Mitä viha on?

Vierailija kirjoitti:

Alkanut ällöttävä tää koko rakkaus höpinä, kyllä vihaa, agressiotta voi kokea ilman rakkautta.

Pettymys on sitä kun sinun ei anneta elää elämääsi, rakentaa sitä elämää edes vaatimatonta siedettävää sellaista, vaan kaikki tuhotaan.

Se ei ole pettymystä tekijää kohtaan vaan pettymystä ihmisyyttä kohtaan sitä ihmisyyttä joka jokaisen tulisi saada vaan ei saa koska on olemassa pahuutta ja jotkut ihmiset ovat pahoja ja ylentävät oman ihmisyytensä tärkeämmäksi kuin toisten, oikeastaan nauttivat siitä vallasta kun sen ihmisyyden voi toisilta viedä.

Viha = loukatut tunteet, petetyt odotukset ja rikottu luottamus. 

Ei ymmärrä miksi toinen teki jotain itselle loukkaavaa ja tahtoisi lakata välittämästä, mutta ei pysty.

Mahdollisesti viha on jonkinlainen välitila rakkauden ja välinpitämättömyyden välissä.

Siitä voi joko palata rakkauteen tai jatkaa välinpitämättömyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että uhri, oli sitten väkivaltaa mitä tahansa mikä on estänyt uhria elämästä elämäänsä rakentamasta edes kohtalaisesti siedettävää elämää, kokevan rakkautta tekijää kohtaan. Kyllä se on vain puhdasta vihaa.

Viha ei ole rakkauden vastakohta rakkaudettomuus on.

Tavallaan vahvistaa tuon aloituksen väittämän. 

Sellaista ei voi vihata jota ei ole rakastanut alun perin.

Viha on pettymystä loukkaukseen,  sitä ettei ymmärrä mikä sai toisen toimimaan kuten hän toimi ja haluaisi lakata rakastamasta häntä. 

Ajan kanssa se ettei ymmärrä ottaa ylivallan rakkaudesta ja sitten, vasta lopulta, tulee välinpitämättömyys.

Silloin ja vasta silloin, on vapaa tuon henkilön vaikutusvallasta omaan elämään.

Valitettavasti on ihmisiä joilla on vaikutusvaltaa muiden elämään vaikka kuinka heitä "rakastaisi" mietihän esimerkiksi sodan keskellä olevia ihmisiä jotka elävät siellä pelossa ovat menettäneet kaiken, tuskin siinä voi rakastaa tai olla välinpitämätön tai poistua vaikutusvallasta jos siihen ei ole keinoja.

Todella yksinkertainen ajatusmaailma teillä ja niin länsimaalainen, sellainen joka ei oikeasti ole koskaan joutunut/ halunnut poistua pumpulista jonka on lahjana saanut. Isoin vastoinkäyminen on kenties ollut pettänyt kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että uhri, oli sitten väkivaltaa mitä tahansa mikä on estänyt uhria elämästä elämäänsä rakentamasta edes kohtalaisesti siedettävää elämää, kokevan rakkautta tekijää kohtaan. Kyllä se on vain puhdasta vihaa.

Viha ei ole rakkauden vastakohta rakkaudettomuus on.

Tavallaan vahvistaa tuon aloituksen väittämän. 

Sellaista ei voi vihata jota ei ole rakastanut alun perin.

Viha on pettymystä loukkaukseen,  sitä ettei ymmärrä mikä sai toisen toimimaan kuten hän toimi ja haluaisi lakata rakastamasta häntä. 

Ajan kanssa se ettei ymmärrä ottaa ylivallan rakkaudesta ja sitten, vasta lopulta, tulee välinpitämättömyys.

Silloin ja vasta silloin, on vapaa tuon henkilön vaikutusvallasta omaan elämään.

