Tää on jotenkin hassua, kaveri laihtunut 30 kg

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.

Oletteko siis oikein porukalla jutelleet, että joo läski se edelleen on? Kohteletteko kenties eri tavalla sen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla olet suhtautunut kaveriisin nyt, ollut iloinen hänen puolestaan vai näyttänyt kateutesi? Yleensä tuollaisissa elämänmuutoksissa kaveruus saattaa kärsiä jos kateellinen ei pysty käsittelemään tunteitaan. Jos tilanne alkaa liikaa häiritä sinua, niin muista, että kaikilla on mahdollista tehdä elämänmuutos. Sinullakin.

Totta kai olen ollut iloinen hänen puolestaan, ihaillut, tsempannut, kannustanut!

Ei hänen kilonsa ole minulta pois. Ainoastaan mietin juuri tuota asennetta, että niin, nyt samankokoinen kaverini kokee itsensä upeaksi, ja minä vaan murjotan omaa olemustani, vaikka näytetään samalta. Se on hassua/pöljää.

Ap

Kumpi on mielestäsi hassua ja pöljää, se että sinä ajattelet noin vai että kaverisi ajattelee?

No tietenkin se, että MINÄ ajattelen olevani kaamea kiloineni, vaikka samalla kaverini näyttää omasta mielestäni hyvältä ja hänkin ajattelee näyttävänsä -oikeutetusti- hyvältä!

(oikeasti, miten mun kirjotukset ymmärretään täällä näin väärin.. 🙈😅 olen jonkun mielestä kateellinen ja toisen mielestä ajattelen kaverini miettivän pöljästi.. apua..)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.

Ap

Miten diabetes liittyy ylensyöntiin? Tai, että se vaikuttaa siihen, että olet herkkuperse?

Minkä kokoisia ap ja kaveri nyt sitten on?

Joillekin pieni pyöreys sopii ja toisille ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.

Ap

Ei diabetes lihota. Lihomalla saa diabeteksen (2.).

Perheessä 1 ja 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.

Ap

Miten diabetes liittyy ylensyöntiin? Tai, että se vaikuttaa siihen, että olet herkkuperse?

Jos olisit viitsinyt lukea pari kommenttia eteenpäin, olisit huomannut että tämä oli jonkun trolli, ei oikean ap:n vastaus.

Mä laihduin kolmessa kuussa 25 kg nutraamalla.  Paino putosi 83 kilosta 58 kiloon ja kyllä alkoi miesten päät kääntymään kun hymyilin koko jana ja olo oli kevyt. Valitettavasti sitten otin tarjonnasta ihan väärän miehen ja söin itseni taas melkein samaan alkupainoon. Mutta voin kertoa, että oli tosi ihana olo ja olin kaunis! Kilot lähtee nyt ja olenkin jo löytänyt sellaisen miehen, joka ei edes kiloista välittäisi mutta teen sen itseni takia, jotta parempi olo.

Tästä tuli mieleen että ilkeässä kaveriporukassa mua kohdeltiin jotenkin lyhyenä ja huonompana kuin muut. Itsekin ajattelin kauan että olen varmaan vähän lyhyempi kuin muut. Ehkä kasvuiässä aluksi olinkin, kun liikuntatunnilla oli aina pituusjärjestyksiä ja olin alkupäässä.

Muutin pois, itsetunto parani eikä ympärilläni enää lytätty mua jatkuvasti, ja huomasin että mähän oon itseasiassa ihan keskipituinen, vähän pidempikin kun monet. Ja kiusaajiani 5-10cm pidempi! Olen 170cm

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.

Miten niin "enpä tiedä"? Mitä et tiedä? Että onko ap:n kaveri tyytyväinen itseensä, vai mitä? Mihin tuo liittyi? Ei ainakaan aloitukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.

Ap

Ei diabetes lihota. Lihomalla saa diabeteksen (2.).

Perheessä 1 ja 2

Ei diabetesta saa lihomalla, vaan väärällä ravinnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Niinkin positiivinen asia kuin parisuhde syistä yksi, muutin mieheni kanssa 2 vuotta sitten yhteen. Siinä missä sinkkuna jääkapissani oli vain terveellisiä ruokia, söin salaattia iltaisin ja kävin juoksulenkeillä, istun nyt ei-liikunnallisen mieheni kanssa illat sohvalla katsomassa Netflixiä, ja enemmän ja epäterveellisemmin. Miehellä on kuulemma aina ollut tapana syödä iltaisin herkkuja (eilenkin tuli töistä kotiin suklaapatukoiden ja karkkipussin kanssa). En pysty itse olemaan syömättä, kun toinen mässää vieressä. Miehelle olen tästä jo puhunutkin, ettei toisi herkkuja niin usein kotiin, koska minä lihon, mutta tiukassa ovat tapansa ja minun itsekurini näköjään heikko. 🙈

Ap

Kai se mies osaa yksinkin mässyttää karkkejaan, jos sinä lähdet entiseen tapaan juoksulenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Olen vähän tällainen laiska herkkuperse. Suvussa on valitettavasti diabetesta, niin sekin vaikuttaa.

