Lue keskustelun säännöt.
Olenko asperger-piirteinen, nepsy tai normaalin rajoissa?
15.05.2020 |
- kun kysytään mitä kuuluu vastaan mahdollisimman perusteellisesti, rehellisesti ja tyhjentävästi
- olen ääniyliherkkä, en kestä tiettyjä arjen ääniä, pakko sulkea ovia
- jos innostun alan kävellä ympäriinsä muutaman minuutin, tulee tarve liikkua kunnes aivot rauhoittuu, esimerkiksi eilen kun eräs ihminen jutteli ystävällisesti
- olen kosketusyliherkkä, tietty kevyt kosketus saa vihaiseksi, liian lähelle tuleminen
- lapset tulevat joskus lähelle, ottavat kiinni saadakseen huomioni ja heiluvat ja puhuvat paljon, menen tällöin suunniltani, suututtaa ja aivot surisee, täytyy laittaa silmät kiinni
- olen erakko, viihdyn yksin, ei ole koskaan tylsää
Mutta kuitenkin olen sosiaalinen, useita ystäviä, osaan tulkita muiden tunnetiloja, ymmärrän huumoria ja sanontoja, en ota kirjaimellisesti. Tunnistatko näitä itsessänne?
Kommentit (44)
Kuulostat AP hyvin samanlaiselta kuin teini-ikäinen lapseni. Hän sai syksyllä yllättäen autismiepäilyn ja aika nopeasti diagnoosin, sillä psykiatrin mielestä oireet olivat hyvin selkeitä.
Diagnoosista on ollut hänelle paljon hyötyä. Hän saa koulussa tarvitsemansa tukea - rauhallisen oppimisympäristön, mahdollisuuden tehdä kokeet yksin ja mahdollisuuden osallistua ylempien luokkien tunneille ja vapautuksen osasta aineista
Diagnoosista on myös se hyöty, että se huomioidaan pääsykokeissa ja myöhemmin opinnoissa. Se avaa myös ovet niihin yrityksiin joihin palkataan ensisijaisesti autisteja töihin.
Alunperin lapsi päätyi psykiatrin vastaanotolle koska lääkäri ei tunnistanut hänen fyysistä sairauttaan ja epäili oireita psyykkisiksi.
Ei kuulemma ole harvinaista että autismi diagnosoidaan vasta teininä tai aikuisena tai ei koskaan. Osa autisteista on sosiaalisia ja huumorintajuisia, ymmärtävät sarkasmia, eivätkä sovi siihen mielikuvaan mikä ihmisillä on autisteista.
Näissä tapauksissa on helppo kyseenalaistaa diagnoosi tai sen tarve. Itsekin pidin sitä aluksi vähän hölmönä. Olen kuitenkin huomannut, että diagnoosista on hyötyä, ja että tuki tulee tarpeeseen. Lieväkin autismi tekee elämästä työläämpää, ja tuen avulla pääsee parhaimmillaan samalle viivalle muiden kanssa.
Siksi suosittelen tutkimuksiin hakeutumista jos epäilee aspergeria tai muuta neurojuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on voimakas oireinen asperger ja adhd. sain diagnoosit aikuisena, pari vuotta sitten. olen nainen.
neuropsykiatri sekä myös psykologi vakuuttuivat aspergerista jo heti ensimmäisellä käyntikerralla.
tuo että innostuu ja ei pysy paikoillaan, liittyy mulla enemmän adhd:en kuin aspergeriin.
mun asperger on tämmöstä:
-väsyn sosiaalisista tilanteista
- olen tuntenut olevani ihan eri planeetalta kuin muut ihmiset
- olen aina tiennyt olevani jotenkin kehitysvammainen tai muutoin aivojeni osalta erilainen
- aloitan tekemisen ja hahmottamisen yksityiskohdista, joista kokoan kokonaisuuden - muut ei-aspergerit näkevät ensin kokonaisuuden jonka pilkkovat palasiksi eli yksityiskohdiksi.
- jos mun käsketään vaikka töissä työkeittiössä keittämään puuroa 20 hengelle, mulla ei ole hajuakaan siitä mistä mun pitäis aloittaa puuron keittämis projekti, ja menen lukkoon - eli toimintakyky on haastavaa erilaisissa arkisissakin tilanteissa, jos tilanne tai ympäristö on vieras ja yllättävä
- haluan tehdä työn, en pitää taukoja. näin oli jo pienenä jos tein pihahommia, muut piti taukoja mä en halunnut pitää.
- olen ilmeetön, mun ilmeistä ei huomaa olenko vihainen, iloinen, tunteellinen, kivulias
- töksäyttelen asioita
- en osaa valehdella. jos joku kysyy onko hänellä ruma paita, sanon että on - jos se on mun mielestä ruma paita, en kaunistele asioita
- empatiakyky testissä sain alhaiset numerot. en koe olevani empaattinen, en osaa asettua toisen tunnetilaan tai asemaan, jollen ole sitä asiaa itse kokenut.
