Jos on

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oikeastaan en nyt ole varma ymmärsinkö viestisi sittenkään täysin oikein. Mitä asioita tarkoitit niillä, jotka olisi koettava kehityksen ja mielenterveyden kannalta, laita joitain esimerkkejä?

Jos otetaan keskiarvoihminen. Ja oletetaan, että suuri osa siitä mitä hän pitää kokemuksistaan oleellisena on se, mikä hyvällä tavalla vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, menestykseen ja onneen. Lähes kaikki noista on minulla kokematta. Opiskelut, työsuhteet, parisuhteet, läheisyys, ihmissuhteet ja kaikki näihin liittyvä pienempi detaljitason kokemus. Asiat, joita tavoitellaan ja jotka määrittävät ihmistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi keski-ikäisyys olisi negatiivinen asia? Silloinhan yleensä ihminen on elämänkokemuksen ansiosta järkevämpi ja rationaalisempi kuin nuoremmat, mutta toisaalta vielä niin nuori, etteivät vanhuusiän vaivat ole ajankohtaisia. Tavallaan parasta aikaahan tämä keski-ikäisyys on, vaikka itsekin vielä toisinaan nuoruuteni perään haikailen.

Aloitusviestissäni listaamieni seikkojen takia mulla ei oikeastaan ole elämänkokemusta. Olen elänyt, mutta en ole kokenut. Luultavasti keskimääräinen parikymppinenkin on minua enemmän elämää kokenut.

ap

Joo käytin ehkä vähän väärää termiä tuossa. Elämänkokemuksella tarkoitin sellaista elämänviisautta, jota kertyy iän tuodessa kypsyyttä, rationaalisuutta ja harkintakykyä vaikkei mitään mainitsemisen arvoista tekisikään. Ei niinkään mitään huikeita kokemuksia vaan ihan yksittäisiä pieniä arkipäivän hetkiä, joista oppii edes jotakin pientä ja sitä kautta kasvaa ihmisenä. Sitä kuitenkin eläessään havainnoi ympäristöään ja muiden ihmisten tekemisiä ja viisastuu sitäkin kautta. Yleissivistystä sinulla on varmasti enemmän nyt kuin parikymppisenä, ja eletyn elämän myötä todennäköisesti myös osaamista hyödyntää sitä. Sekin on keskeinen osa tuota tarkoittamaani elämänviisautta.

Ehkä pärjäisin nyt paremmin Trivial Pursuitissa kuin 20 vuotta sitten, mutta sekin on vain ehkä. Voi olla, että jollakin tavalla osaan asettaa asiat paremmin perspektiiviin ja kykenen katsomaan laajempia kokonaisuuksia kuin ennen tai nuorempana. Tämä on kuitenkin vain melko subjektiivinen näkemys johon en itsekään aina usko. Voinko olla viisaampi tai tiedostavampi, jos tämä taito on tullut vain ikääntymällä?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomuushan on siitä hyvä, että on paljon sellaisia asioita, joita voi kokeilla ensimmäistä kertaa.

Melko positiivinen asenne. Sitten on myös asioita, jotka olisi pitänyt kokea paljon ennen keski-ikää. Olen kokematon molemmanlaisissa.

ap

Olen itsekin keski-ikäinen, mutta koen kokeneeni lähes kaiken kokemisen arvoisen jo 90-luvulla. Kun kaikkea on jo vähintään kerran kokeiltu, niin mikään ei enää tuo samanlaista fiilistä kuin ensimmäisellä kerralla. Sitten toisaalta kun löydän jonkun sellaisen asian jota en olekaan kokeillut (vaikka valtaosa ikäisistäni on), sen kokeileminen on positiivisella tavalla valtavan jännittävää. Hieman jopa kadehdin ihmisiä, jotka pääsevät innostuneena kokeilemaan ensimmäistä kertaa sellaisia asioita, joihin itse olen jo ehtinyt kyllästyä.

Olen edelleen hieman eri mieltä. Osa kokemattomista jutuista voi olla jotain mitä ei tiedä kaipaavansa, mutta sitten kun ne kokee on se iloinen yllätys. Sitten on juttuja, jotka pitää kokea, koska ne ovat ihmiselämän kokemukselle oleellisia ja niiden pitkittäminen vaikuttaa ihmisen kehitykseen ja mielenterveyteen.

ap

Ymmärrän kyllä pointtisi. Käännän jotenkin tuon kuitenkin omalla kohdallani vahvuudeksi, eli ajattelen asian siten, että olen nykytilanteessani (suhteellisen onnellinen keski-ikäinen ihminen) siitä huolimatta, etten ole tiettyjä asioita kokenut eli pärjään yhtä hyvin kuin sellaiset ihmiset, jotka ovat nuo asiat kokeneet. Toisin sanoen muiden on täytynyt kokea tiettyjä asioita päästäkseen nykyiseen tilanteeseen, mutta minä olen päässyt siihen vaikka skippasin tiettyjä asioita. Vähän niin kuin jos vaikka kouluaikoina olisi lintsannut paljon (eli jättänyt tekemättä asioita, joita muut tekivät), mutta silti saanut kokeissa ja todistuksessa yhtä hyviä numeroita kuin muutkin.

