Jos on

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat ap laiskalta ja aikaan saamattomalta ihmiseltä.

Valitat vain täällä, sitä kaikkea mitä et ole kokenut, tai mitä et olet saanut kokea!!!

Kaikki lähtee ihmisen itsestään. Mietipä, ap, miksi olet jäänyt kaikkea paitsi mitä mainitset?

Oletko itse tehnyt lujasti töitä sen eteen, että saisit kaiken sen mitä vailla olet?

Ei tässä elämässä kukaan saa mitään itsestään ja ilmaiseksi:

EI koulutusta, työpaikkoja, ihmissuhteita, elämänkumppania eikä mitään muutakaan  hyvää elämää kenellekään tuoda tarjottimella:  että ole hyvä, tässä kaikki, mitä haluat!

Lähde liikkeelle uusilla mietteillä, se on ainoa keino saada uusi, erilainen elämä kuin jota nyt elät.

Kaikki tämä on oma vikani. Tietenkin on. Se on myös vikani, koska olen laiska ja saamaton.

En sano, että nämä pitäisi minulle ojentaa tai että olen niihin oikeutettu. Tässä ketjussa vain ilmaisin mikä on tilanteeni ja miltä se minusta tuntuu. Syytän joka päivä itseäni. Joka päivä vihaan itseäni enemmän. Häpeä on kanssani 24 tuntia vuorokaudesta. Ei tämä ole mitään uutta. Kysyin: voiko tämän kanssa toimia vai onko pakko hakea muutosta?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap on kaikkien aikojen pösilö!

Tämän takia ketään ei varmaan yllätä, että olen tässä tilanteessa?

Ei kaikkien aikojen pösilö voi saada koulutusta, työpaikkaa tai parisuhdetta.

ap

Mees ap sellaisille lääkäreille, jotka antavat sulle oikeon diagnoosin.

Vaikka sulla ei työhistoriaa olekaan, silti voit saada pysyvän eläkkeen, eikä sinun enää koskaan tarvitse huolehtia toimeentulostasi ( tuskin olet joutunut huolehtimaan siitä tähäänkään asti).

Nuo muut jutut voit unohtaa, ellet löydä sitten jotain kaltaistasi ihmistä kaveriksi.

Tämä on provo.

Ja surke sellainen.  Sillä ap:n kaltaisia ihmisiä saattaa todella olla olemassa myös suomalaisessa yhteiskunnassa.

Paskainen provo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oikeastaan en nyt ole varma ymmärsinkö viestisi sittenkään täysin oikein. Mitä asioita tarkoitit niillä, jotka olisi koettava kehityksen ja mielenterveyden kannalta, laita joitain esimerkkejä?

Jos otetaan keskiarvoihminen. Ja oletetaan, että suuri osa siitä mitä hän pitää kokemuksistaan oleellisena on se, mikä hyvällä tavalla vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, menestykseen ja onneen. Lähes kaikki noista on minulla kokematta. Opiskelut, työsuhteet, parisuhteet, läheisyys, ihmissuhteet ja kaikki näihin liittyvä pienempi detaljitason kokemus. Asiat, joita tavoitellaan ja jotka määrittävät ihmistä.

ap

Olet toki oikeassa siinä, että noista kokemuksistahan se ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys useimmiten koostuu. Riippuu ihmisestä, mutta joillekin riittää yksi tai kaksikin ilonaihetta kokeakseen elämänsä mielekkääksi, toiset tarvivat enemmän. Itse en koe elämäni olleen mitenkään onnistunut kokonaisuutena ja tällä hetkellä ainoastaan työt ja osittain ihmissuhteet (poislukien parisuhteet) ovat ainoat asiat, jotka ovat hyvällä mallilla. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, minulle työ on niin tärkeä ja keskeinen asia elämässä ettei esim epäonnistumiset rakkaudessakaan enää haittaa kun saan tehdä haluamaani työtä.