- muiden asiat ei kauheasti kiinnosta, jollei aihe ole mua itseäni kiinnostava
- kun kiinnostun jostain asiasta tai tiedosta, haluan tietää siitä kaiken ja iskee sellainen flow-tila päälle. unohdan syödä ja juoda ja unohdan ajantajun kun touhuan erityismielenkiinnon kohteen parissa
- jos joku asia ei mua kiinnosta, en pysty pitämään mielenkiintoa yhtään yllä, en muista siitä mitään enkä opi
- mulla on matikkahäiriö ja huono työmuisti
- koulussa enkku, ruotsi, kemia ja fysiikka ja matikka oli 5-6 numeroita, mutta sitten taas luovissa aineissa oli 8-9
- pukeudun erikoisesti, en halua kuulua massaan.
- ryhmässä olen aina se, joka ei tajua tehtävän antoja ja pysy mukana keskustelussa
- olen ylitunteellinen
- saatan nauraa, jos mulla on kovia kipuja
- - analysoin kaikkea kaiken aikaa ja se rentouttaa
Kuulostaa minulta, mutta minulla diagnoosi on adhd. Tosin pisteitä tuli tuohon asperger tai autismikirjon häiriönkin puolelle. Siitä on aikaa ja epäilen että adhd lisäksi muutakin. Olen aika lailla introvertti (kuitenkin osaan keskustella ihmisten kanssa ja vaikutan sosiaaliselta) jonkun koskiessa minuun hermostun herkästi tai varon (välillä jopa jos poikaystävä tekee), äänet kuuluvat liian hyvin (välillä menee seinänaapurin tiskaamiseen ja kolinaan hermot, kuin tiskaisi minun asunnossani ja tekee sitä aika usein ihan kuin työkseen mutta sillon laitan kuulokkeet ja ei tee enää öisin koska pyysin) ja tuo vastaaminen: samaa luokkaa. Ilmeiden tulkitsemisessa ja muissa ei ongelmia itselläkään, olen aika hyvä aistimaan asioita tai koen olevan aika lailla intuitiivinen, mutten tiedä onko ihan aspergerjuttuja tai muuta. Ja olen 26-vuotias nainen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat AP hyvin samanlaiselta kuin teini-ikäinen lapseni. Hän sai syksyllä yllättäen autismiepäilyn ja aika nopeasti diagnoosin, sillä psykiatrin mielestä oireet olivat hyvin selkeitä.
Diagnoosista on ollut hänelle paljon hyötyä. Hän saa koulussa tarvitsemansa tukea - rauhallisen oppimisympäristön, mahdollisuuden tehdä kokeet yksin ja mahdollisuuden osallistua ylempien luokkien tunneille ja vapautuksen osasta aineista
Diagnoosista on myös se hyöty, että se huomioidaan pääsykokeissa ja myöhemmin opinnoissa. Se avaa myös ovet niihin yrityksiin joihin palkataan ensisijaisesti autisteja töihin.Alunperin lapsi päätyi psykiatrin vastaanotolle koska lääkäri ei tunnistanut hänen fyysistä sairauttaan ja epäili oireita psyykkisiksi.
Ei kuulemma ole harvinaista että autismi diagnosoidaan vasta teininä tai aikuisena tai ei koskaan. Osa autisteista on sosiaalisia ja huumorintajuisia, ymmärtävät sarkasmia, eivätkä sovi siihen mielikuvaan mikä ihmisillä on autisteista.
Näissä tapauksissa on helppo kyseenalaistaa diagnoosi tai sen tarve. Itsekin pidin sitä aluksi vähän hölmönä. Olen kuitenkin huomannut, että diagnoosista on hyötyä, ja että tuki tulee tarpeeseen. Lieväkin autismi tekee elämästä työläämpää, ja tuen avulla pääsee parhaimmillaan samalle viivalle muiden kanssa.
Siksi suosittelen tutkimuksiin hakeutumista jos epäilee aspergeria tai muuta neurojuttua.
Kiitos sinulle, tuli itku. Kaikkea en tässä kertonut, mutta olen tästä kärsinyt vuosien mittaan. Nyt asiat hyvin joten minulla on aikaa ja energiaa selvittää tarkemmin. Hyvää jatkoa teille. :) Ja kiitos kaikille vastaajille.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat AP hyvin samanlaiselta kuin teini-ikäinen lapseni. Hän sai syksyllä yllättäen autismiepäilyn ja aika nopeasti diagnoosin, sillä psykiatrin mielestä oireet olivat hyvin selkeitä.
Diagnoosista on ollut hänelle paljon hyötyä. Hän saa koulussa tarvitsemansa tukea - rauhallisen oppimisympäristön, mahdollisuuden tehdä kokeet yksin ja mahdollisuuden osallistua ylempien luokkien tunneille ja vapautuksen osasta aineista
Diagnoosista on myös se hyöty, että se huomioidaan pääsykokeissa ja myöhemmin opinnoissa. Se avaa myös ovet niihin yrityksiin joihin palkataan ensisijaisesti autisteja töihin.Alunperin lapsi päätyi psykiatrin vastaanotolle koska lääkäri ei tunnistanut hänen fyysistä sairauttaan ja epäili oireita psyykkisiksi.
