Miten paljon puolisonne osallistuu vauvan hoitoon?
Meillä minä hoidan pääasiassa vauvan ja mies käy töissä. Imetän ja vaihdan vaipat. Kylvetys tehdään yhdessä. Joskus mies nukuttaa vauvaa illalla kun olen väsynyt tai aikoo valvoa muutenkin myöhempään. Välillä tuntuu että sitä ei kauheasti kiinnosta varsinkin jos vauva on huonolla tuulella. Ja sit yrittää antaa jotain " hoitoneuvoja" ihan kuin tietäisi miten kuuluu tehdä esim. ei sitä tarvii nyt syöttää kun justhan se söi... no ehkä minä tiedän parhaiten kun sen kanssa päivät vietän. Purnausta....
Kommentit (19)
Minä hoidan pyykit, ruuan, tiskin, siivouksen, kolme lasta lähes yksin. Isä yleensä laittaa vanhimmille iltapalan ja vie nukkumaan. Joskus on heidän kanssaan pihalla. Iltaisin isä riisuu vauvan ja minä laitan vaipan ja yövaatteet. Myöskin hän töistä tullessaan huomioi kaikki lapset ja pienintä pitää sylissä jonkun aikaa. Kylvetys meillä myös tapahtuu yhdessä.
Minä teen pääasiassa syötöt(imetys), vaipan vaihdot, kylvetykset, nukutukset ym. Mies hoitaa iltaisin, että pääsen käymään lenkillä, kaupassa tai vaikkapa vaan saan syödä iltapalan rauhassa tms. Muutenkin mies seurustelee iltaisin vauvan kans mutta nuo hoitotoimenpiteet ei tunnu niin älyttömästi kiinnostavan. Joskus tuntuu että vois tuo enemmänki tehdä mutta eihän nuo nyt niin isoja hommia kuitenkaan ole itsekin tehdä.
puolet siitä ajasta minkä on kotona. Siis tietenkin minä hoidan päivät kun mies on töissä, mutta muusta ajasta puolet. Tämä on kyllä asia josta pidän ja aion pitää (erittäin) tiukasti kiinni, sillä lapset on yhteisiä. Ja onneksi kyllä mieskin on samaa mieltä.
Tipy+ipana 9½kk
Sillä meillä mies hoitaa vähintään yhtä paljon kuin minä ja usein enemmänkin. Tekee töitä omaan tahtiin kotona, joten pystyy osallistumaankin. Joskus oikein hävettää kuinka vähän itse oikeastaan teen, mutta toisaalta, mikä itsestäänselvyys se on että juuri äidin täytyisi olla se, joka lapsen pääasiassa hoitaa ja jos kerran mieskin tahtoo osallistua...
Että toisaalta meillä taitaa olla vähän nurinkurisesti, koska minä kylläkin pääasiassa lasta viihdytän, leikitän ja hänen kanssaan " harrastan" , mutta mies siis hoitaa pitkälti hoitopuolen...Tosin tietysti imetän ja päivällä ruoat syötän...Mutta meillä siis toimii hyvin näin!
maaly ja neiti 9,5kk
Vauveli on vasta 6 vk, joten pakosta minä vietän monta tuntia päivästä imettäen ja tietty hoidan muutkin jutut miehen ollessa töissä. Mutta kotona ollessaan hoitaa kaikki vaipanvaihdot (yölläkin) ja viihdyttää muuten sen, mitä vauva jaksaa seurustella. (Ei paljon vielä.) Iltaisin pääsen lenkille tai asioille, kun vauva nukkuu, mutta paljon liikutaan kaikki yhdessäkin. Alussa, kun vauva sai pulloruokaa ja mies oli isyyslomalla, hän hoiti jopa suurimman osan syötöistä, kun minun piti pumpata samalla maitoa, mutta nyt on roolit jo perinteisemmät.
