä hyvää siinä on? Anna välillä olla rauhassa, ei ihme että huutaa.
Miksi kaikki asiat halutaan tahallaan tulkita huonolla tavalla? Olenko sanonut, että lapsi ei saisi olla rauhassa?
Ap
Sanoit itse, että puhut hänen kanssaan paljon KOKO AJAN. Eihän sellaista kukaan kestä.
Mitä jos sä menisit johonkin muuhun ketjuun keskustelemaan? Löytyiskö joku semmoinen vaikka, jossa juteltais tv-ohjelmista tai sisustuksesta? Tai jos ne ei nappaa, niin onhan täällä ketjuja myös kirjallisuudesta.
Kommentoin vain sitä, mitä ap oli itse kirjoittanut.
No, se oli erittäin typerä kommentti. Kaikille juolahtaa joskus typeriä asioita päähän, mutta ei se sitä tarkoita, että ne pitäisi tuoda julki toisillekin. Voi pitää vain omana tietona.
Tarkoitatko ap:ta? Kyllä, lapselle puhuminen koko ajan on typerää. Se, että joku siihen tarttuu mahdollisena ratkaisuna ongelmaan, ei ole typerää. Auttaahan täällä yritetään.
En, vaan sinua. Ja jatkat vain hölötystäsi. Auttaa et yritä. Tässä on nyt seuraavat vaihtoehdot:
1) Lapsella on menossa "joku vaihe" (TM).
2) Lapsella on joku fyysinen ongelma.
3) Lapsella on joku neurologinen ongelma
Minusta se, että tilanne on jatkunut pari kuukautta, viittaa siihen, että kyseessä on joko vaihtoehto 1 tai 2. Neurologinen ongelma olisi varmasti tullut esille jo aiemmin.
Tuolla joku viisaasti sanoikin, että kannattaa pitää päiväkirjaa lapsen käytöksestä. Laita vaikka seinälle lista asioista, joita voit rastittaa tai keksi joku muu helppo tapa. Suosittelen myös, että otatte terän pois huudolta käyttämällä tarvittaessa korvatulppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko lapsi, mitä sanoo kun kysyy syytä.
Puhuu jonkun verran, mutta ei osaa vastata kysyttäessä muuta kuin sanoo mitä sillä hetkellä haluaa. Eli ei kerro miksi huutaa sen sijaan että sanoisi mitä haluaa. Eli huutaminen liittyy tilanteisiin, joissa haluaa jotain, mutta ei sano mitä haluaa vaan huutaa vain. Sitten kun kovin kysyy, että mitä huudat, niin sanoo. Mutta olen kysynyt joka päivä joka kerta jo pari kuukautta eikä tilanne muutu. Ap
Okei, ymmärrän... Lapsi on mitä todennäköisemmin kokenut pari kuukautta sitten tulleensa vakavasti loukatuksi. Reagoinut luonnollisesti huutamalla... MUTTA säikähtänyt siihen kohdistuvaa aggressiota. Kokemus oli niin vahva, ja käytös niin vahvistettua, että huutamisesta/kitisemisestä tuli keino ja tapa.
Neuvoisin teitä lopettamaan huutamisesta puhumisen - älkää tehkö siitä enää numeroa. Siis älkää kysykö, mitä huutaa, ellette halua edelleen korostaa, että haluaminen ja huutaminen käyvät käsi kädessä..! Älkää jankuttako kysymystä; kun jokin ei auta kahdessa viikossa, keino on väärä. 2-vuotias ei kykene analysoimaan, miksi joutuu huutamaan, että tulisi lopulta varmasti ymmärretyksi.
Kiinnittäkää siis huomiota vain siihen mitä lapsi haluaa, ei siihen, miten hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ootte nenät kiinni kännykässä niin vuorovaikutustahan se on vailla. Osaako edes puhua?
Minun lapseni eivät tehneet noin. Luin heille paljon satuja ääneen ja välillä romaanejakin. Oppivat varhain puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin ei ollut tarvetta kitistä.
Neuvolakin kannattaisi käydä kuulovikojen ja autismin poissulkemiseksi.
Hyvä, että sinun lapsesi ei olleet tällaisia. Minun nyt on. Vaikka luen hänelle paljon, olen lukenut vauvasta asti. Puhun hänen kanssaan koko ajan paljon. En ole nenä kännykässä, ja puhelut hoidan hänen nukkuessa, joten ei joudu edes kärsimään siitä, että äiti on puhelimessa. Lapsen kuulo on ok eikä neuvola epäile autismia. Neuvola sanoo, että lapsi on ok, mutta hänellä on hankala temperamentti. Ap
Miksi puhut hänen kanssaan koko ajan paljon? Mitä hyvää siinä on? Anna välillä olla rauhassa, ei ihme että huutaa.