Ei kuulemma ole harvinaista että autismi diagnosoidaan vasta teininä tai aikuisena tai ei koskaan. Osa autisteista on sosiaalisia ja huumorintajuisia, ymmärtävät sarkasmia, eivätkä sovi siihen mielikuvaan mikä ihmisillä on autisteista.
Näissä tapauksissa on helppo kyseenalaistaa diagnoosi tai sen tarve. Itsekin pidin sitä aluksi vähän hölmönä. Olen kuitenkin huomannut, että diagnoosista on hyötyä, ja että tuki tulee tarpeeseen. Lieväkin autismi tekee elämästä työläämpää, ja tuen avulla pääsee parhaimmillaan samalle viivalle muiden kanssa.
Siksi suosittelen tutkimuksiin hakeutumista jos epäilee aspergeria tai muuta neurojuttua.
Hienoa, että olette saaneet noin hyvin apua. Olen se, joka äsken kirjoitti, kuinka pojalle ainoan tukitoimen keksin minä. Ilmeisesti avunsaanti vaihtelee paikkakunnittain samoin kuin sekin, miten diagnoosin voi saada. Täällä lastenneurologi teki diagnoosin täysin psykologin tekemien testien perusteella, mitään sairaalajaksoa ei ollut, mikä taas jossain muualla on kuulemma vaatimus. Ja meille ehdotetut tukitoimet olivat joku ryhmätoiminta koulun jälkeen, koska Aspergereillä on vaikeuksia sosiaalisessa toiminnassa. No, meidän pojalla sos. taidot ovat yllättävänkin hyvät. Sen sijaan kuormittuminen on haitannut paljon ja tuo ryhmäjuttu koulun jälkeen olisi vain lisännyt sitä. Jotakin neuropsykiatrista valmentajaa odotettiin kotiin muistaakseni puolitoista vuotta, ja kun pojan isoin ongelma kotona oli jumittuminen, hän totesi, ettei nyt osaa oikein auttaa. Siinä apu. Nuorisopsykiatriassa väläyteltiin masennuksen mahdollisuutta. Kun koulupäivät kevennettiin aloitteestani, "masennus" katosi sen siliän tien. Eli kyllä sitä vaihtelua hoidon tasossa on selvästi ihan hurjasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa yksi yhteen entiseltä aviomieheltäni. Hänelle diagnosoitu aikuisena yksityisellä (neurologi ja neuropsykologin testit) lääkärin sanoin ”aivan selvä as” ja lisäksi add.
Nythän as ei enää itsenäisenä diagnoosina ole käytössä.
Miehellä pyyhkii hyvin. Asiantuntijatehtävissä it-alalla, myös pidetty kouluttaja ja puhuja. Vanhemmuus toimii vuoroviikkosysteemissä, ei kestäisi tavallista perhe-elämää.
Hyvä ja rakastava isä. En moiti.
Vierailija kirjoitti:
mulla on voimakas oireinen asperger ja adhd. sain diagnoosit aikuisena, pari vuotta sitten. olen nainen.
neuropsykiatri sekä myös psykologi vakuuttuivat aspergerista jo heti ensimmäisellä käyntikerralla.
tuo että innostuu ja ei pysy paikoillaan, liittyy mulla enemmän adhd:en kuin aspergeriin.
mun asperger on tämmöstä:
-väsyn sosiaalisista tilanteista
- olen tuntenut olevani ihan eri planeetalta kuin muut ihmiset
- olen aina tiennyt olevani jotenkin kehitysvammainen tai muutoin aivojeni osalta erilainen
- aloitan tekemisen ja hahmottamisen yksityiskohdista, joista kokoan kokonaisuuden - muut ei-aspergerit näkevät ensin kokonaisuuden jonka pilkkovat palasiksi eli yksityiskohdiksi.
- jos mun käsketään vaikka töissä työkeittiössä keittämään puuroa 20 hengelle, mulla ei ole hajuakaan siitä mistä mun pitäis aloittaa puuron keittämis projekti, ja menen lukkoon - eli toimintakyky on haastavaa erilaisissa arkisissakin tilanteissa, jos tilanne tai ympäristö on vieras ja yllättävä
- haluan tehdä työn, en pitää taukoja. näin oli jo pienenä jos tein pihahommia, muut piti taukoja mä en halunnut pitää.
- olen ilmeetön, mun ilmeistä ei huomaa olenko vihainen, iloinen, tunteellinen, kivulias
- töksäyttelen asioita
- en osaa valehdella. jos joku kysyy onko hänellä ruma paita, sanon että on - jos se on mun mielestä ruma paita, en kaunistele asioita
- empatiakyky testissä sain alhaiset numerot. en koe olevani empaattinen, en osaa asettua toisen tunnetilaan tai asemaan, jollen ole sitä asiaa itse kokenut.