Niin tasa-arvoisesti yritetään vauvaa hoidella, kuin vain suinkin pystytään. Ja toki se isän osuus voi isontua, mitä pidemmälle mennään.
meillä vauva 2 kuukautta ja mies käy töissä. Iltaisin hän hoitaa vauvan lähes täysin paitsi minä imetän. Viikonloppuisin hän hoitaa vauvaa tosi paljon. Meillä kotityöt menee niin että mies imuroi, minä siivoan parketin. Keittiöhommia teen enemmän mutta ruokaa mieheni osaa laittaa siinä missä minäkin. Pesukoneen laittaa päälle se kumpi huomaa että pyykkiä on tarpeeksi. Ainoa mitä mieheni ei tee on pestä vessaa! Olen tosi tyytyväinen meidän perheen tilanteeseen, aika lailla tasa-arvo vallitsee. Perjantaina miehelläni alkaa kuukauden kesäloma joten vauvan hoito helpottuu kun ollaan päivisinkin yhdessä.
Mies käy toisessa kaupungissa tällä hetkellä töissä ja on ma aamusta to iltaan poissa, joten arkisin olen käytännössä yksinhuoltaja.
Pitkinä vkoloppuina osallistuu vauvan hoitoon aktiivisesti: vaihtaa vaipat (varsinkin kakkavaipat :)), kylvettää, kantelee ja pitää seuraa, lohduttaa kun ylivilkas vauvamme loukkaa itsensä sekä tekee kotitöitä runsaasti. Kuukauden päästä aloitamme kiinteät, joten sitten alkaa osallistua myös syöttötouhuihin. Antaisi tuttipullosta mielellään, mutta tytölle ei enää kelpaa pullo.
Minulla ei ole valittamista...
Koska olin itse tosi kipeä vaikean synnytyksen jälkeen sairaalassa vauvaa hoiti pääasiassa mies. Minä imetin, mutta kaiken muun teki mieheni ja kantoipa ruoat vielä minullekin huoneeseen. Sama homma jatkui pari viikkoa kotiin palattuamme eli lähinnä mies hoiteli vauvaa imetystä lukuunottamatta, teki ruoat ja hankki siinä välissä vauvalle puuttuvia tarvikkeita. Sen jälkeen seuraavan kuukauden ajan jaoimme hommat tasan. Nyt kun mies on palannut töihin on vastuu tietysti pääasiassa minulla, mutta iltaisin hän leikkii vauvan kanssa ja hoitelee muutenkin, jotta minä pääsen lenkille. Lisäksi koska meidän vauva nukkuu yöt huonosti menen usein iltaisin aikaisin nukkumaan miehen hoitaessa vauvaa ja yrittäessä saada se nukkumaan. Minä valvon sitten vauvan kanssa loppuyön, jotta mies selviytyy työpäivästään.
Täytyy sanoa, että olen onnesta soikea siinä, että minulla on tälläinen mies ilman häntä en olisi jaksanut, koska alku on ollut niin hankalaa lapsen mahavaivojen ja oman synnytyksestä toipumisen vuoksi. Mutta meidän perheessä on jo ennen lasta vallinnut esim. kotitöiden hoidossa tasa-arvo, hommat tehdään puoliksi. Ja vaikka poika on pieni, niin kyllä hänestä näkee miten tämä läheinen vuorovaikutus isänsä kanssa on häneen vaikuttanut, hän todella viihtyy isänsä kanssa.
Kamu & poika reilut 6vk
Mies aloitti aivan älyttömän upeasti. Hoiti vastasyntynyttä poikaamme jopa enemmän kuin minä. Vauva sai ruokaa myös pullosta joten se oli mahdollista. Vauvan ollessa 4kk mieheni joutui onnettomuuteen eikä voinut paketoidun käden vuoksi hoitaa lasta. minä hoidin lasta 3vko yksin ja kylläpä oli raskasta. Pakko nostaa hattua yksinhuoltajille ja niille naisille keidenkä miehet ei osallistu. Nyt mieheni voisi taas tehdä vaikka mitä, mutta laiskuus jäi päälle. Hän pääsi maistamaan liian helppoa elämää ja nyt saan kaakattaa koko ajan hänelle jotaa hän jotain tekisi :) alusta asti pitää laittaa selväksi että hoito kuluu molemmille!
Minä tietysti imetän ja päivisin hoidan kokonaan kun mies on töissä. Iltaisin mies seurustelee paljon vauvan kanssa, vaihtaa oikeastaan kaikki vaipat ja mies hoitaa aina kylvetyksen. Minä usein nukutan vauvan, mutta esim. tänään mies hoiti senkin.
