Uskotko telepatiaan tai koetko kokeneesi sitä?
Ja jos, niin missä tilanteessa? Jos oikein kovasti yrittäisi, pystyisikö viestittämään toiselle jotain?
Kommentit (36)
Assburger kirjoitti:
En usko, enkä ole kokenut.
Toki on ollut näitä "Ajattelin Artoa ja samantien Arto soitti"- tapauksia, mutta eihän siihem mitään telepatiaa tarvita.
Telepatiaa on myös tieteellisesti tutkittu ja näyttöä ilmiöstä ei ole saatu, kun tutkimus on kunnolla järjestetty.
Paitsi että ainakin kaksoskokeissa ilmiö on todistetusti havaittu, mutta syytä ei ole vielä pystytty selvittämään.
Oletteko enemmän vastaanottavina vai lähettävinä osapuolina? Näettekö myös unia kyseisistä henkilöistä?
Itselläni menee tasan se, milloin koen toisen ”ottavan yhteyttä” ja milloin koen olevani lähettävä osapuoli. Unia näen äärimmäisen harvoin, mutta ne ovat hyvin lyhyitä, mutta upeita ja jäävät mieleen.
Vierailija kirjoitti:
YouTubesta löytyy The Encounter -näytelmä, joka kertoo National Geographic -lehden kuvaajasta, joka eli pari kuukautta Amazonin alkuperäisheimon parissa ja kommunikoi telepaattisesti heimon johtajan kanssa:
Although they shared no common language, he discovered he could communicate with the chief via telepathy, in a manner he began to call “beaming.” This skill, he later learned, was known to the tribe as the “other language,” a way of communicating possessed only by the elders.
On todella hyvä näytelmä ja vielä muutaman päivän katsottavissa (on tekstitetty englanniksi):
Ihmiset ovat kommunikoineet jo kauan ennen puheen ilmaantumista. Tämä on selvä jäänne siltä ajalta, ihmiset osaavat lukea toisiaan ja ymmärtävät alitajuisesti toistensa viestit. He ovat siis samalla aallonpituudella.
Olen usein ajatellut, että jos geenimuisti on olemassa, se on ollut tapa siirtää tietoa ja pitää yllä yhteyksiä kun heimojen erityessä ei ole juurikaan puhuttu eikä tietenkään kirjoitettu.
Muistan kuulleeni myös jostain beduiini- tms. heimoista, joiden jäsenet telepaattisesti sopivat tapaavansa tietyssä paikassa aavikolla tiettynä ajankohtana. Mitään muuta keinoa viestin välittämiseen ei ollutkaan.
Kiitos tuosta esityksen linkistä!
Olisipa mukavaa kuulla muidenkin kokemuksia! Mikä on ajatuksen voima vai mikä voima se on, jota telepatiaksi kutsutaan?
Ja sä keitit meille teetä itämaiseen tapaan Uskotko yliluonnolliseen sä kysyit, uskotko telepatiaan?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja lasteni kanssa on paljon yhteisiä ajatuksia. Esim. tiedän kun puhelin soi, kuka lapsistani soittaa (4, jo aikuisia). Tiedän myös kun läheinen tätini soittaa - tapahtuu usein kun olen juuri aikeissa soittaa hänelle, jopa painamassa vihreää luuria samalla hetkellä - emme siis pidä yhteyttä kovin usein.
Myös läheisten ystävien tai kavereiden kanssa on telepaattisen oloista kanssakäymistä, silloin kun on yhteisiä juttuja tai molemmille tärkeitä asioita meneillään.
Vähän hankalana - moraalisesti - pidän tapaani "ajaa" ihminen pois, esim. ikävä sukulainen tai työkaveri. Kun hän tulee siihen puhumaan p****a, hoen mielessäni "mene pois, en pidä sinusta". Toivon aina, ettei hän lue ajatustani tai ettei ainakaan luulisi, että oikeasti ajattelen niin. Vaikka ajattelenkin. Tätä en hyväksy itsessäni, mutta kun tilanne tulee yllättäen, en aina onnistu poistamaan ajatusta. Kehityskohde.
Mullakin on neljä aikuista lasta ja tiedän aina kuka heistä soittaa.
Uskon ja on kokemusta. Toimii lähimmäisten kanssa. Olen yrittänyt harjoittaa myös etänä, kun haluaisin että yksi ihminen ottaisi yhteyttä. Itse en kehtaa, kun tuntuu tungettelevalta. Ei ole harjoitus tuottanut tulosta. 😀
Muistan kuinka hiivimme
Ylös vuokrahuoneeseen
Älä herätä mummoa, sä sanoit
Jätä kengät eteiseen
Ja sä keitit meille teetä
Itämaiseen tapaan
Uskotko yliluonnolliseen, sä kysyit
Uskotko telepatiaan
Kyllä. Niin monesti on toiminut! Kerran jopa kävi niin että ajattelin yhtä asiakaspalvelijaa etteikö se nyt soita ( ei oltu sovittu mitään aikaa) niin puolen minuutin päästä se soitti.
Tunnen myös toisten ihmisten energian.
Sekin on mielenkiintoista.
Voi olla, että nappasit hänen ajatuksensa, ennen kuin hän päätti alkaa puhua siitä ääneen. Tai päinvastoin.
Tätä olen aina tämäntapaisissa tilanteissa pohtinut, esim. kun lapset alkavat puhua jotain asiaa: "poimivatko" ajatukseni vai poiminko minä.