Onko miehiä jotka tykkäävät isokokoisista (siis luontaisesti) naisista?

Missä päin ap asuu?

Tuossa lähi lidlissä on nainen mikä kiinnostaisi jollain perverssillä tavalla, pituus 179-182cm itse olen 181cm, todella iso perse ja reidet jatkuu oikein kauniisti pitkiin jalkoihin, kauniit kasvot ja oikein mukavan tuntuinen nainen, mutta on kyllä aika ISO nainen.

Mä oon myös melkein 180cm mutta jostain syystä se ei ole koskaan häirinnyt, kaikki muut ulkoiset seikat sitten senkin edestä. Teininä olin varma ettei kukaan ikinä kiinnostu musta mutta 20+ vuotiaana vientiä on ollut joten tuskinpa mun ulkonäkö on ihan deal breaker.

Mulla on tosi leveät hartiat, pienet rinnat, olematon vyötärö, kapea lantio. Ainut naisellinen asia vartalossa on hyvä peppu ja jalatkin on ihan sutjakat.

Ot, mutta kun aloin harrastaa aikuisiällä uintia niin tajusin mihin kroppani on suunniteltu :D

Kiva kuulla että eri tyyppisillä naisilla on suosiota. Kaikki vastanneet vaikuttavat kuvaustensa perusteella sellaisilta jotka vartalon osalta miellyttäisivät kovastikin. Myös ap.

Harmi vain kun miehellä ei ole samaa tilannetta. Meille on tasan yksi ihanne: pitkä raamikas, leveäharteinen. V-kroppa, kapea lantio. Ainoa mikä vähän vaihtelee on kuinka lihaksikkaana/rasvaisena tuo haluttaisiin, mutta genetiikan osalta (kuten 1212 on hyvin sanonut) on vain yksi malli.

Aikaisemmat jo vastasivat hyvin.

Ilman muuta tuolaisilla naisilla on ihailijoita. Mutta se on eri asia ovatko nämä sellaisia ihailijoita joista isokokoset naiset kiinnostuisivat. Todellakin amatsoninaisia usein fanittavat sellaiset pienikokoiset miehet jotka kenties toivoisivat naisen ottavan ohjat.

Naiset eivät tuota halua, vaan riippumatta siitä millaisia ovat itse, haluavat biologisesti konservatiivisen kuvion jossa uros on pidempi, isompi, vahvempi, assertiivisempi ja seksuaalisesti dominoivampi.

No, sellaisia miehiä haluavat myös pienikokoiset naiset. Ei mene niin että siro kaunotar ottaisi lyhyen ja pienen miehen joka on "riittävästi" isompi kun se 190cm/90kg komistuskin on saatavilla. Käytännössä ne isokokoiset urokset sitten pääsevät valitsemaan millaisen naisen kanssa saa parhaiten "minä iso ja turvaava uros"-fiilarit.

Minä olen reilusti viisikymppinen, melkein 180-senttinen nainen. Kokoni ei ole koskaan ollut minulle ongelma, ja se ilmeisesti näkyy ulospäin, koska ani harvoin olen saanut siitä ikävää palautetta - sekin vähä on tullut ihmisiltä, jotka selvästi haluaisivat itsekin olla pitempiä.

Nuorempana olin hoikka ja lihaksikas yhtaikaa, mutta kokooni nähden pientä minussa olivat vain jalkaterät ja vyötärö. Kun kilpaurheilijan urani oli ohi ja nelissäkymmenissä elämä muutenkin tasaantui, minusta tuli uhkea. Panen vähän korkoa kannan alle, kuljen selkä suorana ja nautin siitä, että olen kookas. Hiukseni ovat pitkät ja paksut, kynteni siististi laitetut ja meikatakin osaan. Mieheksi minua ei luulla edes vahingossa, vaikken mekkomimmi olekaan.

Olen aina osannut ommella kaikki vaatteeni (suunnitteleminen on päässyt ajoittain intohimoksikin) ja hankkia auton, jossa on riittävästi jalkatilaa, eikä olemistani muuten oikeastaan rajoita mikään - ei ympäristö eivätkä asenteet. Kliseisesti voisi sanoa, että hyvä olo lähtee omasta itsestä, ei siitä, mitä muut ajattelevat.

Miesseurasta ei ole ollut puutetta, koska miehiä on Suomessakin miljoona. Siinä määrässä ei tunnu missään se miesjoukko, joka inhoaa tai välttelee kookkaita naisia. Kaikkia ei millään voi miellyttää yhtaikaa, mutta toisaalta ei minullakaan ole mitään tarvetta useammalle kuin yhdelle miehelle kerrallaan. Ja jos minussa jokin saa miehen perääntymään, koko se ei ole, vaan luonne. ;)

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla että eri tyyppisillä naisilla on suosiota. Kaikki vastanneet vaikuttavat kuvaustensa perusteella sellaisilta jotka vartalon osalta miellyttäisivät kovastikin. Myös ap.