Miksi kaikki asiat halutaan tahallaan tulkita huonolla tavalla? Olenko sanonut, että lapsi ei saisi olla rauhassa?
Ap
Sanoit itse, että puhut hänen kanssaan paljon KOKO AJAN. Eihän sellaista kukaan kestä.
Mitä jos sä menisit johonkin muuhun ketjuun keskustelemaan? Löytyiskö joku semmoinen vaikka, jossa juteltais tv-ohjelmista tai sisustuksesta? Tai jos ne ei nappaa, niin onhan täällä ketjuja myös kirjallisuudesta.
Kommentoin vain sitä, mitä ap oli itse kirjoittanut.
No, se oli erittäin typerä kommentti. Kaikille juolahtaa joskus typeriä asioita päähän, mutta ei se sitä tarkoita, että ne pitäisi tuoda julki toisillekin. Voi pitää vain omana tietona.
Tarkoitatko ap:ta? Kyllä, lapselle puhuminen koko ajan on typerää. Se, että joku siihen tarttuu mahdollisena ratkaisuna ongelmaan, ei ole typerää. Auttaahan täällä yritetään.
En, vaan sinua. Ja jatkat vain hölötystäsi. Auttaa et yritä. Tässä on nyt seuraavat vaihtoehdot:
1) Lapsella on menossa "joku vaihe" (TM).
2) Lapsella on joku fyysinen ongelma.
3) Lapsella on joku neurologinen ongelma
Minusta se, että tilanne on jatkunut pari kuukautta, viittaa siihen, että kyseessä on joko vaihtoehto 1 tai 2. Neurologinen ongelma olisi varmasti tullut esille jo aiemmin.
Tuolla joku viisaasti sanoikin, että kannattaa pitää päiväkirjaa lapsen käytöksestä. Laita vaikka seinälle lista asioista, joita voit rastittaa tai keksi joku muu helppo tapa. Suosittelen myös, että otatte terän pois huudolta käyttämällä tarvittaessa korvatulppia.
Haukut minua typeräksi, koska en vastaa haluamallasi tavalla? Ok 🙂 Tiedoksi, että elämässä saattaa tulla vastaan henkilöitä, jotka ovat eri mieltä kuin sinä, eivätkä ole silti välttämättä sen tyhmempiä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…;
No voi v*ttu! Kaks vuottako tätä täytyy viellä kuunnella!!! 😒
T. Sama tilanne kuin ap:lla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa neuvoni nro 50 ei ole ihan osuva, koska sekin korosta liikaa tuloshakuisuutta (MITÄ haluaa).
Osoittakaa, että välitätte enemmän lapsesta kuin huutamisesta, eikä ole katastrofi, ellei lapsi osaa heti ilmaisemaan itseään. Eli antakaa hänelle aikaa.
Varautukaa siihen, että saatte kuulla huutoa vielä jonkin aikaa, vaikka teette kaiken oikein. Ellette osoita luottamusta, vaan hermo menee, lapsi jännittää ja jatkaa tuttua tapaansa huutaa. Se voi olla "neuroottista" ja tulee stressatessa luonnollisena reaktiona, kun ei muutakaan keinoa ole. Lapsi todennäköisesti jännittää aikuisten aggressiivisuutta.
Kun luottamus löytyy, lapsi saattaa lopettaa huutamisen kerrasta. Mutta jos hän siihen joskus satunnaisesti sortuukin, siitä ei saa häpäistä. Se voi tuottaa vakavia ongelmia myöhemmin. Täytyy vain toimia lapsen kanssa, hänen puolellaan, ei häntä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…;
No voi v*ttu! Kaks vuottako tätä täytyy viellä kuunnella!!! 😒
T. Sama tilanne kuin ap:lla
Tiedoksi, että tieteellinen näkemys tästä asiasta tulee rajusti muuttumaan. Luottakaa siis vaistoonne, ja tukekaa lasta sen mukaan. Intuitiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ootte nenät kiinni kännykässä niin vuorovaikutustahan se on vailla. Osaako edes puhua?
Minun lapseni eivät tehneet noin. Luin heille paljon satuja ääneen ja välillä romaanejakin. Oppivat varhain puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin ei ollut tarvetta kitistä.
Neuvolakin kannattaisi käydä kuulovikojen ja autismin poissulkemiseksi.
