Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi lasten loukkaavat möläytykset ovat vanhemmista hauskoja?

Vierailija
16.05.2020 |

Joskus kuulee kun joku lapsi heittää esim. kaupassa, junassa tms jotain tyyliin ”tädillä on iso pylly!”, ”setä näyttää possulta!” tai muuta kivaa, ja vanhemmat on sitten ihan että heh heh kun se meidän Palle-Jooseppi on nokkela ja tämäpä oli hauskaa! Miksei niiden muksujen anneta ymmärtää että tuo ei ole ok?

Kommentit (37)

Vierailija
21/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Onpa teillä huono itsetunto jos päivä on pilalla jonkun 3-vuotiaan kommentista.

Ei kyse ole lapsen kommentista vaan vanhempien reaktiosta.

Lähinnä säälittää lapset joita vanhemmat eivät vaivaudu kasvattamaan. Ne "hauskat" jutut kun voivat vähän vanhempana päättyä turpasaunaan tai kääntöveitseen, jos menee väärälle henkilölle mielipiteitään laukomaan.

Vierailija
22/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan olisi kotoa peräisin tuo ihmisten ulkonäön kommentointi?

Jep. Äidilläni oli tapana todeta ihmisistä selän takana että onpas sejase lihava. En ymmärtänyt että se oli olevinaan huono asia ja sanoin yhtä pulskempaa leikkikaveria lihavaksi. Äitini kuuli tämän ja tuli sellainen saarna etten vahingossakaan enää toisten ulkonäköä kommentoinut muuten kuin sanoilla ”nätti”, ”komea” ja ”kivannäköinen”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsi voi pahoittaa mielensä, jos vanhempi ei naura jokaiselle julkiselle aivopierulle.

Ja jos toruu niin lapsi saa traumoja.

Ai, mun tietämät tälläisen vanhemmat asennoituu kyllä kuin että haa, kuulitteko, kyllä mulla on fiksu/sanavalmis/reipas/rohkee lapsi, kjehreh kuuliko kaikki nyt miten tempperamenttinen pikkumies/pikkuneiti mulla on, kyllä tulee lapsi äitiinsä/isäänsä eikös juu? Sitä pidetään oikein ylpeilyn aiheena kun lapsi möläyttelee mitä sattuu.

Mutta kappas vaan kun se lapsi tästä oppii että hei, tämä on aikuista miellyttävää toimintaa niin sehän jatkaa opittua käytöstään. Sitten nämä vanhemmat on helisemässä sen teinin kanssa joka päästää suustaan mitä sattuu, ilkeilee ja puhuu toisille rumasti. Sitten se lapsi onkin vanhemman mielestä epäkunnioittava ja ilkeä vaikka ihan itse on tullut sellaiseen käytökseen lasta kannustettua...

Vierailija
24/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on läski rumilus niin se on ihan omaa syytä. Turha siitä on lapsille kiukutella kun huomaavat sen.

Vierailija
25/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehen kummipoika 5 v ei voi sietää minua. Tulin kuvioihin, kun poika oli 2,5-vuotias ja hyvin kiintynyt mieheeni. Käy siis ihan järkeen, että hän on mustasukkainen ja ei tietenkään osaa ikänsä puolesta olla korrekti. Itseäni ärsyttääkin ennen kaikkea vanhempien käytös.

Joka kerta kyläillessä poika sanoo kuiskaten tai kovempaa, että hän haluaa minun poistuvan. Joskus huutaakin asian, vanhemmat vaan nauravat. Poika sanoo myös suoraan, ettei pidä minusta, sekin vanhempia ja oikeastaan kaikkia sukulaisia naurattaa. Pojan tölväisyistä minua kohtaan on tullut joku yleinen vitsi. Kun poika tervehtii/hyvästelee/leikkii kaikkien muiden paikalla olevien kanssa, mutta kieltäytyy ottamasta mktään kontaktia minuun, mitään ei sanota. Viime aikoina on jopa pari kertaa annettu ymmärtää, että pojan huono käytös johtuu minusta (olen hiljainen, rauhallinen enkä pakota ottamaan kontaktia tervehdystä enempää. En myöskään tunkeudu miehen ja pojan yhteisiin leikkihetkiin). Kaiken huippu oli, kun poika sylkäisi kasvoilleni. Äiti puhutti pojan, ettei noin saa tehdä. Hänen "ei kuitenkaan tarvinnut pyytää minulta anteeksi, sillä hän ei sitä itse halunnut tehdä" äidin sanoja lainaten.