- muiden asiat ei kauheasti kiinnosta, jollei aihe ole mua itseäni kiinnostava
- kun kiinnostun jostain asiasta tai tiedosta, haluan tietää siitä kaiken ja iskee sellainen flow-tila päälle. unohdan syödä ja juoda ja unohdan ajantajun kun touhuan erityismielenkiinnon kohteen parissa
- jos joku asia ei mua kiinnosta, en pysty pitämään mielenkiintoa yhtään yllä, en muista siitä mitään enkä opi
- mulla on matikkahäiriö ja huono työmuisti
- koulussa enkku, ruotsi, kemia ja fysiikka ja matikka oli 5-6 numeroita, mutta sitten taas luovissa aineissa oli 8-9
- pukeudun erikoisesti, en halua kuulua massaan.
- ryhmässä olen aina se, joka ei tajua tehtävän antoja ja pysy mukana keskustelussa
- olen ylitunteellinen
- saatan nauraa, jos mulla on kovia kipuja
- - analysoin kaikkea kaiken aikaa ja se rentouttaa
Paljon samoja piirteitä erityisherkkyden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kuulleet väitettä, jonka mukaan autismi on erityisherkkyyttä? Kyse siis samasta asiasta, mutta autistilla herkkyys on sitä luokkaa että aiheuttaa sisäänkääntymistä ja sosiaalisen kehityksen hidastumista.
Tietämäni "high-functioning" autistit, ainakin osa, ovat ihmisten suhteen kauhean havaintokykyisiä vaikka se ei kääntyisi sosiaaliseksi sulavuudeksi. Menee myös toisinpäin niin, että selvimmillä erikoisherkillä on autistisia piirteitä kuten vahvoja omia kiinnostuksenkohteita ja rutiinien tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kuulleet väitettä, jonka mukaan autismi on erityisherkkyyttä? Kyse siis samasta asiasta, mutta autistilla herkkyys on sitä luokkaa että aiheuttaa sisäänkääntymistä ja sosiaalisen kehityksen hidastumista.
Tietämäni "high-functioning" autistit, ainakin osa, ovat ihmisten suhteen kauhean havaintokykyisiä vaikka se ei kääntyisi sosiaaliseksi sulavuudeksi. Menee myös toisinpäin niin, että selvimmillä erikoisherkillä on autistisia piirteitä kuten vahvoja omia kiinnostuksenkohteita ja rutiinien tarvetta.
Asperger on löydetty tutkimalla poikalapsia. On selvää ettei sama neurologinen piirre voi ilmetä tytöillä ja pojilla samalla lailla. Tytöillä voi olla helpompaa kun saavat olla herkkiä. Ei johda tarpeeseen diagnosoida lääketieteellisesti. Nykymaailmassa kuitenkin herkkyydet tekevät enemmän ongelmia niin pitää alkaa puhua erityisherkkyydestä ym. mille ei kuitenkaan ole mitään lääketieteen vahvistamaa nimikettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aspergerilla ja erityisherkkyydellä samoja piirteitä?
eritysherkkyys ei ole vamma tai häiriö, eikä siitä ole olemassa diagnoosikoodeja tms. Aspergerin oireyhtymä on taas autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita.
eli ne on kyllä kaksi eri asiaa.
eikä niitä pidä sekoittaa mielestäni keskenään.
- olen siis se joka tuon pitkän listan laittoi omista asperger "oireista". -
Vierailija kirjoitti:
aspergerilla ja erityisherkkyydellä samoja piirteitä?
eritysherkkyys ei ole vamma tai häiriö, eikä siitä ole olemassa diagnoosikoodeja tms. Aspergerin oireyhtymä on taas autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita.
eli ne on kyllä kaksi eri asiaa.
eikä niitä pidä sekoittaa mielestäni keskenään.
- olen siis se joka tuon pitkän listan laittoi omista asperger "oireista". -
Elaine Aron on jossain erityisherkkyyskirjassaan sanonut, että ovat ihan eri asioita, vaikka aistiyliherkkyydet voivatkin yhdistää. Periaatteessa kai Asperger ei "pääse toisen pään sisään" ja erityisherkkä pääsee liiankin hyvin :) Oma Asperger-teinipoikani on toisaalta kyllä aika herkkä, ehkä jollain tavalla jopa herkempi kuin suuri osa ihmisistä. Onhan tuota Aronin "markkinoimaa" erityisherkkyyttä (HSP) myös kritisoitu ja onhan se Aronille sellainen kultamunia muniva hanhi eli on hänen etunsa mukaista löytää siitä koko ajan enemmän "todisteita", mutta en tiedä, onko tämä sitten vain parjausta. Tunnistan itseni Aronin tekstien mukaan selvästi erityisherkäksi. Toisaalta samoja piirteitä löytyy myös laajasti tutkituista temperamenttipiirteistä, joista on suomeksi kirjoittanut mm. Liisa Keltikangas-Järvinen. Eli tiedä tässä mikä liittyy mihinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samanlaisilta jutuilta kuin mitä mulla on! Olen työterveyshuollossa käynyt psykiatrin juttusilla ja siellä pidettiin selkeänä aspergerina. Nyt odottelen pääsyä julkisen puolen neuropsykologian tutkimuksiin, jossa päätetään diagnoosista ja jatkotoimista. Ymmärsin, että aikuisillekin olisi saatavilla jotain kuntoutusta ja itselläkin aistiyliherkkyydet vaivaa eniten sen perus arjen hallinnan lisäksi.
