Entä jos kovaa työtä ei palkitakaan?

Tuskin. Varsinkin jos olet hoitaja.

Eikös se kuukausittainen palkka ole palkinto työstä?

No voit suhtautua niin, ettei palkita. Ei kirpaise sitten lopussa niin pahasti.

Työelämässä pitää päästä siihen 5% jolle tulee uusi positio vähintään kerran vuodessa. Muille ei palkintoja jaeta, ehkä yksi ylennys koko uran aikana..

Palkkahan se palkinto on, kun asiaa tarkastelee työnteon kannalta. Sanallista kiitosta on turha odotella. Lasten hoidossa taas palkinto on lasten kasvun näkeminen ja siinä mukana eläminen. Siitäkään harvemmin saa kiitosta, ellei ole onnistunut erinomaisesti, minkä lisäksi lapsista pitäisi kasvaa fiksuja aikuisia, jotka osaisivat kiittää vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä pitää päästä siihen 5% jolle tulee uusi positio vähintään kerran vuodessa. Muille ei palkintoja jaeta, ehkä yksi ylennys koko uran aikana..

No onkos ne miehiä jotka kuuluu 5 %?

Ei tule.

Harvoille täällä palkintoja jaetaan. Se on vain tallattava elämä läpi omaa polkuaan. Jos jotain saakin, niin kiitollinen pitää osata olla.

Onhan se harvinaisempaa kuin ei, että kovasta työstä mitään erityistä palkkiota saisi. Lisäksi tarvitaan paljon muitakin suotuisia asioita, kuten hyvää tuuria. Jos miettii vaikka maailmanlaajuista tilannetta, suurin osa hikoilee koko elämänsä jossain pellolla tai hikipajassa, eikä elämä kuitenkaan koskaan tule paremmaksi.

Työllä ei pidä itseään sairastuttaa. Työ on kuitenkin etuoikeus.

Nuorena voi jakaa työt cooleihin ja noloihin mutta kannattaa mennä ihan mihin vaan pääsee sen sijaan että jää himaan homehtumaan. Myöhemmin kyllä kiittää itseään. Ja vaihtaa voi, mutta jotain pitää jaksaa tehdä.

Palkka on aina parempi kuin korvaus, jos on terveyttä.

Älä vaan uhraudu työn takia, vaan yritä aina jollain lailla saada mieluusti rahallinen korvaus työstä. Työnteossa kyse on vaihtokaupasta: sinä annat aikaasi ja osaamistasi työnantajalle ja saat korvaukseksi rahaa. Se on siinä. Pidä jalat maassa ja kun et uhraudu liiemmin et pety. Toki moni työ tuottaa mielihyvää sellaisenaan, mikä on sekin rahanarvoista asiaa. Onnellisuuttahan me kaikki tavoittelemme.

Ei palkita. Tee elämästäsi niin mukava, kuin voit. Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat, on kansan manipulointiin käytetty lause. On saatu kansa kitkuttamaan, luulossa, että kärsimys kannattaa. Ei kannata.

Nyt koronan aikaan on todella vaikea vaihtaa työpaikkaa!

Palkinto pitää itse ottaa. Ei kehitysmaissakaan näe rikkaita aikuisia vaikka aloittavat työn teon jo lapsena.

Joko laahustat samoissa normiduuneissa hautaasi asti tai pyrit itse korkeammalle ja otat sen palkinnon, mikä sinulle kuuluu.

Mene kouluun, perusta yritys, solmi hyviä diilejä ja tee voittoa. Tai sitten voit tyytyä nykyiseen koulutuasasteeseesi, nykyiseen työpaikkaasi, nykyiseen palkkaasi ja siihen, ettet tule saavuttamaan mitään kovin erikoista tässä elämässä. Valinta on vain ja ainoastaan sinun itsesi.

Öö ei? Elämästä kannattaa nauttia! Vähennä työtunteja, muuta mökkiin maalle! Kävele paljain varpain nurmikolla, katso kahvikuppi kädessä kun sade hakkaa ikkunaan.. lopeta kaikki mikä ei tee sinua onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se kuukausittainen palkka ole palkinto työstä?

Näin. Mitään muuta ei ole tulossa. Siksi älä rasita itseäsi tekemällä mitään ylimääräistä työelämässä.

Up

Onpa tyhmä kysymys. Köyhien maiden lapsitehtaiden, parittajien myymät ym. lapset todistavat että ei.

Lapsellinen huuhaa juttu.

Kannattaa jo alkaa henkisesti valmistautua siihen, että palkintoa ei ole tulossa... :/

Kyllä mä uskon että sinnikkyys palkitaan