Tuo on varmaan hyvä ja järkeva ajatusmalli. Riippuu tietenkin mikä on tekemättä ja miten paljon sille antaa arvoa. Mä en koe itseäni tyytyväiseksi ihmiseksi ja tästä syytän asioita joita en ole kokenut. Tämä voi olla väärä johtopäätös tyytymättömyyteni taustoista, mutta se on ainoa mahdollinen, koska ne onnelliset ihmiset joita näen ovat nuo minulta kokemattomat asiat kokeneet, joten oletan, että ne ainakin osittain ovat heidän onnellisuuttaan edistäneet.

ap

Löytyy sinulta kuitenkin kykyä analyyttiseen ajatteluun ja syy-seurausvaikutusten pohtimiseen. Ne ovat usealla nuoremmalla täysin hukassa. Minkälaisia ovat nuo asiat, joita koet että olisi pitänyt kokea saadakseen nykytilanteesta enemmän irti?

Mitä on pieninkään kyky, jos sitä ei osaa hyödyntää? Onko lauluääni kaunis, jos sen kuulevat vain metsän ikihongat?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomuushan on siitä hyvä, että on paljon sellaisia asioita, joita voi kokeilla ensimmäistä kertaa.

Melko positiivinen asenne. Sitten on myös asioita, jotka olisi pitänyt kokea paljon ennen keski-ikää. Olen kokematon molemmanlaisissa.

ap

Olen itsekin keski-ikäinen, mutta koen kokeneeni lähes kaiken kokemisen arvoisen jo 90-luvulla. Kun kaikkea on jo vähintään kerran kokeiltu, niin mikään ei enää tuo samanlaista fiilistä kuin ensimmäisellä kerralla. Sitten toisaalta kun löydän jonkun sellaisen asian jota en olekaan kokeillut (vaikka valtaosa ikäisistäni on), sen kokeileminen on positiivisella tavalla valtavan jännittävää. Hieman jopa kadehdin ihmisiä, jotka pääsevät innostuneena kokeilemaan ensimmäistä kertaa sellaisia asioita, joihin itse olen jo ehtinyt kyllästyä.

Olen edelleen hieman eri mieltä. Osa kokemattomista jutuista voi olla jotain mitä ei tiedä kaipaavansa, mutta sitten kun ne kokee on se iloinen yllätys. Sitten on juttuja, jotka pitää kokea, koska ne ovat ihmiselämän kokemukselle oleellisia ja niiden pitkittäminen vaikuttaa ihmisen kehitykseen ja mielenterveyteen.

ap

Ymmärrän kyllä pointtisi. Käännän jotenkin tuon kuitenkin omalla kohdallani vahvuudeksi, eli ajattelen asian siten, että olen nykytilanteessani (suhteellisen onnellinen keski-ikäinen ihminen) siitä huolimatta, etten ole tiettyjä asioita kokenut eli pärjään yhtä hyvin kuin sellaiset ihmiset, jotka ovat nuo asiat kokeneet. Toisin sanoen muiden on täytynyt kokea tiettyjä asioita päästäkseen nykyiseen tilanteeseen, mutta minä olen päässyt siihen vaikka skippasin tiettyjä asioita. Vähän niin kuin jos vaikka kouluaikoina olisi lintsannut paljon (eli jättänyt tekemättä asioita, joita muut tekivät), mutta silti saanut kokeissa ja todistuksessa yhtä hyviä numeroita kuin muutkin.

Tuo on varmaan hyvä ja järkeva ajatusmalli. Riippuu tietenkin mikä on tekemättä ja miten paljon sille antaa arvoa. Mä en koe itseäni tyytyväiseksi ihmiseksi ja tästä syytän asioita joita en ole kokenut. Tämä voi olla väärä johtopäätös tyytymättömyyteni taustoista, mutta se on ainoa mahdollinen, koska ne onnelliset ihmiset joita näen ovat nuo minulta kokemattomat asiat kokeneet, joten oletan, että ne ainakin osittain ovat heidän onnellisuuttaan edistäneet.

ap

Löytyy sinulta kuitenkin kykyä analyyttiseen ajatteluun ja syy-seurausvaikutusten pohtimiseen. Ne ovat usealla nuoremmalla täysin hukassa. Minkälaisia ovat nuo asiat, joita koet että olisi pitänyt kokea saadakseen nykytilanteesta enemmän irti?

Mitä on pieninkään kyky, jos sitä ei osaa hyödyntää? Onko lauluääni kaunis, jos sen kuulevat vain metsän ikihongat?

ap

Tämän keskustelun perusteella osaat hyödyntää kykyäsi analyyttiseen ajatteluun. Tuskin olisit parikymppisenä pystynyt keskustelemaan vieraan ihmisen kanssa yhtä rationaalisesti ja jäsennellysti asiasta, jonka koet elämässäsi vaikeaksi. Ja toisaalta tuohan jonkun taidon omaaminen iloa sen omaajalle ihan vain jo siten, että tietää osaavansa, riippumatta siitä pääseekö kyseistä taitoa käyttämään vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi keski-ikäisyys olisi negatiivinen asia? Silloinhan yleensä ihminen on elämänkokemuksen ansiosta järkevämpi ja rationaalisempi kuin nuoremmat, mutta toisaalta vielä niin nuori, etteivät vanhuusiän vaivat ole ajankohtaisia. Tavallaan parasta aikaahan tämä keski-ikäisyys on, vaikka itsekin vielä toisinaan nuoruuteni perään haikailen.