Harmi vain kun miehellä ei ole samaa tilannetta. Meille on tasan yksi ihanne: pitkä raamikas, leveäharteinen. V-kroppa, kapea lantio. Ainoa mikä vähän vaihtelee on kuinka lihaksikkaana/rasvaisena tuo haluttaisiin, mutta genetiikan osalta (kuten 1212 on hyvin sanonut) on vain yksi malli.

 

Oikeasti sillä pituudella ei ole niin hirveästi väliä kuin te palstamiehet luulette, mutta totta on että jos miehen selkä ei ole V:n mallinen, se heikentää suuresti markkina-arvoa.

Näin naisena olen itsekin ihmetellyt mistä f-eministien ruikutus "naisten ulkonäköpaineista" oikein kumpuaa, kun jokainen oli 20-vuotias nainen on varmasti tajunnut että ihan jokaiselle naistyypille löytyy ottajia. Eikä vaan ottajia, vaan nimenomaan miehiä jotka preferoivat sitä tyyppiä.

Tietysti tämä on evolutiivisesti järkevää: miehille on ollut tärkeintä että pääsee astumaan jonkun naaraan, joten ei ole voinut kehittyä kovin valikoivaksi. Koska naaraat kantaa lisääntymisessä suuremman riskin, on pitänyt hakea parhaita mahdollisia geenejä lapsille. Eli määrä vs. laatu on luonut nämä erilaiset preferenssityylit.

Kummallista vaan on, että naiset ei tunnu tajuavan tätä. Että MIEHET ei luo meille mitään ulkonäköpaineita, vaan naistenlehdet. Miehille kelpaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen reilusti viisikymppinen, melkein 180-senttinen nainen. Kokoni ei ole koskaan ollut minulle ongelma, ja se ilmeisesti näkyy ulospäin, koska ani harvoin olen saanut siitä ikävää palautetta - sekin vähä on tullut ihmisiltä, jotka selvästi haluaisivat itsekin olla pitempiä.

Nuorempana olin hoikka ja lihaksikas yhtaikaa, mutta kokooni nähden pientä minussa olivat vain jalkaterät ja vyötärö. Kun kilpaurheilijan urani oli ohi ja nelissäkymmenissä elämä muutenkin tasaantui, minusta tuli uhkea. Panen vähän korkoa kannan alle, kuljen selkä suorana ja nautin siitä, että olen kookas. Hiukseni ovat pitkät ja paksut, kynteni siististi laitetut ja meikatakin osaan. Mieheksi minua ei luulla edes vahingossa, vaikken mekkomimmi olekaan.

Olen aina osannut ommella kaikki vaatteeni (suunnitteleminen on päässyt ajoittain intohimoksikin) ja hankkia auton, jossa on riittävästi jalkatilaa, eikä olemistani muuten oikeastaan rajoita mikään - ei ympäristö eivätkä asenteet. Kliseisesti voisi sanoa, että hyvä olo lähtee omasta itsestä, ei siitä, mitä muut ajattelevat.

Miesseurasta ei ole ollut puutetta, koska miehiä on Suomessakin miljoona. Siinä määrässä ei tunnu missään se miesjoukko, joka inhoaa tai välttelee kookkaita naisia. Kaikkia ei millään voi miellyttää yhtaikaa, mutta toisaalta ei minullakaan ole mitään tarvetta useammalle kuin yhdelle miehelle kerrallaan. Ja jos minussa jokin saa miehen perääntymään, koko se ei ole, vaan luonne. ;)

Oletko se virolaistaustainen maatalouslomittaja-voimanainen? Tekstistäsi tuli ihan sellaiset vibat, varsinkin kun mainitsit että tykkäät laittaa kynsiä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen reilusti viisikymppinen, melkein 180-senttinen nainen. Kokoni ei ole koskaan ollut minulle ongelma, ja se ilmeisesti näkyy ulospäin, koska ani harvoin olen saanut siitä ikävää palautetta - sekin vähä on tullut ihmisiltä, jotka selvästi haluaisivat itsekin olla pitempiä.

Nuorempana olin hoikka ja lihaksikas yhtaikaa, mutta kokooni nähden pientä minussa olivat vain jalkaterät ja vyötärö. Kun kilpaurheilijan urani oli ohi ja nelissäkymmenissä elämä muutenkin tasaantui, minusta tuli uhkea. Panen vähän korkoa kannan alle, kuljen selkä suorana ja nautin siitä, että olen kookas. Hiukseni ovat pitkät ja paksut, kynteni siististi laitetut ja meikatakin osaan. Mieheksi minua ei luulla edes vahingossa, vaikken mekkomimmi olekaan.

Olen aina osannut ommella kaikki vaatteeni (suunnitteleminen on päässyt ajoittain intohimoksikin) ja hankkia auton, jossa on riittävästi jalkatilaa, eikä olemistani muuten oikeastaan rajoita mikään - ei ympäristö eivätkä asenteet. Kliseisesti voisi sanoa, että hyvä olo lähtee omasta itsestä, ei siitä, mitä muut ajattelevat.

