Seiska: Viimeiset kuvat sairaalasta
Liikuttuneena luin tuota juttua. Kunpa kaikki vielä kääntyisi...
https://www.seiska.fi/Uutiset/Viimeiset-kuvat-sairaalasta-Syopasairas-J…
Kommentit (53)
Viimeiset kuvat sairaalasta? Puretaanko se sairaala?
Niin siis mitä J on oikeastaan valehdellut? Itse en keksi mitään valhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei herätä minkäänlaista liikutusta.
Huijarin jutuista ei voi ikinä tietää milloin valehtelee ja milloin ei.
Seiskan otsikko olisi voinut olla pikemminkin viimeisimmät kuvat.
Ei tuo kuole. Jotain outoa koko jutussa on ja se jatkuu vielä pitkään.Sinä saisit kuolla vaikka heti. Sinua ei jää kukaan kaipaamaan.
Turha julkkis on ihmisistä arvokkain.
Kyllä on kuolemassa jo selvästi. Viimeisenä hyvänä tekonaan voisi varoittaa naisia laittamasta silikonirintoja, koska niistä tulee syöpä.
Aina on toivoa, niin kauan kuin elää ihminen.
Onhan sairaala toiveikkaampi paikka kuin saattohoitola.
Kaikki me kuollaan joskus. Hyvää matkaa toiselle puolelle Janita!
Voi ressukkaa. On jo aika pahassa jamassa. Ei ole enää kauaa aikaa hänellä.
Ei sairaalaan oteta saattohoidon toivottomia potilaita.
Seiskan otsikko outo... Viimeiset kuvat? Vai viimeisimmät?
Janitalle voimia.
Niin, eipä niitä viimeisillään olevien syöpäsairaiden kuvia paljon näytetä. Itse otin äidistäni muistoksi kuvia, koska en halunnut unohtaa, mitä sairaus tekee. Syöpä väänsi ennen hyväryhtisen ihmisen selkärangan kumaraksi, ja aivoihin levittyään aiheutti kasvohalvauksen, toinen puoli poskesta turvoksissa elämän viime viikot. Viimeisen viikon makasi vaan sängyssä pystymättä puhumaan ja liikkumaan.
Mutta eivät ihmiset halua tietää tuollaisesta, vaikka moni sen varmaan näkee omaisten kohdalla tai kokee aikanaan sitten itse.
Tsemppiä tuleviin haasteisiin.
Enkeli! Olit liian hyvä tähän maailman. Sano terveisiä Dianalle sinne Taivaaseen! Sytytämme kynttilän muistollesi!
On hän todella sairas, mutta jos jokin keino on käyttämättä niin se käytetään viimeiseen asti. Lääkärit tietää kyllä milloin kaikki pitää lopettaa. Kun itse parannuin samasta syövästä, niin olin jo valmistautunut itse kuolemaan. Minä en itse uskonut enää mihinkään. Olin henkisesti ja fyysisesti niin loppu, että toivoin joka päivä etten enää herää. Sitten se kaikki tapahtu, kun lääkärit oli miettinyt jotain toista keinoa, kun arvot ei ollu pahentunut. Aloin yhtäkkiä parantumaan js se paraneminen kävi oikeasti suht nopeasti. Kyllä olen monesti miettinyt kuinka paljon noi kaikki lääkärit, kirurgit ja muu hoitohenkilöstö uskoo ja näkee vaivaa ihmisen eteen ja tekevät aidosti kaikkensa. Kun sitten juttelin lääkärin kanssa siitä, kun menetin oman uskoni selviytymiseen, niin hän sanoi ettei koskaan saa luovuttaa.