Aloitusviestissäni listaamieni seikkojen takia mulla ei oikeastaan ole elämänkokemusta. Olen elänyt, mutta en ole kokenut. Luultavasti keskimääräinen parikymppinenkin on minua enemmän elämää kokenut.

ap

Joo käytin ehkä vähän väärää termiä tuossa. Elämänkokemuksella tarkoitin sellaista elämänviisautta, jota kertyy iän tuodessa kypsyyttä, rationaalisuutta ja harkintakykyä vaikkei mitään mainitsemisen arvoista tekisikään. Ei niinkään mitään huikeita kokemuksia vaan ihan yksittäisiä pieniä arkipäivän hetkiä, joista oppii edes jotakin pientä ja sitä kautta kasvaa ihmisenä. Sitä kuitenkin eläessään havainnoi ympäristöään ja muiden ihmisten tekemisiä ja viisastuu sitäkin kautta. Yleissivistystä sinulla on varmasti enemmän nyt kuin parikymppisenä, ja eletyn elämän myötä todennäköisesti myös osaamista hyödyntää sitä. Sekin on keskeinen osa tuota tarkoittamaani elämänviisautta.

Ehkä pärjäisin nyt paremmin Trivial Pursuitissa kuin 20 vuotta sitten, mutta sekin on vain ehkä. Voi olla, että jollakin tavalla osaan asettaa asiat paremmin perspektiiviin ja kykenen katsomaan laajempia kokonaisuuksia kuin ennen tai nuorempana. Tämä on kuitenkin vain melko subjektiivinen näkemys johon en itsekään aina usko. Voinko olla viisaampi tai tiedostavampi, jos tämä taito on tullut vain ikääntymällä?

ap

Ei se ole tullut pelkästään ikääntymällä vaan myös havainnoimalla ympäröivää maailmaa, hankkimalla tietoja asioista ja analysoimalla. Jos olisit kulkenut silmät kiinni ja ajattelematta mitään viimeiset 20 vuotta, et tietäisi ja osaisi kuin osan niistä asioista, joita tiedät ja osaat nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemattomuushan on siitä hyvä, että on paljon sellaisia asioita, joita voi kokeilla ensimmäistä kertaa.

Melko positiivinen asenne. Sitten on myös asioita, jotka olisi pitänyt kokea paljon ennen keski-ikää. Olen kokematon molemmanlaisissa.

ap

Olen itsekin keski-ikäinen, mutta koen kokeneeni lähes kaiken kokemisen arvoisen jo 90-luvulla. Kun kaikkea on jo vähintään kerran kokeiltu, niin mikään ei enää tuo samanlaista fiilistä kuin ensimmäisellä kerralla. Sitten toisaalta kun löydän jonkun sellaisen asian jota en olekaan kokeillut (vaikka valtaosa ikäisistäni on), sen kokeileminen on positiivisella tavalla valtavan jännittävää. Hieman jopa kadehdin ihmisiä, jotka pääsevät innostuneena kokeilemaan ensimmäistä kertaa sellaisia asioita, joihin itse olen jo ehtinyt kyllästyä.

Olen edelleen hieman eri mieltä. Osa kokemattomista jutuista voi olla jotain mitä ei tiedä kaipaavansa, mutta sitten kun ne kokee on se iloinen yllätys. Sitten on juttuja, jotka pitää kokea, koska ne ovat ihmiselämän kokemukselle oleellisia ja niiden pitkittäminen vaikuttaa ihmisen kehitykseen ja mielenterveyteen.

ap

Ymmärrän kyllä pointtisi. Käännän jotenkin tuon kuitenkin omalla kohdallani vahvuudeksi, eli ajattelen asian siten, että olen nykytilanteessani (suhteellisen onnellinen keski-ikäinen ihminen) siitä huolimatta, etten ole tiettyjä asioita kokenut eli pärjään yhtä hyvin kuin sellaiset ihmiset, jotka ovat nuo asiat kokeneet. Toisin sanoen muiden on täytynyt kokea tiettyjä asioita päästäkseen nykyiseen tilanteeseen, mutta minä olen päässyt siihen vaikka skippasin tiettyjä asioita. Vähän niin kuin jos vaikka kouluaikoina olisi lintsannut paljon (eli jättänyt tekemättä asioita, joita muut tekivät), mutta silti saanut kokeissa ja todistuksessa yhtä hyviä numeroita kuin muutkin.