Ap

Ei diabetes lihota. Lihomalla saa diabeteksen (2.).

Perheessä 1 ja 2

Eikö se lihota, että on verensokerit korkeammalla kuin normaalisti? Kyllä minulla ainakin radi-aikana lihoin paljon enemmän kuin muissa raskauksissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Niinkin positiivinen asia kuin parisuhde syistä yksi, muutin mieheni kanssa 2 vuotta sitten yhteen. Siinä missä sinkkuna jääkapissani oli vain terveellisiä ruokia, söin salaattia iltaisin ja kävin juoksulenkeillä, istun nyt ei-liikunnallisen mieheni kanssa illat sohvalla katsomassa Netflixiä, ja enemmän ja epäterveellisemmin. Miehellä on kuulemma aina ollut tapana syödä iltaisin herkkuja (eilenkin tuli töistä kotiin suklaapatukoiden ja karkkipussin kanssa). En pysty itse olemaan syömättä, kun toinen mässää vieressä. Miehelle olen tästä jo puhunutkin, ettei toisi herkkuja niin usein kotiin, koska minä lihon, mutta tiukassa ovat tapansa ja minun itsekurini näköjään heikko. Ap

Mulle kävi samalla tavalla 10 vuotta sitten. Nyt melkein 30 kiloa enemmän painoa kuin suhteen alussa ja ikää jo sen verran, ettei mikään tunnu auttavan. Liikun säännöllisesti, punnitsen ruokani (koska annoskoko on iso ongelma, isompi kuin herkut, joista olen jo aika hyvin päässyt eroon), mutta paino hiipii vaan ylemmäs.

Auttaisiko, jos laittaisit itsellesi vaikka kasvitikkuja, melonia tms. naposteltavaksi? Tai tekisit popcornia, siinä kuitenkin paljon vähemmän kaloreita kuin karkissa ja suklaassa? Ymmärrän hyvin tuon, että mahdoton olla syömättä, kun toinen mässyttää vieressä, mutta ei meidän silti ole pakko syödä sokeria ja e-koodeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Niinkin positiivinen asia kuin parisuhde syistä yksi, muutin mieheni kanssa 2 vuotta sitten yhteen. Siinä missä sinkkuna jääkapissani oli vain terveellisiä ruokia, söin salaattia iltaisin ja kävin juoksulenkeillä, istun nyt ei-liikunnallisen mieheni kanssa illat sohvalla katsomassa Netflixiä, ja enemmän ja epäterveellisemmin. Miehellä on kuulemma aina ollut tapana syödä iltaisin herkkuja (eilenkin tuli töistä kotiin suklaapatukoiden ja karkkipussin kanssa). En pysty itse olemaan syömättä, kun toinen mässää vieressä. Miehelle olen tästä jo puhunutkin, ettei toisi herkkuja niin usein kotiin, koska minä lihon, mutta tiukassa ovat tapansa ja minun itsekurini näköjään heikko. 🙈

Ap

Miksi et koettaisi saada miestäkin tekemään elämäntaparemonttia? Vaikka niinkin pientä, että rajoitatte herkkujen syönnin 1-2 päivään viikossa ja otatte tavaksi käydä 1-2 kertaa viikossa vaikka pitkällä kävelyllä? Siitä sitten pikkuhiljaa lisää liikuntaa, vaikka vähän lihaskuntotreeniä tyyliin 10 vatsa-, selkä-, hauis-, ja rintaliikettä per viikko. Takuulla ainakin olo kohenee, eikä kroppa pääse löysistymään!

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Mitä se sulle kuuluu! Pidä huoli omasta kropastasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.

Onpa vastenmielistä.

Mitä se läskiksi "mieltäminen " tässä tapauksessa tarkalleen ottaen meinaa? Onko kyseessä joku vertauskuvallinen ilmaisu jostain lihaviin yleensä liitettävistä negatiivisista fyysisistä/henkisistä ominaisuuksista, kuten epäviehättävyydestä, kömpelyydestä, noloudesta jne., vai siis ihan kirjaimellisesti koko kööri näkee laihtuneen kaverin edelleen sinä samana 30 kg lihavampana tyyppinä, ns. porukan läskinä? En ihan tajua, selitä ap. Joka tapauksessa aistin ap:n aloituksesta orastavaa kateutta ja tuskastumista omiin kiloihin. Siksi sanoisinkin, että lakkaa pohtimasta muita, ja tee työtä vain oman itsesi eteen.

