Mihin kompromissiin päätyisitte teinin kanssa tässä tilanteessa?
Rakennutimme omakotitalon kaksi vuotta sitten ja lapset saivat uudet isot huoneet silloin. Painotimme silloin lapsille, että valitkaa sellaiset sängyt, huonekalut yms. jotka menevät sitten useamman vuoden. Tytär halusi silloin ehdottomasti parvisängyn. Kävimme jo silloin keskustelua, että onko se nyt VARMASTI semmoinen, että kelpaa pidempään. ”On on” vakuutti. No, nyt haluaakin ison matalan sängyn.
Samoin tytär havahtui siihen, että yläkoulu alkaa syksyllä ja sinne on pidempi matka, jonka voi kätevästi tehdä pyörällä. Tytär sai viime kesänä uuden pyörän, ”tavallisen” 3 vaihteisen tyttöjen pyörän, joka on edelleen sopiva. Nyt se ei enää kelpaakaan, vaan pitäisi saada Jopo.
Ollaan yritetty opettaa lapsille, että totta kai vaatteita ja kenkiä ostetaan pienien tilalle, mutta pidempi aikaisia tuotteita ostetaan uusia vasta, kun menee rikki tai muuten vain ei ole enää käyttökelpoinen. Ei sen mukaan, mitä nyt vain sattuu haluamaan kulloinkin.
Ollaan miehen kanssa mietitty, jonkinlaista kompromissia, mutta millaista? Ostaako pyörä vai sänky? Tytär on siis 13v. Hänellä on myös pikkuveli, joten pyörää ei voi kierrättää eteenpäin hänelle. Ehdotuksia?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Onhan meille aikuisillekin tlokutettu ja painotettu, että pitää valita sellainen ammatti, missä varmasti on töitä ja niitä mukava tehdä suhdanteista ja sairauksista riippumatta. Kuinka onnistui, näin koronakeväällä tarkasteltuna? onk otöitä, onko mukavaa?
Miksi oletat, että lapsei pitäisi osata ennustaa muuttuvia tarpeitaan kun hänellä ei ole minkäänlaista pohjaa millä perusteella voisi tietää, mitä kasvaminen tuo tullessaan?
Minä ja mieheni olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä molemmilla on ollut koronanakin aikana töitä.
Lapsen oma huone on lapsen huone ja olemme halunneet niistä sellaiset, että lapset niissä viihtyvät. Ei, meillä ei lapset päätä muista asioista, mutta kun taloa suunniteltiin ja rakennettiin, oli hienoa ottaa lapset mukaan suunnittelemaan ne omat huoneensa.
Tuon mukaan lapsen huone pitäisi siis kalustaa vuosittain uusiksi, kun lapsen mieli muuttuu? Ap
Jopon haluaa siis vain muodin eikä tarpeen takia. Siihen saisi mielestäni hankkia rahat itse.
Mikä on perustelu uuteen sänkyyn? Onko nykyinen sänky epämukava vai pelkästään nolo? Hyvät yöunet ovar tärkeät. Jos uusi sänky parantaisi unta, voisitte jopa ostaa sen.
En olisi alun alkaenkaan suostunut ostamaan parvisänkyä.
Mutta asioiden ollessa nyt kuten teillä, ostaisin sängyn käytettynä ja myisin parven.
Uudesta pyörästä ei edes keskusteltaisi.
Aikaisemmin oli hyvä vinkki minkä itse toteuttaisin. Eli voi myydä parvisängyn ja ostaa tilalle käytetyn normi sängyn.
Jopoa en ostaisi, se on tietty trendikäs mutta hyvin epäkäytännöllinen.
Parven alle sonva, jonka saa vuoteeksi joku futonin tyylinen. Voi istuskella siinä ja nukkuakin, toimii myös kaverisänkynä tarvittaessa. Pyörällä ei hirveen kauaa koulumatkoja vältyämättä kuljeta, jos sataa paljon tai sattuu tulee pitkä ja luminen talvi. Ja Jopo pöllitään kuitenkin, ostaisin ennemmin jonkun samanmallisen, mutta halvemman.