Tuo on varmaan hyvä ja järkeva ajatusmalli. Riippuu tietenkin mikä on tekemättä ja miten paljon sille antaa arvoa. Mä en koe itseäni tyytyväiseksi ihmiseksi ja tästä syytän asioita joita en ole kokenut. Tämä voi olla väärä johtopäätös tyytymättömyyteni taustoista, mutta se on ainoa mahdollinen, koska ne onnelliset ihmiset joita näen ovat nuo minulta kokemattomat asiat kokeneet, joten oletan, että ne ainakin osittain ovat heidän onnellisuuttaan edistäneet.

ap

Löytyy sinulta kuitenkin kykyä analyyttiseen ajatteluun ja syy-seurausvaikutusten pohtimiseen. Ne ovat usealla nuoremmalla täysin hukassa. Minkälaisia ovat nuo asiat, joita koet että olisi pitänyt kokea saadakseen nykytilanteesta enemmän irti?

Mitä on pieninkään kyky, jos sitä ei osaa hyödyntää? Onko lauluääni kaunis, jos sen kuulevat vain metsän ikihongat?

ap

Tämän keskustelun perusteella osaat hyödyntää kykyäsi analyyttiseen ajatteluun. Tuskin olisit parikymppisenä pystynyt keskustelemaan vieraan ihmisen kanssa yhtä rationaalisesti ja jäsennellysti asiasta, jonka koet elämässäsi vaikeaksi. Ja toisaalta tuohan jonkun taidon omaaminen iloa sen omaajalle ihan vain jo siten, että tietää osaavansa, riippumatta siitä pääseekö kyseistä taitoa käyttämään vai ei.

Koen että nuorena olin älykkäämpi. En ehkä osannut soveltaa sitä älyä niin hyvin kuin nyt, mutta olin terävämpi ja vikkelämpi ajatuksissani. Nyt lähinnä toistan samoja juttuja, koska kokemusmaailmani ja oppimääräni on niin rajoittunut. Se saattaa kuulostaa uuden kuulijan korvaan jopa semi-älykkäältä ja loogiselta, mutta joko pieni aika seurassani tai mun laittaminen oikeasti älykkään ihmisen viereen paljastavat nopeasti miten rajoittunut olen.

Ja vaikka olisitkin oikeassa, että kykenisin analyysiin ja jäsentelyyn, niin mitä hyötyä siitä on? Se ei tuo mulle työtä, parisuhdetta, koulutusta tai kokemusta. Se on vain pieni sivujuonne.

ap

No, ainoa neuvoni on, että aloitat kouluttautumalla.

Ei välttämättä tarvitse hakea mihinkään kouluun, arvelen että sieltä työvoimatoimistosta vai mikä sen nimi nykyisinkin on, saat ensiapua asioihisi, jos sitä todella haluat.

Niillähän on erilaisia koulutuksia, ainakin kurssitusta.  Niistä pääsee alkuun, usko pois!

Tiedän muutamia ihmisiä jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin sinä.

Ekaksi joku peruskurssi, jossa neuvotaaan kaikenlaista, ja siitä hakemaan aktiivisesti kursseille, ole aktiivinen myös siellä työnhaku toimistossa, kysele, ota selvää asioista, ole kiinnostunut ja innostunut.

Sinun elämäsi ei ole pakko jatkua sellaisena kuin se kerroit, aina, aina on mahdollisuus muutokseen.

Mutta sen muutoksen pitää lähteä omasta itsestä, ja omasta halusta muuttua ja haluta toisenlaista erilaista elämää. Kukaan muu ulkopuolinen ei voi elämääsi muuttaa tai tehdä sitä parempaa.

Tiedän mistä puhun, olen entinen pienyrittäjä ja aikoinaan jouduin lopettamaan yritykseni.

Alussa se oli kuin maailmanloppu, mutta kun siitä pääsi ylitse kaikki helpottui.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen, ja niitä oli totisesti paljon, kouluttauduin täysin uuteen ammattiin.

Se oli elämäni paras ratkaisu.

Nyt kaikki sujuu, koulutukseni jälkeen minulla oli jatkuvasti töitä tarjolla, ensin määräaikaisena, ja sittemin vakinaisena.

Elämä hymyilee kaikille, mutta ei itsestään, sen pitää tehdä paljon valintoja ja ankarasti töitä.

Tsemppiä Sinullekin, ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oikeastaan en nyt ole varma ymmärsinkö viestisi sittenkään täysin oikein. Mitä asioita tarkoitit niillä, jotka olisi koettava kehityksen ja mielenterveyden kannalta, laita joitain esimerkkejä?

Jos otetaan keskiarvoihminen. Ja oletetaan, että suuri osa siitä mitä hän pitää kokemuksistaan oleellisena on se, mikä hyvällä tavalla vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, menestykseen ja onneen. Lähes kaikki noista on minulla kokematta. Opiskelut, työsuhteet, parisuhteet, läheisyys, ihmissuhteet ja kaikki näihin liittyvä pienempi detaljitason kokemus. Asiat, joita tavoitellaan ja jotka määrittävät ihmistä.

ap

Olet toki oikeassa siinä, että noista kokemuksistahan se ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys useimmiten koostuu. Riippuu ihmisestä, mutta joillekin riittää yksi tai kaksikin ilonaihetta kokeakseen elämänsä mielekkääksi, toiset tarvivat enemmän. Itse en koe elämäni olleen mitenkään onnistunut kokonaisuutena ja tällä hetkellä ainoastaan työt ja osittain ihmissuhteet (poislukien parisuhteet) ovat ainoat asiat, jotka ovat hyvällä mallilla. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, minulle työ on niin tärkeä ja keskeinen asia elämässä ettei esim epäonnistumiset rakkaudessakaan enää haittaa kun saan tehdä haluamaani työtä.