Tarkoitan tällä siis sitä, että ehkä sinunkin onnellisuuteesi riittäisi, että saisit elämäsi tyydyttäväksi aluksi jollakin osa-alueella ja jos se ei vielä toisi tyytyväisyyttä, siirtyisit parantamaan seuraavaa osa-aluetta. Sitä kautta voi sitten onnistua myös kääntämään heikkoudet vahvuudeksi. Esimerkiksi itse ajattelin ennen, että onpa kurjaa kun en löydä sopivaa kumppania ja joudun olemaan ilman läheisyyttä ja seksiä. Nykyisin ajattelen, että olen vahva ja itsenäinen ihminen kun pärjään ilman parisuhdettakin.

Olet mua parempi ihminen.

Mä katson vain muita ja haluan sen mitä heillä on. Katson tuttujeni lapsiperheonnea (ja kyllä, on se muutakin kuin pelkkää onnea) ja mietin miksi en kyennyt tuohon. Katson ikäisiäni ihmisiä, jotka omistavat talon ja auton, ja mietin miksi kirjoitan tätä kerrostalokaksiossa, jonka vuokran maksaa KELA. Ongelmani on tapani ajatella. Vaikka nykyisessä elämässäni tyydyn vähään ja saan siitä jopa välillä onnea en kuitenkaan kykene näkemään tulevaisuutta, jossa olisin paremmassa asemassa ja tyytyväinen vaikka paremmuus olisi vain pieni hyppy eteenpäin.

ap

En koe olevani sinua parempi tai huonompi ihminen, ei sellaista voi mielestäni elämänkokemusten tai niiden puutteen perusteella arvioida. Ehkä ajattelutapasi ja sen myötä suhtautumisesi itseesi ja elämääsi muuttuu, kun saat edes yhden tavoittelemistasi elämän osa-alueista kuntoon ja huomaat sitten, ettei niillä muilla asioilla olekaan enää niin suurta painoarvoa. Tai sitten ei muutu miksikään. Mutta ainakin kannattaa yrittää, jos pahin mikä voisi epäonnistuessa tapahtua on se, että elämäsi jatkuisi sellaisena kuin mitä se tällä hetkellä on. Mistä sinulla tämä kaikki oikein sai alkunsa, onko jokin erityinen syy miksi et saanut hankittua haluamiasi kokemuksia nuorempana?

Mene nukkumaan ap, ja muista taas tänäkin iltana ottaa psyykelääkkeesi, niin saat nukkua, ja ehkä huomenna saat aikaiseksi uusia trolleja provoja. Öitä!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ap on tietyllä tavalla todella ns. pösilö!

Sen sijaan, että hän tekisi itse oma-aloitteisesti jotakin muutoksia elämäänsä, hän valittaa tällä palstalla, ja todennöisesti odottaa myötäeläviä kommentoineja viestiinsä.

Kuten sellaisia, että olet hyvä sellaisena kun olet, ei  sinun tarvitse muuuttua, eikä tehdä yhtään mitään, jotta elämäsi muuttuisi ja voisi tulla paremmaksi.

Juuri tässä on se  hyvinvointi yhteiskunna paradoksi:

Jokainen saa olla sellaine kun on. Itse ei tarvitse tehdä mitään, saadakseen elämästään parempaa, vaan yhteiskunta maksaa kaikille siitä, että suuri osa työhön kykenivistä ihmisistä nauttii kaikkia mahdollisa muiden veronmaksajien  maksamia tukeja: makaamalla sohvalla päivät pitkät ja suoltamalla kaikille mahdollisille keskusteluapalsoitoille täyttä paskaa hallituksesta ja suomalaisen yhteiskunnan mädännäisyydestä.

Olet säälittävä, ap.  Tee itse jotain!

En tiedä paljoa psykologiasta tai motivaation lähteistä, mutta oletan, että toisen kutsuminen säälittäväksi ei saa tätä henkilöä innostumaan oman asemansa muuttamisesta.