Älä pety. Tosi hintsusti apuja aikuisille.
As-nainen, diagnosoitu
Googlen perusteella vaikuttikin siltä, että lapsille on ties mitä kaikkea toimintaterapiaa ja aikuisille ei. Katotaan mitä tulee....
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kuulleet väitettä, jonka mukaan autismi on erityisherkkyyttä? Kyse siis samasta asiasta, mutta autistilla herkkyys on sitä luokkaa että aiheuttaa sisäänkääntymistä ja sosiaalisen kehityksen hidastumista.
Tietämäni "high-functioning" autistit, ainakin osa, ovat ihmisten suhteen kauhean havaintokykyisiä vaikka se ei kääntyisi sosiaaliseksi sulavuudeksi. Menee myös toisinpäin niin, että selvimmillä erikoisherkillä on autistisia piirteitä kuten vahvoja omia kiinnostuksenkohteita ja rutiinien tarvetta.
Autistit todella ovat etityisherkkiä.
Heillä on aivoissa liian paljon yhteyksiä, ja ilmeisesti siitä syystä aistimukset hyvin voimakkaita ja kokonaisvaltaisia. Tähän liittyy myös sitä, että huomaa liikaa eikä helposti pysty sulkemaan ylimääräistä sälää ulkopuolelle (tämä ei kuitenkaan ole sama juttu kuin ADHD, vaikka osalla autisteja on myös ADHD tai ADD). Tämä kaikki kuormittaa ja aiheuttaa helposti ärtymystä.
Ne ylimääräiset yhteydet ovat pienillä lapsilla ihan normaali asia, mutta ne neurotyypillisillä ne katoavat lapsuuden aikana. Jäljelle jäävät vain tarpeelliset yhteydet, ei kaikki.
Tämä ehkä auttaa ymmärtämään sitä miksi autisti kokee monet normaalin elämän asiat vaikeiksi tai stressaaviksi. Kuka tahansa tuntisi jos kaikki äänet ja ärsykkeet tulisivat aina voimakkaasti läpi.
Useimmat ovat olleet työhaastattelussa, jossa useampi ihminen esittää kysymyksiä. -
Autistin elämää pahimmillaan voisi kuvata tilanne, jossa viisi haastattelijaa esittää kysymyksiä yhtä aikaa ja sinun pitää osata arvata kenen kysymykseen pitäisi vastata. Ja aina kun haastattelijat puhuvat, ajaa juna ohi niin että lattia tärisee ja astioita tippuu hyllyltä lattialle. Ensinnäkin on vaikea saada selvää kenenkään puheesta ja ne tipahtelevat astiatkin hermostuttavat.
Erittäin vaikeaksi tilanteen tekee se, että ei tiedä kenen puheeseen pitäisi yrittää keskittyä ja kenelle pitää vastata. Eikä niihin putoileviin astioihinkaan saisi reagoida. Ja kun teet virheen niin sinulle nauretaan ja sanotaan että olet outo. Moni autisti vaikuttaakin helposti vähän tyhmältä vaikka olisi huippuälykäs.
Vaihtelu oireissa on tietysti suurta. Kaikilla ei ole huomattavaa haittaa. Kommunikointikin onnistuu sujuvasti kun on oppinut ketä pitää kuunnella ja kenelle vastata ja millä tavalla missäkin tilanteissa täytyy reagoida. Moni oppii sosiaaliset säännöt niin hyvin ettei edes itse huomaan näyttelevänsä "normaalia".
Jotkut taas eivät kestä tavallista elämää lainkaan.
Joillekin autisteille eristäytyminen on selviytymiskeino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aspergerilla ja erityisherkkyydellä samoja piirteitä?
eritysherkkyys ei ole vamma tai häiriö, eikä siitä ole olemassa diagnoosikoodeja tms. Aspergerin oireyhtymä on taas autismikirjoon kuuluva neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa hyvin vaihtelevia toimintarajoitteita.
eli ne on kyllä kaksi eri asiaa.
eikä niitä pidä sekoittaa mielestäni keskenään.