Tarkoitan tällä siis sitä, että ehkä sinunkin onnellisuuteesi riittäisi, että saisit elämäsi tyydyttäväksi aluksi jollakin osa-alueella ja jos se ei vielä toisi tyytyväisyyttä, siirtyisit parantamaan seuraavaa osa-aluetta. Sitä kautta voi sitten onnistua myös kääntämään heikkoudet vahvuudeksi. Esimerkiksi itse ajattelin ennen, että onpa kurjaa kun en löydä sopivaa kumppania ja joudun olemaan ilman läheisyyttä ja seksiä. Nykyisin ajattelen, että olen vahva ja itsenäinen ihminen kun pärjään ilman parisuhdettakin.

Ap, jos haluat kaiken sen mitä sen listaat. kaikki on kiinni susta itsestäsi.

Kukaan muu, kuin sinä itse, ei voi elämääsi saada "parempaan" kuntoon.

Jos haluat jotain uutta ja parantaa elämääsi kaikilla noille sun luetuilla jutuilla, niin tee päätös siitä.

Jopa 55-vuotiaat ovat kouluttautuneet uusin töihin irtisanomisten ja muiden vaikeuksien jälkeen, ja saaneet sen jälkeen osa-aika tai määräaikaistöitä.

Kukaan ei halua töihin ihmistä, joka on vuosikausia ollut työtön, ei ole sinä aikana kouluttautunut tai kurssitautunit mihinkään, vaan on vain ollut ja oleskellut.

Jos on esittää faktaa omasta aktiivisuudesta ja osaamisestaan on paljon paremmat mahdollisuudet saada töitä ja edes harjoittelupaikkoja.

Parisuhteet ja muut elämänjutut tulevat sitten tuon myötä. Mutta tokihan kaikki voivat löytää ystäviä ja elämänkumppaneita ja hyvää elämää muutenkin.

Tämä vinkkini on vain yksi mahdollisuus muuttaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oikeastaan en nyt ole varma ymmärsinkö viestisi sittenkään täysin oikein. Mitä asioita tarkoitit niillä, jotka olisi koettava kehityksen ja mielenterveyden kannalta, laita joitain esimerkkejä?

Jos otetaan keskiarvoihminen. Ja oletetaan, että suuri osa siitä mitä hän pitää kokemuksistaan oleellisena on se, mikä hyvällä tavalla vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, menestykseen ja onneen. Lähes kaikki noista on minulla kokematta. Opiskelut, työsuhteet, parisuhteet, läheisyys, ihmissuhteet ja kaikki näihin liittyvä pienempi detaljitason kokemus. Asiat, joita tavoitellaan ja jotka määrittävät ihmistä.

ap

Ja toisaalta myös nuo mainitsemasi asiat ovat sellaisia, joissa ihmiset useimmiten kokevat elämänsä raskaimmat pettymykset. Kokemusten puute on ainakin sitten sinua niiltä säästänyt. En tietenkään voi tietää millaisia pettymyksiä sinulla elämässäsi on ollut, mutta esimerkiksi jos ei käy töissä niin ei voi saada laittomia potkuja tai jos ei ole parisuhteessa niin ei voi tulla kumppaninsa pettämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi keski-ikäisyys olisi negatiivinen asia? Silloinhan yleensä ihminen on elämänkokemuksen ansiosta järkevämpi ja rationaalisempi kuin nuoremmat, mutta toisaalta vielä niin nuori, etteivät vanhuusiän vaivat ole ajankohtaisia. Tavallaan parasta aikaahan tämä keski-ikäisyys on, vaikka itsekin vielä toisinaan nuoruuteni perään haikailen.

Aloitusviestissäni listaamieni seikkojen takia mulla ei oikeastaan ole elämänkokemusta. Olen elänyt, mutta en ole kokenut. Luultavasti keskimääräinen parikymppinenkin on minua enemmän elämää kokenut.

ap

Joo käytin ehkä vähän väärää termiä tuossa. Elämänkokemuksella tarkoitin sellaista elämänviisautta, jota kertyy iän tuodessa kypsyyttä, rationaalisuutta ja harkintakykyä vaikkei mitään mainitsemisen arvoista tekisikään. Ei niinkään mitään huikeita kokemuksia vaan ihan yksittäisiä pieniä arkipäivän hetkiä, joista oppii edes jotakin pientä ja sitä kautta kasvaa ihmisenä. Sitä kuitenkin eläessään havainnoi ympäristöään ja muiden ihmisten tekemisiä ja viisastuu sitäkin kautta. Yleissivistystä sinulla on varmasti enemmän nyt kuin parikymppisenä, ja eletyn elämän myötä todennäköisesti myös osaamista hyödyntää sitä. Sekin on keskeinen osa tuota tarkoittamaani elämänviisautta.