Tytteli-83
Meillä vajaa 5kk vanha poika, ja heti alusta saakka on mies hoitanut poikaa todella paljon ja hyvin! Mm. kylvetys on miesten puuhaa kokonaan! Itse en ole kuin kerran kylvettänyt, kun miehellä oli tulehdus jalassa eikä saanut kastella sitä. Mies siis vaihtaa vaippaa, leikkii, pitää sylissä, käy ulkona pojan ja kahden koiramme kanssa, jotta mä saisin levättyä (siis oltua netissä!). Ainoa mitä mies ei luonnollisestikaan pysty tekemään on imetys!
Ja vielä vapaaehtoisesti. Mun mies ei kyllä ilman käskemättä hoida eli syötä tai vaihda vaippaa... saatika ota vauvaa jos se itkee.
Mä saan tehdä kaiken yksin. Yhden kerran aamuyöllä syöttää pullosta ja sekin on välillä niin helvetin vaikeeta. Yleensä tulee aina riitaa jos käsken miestä tekee jotain koska se alkaa keksii ties mitä tekosyitä miks ei voisi tehdä.
Tänäänkin menin kauppaan kun mies tuli kotiin omilta asioiltaan ja sain hirveen valituksen kuulla kuinka mulla kesti niin kauan (peräti 20min!!!).
Huoh, välillä tuntuu että mä oon niin väsyny kun mies on mikä on. Silloin kun ollaan mun vanhemmilla niin aah mikä autuus kun mun äiti hoitaa (siis ihan OMASTA TAHDOSTA)... oon mielessäni haaveillu miten luxusta teillä kenen miehet osallistuu ilman käskemistä.
Sit mies vielä kehtaa sanoo kuinka mä voin valittaa olevani väsynyt! " sähän nukuit 10h" !! Joo 10h, mut miljoona herätystä siinä ajassa niin ei se tunnu niin pitkältä. *haaveilee pääsevänsä nukkumaan pimeeseen äänieristettyyn komeroon vuorokaudeksi* =)
Me käydään molemmat töissä, tällä hetkellä mies on lomalla ja hoitaa lapset silloin kun minä oon töissä. Kun tulen kotiin teen ruuat ja kotityöt valmiiksi, mies viettää lomaansa kun pääsee vapaalle, mikä on sinänsä ok. Toisaalta, mulla ei ole vapaa-aikaa ollenkaan?!?
Normaali oloissakin lähes samalla lailla, mies voi syöttää tai vaihdella vaippoja tai leikkiä kun teen kotitöitä, muulloin ei.
Mua kyllä tavallaan vähän sapettaa, mulla ei ole kuin töitä ja lapsia ja kodinhoitoa...Mutta tosiaan silloin kun teen iltavuoron (mies päivä töissä) niin mies hoitaa koko rumban, tosin mun vapaa-aikaahan se ei ole.
Mutta mikä mä olen aikuista ihmistä käskemään jos ei kerta itse ymmärrä.
Vaikka käy vuorotöissä,on omantalon rakentamisen jälkeiset hommat ja vanhempiensa rakennus..
Silti hoitaa vauvaakin ihan kiitettävästi.Vaihtaa vaippaa,tekee pesuja ja hoitaa että pääsen välillä kotoa johonkin ihan yksin.
Lisäksi meillä on esikoinen jonka kanssa on paljon kun on kotona,ottaa mukaan lähes jokapaikkaan.Hoitaa esikon syömiset,ilta/aamupesut nukkumiset jne.
Meillä kun on välillä aamut pois sitten taas illat tai yöt ja nukkuu aamut niin paljon saa tehdä itse.Mutta sitten on pitkät vapaat meidän kanssa touhuamassa.
Kaikessa on hyvin oma-aloitteinen oli kysymys vauvan,esikon tai kodinhoidosta ei tarvitse erikseen sanoa mitä seuraavaksi pitää tehdä.
Meillä on muutama kirjoittamaton sääntö jotka on vain aikojen myötä tullut..siivotessa mies imuroi,yhdessä pyyhitään pölyt,minä pesen vessat ja lattiat,mies tamppaa matot.Minä hoidan pyykkien pesut,mies kyllä laittaa kuivumaan ja viikkailee niitä kuivina kaappiin.Silittää siinä missä minäkin..;)Astianpesukoneen hoitaa se kumpi kerkeää.