Valitettavasti on ihmisiä joilla on vaikutusvaltaa muiden elämään vaikka kuinka heitä "rakastaisi" mietihän esimerkiksi sodan keskellä olevia ihmisiä jotka elävät siellä pelossa ovat menettäneet kaiken, tuskin siinä voi rakastaa tai olla välinpitämätön tai poistua vaikutusvallasta jos siihen ei ole keinoja.

Todella yksinkertainen ajatusmaailma teillä ja niin länsimaalainen, sellainen joka ei oikeasti ole koskaan joutunut/ halunnut poistua pumpulista jonka on lahjana saanut. Isoin vastoinkäyminen on kenties ollut pettänyt kumppani.

Vierailija kirjoitti:

AP kerrothan jos noin olisi, koetko että esimerkiksi pienet lapset jotka joutuvat ihmiskaupan uhriksi ovat vain pettyneitä näihin rakastamiinsa ostajiinsa?

Todella typerä ajatus ja osoittaa että AP on elänyt pumpulissa eikä ole halunnut poistua siitä pumpulista vaan edelleen elää pumpulissa.

Oletko kenties uuden ajan new age hippi tai kristitty, vai muuten vain mielummin illuusiossa elävä ihminen kuin sellainen joka näkee maailman sellaisena kuin se on jossa on paljon pahuutta, vihaa ja rakkaudettomuutta.

Näen kyllä maailman monesti sellaisena lastentarhan pihaa muistuttavana.

"Toi vei mun lelun", "toi vei mun kaverin", "mä haluun leikkii siellä missä noi on", "kato mua ku mä teen näin, NYT KATOT MUA", "mä en haluu leikkii ton kaa".

Riidat ja sodat ovat aina samoja, vimmainen miettiminen mikä tekisi minusta suositun, sen väittäminen ettei välitä onko suosittu (valhe: jokainen olisi mielummin hyväksytty kuin ei-hyväksytty), vetäytyminen omiin oloihin rakentamaan omaa hiekkalinnaa kun ei muiden leikkeihin kelpaa. 

En elä illuusiossa enkä hyväksy vääryyksiä. 

Aloitukseni oli pelkkä toteamus, se ei sisällä mitään ohjeita siitä miten asioiden pitäisi olla, tai että loukkaukset eivät sattuisi kärsineeseen osapuoleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että uhri, oli sitten väkivaltaa mitä tahansa mikä on estänyt uhria elämästä elämäänsä rakentamasta edes kohtalaisesti siedettävää elämää, kokevan rakkautta tekijää kohtaan. Kyllä se on vain puhdasta vihaa.

Viha ei ole rakkauden vastakohta rakkaudettomuus on.

Tavallaan vahvistaa tuon aloituksen väittämän. 

Sellaista ei voi vihata jota ei ole rakastanut alun perin.

Viha on pettymystä loukkaukseen,  sitä ettei ymmärrä mikä sai toisen toimimaan kuten hän toimi ja haluaisi lakata rakastamasta häntä. 

Ajan kanssa se ettei ymmärrä ottaa ylivallan rakkaudesta ja sitten, vasta lopulta, tulee välinpitämättömyys.

Silloin ja vasta silloin, on vapaa tuon henkilön vaikutusvallasta omaan elämään.

Valitettavasti on ihmisiä joilla on vaikutusvaltaa muiden elämään vaikka kuinka heitä "rakastaisi" mietihän esimerkiksi sodan keskellä olevia ihmisiä jotka elävät siellä pelossa ovat menettäneet kaiken, tuskin siinä voi rakastaa tai olla välinpitämätön tai poistua vaikutusvallasta jos siihen ei ole keinoja.

Todella yksinkertainen ajatusmaailma teillä ja niin länsimaalainen, sellainen joka ei oikeasti ole koskaan joutunut/ halunnut poistua pumpulista jonka on lahjana saanut. Isoin vastoinkäyminen on kenties ollut pettänyt kumppani.

