Tää on jotenkin hassua, kaveri laihtunut 30 kg
Ja minä olen lihonut 15 kg, viimeisten parin vuoden aikana.
Ollaan nyt aikalailla samankokoisia (lievästi ylipainoisia molemmat) kun pituuskin meillä sama.
Mutta mieliala ja itsevarmuus; kaveri on todella innoissaan, onnellinen kropastaan ja rakastaa peilikuvaansa.
Voinette arvata, että minä en omaani. 🙈
...toisaalta mietin tässä, että niin, toisaalta, miksi en? Jospa en murehtisikaan lihonutta ulkomuotoani, vaan pohtisin asiaa siltä kantilta, että ei ole ainakaan 30 kiloa enempää. Ja yrittäisinkin vaan muuttaa elintapoja niin, ettei kiloja tulisi enää lisää.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Mä laihduin kolmessa kuussa 25 kg nutraamalla. Paino putosi 83 kilosta 58 kiloon ja kyllä alkoi miesten päät kääntymään kun hymyilin koko jana ja olo oli kevyt. Valitettavasti sitten otin tarjonnasta ihan väärän miehen ja söin itseni taas melkein samaan alkupainoon. Mutta voin kertoa, että oli tosi ihana olo ja olin kaunis! Kilot lähtee nyt ja olenkin jo löytänyt sellaisen miehen, joka ei edes kiloista välittäisi mutta teen sen itseni takia, jotta parempi olo.
Miten väärä miesvalinta sai sinut syömään? Hyvä jos olet nyt ymmärtänyt että kysymys on sinun omasta voinnistasi eikä siitä miltä näytät miesten silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Niin on, mutta minkä minä sille voin? Ensimmäinen vaikutelma, lopullinen vaikutelma. Niin se menee. Sitä paitsi 90 prosenttia isoja painonpudotuksia tehneistä lihoo kuitenkin takaisin, eli sama kai se kuitenkin on.
Tässä taas tätä maamma kärkeä "ensimmäinen vaikutelma, lopullinen vaikutelma". Kun kerran uskot tähän, mietitkö koskaan kuinka vastenmielisen ensivaikutelman itse annat itsestäsi? Onneksi mun elämään ei kuulu kaltaisiasi luusereita.
Ei kestä toisen muutosta, kun jollekin on annettu se läskin rooli niin siinä pysyt.
Tuossahan on oikeasti iso ero, mitä tulee itseluottamukseen ja itsensä hyväksymiseen.
Hän on onnistunut, eli laihduttanut paljon, ja sinä puolestaan olet epäonnistunut, eli lihonut puolet siitä, mitä hän on pudottanut. Hänen ajatuksensa ovat todennäköisesti kohonneet innostuksesta, kun taas itsesi ajatukset ovat valuneet pohjamutiin. Totta kai asenne on erilainen, kun tilanteet ovat lähtökohdiltaan lähes päinvastaisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi työntää päätä pensaaseen. Voit olla yhtä tyytyväinen niitä hankkimiasi kiloja kohtaan kuin mitä kaverisi on ollut niitä karistaessaan. :) Itsehän päätät suhtautumisestasi asiaan!
Täytyy myöntää että painaessani 85 kiloo, 168 cm, niin olin aika näkymätön. Ei kyselty mielipidettä, eikä huomioitu. Lihoin vuodessa 12 kiloa. Oli ihan hyvä kokemus. Nyt on painoa laskenut kuutisen kiloa, sekä omani että muiten käytös minua kohtaan parantunut huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Niin on, mutta minkä minä sille voin? Ensimmäinen vaikutelma, lopullinen vaikutelma. Niin se menee. Sitä paitsi 90 prosenttia isoja painonpudotuksia tehneistä lihoo kuitenkin takaisin, eli sama kai se kuitenkin on.
Nämä tällaisten kirjoittajat ovat juuri niitä pahimpia luusereita, jotka myrkyttävät oman ja ympäristönsä elämää äärimmäisellä negatiivisuudellaan ja löytävät joka ikisestä asiasta ja ratkaisusta vain ongelmia ja huonoja puolia. Kiertäkää kaukaa, t o d e l l a kaukaa. On myös helpompi pitää itsestään huolta ja esim. ylläpitää sitä painoa kun ei ole tuollaisiin yhteyksissä ollenkaan. Parempi yksin kuin ilkeiden, katkerien, kateellisten kiusaajien kanssa. Valitettavasti näitä luusereita on kuitenkin paljon, eivätkä he itse tajua miten säälittävän vaikutelman antavat itsestään. Paljon säälittävämmän ja ihmistä syvällisemmin määrittävän, kuin ylipaino. Kannustetaan itseämme ja muita ja ollaan ylpeitä toistemme saavutuksista! Ne eivät ole keltään pois, muuta kuin tietysti näiden pahanilmanlintujen silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?
Niinkin positiivinen asia kuin parisuhde syistä yksi, muutin mieheni kanssa 2 vuotta sitten yhteen. Siinä missä sinkkuna jääkapissani oli vain terveellisiä ruokia, söin salaattia iltaisin ja kävin juoksulenkeillä, istun nyt ei-liikunnallisen mieheni kanssa illat sohvalla katsomassa Netflixiä, ja enemmän ja epäterveellisemmin. Miehellä on kuulemma aina ollut tapana syödä iltaisin herkkuja (eilenkin tuli töistä kotiin suklaapatukoiden ja karkkipussin kanssa). En pysty itse olemaan syömättä, kun toinen mässää vieressä. Miehelle olen tästä jo puhunutkin, ettei toisi herkkuja niin usein kotiin, koska minä lihon, mutta tiukassa ovat tapansa ja minun itsekurini näköjään heikko. 🙈
Ap
Mikä sinua estää juoksemasta ennen netflixiä ja herkuttelua? Tai mikä estää teitä lenkkeilemästä joskus yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?
Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.
ApEi diabetes lihota. Lihomalla saa diabeteksen (2.).
Perheessä 1 ja 2Ei diabetesta saa lihomalla, vaan väärällä ravinnolla.
Yleensä nämä käy käsi kädessä.
Miksi et ota ystävästäsi mallia ja laihduta hänen kanssaan, niin sullekin tulisi parempi mieli? Mulla on yksi kaveri myös joka laihdutti varmaan 50kg ja löysi sen jälkeen elämänsä rakkauden. Oon niin onnellinen hänen puolestaan! Nyt oon itse lihonnut 5kg ja yritän käyttää hänen esimerkkiään inspiraationani saada itseäni niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?
Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.
ApEi diabetes lihota. Lihomalla saa diabeteksen (2.).
Perheessä 1 ja 2Ei diabetesta saa lihomalla, vaan väärällä ravinnolla.
Yleensä nämä käy käsi kädessä.
Siinä mielessä kyllä, että sillä väärällä ravinnolla voi myös lihoa, mutta ei se lihominen sitä diabetesta aiheuta.
Minä laihdutin v. 2011 50kg ja kaikki "ystävät" kaikkosivat saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Minä laihdutin v. 2011 50kg ja kaikki "ystävät" kaikkosivat saman tien.
Joidenkin itsetunto ei kestä sitä, että sidekick onkin yhtäkkiä tasaveroinen.
Mikset enää käy juoksulenkeillä? Älä muuta terveellistä elämäntapaasi miehen takia. Millaisessa kunnossa miehesi on?