Ehkä pärjäisin nyt paremmin Trivial Pursuitissa kuin 20 vuotta sitten, mutta sekin on vain ehkä. Voi olla, että jollakin tavalla osaan asettaa asiat paremmin perspektiiviin ja kykenen katsomaan laajempia kokonaisuuksia kuin ennen tai nuorempana. Tämä on kuitenkin vain melko subjektiivinen näkemys johon en itsekään aina usko. Voinko olla viisaampi tai tiedostavampi, jos tämä taito on tullut vain ikääntymällä?

ap

Ei se ole tullut pelkästään ikääntymällä vaan myös havainnoimalla ympäröivää maailmaa, hankkimalla tietoja asioista ja analysoimalla. Jos olisit kulkenut silmät kiinni ja ajattelematta mitään viimeiset 20 vuotta, et tietäisi ja osaisi kuin osan niistä asioista, joita tiedät ja osaat nyt.

Osaamiseni on keskiarvoa huomattavasti alempaa. Tänäänkin yritin liittää kahta 45-asteen liitosta toisiinsa siinä oikein onnistumatta. Ja lisäksi tuntuu, että elämä olisi helpompaa, jos lopettaisi ajattelun kokonaan, tai siirtäisi sen toisiin asioihin.

ap

Vaikutat ap laiskalta ja aikaan saamattomalta ihmiseltä.

Valitat vain täällä, sitä kaikkea mitä et ole kokenut, tai mitä et olet saanut kokea!!!

Kaikki lähtee ihmisen itsestään. Mietipä, ap, miksi olet jäänyt kaikkea paitsi mitä mainitset?

Oletko itse tehnyt lujasti töitä sen eteen, että saisit kaiken sen mitä vailla olet?

Ei tässä elämässä kukaan saa mitään itsestään ja ilmaiseksi:

EI koulutusta, työpaikkoja, ihmissuhteita, elämänkumppania eikä mitään muutakaan  hyvää elämää kenellekään tuoda tarjottimella:  että ole hyvä, tässä kaikki, mitä haluat!

Lähde liikkeelle uusilla mietteillä, se on ainoa keino saada uusi, erilainen elämä kuin jota nyt elät.

Ap on kaikkien aikojen pösilö!

Vierailija kirjoitti:

No, ainoa neuvoni on, että aloitat kouluttautumalla.

Ei välttämättä tarvitse hakea mihinkään kouluun, arvelen että sieltä työvoimatoimistosta vai mikä sen nimi nykyisinkin on, saat ensiapua asioihisi, jos sitä todella haluat.

Niillähän on erilaisia koulutuksia, ainakin kurssitusta.  Niistä pääsee alkuun, usko pois!

Tiedän muutamia ihmisiä jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin sinä.

Ekaksi joku peruskurssi, jossa neuvotaaan kaikenlaista, ja siitä hakemaan aktiivisesti kursseille, ole aktiivinen myös siellä työnhaku toimistossa, kysele, ota selvää asioista, ole kiinnostunut ja innostunut.

Sinun elämäsi ei ole pakko jatkua sellaisena kuin se kerroit, aina, aina on mahdollisuus muutokseen.

Mutta sen muutoksen pitää lähteä omasta itsestä, ja omasta halusta muuttua ja haluta toisenlaista erilaista elämää. Kukaan muu ulkopuolinen ei voi elämääsi muuttaa tai tehdä sitä parempaa.

Tiedän mistä puhun, olen entinen pienyrittäjä ja aikoinaan jouduin lopettamaan yritykseni.

Alussa se oli kuin maailmanloppu, mutta kun siitä pääsi ylitse kaikki helpottui.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen, ja niitä oli totisesti paljon, kouluttauduin täysin uuteen ammattiin.

Se oli elämäni paras ratkaisu.

Nyt kaikki sujuu, koulutukseni jälkeen minulla oli jatkuvasti töitä tarjolla, ensin määräaikaisena, ja sittemin vakinaisena.

Elämä hymyilee kaikille, mutta ei itsestään, sen pitää tehdä paljon valintoja ja ankarasti töitä.

Tsemppiä Sinullekin, ap!

Neuvosi ovat oikeita ja kiitos tsempistä!

