Pelkään että minusta kasvaa narsisti

Elikkäs itsellä on se tilanne, että oma elämä ei ole ihan mennyt putkeen nuoruudessa ja moni nuoruuteen kuuluva asia jäi suorittamatta. Ja vaikka tällä hetkellä on hyvä työ, paljon säästöjä ja olen alkanut harrastamaan asioita, joista todella saan mielihyvää. Silti koen olevani erittäin masentunut ja vain yhdestä syystä.

Olen 30v mies ja haluaisin läheisyyttä, mutta nyt useampaa naista tavatessani olen aina loppuen lopuksi jäänyt tyhjän päälle. Jokaisen kanssa on mennyt melkolailla samaa kaavaa, eli alkuun kertovat kuinka komea, seksikäs ja hyvä olen sängyssä. Olen määrätietoinen ja dominoiva, mutta silti herkkä ja otan toisen hyvin huomioon. Olen myös hyvässä fyysisessä kunnossa, käyn salilla säännöllisesti ja olen tehnyt paljon erilaisia asioita, joten mun kanssa saa keskustelua aikaseksikin. Tätä kestää yleensä muutaman kuukauden ja itse nautin siitä läheisyydestä toisen kanssa, ihan vaan kun saa olla toisen kanssa. Sitten jossain vaiheessa tulee viestiä, että on ollut todella mukavaa mun kanssa, mutta haluaa keskittyä x-asiaan tulevaisuudessa. Eli se x-asia on paljon hauskempaa loppuen lopuksi kuin minun kanssa hengailu. Ja olen kyllä aina laittanut kaikkeni peliin, tehnyt ruokaa, tiskannut, kuunnellut, hieronut ja mitä vaan. Annan itsestäni todella paljon ja pyrin tukemaan toista, jotta toinen kasvaisi henkisesti ja olisi onnellisempi elämässä.

Ongelma ei ehkä olisi niin iso, jos persoonani olisi toinen. En saa tällä hetkellä mistään muusta niin paljon mielihyvää kuin toisten ihmisten auttamisesta ja ajattelin, että varsinkin parisuhteessa sitä arvostettaisiin. Tuntuu vain ettei oikeasti ketään arvosta tätä ominaisuutta, vaan kaikki haluaa tehdä töitä, menestyä ja muuta itselleni pinnallista asiaa. En tiedä löydänkö koskaan toista ihmistä, joka todella arvostaisi kyseistä ominaisuutta, jotta haluaisi sitoutua. Se nähdään vain heikkoutena.

En sitten tiedä olenko liian intensiivinen muille ihmisille tunnepuoleltani. Olen vain todella surullinen, kun ainut asia, joka tuottaa mulle mielihyvää on nyky-yhteiskunnassa heikkouden piirre. Tuntuu ettei omalla persoonalla ole tarkoitusta täällä ja toimin ponnahduslauttana muiden ihmisten hyvinvoinnille. Muut saavat minusta energiaa, kehittyvät ja valitsevat sen pinnallisen tien itse jääden rannalle ihmettelemään.

Meinaan jo katkeroitua, tuntuu että ihmiset käyttävät minua hyväkseen. Huomaan etten enää halua auttaa muita ja olen alkanut ajattelemaan itsekkäämmin. Olen tosissani alkanut vihaamaan yhteiskuntaa enkä usko, että asia muuttuu tulevaisuudessa. Tunnen kuinka haluaisin ottaa muilta ihmisiltä vallan, nöyryyttää ja alistaa heitä, koska siitä he tykkäävät. Sen sijaan, että jakaisin rakkautta ja lämpöä ja tekisin itsestäni haavoittuvaisen vain huomatakseni sen olevan arvotonta toiselle. Ei ole tämä elämä maapallolla minua varten enkä enää aio auttaa muita kehittymään kustannuksellani.