- olen siis se joka tuon pitkän listan laittoi omista asperger "oireista". -
Elaine Aron on jossain erityisherkkyyskirjassaan sanonut, että ovat ihan eri asioita, vaikka aistiyliherkkyydet voivatkin yhdistää. Periaatteessa kai Asperger ei "pääse toisen pään sisään" ja erityisherkkä pääsee liiankin hyvin :) Oma Asperger-teinipoikani on toisaalta kyllä aika herkkä, ehkä jollain tavalla jopa herkempi kuin suuri osa ihmisistä. Onhan tuota Aronin "markkinoimaa" erityisherkkyyttä (HSP) myös kritisoitu ja onhan se Aronille sellainen kultamunia muniva hanhi eli on hänen etunsa mukaista löytää siitä koko ajan enemmän "todisteita", mutta en tiedä, onko tämä sitten vain parjausta. Tunnistan itseni Aronin tekstien mukaan selvästi erityisherkäksi. Toisaalta samoja piirteitä löytyy myös laajasti tutkituista temperamenttipiirteistä, joista on suomeksi kirjoittanut mm. Liisa Keltikangas-Järvinen. Eli tiedä tässä mikä liittyy mihinkin.
Elaine Aron ei sitten ole perehtynyt kunnolla autisteihin. Moni asperger itse kokee olevansa enemmän yliempaattinen kuin empatiakyvytön. Se ei vain näy henkilön ilmaisussa. Esim. autisti Temple Grandin on tehnyt kotieläinten hyvinvointia parantavia keksintöjä. Onnistuuko lajirajat ylittävä empatia empatiakyvyttömältä ihmiseltä vaiko yliempaattiselta?
Oma keittiöpsykologin arvaus on siis, että erityisherkkyys on taustalla oleva neurologinen piirre ja autismi on erityisherkkyydestä joillekin tuleva kehityshäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen selvä as mutta en saa diagnoosia. 15 vuoden sisään olen käynyt psykiatriset tutkimukset läpi 3 krt.
Koska olen nainen, osaan ilmaista itseäni paremmin ja käsitellä tunteitani, sen takia dg jää saamatta vaikka se helpottaisi elämääni. En ole lainkaan työkykyinen ja aistiyliherkkyydet ja sosiaaliset vaikeudet tekevät elämästäni yhtä hlvettiä. Jos mulla olisi diagnoosi saisin asianmukaista kuntoutusta ja tukiaisia.
No etkä saisi. Sori.
Edes selvästi assit eivät yleensä saa tukia tai kuntoutusta. Ei ole olemassakaan mitään spesifiä as-kuntoutusta, vaan erilaisilla terapioilla voidaan yrittää lieventää vaikkapa psyykkistä kuormitusta tai opetella sosiaalisia taitoja. Niitä ei kuitenkaan aikuiselle kukaan maksa, itse joudut ne kustantamaan.
Tukiakaan ei saa. Esimerkiksi omalta hyvin selvästi autismikirjolaiselta ja as-diagnoosin jo kolmevuotiaana saaneelta (mikä kertoo oireiden selvyydestä, noin pienelle hyvin harvoin jo annetaan diagnoosia) lapseltani loppui perusvammaistuki alle kouluiässä ja puhe- ja toimintaterapiat kolmannella luokalla alakoulussa. Mitään muuta ei ole koskaan saatu. Nyt hän on 18-vuotias.
Aikuiselle niitä saa vielä vähemmän.
Joten armahda jo itseäsi ja lopeta tuollainen testeissä ramppaaminen. En kyllä ymmärrä, miten olet edes päässyt tutkimuksiin kolmesti, jollet sitten itse maksamalla.
On kyllä sinänsä aivan tosi, että naisilla as-oireet jäävät helpommin huomaamatta ja ongelma on heillä alidiagnosoitu, samoin kuin adhd/add. Naiset opetetaan pienestä pitäen kompensoimaan ongelmiaan ja "käyttäytymään kunnolla".
Mutta ei se diagnoosi ole mikään avain auvoon. Ei todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kuulleet väitettä, jonka mukaan autismi on erityisherkkyyttä? Kyse siis samasta asiasta, mutta autistilla herkkyys on sitä luokkaa että aiheuttaa sisäänkääntymistä ja sosiaalisen kehityksen hidastumista.
Tietämäni "high-functioning" autistit, ainakin osa, ovat ihmisten suhteen kauhean havaintokykyisiä vaikka se ei kääntyisi sosiaaliseksi sulavuudeksi. Menee myös toisinpäin niin, että selvimmillä erikoisherkillä on autistisia piirteitä kuten vahvoja omia kiinnostuksenkohteita ja rutiinien tarvetta.
Asperger on löydetty tutkimalla poikalapsia. On selvää ettei sama neurologinen piirre voi ilmetä tytöillä ja pojilla samalla lailla. Tytöillä voi olla helpompaa kun saavat olla herkkiä. Ei johda tarpeeseen diagnosoida lääketieteellisesti. Nykymaailmassa kuitenkin herkkyydet tekevät enemmän ongelmia niin pitää alkaa puhua erityisherkkyydestä ym. mille ei kuitenkaan ole mitään lääketieteen vahvistamaa nimikettä.
Jotkut tutkijat väittävät, että autisti-tytöt käyttäytyvät samalla tavalla kuin neurotyypilliset pojat. Heillä ei tule esiin samanlaista oireilua kuin autisti-pojilla, mutta he eivät myöskään käyttäydy samalla tavalla kuin neurotyypilliset tytöt.