Mulla on vain jokin tämän pitkän limbossa ja toimettomuudessa elämisen seurauksena tullut pakkomielle siitä, että jos jokin ei ratkaise kaikkea niin se ei ole tekemisen arvoista. Tiedostan, että tilanteeni on niin hankala, että yhden asian korjaaminen ei välttämättä korjaa kuin sen yhden. Olen ahne ja haluaisin kaiken. Ja samalla pelottaa, että jos lähden haaveilemaan kaikesta ja saankin vain yhden (tai en yhtään) niin se murtaa mut lopullisesti ja silloin en tiedä mitä teen. Ja koska aikaa on tuhlattu kohdallani niin paljon olisi mun melkein pakko yrittää parantaa kaikkea samaan aikaan, jos haluaisin kaikkiin muutosta. Lyhyesti tämän varmaan voisi summata sillä, että olen ahne ja itsekäs ihminen, joka ei tyydy pieneen onneen, koska jollakin toisella on enemmän onnea.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi keski-ikäisyys olisi negatiivinen asia? Silloinhan yleensä ihminen on elämänkokemuksen ansiosta järkevämpi ja rationaalisempi kuin nuoremmat, mutta toisaalta vielä niin nuori, etteivät vanhuusiän vaivat ole ajankohtaisia. Tavallaan parasta aikaahan tämä keski-ikäisyys on, vaikka itsekin vielä toisinaan nuoruuteni perään haikailen.

Aloitusviestissäni listaamieni seikkojen takia mulla ei oikeastaan ole elämänkokemusta. Olen elänyt, mutta en ole kokenut. Luultavasti keskimääräinen parikymppinenkin on minua enemmän elämää kokenut.

ap

Joo käytin ehkä vähän väärää termiä tuossa. Elämänkokemuksella tarkoitin sellaista elämänviisautta, jota kertyy iän tuodessa kypsyyttä, rationaalisuutta ja harkintakykyä vaikkei mitään mainitsemisen arvoista tekisikään. Ei niinkään mitään huikeita kokemuksia vaan ihan yksittäisiä pieniä arkipäivän hetkiä, joista oppii edes jotakin pientä ja sitä kautta kasvaa ihmisenä. Sitä kuitenkin eläessään havainnoi ympäristöään ja muiden ihmisten tekemisiä ja viisastuu sitäkin kautta. Yleissivistystä sinulla on varmasti enemmän nyt kuin parikymppisenä, ja eletyn elämän myötä todennäköisesti myös osaamista hyödyntää sitä. Sekin on keskeinen osa tuota tarkoittamaani elämänviisautta.

Ehkä pärjäisin nyt paremmin Trivial Pursuitissa kuin 20 vuotta sitten, mutta sekin on vain ehkä. Voi olla, että jollakin tavalla osaan asettaa asiat paremmin perspektiiviin ja kykenen katsomaan laajempia kokonaisuuksia kuin ennen tai nuorempana. Tämä on kuitenkin vain melko subjektiivinen näkemys johon en itsekään aina usko. Voinko olla viisaampi tai tiedostavampi, jos tämä taito on tullut vain ikääntymällä?

ap

Ei se ole tullut pelkästään ikääntymällä vaan myös havainnoimalla ympäröivää maailmaa, hankkimalla tietoja asioista ja analysoimalla. Jos olisit kulkenut silmät kiinni ja ajattelematta mitään viimeiset 20 vuotta, et tietäisi ja osaisi kuin osan niistä asioista, joita tiedät ja osaat nyt.

Osaamiseni on keskiarvoa huomattavasti alempaa. Tänäänkin yritin liittää kahta 45-asteen liitosta toisiinsa siinä oikein onnistumatta. Ja lisäksi tuntuu, että elämä olisi helpompaa, jos lopettaisi ajattelun kokonaan, tai siirtäisi sen toisiin asioihin.

ap

No ehkä se liitosten liittäminen ei ole sitten se asia, joka parhaiten edustaa osaamistasi. Jokainen on jossakin asiassa huono ja osaamaton. Elämä saattaisi toki olla hetkellisesti helpompaa, mutta pitkällä tähtäimellä ajattelun lopettaminen johtaisi siihen, että olisit varmuudella kymmenen vuoden päästäkin yhtä tyytymätön elämääsi kuin nyt. En väitä, että ajattelemalla asioita elämäntilanteesi paranisi, mutta kyllä se ainakin paremmat eväät antaa sen parantamiseen kuin ajattelemattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai siis oikeastaan en nyt ole varma ymmärsinkö viestisi sittenkään täysin oikein. Mitä asioita tarkoitit niillä, jotka olisi koettava kehityksen ja mielenterveyden kannalta, laita joitain esimerkkejä?

Jos otetaan keskiarvoihminen. Ja oletetaan, että suuri osa siitä mitä hän pitää kokemuksistaan oleellisena on se, mikä hyvällä tavalla vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen, menestykseen ja onneen. Lähes kaikki noista on minulla kokematta. Opiskelut, työsuhteet, parisuhteet, läheisyys, ihmissuhteet ja kaikki näihin liittyvä pienempi detaljitason kokemus. Asiat, joita tavoitellaan ja jotka määrittävät ihmistä.

ap

Olet toki oikeassa siinä, että noista kokemuksistahan se ihmisen onnellisuus ja tyytyväisyys useimmiten koostuu. Riippuu ihmisestä, mutta joillekin riittää yksi tai kaksikin ilonaihetta kokeakseen elämänsä mielekkääksi, toiset tarvivat enemmän. Itse en koe elämäni olleen mitenkään onnistunut kokonaisuutena ja tällä hetkellä ainoastaan työt ja osittain ihmissuhteet (poislukien parisuhteet) ovat ainoat asiat, jotka ovat hyvällä mallilla. Siitä huolimatta olen tyytyväinen, minulle työ on niin tärkeä ja keskeinen asia elämässä ettei esim epäonnistumiset rakkaudessakaan enää haittaa kun saan tehdä haluamaani työtä.