Enemmän ihmetyttää, miten ette ole vanhempina osanneet ennakoida, että 11-vuotias kyllästyy parvisänkyyn parin vuoden sisään. Se on lasten sänky eikä teini enää halua nukkua siinä. Tämä on ollut oma mokanne ja ostaisin uuden sängyn mukisematta. Uutta pyörää taas en ostaisi, koska Jopo on taas sellainen, että tyttö tajuaa muutaman kerran pidemmän koulumatkan sillä taitettuaan, että tarvitsee kunnon pyörän.
Vierailija kirjoitti:
Parven alle sonva, jonka saa vuoteeksi joku futonin tyylinen. Voi istuskella siinä ja nukkuakin, toimii myös kaverisänkynä tarvittaessa. Pyörällä ei hirveen kauaa koulumatkoja vältyämättä kuljeta, jos sataa paljon tai sattuu tulee pitkä ja luminen talvi. Ja Jopo pöllitään kuitenkin, ostaisin ennemmin jonkun samanmallisen, mutta halvemman.
Miksi ostaisit pyörän, kun tytölle on vuosi sitten ostettu pyörä?
Ostaisitko pyörän joka vuosi, jos lapsi haluaa???
Meidän lapselle hankittiin aikuisten kokoinen sänky kun hän oli 10-vuotias ja kyllä sitä sängyn valintaa mietittiin tosi pitkään. Ostettiin tukeva, laadukas ja pirkaleen kallis sänky jossa oli myös kaverisänky, joka meni sängyn alle piiloon. Sänky patjoineen maksoi 1800€ luokkaa ja ostettiin vähän sillä ajatuksella, että se käy opiskelijallekin. Ei siitä sitten opiskelijan sänkyä tullut, kun lukiosta löytyi poikaystävä ja piti hankkia sänky jossa on molemmille tilaa. Mutta kahdeksan vuotta se sänky oli meillä käytössä, joten ihan ok lopputulos kuitenkin.
Sen sijaan verhojen kanssa meni pieleen. Kun pikkulapsiverhojen tilalle oltiin hankkimassa uusia, tytöllä oli jostain syystä kova hinku saada Marimekon verhot. Todella moneen kertaan kyselin häneltä, että onko nyt ihan varma että nämä on sitten hänellä monta vuotta ja tyttö oli ihan vankkumaton. Olikohan 12v ikäinen silloin? No ostettiin sitten ne 200€ verhot ja ei mennyt pari vuotta kun tyttö jo halusi ne vaihtoon. Luojan kiitos niistä verhoista sai käytettynä 85€ ja saatiin niillä ostettua Vallilat tilalle, tai ainakin pienellä välirahalla, en jaksa edes muistaa.
Tuon polkupyörän kohdalla kyse on selvästi jostain laumasieluisuudesta. Siitä minä olisin enemmän huolissani kuin pyörän epäkäytännöllisyydestä. Mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen, kun tyttö ei osaa ajatella omilla aivoillaan vaan menee virran mukana kuin kuollut kala? Siinä tekeenuorelle vain vahinkoa, jos lähtee mukaan kaikkiin pyyntöihin, jotka kumpuavat "koska kaikilla muillakin" -tarpeesta. Itsenäiseen ajatteluun pystyvä nuori on paremmin turvassa myös siinä kohtaa, kun lauma alkaa polttaa tupakkaa ja kännätä.
Jos se Jopo on pakko saada, niin tuon ikäinen voi jo tienata rahat siihen itse. Sittenpähän näkee mikä vaiva sen rahan raapimisessa kasaan on ja ehtii siinä samalla miettiä, onko Jopo kaiken tämän vaivan arvoinen. Ja jos käykin niin, että edelleen haluaa sen Jopon ostaa, niin tuleepa edes hieno tunne kun on tehnyt töitä tavoitteen eteen ja päässyt maaliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parven alle sonva, jonka saa vuoteeksi joku futonin tyylinen. Voi istuskella siinä ja nukkuakin, toimii myös kaverisänkynä tarvittaessa. Pyörällä ei hirveen kauaa koulumatkoja vältyämättä kuljeta, jos sataa paljon tai sattuu tulee pitkä ja luminen talvi. Ja Jopo pöllitään kuitenkin, ostaisin ennemmin jonkun samanmallisen, mutta halvemman.