Sodan keskellä elävät ihmiset tuntevat hätää, pelkoa (joka on askel rakkaudesta vihaan), PETTYMYSTÄ, loukkaantuneisuutta sitä kohtaan että johtajat eivät ole pitäneet heistä parempaa huolta. Alun perin on ollut usko ja luottamus siihen että he ovat jossain määrin turvassa. Ja jälleen se ettei ymmärrä miksi heitä kohtaan on toimittu vahingoittavasti. 

Puhun vain reaktiosta (viha). Ja kuinka se on sama asia kuin pettymys rakastamaansa ja luottamaansa ihmiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP kerrothan jos noin olisi, koetko että esimerkiksi pienet lapset jotka joutuvat ihmiskaupan uhriksi ovat vain pettyneitä näihin rakastamiinsa ostajiinsa?

Todella typerä ajatus ja osoittaa että AP on elänyt pumpulissa eikä ole halunnut poistua siitä pumpulista vaan edelleen elää pumpulissa.

Oletko kenties uuden ajan new age hippi tai kristitty, vai muuten vain mielummin illuusiossa elävä ihminen kuin sellainen joka näkee maailman sellaisena kuin se on jossa on paljon pahuutta, vihaa ja rakkaudettomuutta.

Näen kyllä maailman monesti sellaisena lastentarhan pihaa muistuttavana.

"Toi vei mun lelun", "toi vei mun kaverin", "mä haluun leikkii siellä missä noi on", "kato mua ku mä teen näin, NYT KATOT MUA", "mä en haluu leikkii ton kaa".

Riidat ja sodat ovat aina samoja, vimmainen miettiminen mikä tekisi minusta suositun, sen väittäminen ettei välitä onko suosittu (valhe: jokainen olisi mielummin hyväksytty kuin ei-hyväksytty), vetäytyminen omiin oloihin rakentamaan omaa hiekkalinnaa kun ei muiden leikkeihin kelpaa. 

En elä illuusiossa enkä hyväksy vääryyksiä. 

Aloitukseni oli pelkkä toteamus, se ei sisällä mitään ohjeita siitä miten asioiden pitäisi olla, tai että loukkaukset eivät sattuisi kärsineeseen osapuoleen. 

Olet henkisesti lapsi.

Lue ymmärrä uudestaan.

Rakkautta on, vihaa on.

Rakkaus ja viha ei sinällään liity toisiinsa.

"toi vei mun lelun". Tosissasiko vertaat tuollaiseen kun sulle annetaan esimerkki sodan uhreista joilla ei ole vaikutusvaltaa elämäänsä kuten ei sotaankaan.

Saati ihmiskaupan uhreista, sama kuin yllä.

Kaikki voidaan viedä, kyse on siitä annetaanko edes nousta jaloilleen, jos ei silloin on syytä vihaan ja sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Typerys ole, pumpulissa elänyt typerys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että uhri, oli sitten väkivaltaa mitä tahansa mikä on estänyt uhria elämästä elämäänsä rakentamasta edes kohtalaisesti siedettävää elämää, kokevan rakkautta tekijää kohtaan. Kyllä se on vain puhdasta vihaa.

Viha ei ole rakkauden vastakohta rakkaudettomuus on.

Tavallaan vahvistaa tuon aloituksen väittämän. 

Sellaista ei voi vihata jota ei ole rakastanut alun perin.

Viha on pettymystä loukkaukseen,  sitä ettei ymmärrä mikä sai toisen toimimaan kuten hän toimi ja haluaisi lakata rakastamasta häntä. 

Ajan kanssa se ettei ymmärrä ottaa ylivallan rakkaudesta ja sitten, vasta lopulta, tulee välinpitämättömyys.

Silloin ja vasta silloin, on vapaa tuon henkilön vaikutusvallasta omaan elämään.

Valitettavasti on ihmisiä joilla on vaikutusvaltaa muiden elämään vaikka kuinka heitä "rakastaisi" mietihän esimerkiksi sodan keskellä olevia ihmisiä jotka elävät siellä pelossa ovat menettäneet kaiken, tuskin siinä voi rakastaa tai olla välinpitämätön tai poistua vaikutusvallasta jos siihen ei ole keinoja.