Vierailija
26/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miehen kummipoika 5 v ei voi sietää minua. Tulin kuvioihin, kun poika oli 2,5-vuotias ja hyvin kiintynyt mieheeni. Käy siis ihan järkeen, että hän on mustasukkainen ja ei tietenkään osaa ikänsä puolesta olla korrekti. Itseäni ärsyttääkin ennen kaikkea vanhempien käytös.

Joka kerta kyläillessä poika sanoo kuiskaten tai kovempaa, että hän haluaa minun poistuvan. Joskus huutaakin asian, vanhemmat vaan nauravat. Poika sanoo myös suoraan, ettei pidä minusta, sekin vanhempia ja oikeastaan kaikkia sukulaisia naurattaa. Pojan tölväisyistä minua kohtaan on tullut joku yleinen vitsi. Kun poika tervehtii/hyvästelee/leikkii kaikkien muiden paikalla olevien kanssa, mutta kieltäytyy ottamasta mktään kontaktia minuun, mitään ei sanota. Viime aikoina on jopa pari kertaa annettu ymmärtää, että pojan huono käytös johtuu minusta (olen hiljainen, rauhallinen enkä pakota ottamaan kontaktia tervehdystä enempää. En myöskään tunkeudu miehen ja pojan yhteisiin leikkihetkiin). Kaiken huippu oli, kun poika sylkäisi kasvoilleni. Äiti puhutti pojan, ettei noin saa tehdä. Hänen "ei kuitenkaan tarvinnut pyytää minulta anteeksi, sillä hän ei sitä itse halunnut tehdä" äidin sanoja lainaten.

Mä en taas ymmärrä sitä, että väärin tehnyt lapsi pakotetaan pyytämään anteeksi. Päiväkodissa on tuota, ja toinen lapsista oletti tämän vuoksi hetken, että tekee mitä tahansa, niin kaikki pyyhkiytyy pois, kunhan muistaa taikasanan. Tuon pois oppimisesta meni oma aikansa, kun tarpeeksi toistettiin, että pahuuksia ei tehdä.

Tuo yllä oleva taas on ihan sukulaisten syytä, omalla käytöksellään suorastaan kannustavat poikaa käyttäytymään huonosti. Ei taida muutenkaan olla kovin empaattista porukkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ettei vaan olisi kotoa peräisin tuo ihmisten ulkonäön kommentointi?

Ei ole. Mun nuorempi lapsi möläyttelee kaikesta uudesta ja ihmeellisestä, liittyy havainto sitten ihmisten ulkonäköön, roudan raiskaamaan asfalttiin tai mihin muuhun ilmiöön tahansa. Osa on ihan aitoa uteliaisuutta, kuten esim miksi lapsi on pyörätuolissa. Ei hän kysymyksillään ja kommenteillaan halua kuin lisää tietoa.

Vierailija
28/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsi voi pahoittaa mielensä, jos vanhempi ei naura jokaiselle julkiselle aivopierulle.

Ja jos toruu niin lapsi saa traumoja.

Ai, mun tietämät tälläisen vanhemmat asennoituu kyllä kuin että haa, kuulitteko, kyllä mulla on fiksu/sanavalmis/reipas/rohkee lapsi, kjehreh kuuliko kaikki nyt miten tempperamenttinen pikkumies/pikkuneiti mulla on, kyllä tulee lapsi äitiinsä/isäänsä eikös juu? Sitä pidetään oikein ylpeilyn aiheena kun lapsi möläyttelee mitä sattuu.