Miksi ostaisit pyörän, kun tytölle on vuosi sitten ostettu pyörä?
Ostaisitko pyörän joka vuosi, jos lapsi haluaa???
Mitään pyörää ole ostamassa, sanoin vaan, että jos ostaisin, niin ostaisin jonkun halvemman kuin Jopon. Ihme tulkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Jopon haluaa siis vain muodin eikä tarpeen takia. Siihen saisi mielestäni hankkia rahat itse.
Mikä on perustelu uuteen sänkyyn? Onko nykyinen sänky epämukava vai pelkästään nolo? Hyvät yöunet ovar tärkeät. Jos uusi sänky parantaisi unta, voisitte jopa ostaa sen.
Jopon haluaa vaan muodin vuoksi.
Sänky on hyvä ja tukeva, ei mikään huojuva ja nariseva. Veikkaan, että tässäkin on samaa, että parvi on nolo ja lapsellinen. Lapsella työpiste/koulupöytä parven alla ja kuulin, kun etäkoulun meetin aikana joku kysyi ”onko sulla VIELÄ parvisänky?”
Ap
Eikö nuo Jopot ala olla jo menossa pois muodista???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopon haluaa siis vain muodin eikä tarpeen takia. Siihen saisi mielestäni hankkia rahat itse.
Mikä on perustelu uuteen sänkyyn? Onko nykyinen sänky epämukava vai pelkästään nolo? Hyvät yöunet ovar tärkeät. Jos uusi sänky parantaisi unta, voisitte jopa ostaa sen.
Jopon haluaa vaan muodin vuoksi.
Sänky on hyvä ja tukeva, ei mikään huojuva ja nariseva. Veikkaan, että tässäkin on samaa, että parvi on nolo ja lapsellinen. Lapsella työpiste/koulupöytä parven alla ja kuulin, kun etäkoulun meetin aikana joku kysyi ”onko sulla VIELÄ parvisänky?”
Ap
Teillä taitaa olla nyt keskustelujen paikka. Laumasieluisuudesta ja rahankäytöstä varsinkin.
Vierailija kirjoitti:
ON kyllä minusta liikaa olettaa, että alle kymmenvuotias osaa valita tavaroita, jotka sopivat hänen tarpeisiinsa vielä usean vuoden kuluttua. Lapset/nuoret muuttuvat tuossa iässä niin paljon sekä fyysisesti että henkisesti ja heidän elämänsä muuttuu niin paljon, että tarpeet yksinkertaisesti muuttuvat. ja on IHAN liikaa vaadittu, että lapsi, joka ei ole koskaan nähnyt sitä muutosta, osaisi siihen jotenkin etukäteen varautua. Siksi tämmöiset valinnat ovat oikeasti vanhempien vastuulla, ei lasten!
Joten minä nielisin ihan oman mokani ja ostaisin lapselle sellaiset tavarat, joilla pärjää nykyisessä elämäntilanteessa. Ja kun niilläkään ei todennäköisesti kaikilla pärjää aikuiseksi asti, ostaisin vielä uudet kun aikanaan tarve tulee.
Ihana vastaus, aikuinen ja kypsä. Kiitos tästä.
Minäkin ihmettelin, millainen lapsi (tai millaisen perheen lapsi) joutuu noin 10v iässä kantamaa vastuuta koko loppuikänsä valinnoista. Etenkään kun hänen vanhempansakaan eivät nähtävästi kykene tätä päivää pitemmälle suunnoteltuja valintoja tekemään.
Uuden sängyn ostaisin, mun kakkosluokkalaisella pojalla on nyt parvisänky ja ihmettelen jos ei parin vuoden sisään ala hinkua matalaa sänkyä.