Todella yksinkertainen ajatusmaailma teillä ja niin länsimaalainen, sellainen joka ei oikeasti ole koskaan joutunut/ halunnut poistua pumpulista jonka on lahjana saanut. Isoin vastoinkäyminen on kenties ollut pettänyt kumppani.

Sodan keskellä elävät ihmiset tuntevat hätää, pelkoa (joka on askel rakkaudesta vihaan), PETTYMYSTÄ, loukkaantuneisuutta sitä kohtaan että johtajat eivät ole pitäneet heistä parempaa huolta. Alun perin on ollut usko ja luottamus siihen että he ovat jossain määrin turvassa. Ja jälleen se ettei ymmärrä miksi heitä kohtaan on toimittu vahingoittavasti. 

Puhun vain reaktiosta (viha). Ja kuinka se on sama asia kuin pettymys rakastamaansa ja luottamaansa ihmiseen. 

Sinulle siis viha = pettymys läheiseen pettynyt.

Se ei suinkaan ole sama pelko kuin pelko menettää henkensä ja elää siinä pelossa. Se ei ole sama jonka seksua.alinenväkivalta aiheuttaa uhrissa, kehen olisi pettynyt muuta kuin elämään ja vihansa kohdistaa tekijään rakkautta siinä ei ole tippaakaan.

Loukkaantumista ja pettymystä tosin aiheuttaa omaa napaansa tuijottavat pumpuli tyhmyrit kuten AP.

Viha on vihervasemmistolaisuutta, heiltä löytyy vihaa.

Minua on loukattu, petetty, ja luottamuskin rikottu. En silti vihaa, ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkanut ällöttävä tää koko rakkaus höpinä, kyllä vihaa, agressiotta voi kokea ilman rakkautta.

Pettymys on sitä kun sinun ei anneta elää elämääsi, rakentaa sitä elämää edes vaatimatonta siedettävää sellaista, vaan kaikki tuhotaan.

Se ei ole pettymystä tekijää kohtaan vaan pettymystä ihmisyyttä kohtaan sitä ihmisyyttä joka jokaisen tulisi saada vaan ei saa koska on olemassa pahuutta ja jotkut ihmiset ovat pahoja ja ylentävät oman ihmisyytensä tärkeämmäksi kuin toisten, oikeastaan nauttivat siitä vallasta kun sen ihmisyyden voi toisilta viedä.

Viha = loukatut tunteet, petetyt odotukset ja rikottu luottamus. 

Ei ymmärrä miksi toinen teki jotain itselle loukkaavaa ja tahtoisi lakata välittämästä, mutta ei pysty.

Mahdollisesti viha on jonkinlainen välitila rakkauden ja välinpitämättömyyden välissä.

Siitä voi joko palata rakkauteen tai jatkaa välinpitämättömyyteen. 

Huomaa että et ole paljoakaan perehtynyt maailmaan.

Ensinnäkin miksi ketään kiinnostaa miksi vääryys on tehty jos se kohdistuu itseensä?

Viha ei ole välitila vaan tila joka on reagtio kokemaansa vääryyteen vääryyttä tehnyttä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkanut ällöttävä tää koko rakkaus höpinä, kyllä vihaa, agressiotta voi kokea ilman rakkautta.

Pettymys on sitä kun sinun ei anneta elää elämääsi, rakentaa sitä elämää edes vaatimatonta siedettävää sellaista, vaan kaikki tuhotaan.

Se ei ole pettymystä tekijää kohtaan vaan pettymystä ihmisyyttä kohtaan sitä ihmisyyttä joka jokaisen tulisi saada vaan ei saa koska on olemassa pahuutta ja jotkut ihmiset ovat pahoja ja ylentävät oman ihmisyytensä tärkeämmäksi kuin toisten, oikeastaan nauttivat siitä vallasta kun sen ihmisyyden voi toisilta viedä.