Olen pahoillani, jos valitin. Olen pahoillani, jos oletitte, että kaipaan myötätuntoa. Tämä ei ollut tarkoitukseni. Ajattelin käyttää palstaa välineenä keskusteluun ja kysyä neuvoja. En ole koskaan kenellekään oikeassa elämässä näistä puhunut ja ajattelin tämän voivan olla pieni apu minulle. Ymmärrän kyllä, että suurin osa ihmisistä ei päästä itseään tilanteeseeni ja jos löytäisivät itsensä mun kengistä niin tekisivät kaikkensa parantaakseen tilannettaan. Olen pahoillani, että en ole tuollainen ihminen.

ap

Ja nyt ap, turpa tukkoon!

Kauniita unia.

Sulla on kokemus sun elämästä. Älä vertaa itseäsi muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oikeastaan en nyt ole varma ymmärsinkö viestisi sittenkään täysin oikein. Mitä asioita tarkoitit niillä, jotka olisi koettava kehityksen ja mielenterveyden kannalta, laita joitain esimerkkejä?

Jos otetaan keskiarvoihminen. Ja oletetaan, että suuri osa siitä mitä hän pitää kokemuksistaan oleellisena on se, mikä hyvällä tavalla vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, menestykseen ja onneen. Lähes kaikki noista on minulla kokematta. Opiskelut, työsuhteet, parisuhteet, läheisyys, ihmissuhteet ja kaikki näihin liittyvä pienempi detaljitason kokemus. Asiat, joita tavoitellaan ja jotka määrittävät ihmistä.

ap

Olet toki oikeassa siinä, että noista kokemuksistahan se ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys useimmiten koostuu. Riippuu ihmisestä, mutta joillekin riittää yksi tai kaksikin ilonaihetta kokeakseen elämänsä mielekkääksi, toiset tarvivat enemmän. Itse en koe elämäni olleen mitenkään onnistunut kokonaisuutena ja tällä hetkellä ainoastaan työt ja osittain ihmissuhteet (poislukien parisuhteet) ovat ainoat asiat, jotka ovat hyvällä mallilla. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, minulle työ on niin tärkeä ja keskeinen asia elämässä ettei esim epäonnistumiset rakkaudessakaan enää haittaa kun saan tehdä haluamaani työtä.

Tarkoitan tällä siis sitä, että ehkä sinunkin onnellisuuteesi riittäisi, että saisit elämäsi tyydyttäväksi aluksi jollakin osa-alueella ja jos se ei vielä toisi tyytyväisyyttä, siirtyisit parantamaan seuraavaa osa-aluetta. Sitä kautta voi sitten onnistua myös kääntämään heikkoudet vahvuudeksi. Esimerkiksi itse ajattelin ennen, että onpa kurjaa kun en löydä sopivaa kumppania ja joudun olemaan ilman läheisyyttä ja seksiä. Nykyisin ajattelen, että olen vahva ja itsenäinen ihminen kun pärjään ilman parisuhdettakin.

Olet mua parempi ihminen.

Mä katson vain muita ja haluan sen mitä heillä on. Katson tuttujeni lapsiperheonnea (ja kyllä, on se muutakin kuin pelkkää onnea) ja mietin miksi en kyennyt tuohon. Katson ikäisiäni ihmisiä, jotka omistavat talon ja auton, ja mietin miksi kirjoitan tätä kerrostalokaksiossa, jonka vuokran maksaa KELA. Ongelmani on tapani ajatella. Vaikka nykyisessä elämässäni tyydyn vähään ja saan siitä jopa välillä onnea en kuitenkaan kykene näkemään tulevaisuutta, jossa olisin paremmassa asemassa ja tyytyväinen vaikka paremmuus olisi vain pieni hyppy eteenpäin.