Mutta kappas vaan kun se lapsi tästä oppii että hei, tämä on aikuista miellyttävää toimintaa niin sehän jatkaa opittua käytöstään. Sitten nämä vanhemmat on helisemässä sen teinin kanssa joka päästää suustaan mitä sattuu, ilkeilee ja puhuu toisille rumasti. Sitten se lapsi onkin vanhemman mielestä epäkunnioittava ja ilkeä vaikka ihan itse on tullut sellaiseen käytökseen lasta kannustettua...

Nössöt vanhemmat mielistelee lastaan ja nössö lapsi mielistelee vanhempiaan. Näin se kierre jatkuu ja jatkuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulle on jäänyt mieleen, kun yhden ala-asteikäisen pojan mielestä en ollut tarpeeksi kaunis antamaan hänelle harrastustunteja. Hän siis halusi opettajakseen nimenomaan kauniin naisen, koska "rumaa opettajaa ei jaksa katsella". Ei siinä mitään, jokainen saa peruuttaa tuntinsa mistä syystä haluaa, mutta ihmettelin sitä, että pojan äiti raportoi tämän minulle hirvittävän hauskana juttuna. Ei ehkä kannata tuntemattomille mainostaa, millaisen taukin on onnistunut kasvattamaan.

Käsittämättömän törkeätä käytöstä niin äidiltä, kuin pojaltakin!

Oma kuopukseni päästeli kommentteja ihmisistä. Lopetti neljävuotiaana, kun selitin kerta toisensa jälkeen, "ettei siitä tädistä tuntunut kivalta, kun sanoit lihavaksi."

Pieni lapsi ei tarkoita loukata toista. Koululaisen ja aikuisen pitää jo ymmärtää, mitä voi sanoa ääneen!

Vierailija
30/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulle on jäänyt mieleen, kun yhden ala-asteikäisen pojan mielestä en ollut tarpeeksi kaunis antamaan hänelle harrastustunteja. Hän siis halusi opettajakseen nimenomaan kauniin naisen, koska "rumaa opettajaa ei jaksa katsella". Ei siinä mitään, jokainen saa peruuttaa tuntinsa mistä syystä haluaa, mutta ihmettelin sitä, että pojan äiti raportoi tämän minulle hirvittävän hauskana juttuna. Ei ehkä kannata tuntemattomille mainostaa, millaisen taukin on onnistunut kasvattamaan.

Onnea vaan pojalle kun alkaa katsella itselleen tyttöystävää..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

😆 😆 😆

Vierailija
32/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oikeesti sen lapsen voi hyssyttää ja mulkoilla hiljaiseksi, saada hämmennyksiin ja herättää häpeää kun taas on tehnyt väärin tietämättä mitä. No siinäpä sitä oppii. Paljon vaikeampaa on selittää lapselle miksi pientä koiraa, näyttävää paitaa tai vappuhattua saa huomioida mutta isoa pyllyä ei. Miksi pellepyörällä torilla ajavalle saa hymyillä/nauraa mutta yhtä hassun näköiselle erittäin obeesille pyöräilijälle ei. Siis selittää arvottamatta lapselle että näistä häpeällisistä asioista, kuten lihavuus, kaljuus luomet kasvoissa ei saa sanoa, mutta kiharrettuja hiuksia, morsiuspuvun helmaa tai muuta yleisesti positiiviseksi koettua piirrettä saa huomioida ja ihailla. Ei ole helppo homma, mutta pitää toki yrittää.

Itse kokisin nöyryyttävämmäksi sen, jos vanhempi nolostuisi huvittumisen sijaan, koska se vahvistaa ajatusta että lapsi kommentoi jotain hävettävää, ei neutraalia asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/37 |
16.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti sen lapsen voi hyssyttää ja mulkoilla hiljaiseksi, saada hämmennyksiin ja herättää häpeää kun taas on tehnyt väärin tietämättä mitä. No siinäpä sitä oppii. Paljon vaikeampaa on selittää lapselle miksi pientä koiraa, näyttävää paitaa tai vappuhattua saa huomioida mutta isoa pyllyä ei. Miksi pellepyörällä torilla ajavalle saa hymyillä/nauraa mutta yhtä hassun näköiselle erittäin obeesille pyöräilijälle ei. Siis selittää arvottamatta lapselle että näistä häpeällisistä asioista, kuten lihavuus, kaljuus luomet kasvoissa ei saa sanoa, mutta kiharrettuja hiuksia, morsiuspuvun helmaa tai muuta yleisesti positiiviseksi koettua piirrettä saa huomioida ja ihailla. Ei ole helppo homma, mutta pitää toki yrittää.