Että en voi valittaa,hyvin koulutettu mies;))
mies hoiti kodin,esikon ja ruokapuolet,minä keskityin vain vauvaan ja imetykseen ja tietysti esikon huomioimiseen.
Kaikki tuli valmiina kuin manulle illallinen noin kolmisen viikkoa,että saatiin imetys kunnolla käyntiin.Paljon olin vain kahden vauvan kanssa ja imetin rauhassa.
Siitä pikkuhiljaa ruvettiin palaileen tähän normaaliin kotielämään kun hommat alko rullaamaan omallapainollaan:)
Meidän päivät kuluu aikalailla saman kaavan mukaan, erittäin hyvän kaavan :D
Mies käy töissä, lähtee ennen kuin poikamme ja minä heräämme. Yöt saamme nukuttua aivan mahtavasti, vähintään 6 tuntia kerrallaan. Heräämme n. klo 6 aamulla. Aamuisen vaipanvaihdon ja syömisen jälkeen pakkaan hoitolaukun ja pojan vaunuihin, pistän koirat hihnaan ja painun ulos aamun viileyteen jo ennen 7. Aamupäivä kuluu kuin siivillä raittiissa ilmassa kävellessä. Takaisin kotiin palaamme n. klo 10-11, samalla napaten postit laatikosta.
Sitten taas syödään ja vaihdetaan vaippa ja mennään köllöttämään tunnin ajaksi jotta minä saan tarvittavan levon. Poika siinä vieressä aikansa popisee ja pörisee mutta nukahtaa sitten tyytyväisenä. Aikamme köllittyä nousen ylös (kuitenkin viim. klo13) ja alan siistimään kotia. Muutama tunti vierähtää ihan heittämällä siinä puuhatessa ja pojalle seuraa pitäessä (joka tyytyväisenä tillittelee sitterissä maailmaa tutkien) ja ruokaa laittaessa. Mies tulee joka päivä siistiin kotiin rankan päivän jälkeen suoraan ruoan ääreen. Mies siistii keittiön pöydän minun ruokkiessa poikaa jonka jälkeen hän tulee seuraamme soffalle jossa koko perhe köllöttää ruokalevon kuin ellun kanat!! Sitten alkaakin minun " vapaa-aika" . Saan muutaman tunnin tehtyä itselleni tärkeitä asioita, rentoutua kuumassa suihkussa, lukea tms. kun mies on pojan kanssa. Illalla laitan vielä pyykkiä tarvittaessa koneeseen tai kuivuriin ennen kuin menen taas ruokkimaan poikaa. Iltaunet poikamme nukkuu joskus 17-20 välisenä aikana jolloin pääsemme takapihalle leikkimään koirien kanssa ja istuskelemaan terassille. Kaupassa käynnit hoidamme yhdessä niin kuin kaiken muunkin. Kaikkein paras sopimus mitä olemme keskenämme sopineet on se että minä hoidan kodin ja lapset silloin kuin mies on töissä ja kun hän iltapäivällä tulee kotiin on täällä odottamassa lämmin ruoka ja siisti koti. Näin meille jää myös omaa kahdenkeskistä aikaa kuin myös aikaa nauttia yhdessä pojastamme, hoitaen vaippojen vaihdon ja syötöt vuorotellen iltaisin. Kaiken kerkiän tekemään ilman mitään kiirettä ja vielä levätä päivällä niin olen taas pirteä sitten illalla kun alkaa " isin ja äitin laatuaika" ;D
Meillä on 5,5 viikon ikäinen poika...
Kyllä täytyy sanoa että aluksi tuntui ettei mitään kerkiä tekemään ja koko ajan saa juosta pää kolmantena jalkana pyykkikoneen ja pojan välillä ja ei edes syödä kunnolla kerinnyt mutta jotenkin se vaan lähti sitten ensimmäisen 2 viikon jälkeen sujumaan paljon paremmin kuin osasin edes kuvitella. On ihanaa, elämä ei koskaan ole maistunut makeammalta ja tulee mietittyä että oliko sitä elämää oikeasti ollenkaan ennen poikaa...