ap

En koe olevani sinua parempi tai huonompi ihminen, ei sellaista voi mielestäni elämänkokemusten tai niiden puutteen perusteella arvioida. Ehkä ajattelutapasi ja sen myötä suhtautumisesi itseesi ja elämääsi muuttuu, kun saat edes yhden tavoittelemistasi elämän osa-alueista kuntoon ja huomaat sitten, ettei niillä muilla asioilla olekaan enää niin suurta painoarvoa. Tai sitten ei muutu miksikään. Mutta ainakin kannattaa yrittää, jos pahin mikä voisi epäonnistuessa tapahtua on se, että elämäsi jatkuisi sellaisena kuin mitä se tällä hetkellä on. Mistä sinulla tämä kaikki oikein sai alkunsa, onko jokin erityinen syy miksi et saanut hankittua haluamiasi kokemuksia nuorempana?

Olet tässä varmaan oikeassa. Ne hetket joina olen ollut lähellä noita aloitusviestin listauksia olivat varmaan onnellisimpia aikoja elämässäni. Ne hetket loivat uskoa ja kannustivat jatkamaan. Silloin, jos on jotain niin on helpompi saada jotain muutakin. Tämä on vain hankala muistaa niinä aikoina, kun tuntuu, että ei ole mitään.

En tiedä mistä tämä alkoi. Varmaan persoonastani. Tiettyyn hetkeen asti olin normaali, joissakin asioissa jopa yli keskiarvon oleva mies. Sitten alkoi tulla epäonnistumisia, joita en osannut käsitellä. Sitten niitä tuli lisää ja tajusin, että en olekaan niin hyvä kuin luulin. Sitten myös tajusin, että tietyissä asioissa ei voi vain odotella ja toivoa, että jotain tapahtuu. Sitten vain jossain vaiheessa luovutin. Sulkeuduin omaan surkeuteeni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oikeastaan en nyt ole varma ymmärsinkö viestisi sittenkään täysin oikein. Mitä asioita tarkoitit niillä, jotka olisi koettava kehityksen ja mielenterveyden kannalta, laita joitain esimerkkejä?

Jos otetaan keskiarvoihminen. Ja oletetaan, että suuri osa siitä mitä hän pitää kokemuksistaan oleellisena on se, mikä hyvällä tavalla vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, menestykseen ja onneen. Lähes kaikki noista on minulla kokematta. Opiskelut, työsuhteet, parisuhteet, läheisyys, ihmissuhteet ja kaikki näihin liittyvä pienempi detaljitason kokemus. Asiat, joita tavoitellaan ja jotka määrittävät ihmistä.

ap

Olet toki oikeassa siinä, että noista kokemuksistahan se ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys useimmiten koostuu. Riippuu ihmisestä, mutta joillekin riittää yksi tai kaksikin ilonaihetta kokeakseen elämänsä mielekkääksi, toiset tarvivat enemmän. Itse en koe elämäni olleen mitenkään onnistunut kokonaisuutena ja tällä hetkellä ainoastaan työt ja osittain ihmissuhteet (poislukien parisuhteet) ovat ainoat asiat, jotka ovat hyvällä mallilla. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, minulle työ on niin tärkeä ja keskeinen asia elämässä ettei esim epäonnistumiset rakkaudessakaan enää haittaa kun saan tehdä haluamaani työtä.

Tarkoitan tällä siis sitä, että ehkä sinunkin onnellisuuteesi riittäisi, että saisit elämäsi tyydyttäväksi aluksi jollakin osa-alueella ja jos se ei vielä toisi tyytyväisyyttä, siirtyisit parantamaan seuraavaa osa-aluetta. Sitä kautta voi sitten onnistua myös kääntämään heikkoudet vahvuudeksi. Esimerkiksi itse ajattelin ennen, että onpa kurjaa kun en löydä sopivaa kumppania ja joudun olemaan ilman läheisyyttä ja seksiä. Nykyisin ajattelen, että olen vahva ja itsenäinen ihminen kun pärjään ilman parisuhdettakin.

Olet mua parempi ihminen.