Kun autisti tyttö tulee tutkimuksiin, verrataan häntä poikiin eikä toisiin tyttöihin, eikä diagnoosia voida asettaa. Tyttöhän vaikuttaa ihan tavalliselta lapselta.
Tytöillä ei myöskään yleensä ole autistipoikien tyypillisiä erikoisia kiinnostuksen kohteita. Sekin tekee diagnoosin asettamisesta vaikeaa. Autisti-tytön erikoinen kiinnostuksen kohde voi olla hevoset, nuket tai joku muu tytöille tyypillinen asia. Ero on vaan siinä että autisti menee paljon syvemmälle kiinnostavaan asiaan. Hankkii paljon enemmän tietoa tai fanittaa paljon isommin kuin muut tytöt.
Yksi autisti-tyttöjen ja -naistenkin kiinnostuksenkohde on ihmisten käyttäytyminen. Ei kaikilla, mutta joillakin. Ja kun he uppoutuvat siihen autistisella sinnikkyydellä, oppivat he käyttäytymään kuin muut.
Neurotyypillistä he eroavat siinä, että tyypilliset tietävät luonnostaan miten reagoidaan ja miten puhutaan ja kommunikoidaan. Autisti on opetellut nämä asiat. Eroa voi olla hyvin vaikea huomata. Tällainen autisti saattaa vaikuttaa sosiaalisesti erittäin lahjakkaalta.
Olen itse autisti nainen, ja aina kokenut kommunikoinnin poikien ja miesten kanssa helpommaksi. En ole siis koskaan oppinut näyttelemään "normaalia". Tästä on osa läheisistä naisista jopa suuttunut ja väittänyt että luulen olevani parempi kuin muut naiset.
Se tuntuu pahalta, sillä haluaisin osata kommunikoida myös naisten kanssa.
Meille ainakin sanottiin as-sopeutumisvalmennuksessa, että autismikirjossa aistihavaintojen prosessointi on hankalaa ja hidasta. Verrattiin tilannetta liikennepoliisiin, joka ohjaa autoja. Normijampalla se liikennepoliisi on taitava ja kokenut ja ohjaa aistihavainnon oikeaan aivon osaan nopeasti ja taidolla. Autistilla liikennepoliisi on ensimmäisen vuosikurssin poliisikokelas, eka kertaa liikenteenohjauksessa ja karmea krapula päällä.
Kannattaa muuten huomata, että kaikki autismikirjolaiset eivät ole samanlaisia. Osalla on aistiyliherkkyyttä, osalla aistiALIherkkyyttä. Esimerkiksi omalla as-lapsellani on aliherkkyyttä, hän ei tunne kipua juuri lainkaan, mikä on aika vaarallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kuulleet väitettä, jonka mukaan autismi on erityisherkkyyttä? Kyse siis samasta asiasta, mutta autistilla herkkyys on sitä luokkaa että aiheuttaa sisäänkääntymistä ja sosiaalisen kehityksen hidastumista.
Tietämäni "high-functioning" autistit, ainakin osa, ovat ihmisten suhteen kauhean havaintokykyisiä vaikka se ei kääntyisi sosiaaliseksi sulavuudeksi. Menee myös toisinpäin niin, että selvimmillä erikoisherkillä on autistisia piirteitä kuten vahvoja omia kiinnostuksenkohteita ja rutiinien tarvetta.
Asperger on löydetty tutkimalla poikalapsia. On selvää ettei sama neurologinen piirre voi ilmetä tytöillä ja pojilla samalla lailla. Tytöillä voi olla helpompaa kun saavat olla herkkiä. Ei johda tarpeeseen diagnosoida lääketieteellisesti. Nykymaailmassa kuitenkin herkkyydet tekevät enemmän ongelmia niin pitää alkaa puhua erityisherkkyydestä ym. mille ei kuitenkaan ole mitään lääketieteen vahvistamaa nimikettä.
Jotkut tutkijat väittävät, että autisti-tytöt käyttäytyvät samalla tavalla kuin neurotyypilliset pojat. Heillä ei tule esiin samanlaista oireilua kuin autisti-pojilla, mutta he eivät myöskään käyttäydy samalla tavalla kuin neurotyypilliset tytöt.
Kun autisti tyttö tulee tutkimuksiin, verrataan häntä poikiin eikä toisiin tyttöihin, eikä diagnoosia voida asettaa. Tyttöhän vaikuttaa ihan tavalliselta lapselta.
Tytöillä ei myöskään yleensä ole autistipoikien tyypillisiä erikoisia kiinnostuksen kohteita. Sekin tekee diagnoosin asettamisesta vaikeaa. Autisti-tytön erikoinen kiinnostuksen kohde voi olla hevoset, nuket tai joku muu tytöille tyypillinen asia. Ero on vaan siinä että autisti menee paljon syvemmälle kiinnostavaan asiaan. Hankkii paljon enemmän tietoa tai fanittaa paljon isommin kuin muut tytöt.