Mielletään siis edelleen "isona", vaikka teknisesti ottaen olisi laihduttanut itsensä laihemmaksi kuin nämä muut. Lisäksi oletetaan, että ei ole kiinnostunut/jaksa mitään fyysistä ja jos on sellaiseen innostunut, suhtaudutaan kuin innokkaaseen lapseen jonka innostus kuitenkin lopahtaa pian. Joillakin saattaa toki olla kateutta ja pahansuopuutta joukossa, mutta yleensä nämä ovat sellaisia vaistomaisia juttuja ilman mitään sen kummempaa motiivia.

Tämä on niin naurettavaa. Itse olen yksi eniten liikkuvia ystäväpiirissäni, vaikka olen ylipainoinen. Pajunvitsan hoikka kaverini esimerkiksi ei jaksa kävellä edes kahden kilometrin työmatkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miksi syöt liikaa ja lihotat itseäsi?

Niinkin positiivinen asia kuin parisuhde syistä yksi, muutin mieheni kanssa 2 vuotta sitten yhteen. Siinä missä sinkkuna jääkapissani oli vain terveellisiä ruokia, söin salaattia iltaisin ja kävin juoksulenkeillä, istun nyt ei-liikunnallisen mieheni kanssa illat sohvalla katsomassa Netflixiä, ja enemmän ja epäterveellisemmin. Miehellä on kuulemma aina ollut tapana syödä iltaisin herkkuja (eilenkin tuli töistä kotiin suklaapatukoiden ja karkkipussin kanssa). En pysty itse olemaan syömättä, kun toinen mässää vieressä. Miehelle olen tästä jo puhunutkin, ettei toisi herkkuja niin usein kotiin, koska minä lihon, mutta tiukassa ovat tapansa ja minun itsekurini näköjään heikko. 🙈

Ap

Miksi et koettaisi saada miestäkin tekemään elämäntaparemonttia? Vaikka niinkin pientä, että rajoitatte herkkujen syönnin 1-2 päivään viikossa ja otatte tavaksi käydä 1-2 kertaa viikossa vaikka pitkällä kävelyllä? Siitä sitten pikkuhiljaa lisää liikuntaa, vaikka vähän lihaskuntotreeniä tyyliin 10 vatsa-, selkä-, hauis-, ja rintaliikettä per viikko. Takuulla ainakin olo kohenee, eikä kroppa pääse löysistymään!

Kiitos kommentista, mutta ajattelitko ettei omaan mieleeni ole jo tässä kahden vuoden aikana juolahtanut yrittää tätä.. 😅

Hommasin meille salikortit, mies tuli kaksi kertaa mukaan mutta se jäi siihen. Lenkeillä käyn itse edelleen 2-3 kertaa viikossa (en tosin enää juokse, kuten hoikkana, en pysty), ja joka kerta jaksan pyytää miestäni mukaan. Viimeisen vuoden aikana lähtenyt mukaan kolmena kertana.

Ja juuri viikko sitten viimeksi kävin tiukkasanaisen keskustelun siitä, että josko niitä herkkuja mies ostaisi kotiin vain kerran viikossa, muuten syökööt työmatkallaan tai silloin kun olen muualla, ja mies lupasi kiinnittää asiaan taas huomiota. ...mutta sama keskustelu käyty jo moneen kertaan, pysyvästi mikään ei ole muuttunut.

Ymmärrän sikäli miestäni, kun se herkuttelu sohvalla rentouttaa ilmeisesti, ja on mukavaa, helppoa, eikä hän siitä näytä lihovan, eikä häntä ilmeisesti haittaa minunkaan lisääntyneet kiloni yhtään, niin mikäs häntä motivoisi luopumaan kivasta tavastaan... 🙈

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä. Oma kaverini laihtui 30 kiloa ja silti aika moni mieltää hänet edelleen läskiksi, vaikka hän ei enää sellainen ole. Ikävä kyllä minäkin ajattelen vaistomaisesti näin. Se on syvässä se identiteetti.

Onpa vastenmielistä.

Niin on, mutta minkä minä sille voin? Ensimmäinen vaikutelma, lopullinen vaikutelma. Niin se menee. Sitä paitsi 90 prosenttia isoja painonpudotuksia tehneistä lihoo kuitenkin takaisin, eli sama kai se kuitenkin on.

Tässä taas tätä maamma kärkeä "ensimmäinen vaikutelma, lopullinen vaikutelma". Kun kerran uskot tähän, mietitkö koskaan kuinka vastenmielisen ensivaikutelman itse annat itsestäsi? Onneksi mun elämään ei kuulu kaltaisiasi luusereita.

Mitä hassua tuossa on? Toinen on lihonut ja toinen laihtunut. Eikö laihtunut saisi olla tyytyväinen?

Oma pää kuntoon. Jos ei kroppasi sinua mielytä, niin sitten täytyy laihduttaa. Älä ole katkera kaverin tyytyväisyydestä omaan kroppaan.