Tarkoitan tällä siis sitä, että ehkä sinunkin onnellisuuteesi riittäisi, että saisit elämäsi tyydyttäväksi aluksi jollakin osa-alueella ja jos se ei vielä toisi tyytyväisyyttä, siirtyisit parantamaan seuraavaa osa-aluetta. Sitä kautta voi sitten onnistua myös kääntämään heikkoudet vahvuudeksi. Esimerkiksi itse ajattelin ennen, että onpa kurjaa kun en löydä sopivaa kumppania ja joudun olemaan ilman läheisyyttä ja seksiä. Nykyisin ajattelen, että olen vahva ja itsenäinen ihminen kun pärjään ilman parisuhdettakin.

Olet mua parempi ihminen.

Mä katson vain muita ja haluan sen mitä heillä on. Katson tuttujeni lapsiperheonnea (ja kyllä, on se muutakin kuin pelkkää onnea) ja mietin miksi en kyennyt tuohon. Katson ikäisiäni ihmisiä, jotka omistavat talon ja auton, ja mietin miksi kirjoitan tätä kerrostalokaksiossa, jonka vuokran maksaa KELA. Ongelmani on tapani ajatella. Vaikka nykyisessä elämässäni tyydyn vähään ja saan siitä jopa välillä onnea en kuitenkaan kykene näkemään tulevaisuutta, jossa olisin paremmassa asemassa ja tyytyväinen vaikka paremmuus olisi vain pieni hyppy eteenpäin.

ap

Vierailija
</p>

<p>Kukaan ei halua töihin ihmistä, joka on vuosikausia ollut työtön, ei ole sinä aikana kouluttautunut tai kurssitautunit mihinkään, vaan on vain ollut ja oleskellut.
</p>

<p>[/quote kirjoitti:

Tämä on mun todellisuutta vuosikymmenien ajalta. Siksi hankaluus. En usko, että tästä voi enää nousta.

ap

Kyllä. Ap on tietyllä tavalla todella ns. pösilö!

Sen sijaan, että hän tekisi itse oma-aloitteisesti jotakin muutoksia elämäänsä, hän valittaa tällä palstalla, ja todennöisesti odottaa myötäeläviä kommentoineja viestiinsä.

Kuten sellaisia, että olet hyvä sellaisena kun olet, ei  sinun tarvitse muuuttua, eikä tehdä yhtään mitään, jotta elämäsi muuttuisi ja voisi tulla paremmaksi.

Juuri tässä on se  hyvinvointi yhteiskunna paradoksi:

Jokainen saa olla sellaine kun on. Itse ei tarvitse tehdä mitään, saadakseen elämästään parempaa, vaan yhteiskunta maksaa kaikille siitä, että suuri osa työhön kykenivistä ihmisistä nauttii kaikkia mahdollisa muiden veronmaksajien  maksamia tukeja: makaamalla sohvalla päivät pitkät ja suoltamalla kaikille mahdollisille keskusteluapalsoitoille täyttä paskaa hallituksesta ja suomalaisen yhteiskunnan mädännäisyydestä.

Olet säälittävä, ap.  Tee itse jotain!

-työtön

Aikaa siis on ja vain taivas rajana mihin sen käyttää.

-kokematon

Maailma on siis täynnä kokemattomia asioita.

-kouluttamaton

Opiskelumahdollisuuksia siis riittää.

-yksinäinen

Jos et viihdy yksin, maailma on täynnä muita yksinäisiä, jotka myös kaipaavat seuraa. Usein tämä hoituu kun itsestään, kunhan pääset kiinni kolmeen edelliseen.

-keski-ikäinen

Paras aika elämässä. Ei tuhraannu energiaa siihen millaisen kuvan haluaan antaa ulospäin. Voi olla just sitä mitä on ja tietää, että se riittää.

Mars liikkeelle etsimään polkusi. Vaatii tosiaan sen, että nostaa persheen penkistä ja tekee myös epämukavia asioita. Oppimista ja uusia kokemuksia tapahtuu vain ylittämällä omia rajojaan. Ällistyt huomatessasi kuinka ahtaaseen loukkoon olitkaan itsesi ajanut ja löydät ihan toisen todellisuuden, jos vain haluat.

Olet negatiiven ihminen ap.

Kehoitan sinua hakeutumaan johonkin mielenterveystoimistoon ja juttelemaan alan ihmisten kanssa.

Olet mt-potilas.

Tuollaisilla itseään alentavilla ja itseään halveksilla jutuilla et koskaan pääse elämässäsi eteenpäin.

Tarvitset pysyvän eläkkeen mt-ongelmiesi takia, ellei joku terapia sinua auta, mutta siinäkin ikäsi alkaa tulla vastaan.

Joten sinun omien näkemystesi mukaan, muuta mahdollisuutta ei ole, kuin pysyvä työkyvyttömyyseläke.