Lue keskustelun säännöt.
Tää on jotenkin hassua, kaveri laihtunut 30 kg
16.05.2020 |
Ja minä olen lihonut 15 kg, viimeisten parin vuoden aikana.
Ollaan nyt aikalailla samankokoisia (lievästi ylipainoisia molemmat) kun pituuskin meillä sama.
Mutta mieliala ja itsevarmuus; kaveri on todella innoissaan, onnellinen kropastaan ja rakastaa peilikuvaansa.
Voinette arvata, että minä en omaani. 🙈
...toisaalta mietin tässä, että niin, toisaalta, miksi en? Jospa en murehtisikaan lihonutta ulkomuotoani, vaan pohtisin asiaa siltä kantilta, että ei ole ainakaan 30 kiloa enempää. Ja yrittäisinkin vaan muuttaa elintapoja niin, ettei kiloja tulisi enää lisää.
Kommentit (52)
miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Millä tavalla olet suhtautunut kaveriisin nyt, ollut iloinen hänen puolestaan vai näyttänyt kateutesi? Yleensä tuollaisissa elämänmuutoksissa kaveruus saattaa kärsiä jos kateellinen ei pysty käsittelemään tunteitaan. Jos tilanne alkaa liikaa häiritä sinua, niin muista, että kaikilla on mahdollista tehdä elämänmuutos. Sinullakin.
Vierailija kirjoitti:
miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?
Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.
Ap
Ap, just noin, pienillä elämäntapamuutoksilla pikku hiljaa, ja turhat murheet pois! Itseinho ei auta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?
Niinkin positiivinen asia kuin parisuhde syistä yksi, muutin mieheni kanssa 2 vuotta sitten yhteen. Siinä missä sinkkuna jääkapissani oli vain terveellisiä ruokia, söin salaattia iltaisin ja kävin juoksulenkeillä, istun nyt ei-liikunnallisen mieheni kanssa illat sohvalla katsomassa Netflixiä, ja enemmän ja epäterveellisemmin. Miehellä on kuulemma aina ollut tapana syödä iltaisin herkkuja (eilenkin tuli töistä kotiin suklaapatukoiden ja karkkipussin kanssa). En pysty itse olemaan syömättä, kun toinen mässää vieressä. Miehelle olen tästä jo puhunutkin, ettei toisi herkkuja niin usein kotiin, koska minä lihon, mutta tiukassa ovat tapansa ja minun itsekurini näköjään heikko. 🙈
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Tutkimukset eivät tue väitettäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?
Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.
Ap
Tämä ei ollut oikea ap, vaikka miltei oikeaan osuikin 😆
T. ketjun oikea ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Jep. Aina puhutaan siitä, kuinka elämäntapamuutoksen tehneestä ihmisestä tulee ylimielinen eikä hänen seuraansa sen vuoksi enää jaksa. Minä väitän sen johtuvan useimmiten siitä, että tämän ihmisen kaveri- ja tuttavapiiri tekevät kaikkensa, että kyseinen henkilö pysyisi siinä vanhassa roolissaan eikä vain mitenkään olisi muita parempi. Tällaisia kokemuksia on minullakin, tosin syynä ei ollut painonpudotus vaan epäterveiden käytös- ja vuorovaikutusmallien muokkaaminen kypsempään ja tasapainoisempaan suuntaan. Moni ei sietänyt sitä, etten enää lähtenyt mukaan pahanpuhumiseen, raivoamiseen ja negailuun tai toisaalta jaksanut kuulla itseeni kohdistuvaa piikittelyä ja äyskimistä.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla olet suhtautunut kaveriisin nyt, ollut iloinen hänen puolestaan vai näyttänyt kateutesi? Yleensä tuollaisissa elämänmuutoksissa kaveruus saattaa kärsiä jos kateellinen ei pysty käsittelemään tunteitaan. Jos tilanne alkaa liikaa häiritä sinua, niin muista, että kaikilla on mahdollista tehdä elämänmuutos. Sinullakin.
Totta kai olen ollut iloinen hänen puolestaan, ihaillut, tsempannut, kannustanut!
Ei hänen kilonsa ole minulta pois. Ainoastaan mietin juuri tuota asennetta, että niin, nyt samankokoinen kaverini kokee itsensä upeaksi, ja minä vaan murjotan omaa olemustani, vaikka näytetään samalta. Se on hassua/pöljää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Niin on, mutta minkä minä sille voin? Ensimmäinen vaikutelma, lopullinen vaikutelma. Niin se menee. Sitä paitsi 90 prosenttia isoja painonpudotuksia tehneistä lihoo kuitenkin takaisin, eli sama kai se kuitenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Mitä se läskiksi "mieltäminen " tässä tapauksessa tarkalleen ottaen meinaa? Onko kyseessä joku vertauskuvallinen ilmaisu jostain lihaviin yleensä liitettävistä negatiivisista fyysisistä/henkisistä ominaisuuksista, kuten epäviehättävyydestä, kömpelyydestä, noloudesta jne., vai siis ihan kirjaimellisesti koko kööri näkee laihtuneen kaverin edelleen sinä samana 30 kg lihavampana tyyppinä, ns. porukan läskinä? En ihan tajua, selitä ap. Joka tapauksessa aistin ap:n aloituksesta orastavaa kateutta ja tuskastumista omiin kiloihin. Siksi sanoisinkin, että lakkaa pohtimasta muita, ja tee työtä vain oman itsesi eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Niin on, mutta minkä minä sille voin? Ensimmäinen vaikutelma, lopullinen vaikutelma. Niin se menee. Sitä paitsi 90 prosenttia isoja painonpudotuksia tehneistä lihoo kuitenkin takaisin, eli sama kai se kuitenkin on.