Pyörää en ostaisi vaan saisi ainakin tienata siihen rahan. Itselläni oli jo 20-vuotiaana välilevyn rappeuma sekä endometrioosia lantion alueella, Jopo on ainut pyörä jolla sen koommin olen pystynyt ajamaan. Paitsi jotkut vanhat mummopyörät käy myös. Että sen puolesta en kyllä pysty haukkumaan ajettavuutta, hyvin pääsee vaikka 20km matkan, tuskin sen pidempi on se koulumatkakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapselle hankittiin aikuisten kokoinen sänky kun hän oli 10-vuotias ja kyllä sitä sängyn valintaa mietittiin tosi pitkään. Ostettiin tukeva, laadukas ja pirkaleen kallis sänky jossa oli myös kaverisänky, joka meni sängyn alle piiloon. Sänky patjoineen maksoi 1800€ luokkaa ja ostettiin vähän sillä ajatuksella, että se käy opiskelijallekin. Ei siitä sitten opiskelijan sänkyä tullut, kun lukiosta löytyi poikaystävä ja piti hankkia sänky jossa on molemmille tilaa. Mutta kahdeksan vuotta se sänky oli meillä käytössä, joten ihan ok lopputulos kuitenkin.
Sen sijaan verhojen kanssa meni pieleen. Kun pikkulapsiverhojen tilalle oltiin hankkimassa uusia, tytöllä oli jostain syystä kova hinku saada Marimekon verhot. Todella moneen kertaan kyselin häneltä, että onko nyt ihan varma että nämä on sitten hänellä monta vuotta ja tyttö oli ihan vankkumaton. Olikohan 12v ikäinen silloin? No ostettiin sitten ne 200€ verhot ja ei mennyt pari vuotta kun tyttö jo halusi ne vaihtoon. Luojan kiitos niistä verhoista sai käytettynä 85€ ja saatiin niillä ostettua Vallilat tilalle, tai ainakin pienellä välirahalla, en jaksa edes muistaa.
Tuon polkupyörän kohdalla kyse on selvästi jostain laumasieluisuudesta. Siitä minä olisin enemmän huolissani kuin pyörän epäkäytännöllisyydestä. Mikä on mennyt kasvatuksessa pieleen, kun tyttö ei osaa ajatella omilla aivoillaan vaan menee virran mukana kuin kuollut kala? Siinä tekeenuorelle vain vahinkoa, jos lähtee mukaan kaikkiin pyyntöihin, jotka kumpuavat "koska kaikilla muillakin" -tarpeesta. Itsenäiseen ajatteluun pystyvä nuori on paremmin turvassa myös siinä kohtaa, kun lauma alkaa polttaa tupakkaa ja kännätä.
Jos se Jopo on pakko saada, niin tuon ikäinen voi jo tienata rahat siihen itse. Sittenpähän näkee mikä vaiva sen rahan raapimisessa kasaan on ja ehtii siinä samalla miettiä, onko Jopo kaiken tämän vaivan arvoinen. Ja jos käykin niin, että edelleen haluaa sen Jopon ostaa, niin tuleepa edes hieno tunne kun on tehnyt töitä tavoitteen eteen ja päässyt maaliin.
Siis 200 e verhoihin? Ja sitten myyt ne 85 eurolla? Kangas maksaa noin 40 e/m eli teillä oli 2 täyspitkää verhoa. Kyllä niistä olisi nettikaupassa enemmänkin saanut!
Vierailija kirjoitti:
Jopo ei ole matkapyörä, vaan pyörä lyhyisin siirtymiin. 3-vaihteinen on siis paljon parempi, sillä pääsee lujempaa.
Kerrossängyn voi lapsi myydä itse netissä ja sitten saa uuteen sänkyyn enintään x-määrän rahaa, mutta uuden sängyn kannattaa ehkä olla vain 90 cm leveä, sillä jos lähtee opiskelemaan, ei ole varmaa, että leveä sänky mahtuu tulevaan asuntoon.
Sitten miettisimme, käveleekö teini 3 km koulumatkan, kun jopo saatetaan varastaa herkemmin kuin peruspyörä. Meillä teinit kokeilivat ajaa jopolla, mutta valitsivat kuitenkin peruspyörä, koska niillä on mukavampi ajaa. Ovat itsenäisiä valinnoissaan, ”kun kaikilla muillakin on” ei ole heillä ollut tavoitteena. Monilla kavereillaan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopon haluaa siis vain muodin eikä tarpeen takia. Siihen saisi mielestäni hankkia rahat itse.
Mikä on perustelu uuteen sänkyyn? Onko nykyinen sänky epämukava vai pelkästään nolo? Hyvät yöunet ovar tärkeät. Jos uusi sänky parantaisi unta, voisitte jopa ostaa sen.