Viha = loukatut tunteet, petetyt odotukset ja rikottu luottamus. 

Ei ymmärrä miksi toinen teki jotain itselle loukkaavaa ja tahtoisi lakata välittämästä, mutta ei pysty.

Mahdollisesti viha on jonkinlainen välitila rakkauden ja välinpitämättömyyden välissä.

Siitä voi joko palata rakkauteen tai jatkaa välinpitämättömyyteen. 

Huomaa että et ole paljoakaan perehtynyt maailmaan.

Ensinnäkin miksi ketään kiinnostaa miksi vääryys on tehty jos se kohdistuu itseensä?

Viha ei ole välitila vaan tila joka on reagtio kokemaansa vääryyteen vääryyttä tehnyttä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Viha on vihervasemmistolaisuutta, heiltä löytyy vihaa.

Sinulta löytyy katkeruutta vihervassareita kohtaan kaiketi purat vihasi heihin koska olet kokenut sen helpottavaksi kohteeksi purkaa vihaasi.

Tähän ketjuun se taas ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

AP kerrothan jos noin olisi, koetko että esimerkiksi pienet lapset jotka joutuvat ihmiskaupan uhriksi ovat vain pettyneitä näihin rakastamiinsa ostajiinsa?

Todella typerä ajatus ja osoittaa että AP on elänyt pumpulissa eikä ole halunnut poistua siitä pumpulista vaan edelleen elää pumpulissa.

Oletko kenties uuden ajan new age hippi tai kristitty, vai muuten vain mielummin illuusiossa elävä ihminen kuin sellainen joka näkee maailman sellaisena kuin se on jossa on paljon pahuutta, vihaa ja rakkaudettomuutta.

En ole kommentoimasi, mutta en ole hippi enkä kristittykään. Ei kuitenkaan tarvitse olla pumpulissa elänyt ymmärtääkseen mitä hän tarkoittaa, eikä asiaa tarvitse nähdä noin.

Nisäkkäinä meihin on rakennettu perusoletus, että emo on hoivan ja turvan lähde. Psyykkinen olemassaolomme vaatii sitä. Tämä toimii ansana, koska myös taannumme takaisin pentuasteelle heti kun jokin riittävän iso ja vahva tulee lähettyville, ja kun sillä onkin pahat mielessä, tosiaan petymme ja koemme vihaa. Se viha on kuitenkin voimatonta ja pyrkii palauttamaan teoreettisen onnentilan pakottamalla sen kohteen muuttumaan hoivaavan mielikuvan mukaiseksi.

Hyväksikäyttävässä parisuhteessa tämä mekanismi sotkee uhrin pään, koska ihmisenä myös etsimme herkästi vikaa itsestä jos hoivaa ei kuulu. Pieni pentu kun ei pysty kauheasti erottelemaan hoivan lähdettä, vaan odottaa sitä keneltä vain. Kissanpentu sentään alkaa aika pienenä sähistä käsille, jotka eivät haise emolta. Ihminen on paljon paljon avuttomampi. 

Vaikka räikeimmän ihmiskaupan kohde luultavasti pelkää hyökkääjää niin puhtaasti ettei enää toivo tältä mitään muuta kuin mahdollisimman pitkää välimatkaa, hänkin kuitenkin luultavasti vihaa hyökkääjää, koska tämä on riistänyt häneltä kaiken sen toivon hyvästä kohtelusta, jota hänellä on vielä ollut jäljellä ennen saaliiksi joutumistaan. Pelko ja viha kietoutuvat ja johtavat helposti tilannetta pahentavaan avuttomuuteen.

Viha on kuitenkin melkoisen personifioituva tunne. Kyllähän sitä vihataan luonnonmullistustakin, mutta se johtuu siitä, että se elollistetaan. Maailmassa halutaan nähdä tarkoitus ja mieli, koska sitä me asioilta odotamme. Aika usein pärjäisimme paremmin maailmassa, jos ottaisimme asiat asioina.