Yksi autisti-tyttöjen ja -naistenkin kiinnostuksenkohde on ihmisten käyttäytyminen. Ei kaikilla, mutta joillakin. Ja kun he uppoutuvat siihen autistisella sinnikkyydellä, oppivat he käyttäytymään kuin muut.
Neurotyypillistä he eroavat siinä, että tyypilliset tietävät luonnostaan miten reagoidaan ja miten puhutaan ja kommunikoidaan. Autisti on opetellut nämä asiat. Eroa voi olla hyvin vaikea huomata. Tällainen autisti saattaa vaikuttaa sosiaalisesti erittäin lahjakkaalta.Olen itse autisti nainen, ja aina kokenut kommunikoinnin poikien ja miesten kanssa helpommaksi. En ole siis koskaan oppinut näyttelemään "normaalia". Tästä on osa läheisistä naisista jopa suuttunut ja väittänyt että luulen olevani parempi kuin muut naiset.
Se tuntuu pahalta, sillä haluaisin osata kommunikoida myös naisten kanssa.
Läheskään kaikilla autismikirjolaisilla ja asseilla EI ole erityiskiinnostusta, eikä se ole diagnoosin edellytys. Esimerkiksi omalla 18-vuotiaallani assillani ei ole koskaan ollut sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen selvä as mutta en saa diagnoosia. 15 vuoden sisään olen käynyt psykiatriset tutkimukset läpi 3 krt.
Koska olen nainen, osaan ilmaista itseäni paremmin ja käsitellä tunteitani, sen takia dg jää saamatta vaikka se helpottaisi elämääni. En ole lainkaan työkykyinen ja aistiyliherkkyydet ja sosiaaliset vaikeudet tekevät elämästäni yhtä hlvettiä. Jos mulla olisi diagnoosi saisin asianmukaista kuntoutusta ja tukiaisia.
No etkä saisi. Sori.
Edes selvästi assit eivät yleensä saa tukia tai kuntoutusta. Ei ole olemassakaan mitään spesifiä as-kuntoutusta, vaan erilaisilla terapioilla voidaan yrittää lieventää vaikkapa psyykkistä kuormitusta tai opetella sosiaalisia taitoja. Niitä ei kuitenkaan aikuiselle kukaan maksa, itse joudut ne kustantamaan.
Tukiakaan ei saa. Esimerkiksi omalta hyvin selvästi autismikirjolaiselta ja as-diagnoosin jo kolmevuotiaana saaneelta (mikä kertoo oireiden selvyydestä, noin pienelle hyvin harvoin jo annetaan diagnoosia) lapseltani loppui perusvammaistuki alle kouluiässä ja puhe- ja toimintaterapiat kolmannella luokalla alakoulussa. Mitään muuta ei ole koskaan saatu. Nyt hän on 18-vuotias.
Aikuiselle niitä saa vielä vähemmän.
Joten armahda jo itseäsi ja lopeta tuollainen testeissä ramppaaminen. En kyllä ymmärrä, miten olet edes päässyt tutkimuksiin kolmesti, jollet sitten itse maksamalla.
On kyllä sinänsä aivan tosi, että naisilla as-oireet jäävät helpommin huomaamatta ja ongelma on heillä alidiagnosoitu, samoin kuin adhd/add. Naiset opetetaan pienestä pitäen kompensoimaan ongelmiaan ja "käyttäytymään kunnolla".
Mutta ei se diagnoosi ole mikään avain auvoon. Ei todellakaan.
Kannustaisin kuitenkin yrittämään, ainakin jos kokee asian itselleen tärkeäksi.
Moni pystyy ymmärtämään itseään ja oireitaan paremmin diagnoosin jälkeen.
Minulle tuli sellainen olo, että en olekaan huonompi tai tyhmempi kuin muut, kyse on vaan autismista. Se auttoi olemaan armollisempi itseä kohtaan.
Terapiaa en ole saanut enkä ole sitä kaivannutkaan. Helpotusta olen saanut tosiaan siitä että tiedän mistä kaikki outouteni johtuvat.
Olen Asperger-teinin äiti ja tunnistan osan piirteistä itsessänikin. Pointti on nyt kumminkin siinä, että jos oireet eivät merkittävästi rajoita elämää, asiaa on ihan turha tutkia. Aspergeriin ei ole olemassa mitään hoitokeinoa ja jos aikuinen ihminen on kutakuinkin työkykyinen, on ihan turha pohtia johtuuko joku aistiyliherkkyys Aspergeristä vai jostain muusta. Edes lapset eivät välttämättä saa mitään oikeaa apua ongelmiinsa. Omalle lapselleni keksi ainoan tukitoimen (kevennetyt koulupäivät) minä, täysin maallikko. Luultavasti poikani ei tarvitse käydä armeijaa, se hyöty tuosta diagnoosista toivottavasti tulee olemaan. Ap:lle sanoisin että elä elämääsi, meistä kukaan ei varmaan ole täysin normaali, jos oikein aletaan tutkia.