Jopon haluaa vaan muodin vuoksi.
Sänky on hyvä ja tukeva, ei mikään huojuva ja nariseva. Veikkaan, että tässäkin on samaa, että parvi on nolo ja lapsellinen. Lapsella työpiste/koulupöytä parven alla ja kuulin, kun etäkoulun meetin aikana joku kysyi ”onko sulla VIELÄ parvisänky?”
Ap
Teillä taitaa olla nyt keskustelujen paikka. Laumasieluisuudesta ja rahankäytöstä varsinkin.
No, teinit nyt on laumasieluisia kaikki, varsinkin tuon ikäiset ja se on ihan normaalia, sillä juuri yläasteiässä yhteenkuuluvuus kavereiden kanssa kasvaa nuoren elämässä radikaalisti. Enää ei olekaan tärkeintä, että äiti ja isi rakastaa ja hyväksyy, vaan se, että kaverit ei pidä sua nolona nörttinä. Identiteetin vahvistuessa tämä menee kuitenkin vähitellen ohi ja lukiossa ja korkeakoulussa sitten on enemmän muodissa se rajojen rikkominen ja erilaisuus. Samoin kesätöiden myötä valkenee sekin, että raha ei vain tule seinästä.
Sanoisin, että kissa kannattaa nostaa pöydälle, jos tyttö vielä kymmenen vuoden päästä nolostuu, kun kavereilla on kaikilla tuollaiset autot ja itsellä tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopon haluaa siis vain muodin eikä tarpeen takia. Siihen saisi mielestäni hankkia rahat itse.
Mikä on perustelu uuteen sänkyyn? Onko nykyinen sänky epämukava vai pelkästään nolo? Hyvät yöunet ovar tärkeät. Jos uusi sänky parantaisi unta, voisitte jopa ostaa sen.
Jopon haluaa vaan muodin vuoksi.
Sänky on hyvä ja tukeva, ei mikään huojuva ja nariseva. Veikkaan, että tässäkin on samaa, että parvi on nolo ja lapsellinen. Lapsella työpiste/koulupöytä parven alla ja kuulin, kun etäkoulun meetin aikana joku kysyi ”onko sulla VIELÄ parvisänky?”
Ap
Teillä taitaa olla nyt keskustelujen paikka. Laumasieluisuudesta ja rahankäytöstä varsinkin.
No, teinit nyt on laumasieluisia kaikki, varsinkin tuon ikäiset ja se on ihan normaalia, sillä juuri yläasteiässä yhteenkuuluvuus kavereiden kanssa kasvaa nuoren elämässä radikaalisti. Enää ei olekaan tärkeintä, että äiti ja isi rakastaa ja hyväksyy, vaan se, että kaverit ei pidä sua nolona nörttinä. Identiteetin vahvistuessa tämä menee kuitenkin vähitellen ohi ja lukiossa ja korkeakoulussa sitten on enemmän muodissa se rajojen rikkominen ja erilaisuus. Samoin kesätöiden myötä valkenee sekin, että raha ei vain tule seinästä.
Sanoisin, että kissa kannattaa nostaa pöydälle, jos tyttö vielä kymmenen vuoden päästä nolostuu, kun kavereilla on kaikilla tuollaiset autot ja itsellä tällainen.
Tämäpä. Meilläkin fiksu ja hyvin koulunsa hoitava tyttö, mutta ryhmäpaine esim. vaatteiden, puhelimen ja muiden osalta on valtava. Meillä ei ole kustannussyistä ostettu esim uusinta iPhonea, vaikka hinkui sitä joululahjaksi. Vaatteiden suhteen ollaan oltu löyhempiä, mutta mitään 150€ hupparia ei olle ostettu.
Meillä on myös kokemusta siitä, että tyttöä kiusattiin 4. luokalla, kun oli ”lapsellinen”. Siis pukeutui lasten vaatteisiin, esim Popiin ja Reimaan. Tämä innosti luokan esiteinityttöjä kiusaamaan. Onneksi tuo saatiin kitkettyä pois, mutta selvästi vaikuttaa edelleen tyttöön ja haluaa mennä ns. massan mukana. Ap
Jopo on sysipaska pyörä. Sellaista ei pidä ostaa.