Miesseurasta ei ole ollut puutetta, koska miehiä on Suomessakin miljoona. Siinä määrässä ei tunnu missään se miesjoukko, joka inhoaa tai välttelee kookkaita naisia. Kaikkia ei millään voi miellyttää yhtaikaa, mutta toisaalta ei minullakaan ole mitään tarvetta useammalle kuin yhdelle miehelle kerrallaan. Ja jos minussa jokin saa miehen perääntymään, koko se ei ole, vaan luonne. ;)

Oletko se virolaistaustainen maatalouslomittaja-voimanainen? Tekstistäsi tuli ihan sellaiset vibat, varsinkin kun mainitsit että tykkäät laittaa kynsiä. :)

Olen ihan kantasuomalainen, en voimailija enkä tekemisissä maatalouden kanssa. Kynteni ovat siististi laitetut eli soikeat ja pastellinsävyisellä kuultolakalla lakatut. Eivät vedä huomiota puoleensa, mutta jos joku sattuu niitä katsomaan, eivät varmasti säikäytä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen reilusti viisikymppinen, melkein 180-senttinen nainen. Kokoni ei ole koskaan ollut minulle ongelma, ja se ilmeisesti näkyy ulospäin, koska ani harvoin olen saanut siitä ikävää palautetta - sekin vähä on tullut ihmisiltä, jotka selvästi haluaisivat itsekin olla pitempiä.

Nuorempana olin hoikka ja lihaksikas yhtaikaa, mutta kokooni nähden pientä minussa olivat vain jalkaterät ja vyötärö. Kun kilpaurheilijan urani oli ohi ja nelissäkymmenissä elämä muutenkin tasaantui, minusta tuli uhkea. Panen vähän korkoa kannan alle, kuljen selkä suorana ja nautin siitä, että olen kookas. Hiukseni ovat pitkät ja paksut, kynteni siististi laitetut ja meikatakin osaan. Mieheksi minua ei luulla edes vahingossa, vaikken mekkomimmi olekaan.

Olen aina osannut ommella kaikki vaatteeni (suunnitteleminen on päässyt ajoittain intohimoksikin) ja hankkia auton, jossa on riittävästi jalkatilaa, eikä olemistani muuten oikeastaan rajoita mikään - ei ympäristö eivätkä asenteet. Kliseisesti voisi sanoa, että hyvä olo lähtee omasta itsestä, ei siitä, mitä muut ajattelevat.

Miesseurasta ei ole ollut puutetta, koska miehiä on Suomessakin miljoona. Siinä määrässä ei tunnu missään se miesjoukko, joka inhoaa tai välttelee kookkaita naisia. Kaikkia ei millään voi miellyttää yhtaikaa, mutta toisaalta ei minullakaan ole mitään tarvetta useammalle kuin yhdelle miehelle kerrallaan. Ja jos minussa jokin saa miehen perääntymään, koko se ei ole, vaan luonne. ;)

Kuulostat upealta, vaikka itsekin ole uhkea (kylläkin vaalea 180 cm) nainen!

Pitkät naiset <3

Mikä ettei. Onhan niitä sellaisiakin miehiä jotka tykkää nuolla naisten saappaita.

The spirit is willing but flesh is spongy and bruised.

Näin 170 senttisenä en voisi muuta toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ettei. Onhan niitä sellaisiakin miehiä jotka tykkää nuolla naisten saappaita.

Nyt paistaa mieliharmi läpi. :)

Eipä ole seuran saamisessa ollut ikinä ongelmi vaikka olen 180cm ja ylipainoinen. Paino tosin jakautunut tasaisesti, joten olen sopusuhtaisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Pitkät naiset <3

Entä jos on pitkä ja lievästi ylipainoinen?

No tietenkin löytyy, elämän rikkaus on se että jokainen tykkää eri asioista!

Olen itse ”pitkä”, no 170cm mutta pisin lähipiirini naisista, melko leveäharteinen, isorintainen-ja peppuinen, leveä lantio ja kapea vyötärö.

Moni hoikka nainen varmaan ajattelee ettei yksikään mies ole minusta kiinnostunut, ja rauhassa saavat ajatella. Tähän alle kolmekymppisen elämäni aikana melko monta miestä kohdannut ja silti olen sitä mieltä että hyvä huumorintaju, hersyvyys ja rentous on eniten miesten mieleen. Kaikille siis jotain :)

No naapuri on yli 180cm ja muodokas. Hänellä on kolme lasta, joten, joku on tykännyt. 

Siskoni on 180cm ja 150kg ja on komea!

S kirjoitti:

Olen itse ”pitkä”, no 170cm mutta pisin lähipiirini naisista, melko leveäharteinen, isorintainen-ja peppuinen, leveä lantio ja kapea vyötärö.

Moni hoikka nainen varmaan ajattelee ettei yksikään mies ole minusta kiinnostunut, ja rauhassa saavat ajatella. Tähän alle kolmekymppisen elämäni aikana melko monta miestä kohdannut ja silti olen sitä mieltä että hyvä huumorintaju, hersyvyys ja rentous on eniten miesten mieleen. Kaikille siis jotain :)

Boldatulla se asia, miksi olet suosittu, toki hyvä luonnekin auttaa. Sinulla on klassinen tiimalasivartalo hieman keskimittaa pidemmässä varressa, nih!