Mä katson vain muita ja haluan sen mitä heillä on. Katson tuttujeni lapsiperheonnea (ja kyllä, on se muutakin kuin pelkkää onnea) ja mietin miksi en kyennyt tuohon. Katson ikäisiäni ihmisiä, jotka omistavat talon ja auton, ja mietin miksi kirjoitan tätä kerrostalokaksiossa, jonka vuokran maksaa KELA. Ongelmani on tapani ajatella. Vaikka nykyisessä elämässäni tyydyn vähään ja saan siitä jopa välillä onnea en kuitenkaan kykene näkemään tulevaisuutta, jossa olisin paremmassa asemassa ja tyytyväinen vaikka paremmuus olisi vain pieni hyppy eteenpäin.

ap

En koe olevani sinua parempi tai huonompi ihminen, ei sellaista voi mielestäni elämänkokemusten tai niiden puutteen perusteella arvioida. Ehkä ajattelutapasi ja sen myötä suhtautumisesi itseesi ja elämääsi muuttuu, kun saat edes yhden tavoittelemistasi elämän osa-alueista kuntoon ja huomaat sitten, ettei niillä muilla asioilla olekaan enää niin suurta painoarvoa. Tai sitten ei muutu miksikään. Mutta ainakin kannattaa yrittää, jos pahin mikä voisi epäonnistuessa tapahtua on se, että elämäsi jatkuisi sellaisena kuin mitä se tällä hetkellä on. Mistä sinulla tämä kaikki oikein sai alkunsa, onko jokin erityinen syy miksi et saanut hankittua haluamiasi kokemuksia nuorempana?

Olet tässä varmaan oikeassa. Ne hetket joina olen ollut lähellä noita aloitusviestin listauksia olivat varmaan onnellisimpia aikoja elämässäni. Ne hetket loivat uskoa ja kannustivat jatkamaan. Silloin, jos on jotain niin on helpompi saada jotain muutakin. Tämä on vain hankala muistaa niinä aikoina, kun tuntuu, että ei ole mitään.

En tiedä mistä tämä alkoi. Varmaan persoonastani. Tiettyyn hetkeen asti olin normaali, joissakin asioissa jopa yli keskiarvon oleva mies. Sitten alkoi tulla epäonnistumisia, joita en osannut käsitellä. Sitten niitä tuli lisää ja tajusin, että en olekaan niin hyvä kuin luulin. Sitten myös tajusin, että tietyissä asioissa ei voi vain odotella ja toivoa, että jotain tapahtuu. Sitten vain jossain vaiheessa luovutin. Sulkeuduin omaan surkeuteeni.

ap

Keskeisintä olisi mielestäni aloittaa jostakin, että asiat lähtisivät edes jotenkin sujumaan. Älä tavoittele kaikkea kerralla. Jos tahdot saada kaiken haluamistasi asioista, niin etene silti yksi asia kerrallaan. Kun olet saanut edes yhdellä osa-alueella jonkinasteisia onnistumisia, se kasvattaa itseluottamusta ja antaa siten valmiuksia onnistua jatkossa muissakin asioissa. Jos epäonnistut heti aluksi, niin yritä uudestaan tai yritä jotain toista elämän osa-aluetta. Tokihan se vaatii motivoitumista, mutta eipä sinulla ole mitään hävittävääkään. Jos et onnistu missään, niin elämäsi jatkuu samanlaisena kuin nyt, mutta montaa kokemusta rikkaampana. Silloin pystyy syyttämään ongelmistaan muita ja siten pienentämään itseinhon tuntemuksia. Jos et edes yritä, voit syyttää vain itseäsi. Tärkeintä ei ole se kuinka nopeasti liikut vaan se, että liike on jatkuvaa ja oikeansuuntaista. Tulipa kliseitä kerrakseen, mutta yllä kuvailemallani tavalla silti ainakin itse sinun tilanteessasi toimisin.

Ala harrastamaan jotain äärimmäistä mikä tuntuu sielun perukoilla saaka.

HYVÄ IDEA!