En minä ainakaan ajattele entisesti huomattavan ylipainoisesta kaveristani noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla olet suhtautunut kaveriisin nyt, ollut iloinen hänen puolestaan vai näyttänyt kateutesi? Yleensä tuollaisissa elämänmuutoksissa kaveruus saattaa kärsiä jos kateellinen ei pysty käsittelemään tunteitaan. Jos tilanne alkaa liikaa häiritä sinua, niin muista, että kaikilla on mahdollista tehdä elämänmuutos. Sinullakin.
Totta kai olen ollut iloinen hänen puolestaan, ihaillut, tsempannut, kannustanut!
Ei hänen kilonsa ole minulta pois. Ainoastaan mietin juuri tuota asennetta, että niin, nyt samankokoinen kaverini kokee itsensä upeaksi, ja minä vaan murjotan omaa olemustani, vaikka näytetään samalta. Se on hassua/pöljää.
Ap
Kumpi on mielestäsi hassua ja pöljää, se että sinä ajattelet noin vai että kaverisi ajattelee?
Kyllä se painonpudotus vaan tuntuu mukavalta. Kevyempi liikkua, vaatteet eivät enää purista, virkeä ja energinen olo, yöunien laatu paranee. T. Myös 30kg n. 1,5 vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Ihan sama mitä te hänestä ajattelette, olennaista on se että toivottavasti hän itse tuntee muutoksen ja osaa nauttia siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Mitä se läskiksi "mieltäminen " tässä tapauksessa tarkalleen ottaen meinaa? Onko kyseessä joku vertauskuvallinen ilmaisu jostain lihaviin yleensä liitettävistä negatiivisista fyysisistä/henkisistä ominaisuuksista, kuten epäviehättävyydestä, kömpelyydestä, noloudesta jne., vai siis ihan kirjaimellisesti koko kööri näkee laihtuneen kaverin edelleen sinä samana 30 kg lihavampana tyyppinä, ns. porukan läskinä? En ihan tajua, selitä ap. Joka tapauksessa aistin ap:n aloituksesta orastavaa kateutta ja tuskastumista omiin kiloihin. Siksi sanoisinkin, että lakkaa pohtimasta muita, ja tee työtä vain oman itsesi eteen.
Kenelle tämän kommentin osoitit, minä (olen ketjun aloittaja) en näe kaveriani enää läskinä. Ja orastavat (pahansuovat) kateudet lisäsit ihan itse, minä olen oikeasti onnellinen kaverini puolesta. Hyvä, rakas ystävä kyseessä. Toki joo, omia kilojani olen tuskastellut, mutta ne ovat omia kilojani eikä kaverini onnistunut laihdutus ole minulta pois. Herää kysymys, ettet vaan heijastaisi omia tuntemuksiasi muihin...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.
Onpa vastenmielistä.
Mitä se läskiksi "mieltäminen " tässä tapauksessa tarkalleen ottaen meinaa? Onko kyseessä joku vertauskuvallinen ilmaisu jostain lihaviin yleensä liitettävistä negatiivisista fyysisistä/henkisistä ominaisuuksista, kuten epäviehättävyydestä, kömpelyydestä, noloudesta jne., vai siis ihan kirjaimellisesti koko kööri näkee laihtuneen kaverin edelleen sinä samana 30 kg lihavampana tyyppinä, ns. porukan läskinä? En ihan tajua, selitä ap. Joka tapauksessa aistin ap:n aloituksesta orastavaa kateutta ja tuskastumista omiin kiloihin. Siksi sanoisinkin, että lakkaa pohtimasta muita, ja tee työtä vain oman itsesi eteen.
Mielletään siis edelleen "isona", vaikka teknisesti ottaen olisi laihduttanut itsensä laihemmaksi kuin nämä muut. Lisäksi oletetaan, että ei ole kiinnostunut/jaksa mitään fyysistä ja jos on sellaiseen innostunut, suhtaudutaan kuin innokkaaseen lapseen jonka innostus kuitenkin lopahtaa pian. Joillakin saattaa toki olla kateutta ja pahansuopuutta joukossa, mutta yleensä nämä ovat sellaisia vaistomaisia juttuja ilman mitään sen kummempaa motiivia.
Niin, sisältähän se itsevarmuus, asenne ja olemus kumpuaa.