Itse kokisin nöyryyttävämmäksi sen, jos vanhempi nolostuisi huvittumisen sijaan, koska se vahvistaa ajatusta että lapsi kommentoi jotain hävettävää, ei neutraalia asiaa.

Itse kyllä sanoisin siinä paikassa ihan rauhallisesti että tädin pyllyä ei saa mennä kommentoimaan, eikä setää saa sanoa possun näköiseksi. En nolostuisi mutta en varsinkaan nauraisi. Toki selittäisin (kotona) että miksi näin.

Vierailija
34/37 |
17.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/37 |
17.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällaisia tilanteita varten ei pysty etukäteen harjoittelemaan. Veikkaan, että moni vanhempi on vaan niin häkeltynyt ja noloissaan, kun se oma tenava yhtäkkiä laukoo jossain jonkun epämairittelevan totuuden, että ei vaan osaa siinä hetkessä reagoida muuten, kuin naurahtamalla hermostuneesti. Tottakai kuuluisi siinä opettaa, ettei tuolla tavalla saa puhua, mutta ei se aina niin yksinkertaista ole. Aina ei osaa varautua kaikkeen ja osaa reagoida uusiin asioihin oikein ennen kuin oppii.

Vierailija
36/37 |
17.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ne ole aina lapset jotka möläyttää sopimattomia. Kerran tampereen juna asemalla keskellä yötä väsyneenä lipsahti itseltä. Joku lapsi kysyi oletettavasti äidiltään miksi nuo numerot pyörii tuolla tavalla? Seisoin vieressä ja möläytin ne arpoo uusia junien lähtö aikoja. Nainen mulkoili aika pahasti. Ihme ettei sanonut mitään. Tilannetta pahensi silloinen tyttö-ystävä joka oli myös väsy ja sai möläytyksestä hirveän naurukohtauksen.

Vierailija
37/37 |
17.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miehen kummipoika 5 v ei voi sietää minua. Tulin kuvioihin, kun poika oli 2,5-vuotias ja hyvin kiintynyt mieheeni. Käy siis ihan järkeen, että hän on mustasukkainen ja ei tietenkään osaa ikänsä puolesta olla korrekti. Itseäni ärsyttääkin ennen kaikkea vanhempien käytös.

Joka kerta kyläillessä poika sanoo kuiskaten tai kovempaa, että hän haluaa minun poistuvan. Joskus huutaakin asian, vanhemmat vaan nauravat. Poika sanoo myös suoraan, ettei pidä minusta, sekin vanhempia ja oikeastaan kaikkia sukulaisia naurattaa. Pojan tölväisyistä minua kohtaan on tullut joku yleinen vitsi. Kun poika tervehtii/hyvästelee/leikkii kaikkien muiden paikalla olevien kanssa, mutta kieltäytyy ottamasta mktään kontaktia minuun, mitään ei sanota. Viime aikoina on jopa pari kertaa annettu ymmärtää, että pojan huono käytös johtuu minusta (olen hiljainen, rauhallinen enkä pakota ottamaan kontaktia tervehdystä enempää. En myöskään tunkeudu miehen ja pojan yhteisiin leikkihetkiin). Kaiken huippu oli, kun poika sylkäisi kasvoilleni. Äiti puhutti pojan, ettei noin saa tehdä. Hänen "ei kuitenkaan tarvinnut pyytää minulta anteeksi, sillä hän ei sitä itse halunnut tehdä" äidin sanoja lainaten.

Miehesi kanssa tuosta juttelette ja hänen pitää kummilasta oikaista ja pyytää myös niitä aikuisia olemaan ihmisiksi.

Tuo sylkäisy veisi mielen jo tosi matalaksi. Onko sinun sinne pakko mennä kylään kummi hoitakoon velvollisuutensa yksin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi viisi kolme