Hyvä, että sinun lapsesi ei olleet tällaisia. Minun nyt on. Vaikka luen hänelle paljon, olen lukenut vauvasta asti. Puhun hänen kanssaan koko ajan paljon. En ole nenä kännykässä, ja puhelut hoidan hänen nukkuessa, joten ei joudu edes kärsimään siitä, että äiti on puhelimessa. Lapsen kuulo on ok eikä neuvola epäile autismia. Neuvola sanoo, että lapsi on ok, mutta hänellä on hankala temperamentti. Ap
Ennen tuollaisille "hankalan temperamentin" omaaville lapsille annettiin luunappi otsaan, niin loppui se kitinä. Pelkkää huomiohakuahan tuollainen jatkuva huutaminen on. Joko et reagoi mitenkään tai annat rangaistuksen. Huonoa käytöstä ei pidä palkita menemällä halimaan ja hyssyttelemään, koska niin lapsi oppii, että huutamalla saa positiivista huomiota.
Meillä sama. Lapsi luki tuon ikäisenä Kalevan etu- ja takaperin. Uskon, että syy on se, että imetin 8 vuotiaaksi ja nukkui perhepedissä siihen asti, että muutti omilleen (35 vuotiaana). Olen varmasti parempi äiti kuin ap.
Vierailija kirjoitti:
No jos ootte nenät kiinni kännykässä niin vuorovaikutustahan se on vailla. Osaako edes puhua?
Minun lapseni eivät tehneet noin. Luin heille paljon satuja ääneen ja välillä romaanejakin. Oppivat varhain puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan niin ei ollut tarvetta kitistä.
Neuvolakin kannattaisi käydä kuulovikojen ja autismin poissulkemiseksi.
Meillä oli lapsi tuossa iässä tuollainen ja hankala on vielä koululaisenakin. Monesti on jotain konflikteja koulussa. Kukaan ei osaa kertoa syytä.
Minullakin on yksi tuollainen lapsi, nyt jo 6-vuotias. Tajusin tänä keväänä, että nuo hankalat kaudet ajoittuu aina kevääseen. En tiedä mistä johtuu. Virittyyköhän jotenkin yli lisääntyvästä valosta, vaikuttaako siitepölyallergia vai sattuuko nyt vain aina silloin olemaan kevät?
Meiltä löytyi aikoinaan koko ajan huutava 2-vuotias. Toki oli tehnyt sitä enemmän ja vähemmän muutaman kuukauden ikäisestä lähtien. Puhuttiin asiasta neuvolassa, perheneuvolassa, päiväkodissa, koulussa, ties missä. Joka paikassa vakuuteltiin vain, että normaalisti kehittynyt lapsi, jolta löytyy temeperamenttia. Ei huolta. Lapsella nyt ikää 14 vuotta ja sattumalta lastenneurologi hoksasi vajaa vuosi sitten, että hänellä on todennäköisesti autismin kirjon häiriö (asperger) kun saatiin lähete migreeniepäilyn takia lastenneurologian polille. Tutkimukset tuon osalta ovat vielä vähän kesken, mutta eiköhän se syy löydy tuosta. Eli syytä ja apua ongelmaan voi oikeasti olla todella vaikea löytää jos lapsi noin muuten kehittyy normaalisti. Oman lapsen kohdalla isoin ongelma on ollut kiitettävä / erinomainen koulumenestys ja fiksut hoksottimet. Päiväkoti-ikäisenä jo perheneuvolassa tehtiin psykologiset testit, mutta psykologi tulkitsi poikkeavat ja heikot osiot harjoituksen puutteena. Ei kukaan vaan voi kaikkea osata täydellisesti ja se siitä.
Niin ja aistiyliherkkyydessä jopa ne pehmeät luomupuuvillavaatteet saattavat tuntua lapsesta kurjilta. Niin ainakin meillä on ollut kahdella lapsella, myös tällä huutajalla.
Siis jos lapsi haluaa vaikka juotavaa niin se alkaa huutaa ja kitistä sen saadakseen? Mä en ole ammattikasvattaja, mutta sanoisin lapselle että en ymmärrä huutoa, käytä sun sanoja ja sitten jättäisin huudon/kitinän huomiotta. Siis olettaen että lapsi on kykeneväinen itseilmaisuun muutakin kuin huudon kautta, ja toteutus toki lapsen oloa ja tunteita tunnustellen. Jos vaikuttaa hätääntyneeltä tai siltä ettei pysty muuten kommunikoimaan niin sitten siihen huutoonkin vastataan. Mutta itse toimisin niin, että huudolla ja kitinällä ei saa haluamaansa, vaan ihan puheella.
Alue: Aihe vapaa
Meillä jokainen kolmesta lapsesta on tuossa kahden vuoden tienoilla aloittanut tuon saman. Kun siihen ei mitenkään, siis ei mitenkään reagoinut, muuttivat äänenlaatuaan. Kerran tai kaksi saatoin sanoa, että "jos et osaa puhua normaalisti, en vastaa." Tai "lopeta kitinä/huuto/ valitus, niin juttelen sun kanssa."