Kaiken tämän ihanuuden päälle meillä molemmilla on omat harrastuksemme, mies pelaa pesistä jolloin minä olen pojan kanssa kentän laidalla seuraamassa ja kannustamassa ja kun minulla on ratsastustunti on mies tiiviisti pojan kanssa vuorostaan kentän laidalla :D
jotenkin se aika vaan riittää, mutta on tottakai joskus (tosin aika harvoin) niitä päiviä jolloin ei kaikkea kerkeä tekemään kun on menoja esim. nyt on ristiäis järjestelyt kovassa käynnissä ja todellakin tuntuu että kiire alkaa sillä sekunnilla kun ukko saapastelee ovesta sisälle :D mutta onneksi se on vain ohimenevää joten eiköhän tämä tästä taas omiin uomiinsa palaile ja rauha saapuu jälleen maailmaan ;)
vointeja ja iloista kesän jatkoa kaikille!!
P.S Meidän poika nukkui koko viime yön heräämättä kertaakaan!! Eikö oo aika omituista että noin pieni vetää niin hyvin unta kuulaan???
Hei!
Meidän perheessä minä olen hoitanut vauvan pitkälti yksin, ei ole kyllä ollut täysin oma valinta. Aina näistä hoitoasioista keskustellaan, usein kovaäänisestikin. En ole tyytyväinen tilanteeseen ja mies kyllä tietää sen. Yleensä meikäläisen purkautumisen jälkeen tulee pieni parannus, jolloin mies yleensä patistaa mut kaupungille vaikkapa shoppailemaan, jotta saan omaa aikaa. Vaipattaminen, kylvettäminen, vauvan vaatteiden peseminen tuntuvat kuuluvan minulle. Mies kyllä tykkää leikkiä tytön kanssa ja huomaan, että viihtyy aina vaan paremmin jo kovasti kommunikoivan tyttömme kanssa. Mies syöttää tyttöä aina kun pyydän, mutta ei kyllä oma-aloitteisesti ala syöttää. Luulen, ettei hän edes huomaa, milloin esim. iltaruoan aika on. Muuten minä imetän, joten siinä ei mies voi auttaa. Yöt olen heräillyt, mutta en näe sitä kovin suureksi ongelmaksi, kun tyttö on aina nukahtanut rinnalle. Toki mieskin samalla joutuu heräämään, kun nukumme kaikki samassa huoneessa.
Kotitöiden suhteen tilanne on melkein yhtä huono. Miehen mielestä meillä ei yksinkertaisesti tarvitse siivota niin usein! Minunkaan ei tarvitsisi tehdä kotitöitä miehen ollessa töissä. Olen yrittänyt selittää, että pitää siivota edes kerran viikossa, jos ei muuten, niin vauvan takia. Useimmiten minä siivoan päivisin, kun vauvanhoidolta ehdin. Kyllä ukko sentään joskus tarttuu imurin varteen ja tiskiharjaan. Tiedän, että pitäisi olla vaan tosi tiukkana, mutta en jaksa olla jatkuvasti nalkuttamassa aikuiselle ihmiselle. Tämä vauva-arki on muutenkin aika väsyttävää välillä, joten ylimääräisiä yhteenottoja ei kaipaa. Kaikesta huomaa, että miehen äiti on " paaponut piloille" , tekee sitä edelleenkin. Jos saamme joskus pojan, niin pistän hänet taatusti tekemään kotitöitä.
Muuten mies on hyväluonteinen ja sympaattinen ihminen, eikä käy viikonloppuisin ryypiskelemässä. Tuo ei kyllä aina riitä, myönnetään.. :P
Halusin kirjoittaa ap:lle, että kyllä näitä ei niin toimeliaita miehiäkin löytyy, vaikka näiden kirjoitusten perusteella voisi muuta luulla. :)
-Pilkku & Sara-Ellen 7 kk-
Isä korkeintaan leikkii ja yrittää syöttää sosetta (jonka itse olen laittanut lautaselle tai varannut valmiikis). harvoin vaihta vaippaakaan. Meillä esikoinen on myös, hänen kanssa mies osallistui enempi tasa-arvoisesti, kun oli pullolapsi, niin jotenkin syntyi " suhde" aiemmin. Nyt mies sentään osallistuu kuitenkin viemällä esikoista ulos, ja hänen hoitamisessaan, että ei sentään ihan sohvaperuna kotona ja muuten töissäkäyvä ole. Mutta välillä ärsyttää, ku toinen makaa vaan sohvalla, ja itseäkin väsyttäisi..