Miten toimitte ihmisten kanssa, joilla alkaa helposti äänentaso nousta jos tulee pientäkään erimielisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen niitä, joilla herkästi ääneen voimakkuus muuttuu oli sitten kyseessä ilo tai suru, innostus tai kiukut.

Menneisyyden ihmisistä yhdellä oli tapana alkaa huutamaan minulle, turpa kiinni älä huuda, kun suuttuessani/kiihtyessäni korotin ääntäni ja tämähän laukaisi sen reagtion, että aloin tosissani huutamaan, niin että naapurit kuulee. Nauraa sain kyllä ja kertoa iloisia juttuja kovalla äänellä, mutta ai ai, jos jotain negatiivista sanoin muulla kun tasapaksulla aneemisen kuuloisella äänellä, josta ei tunteet kuulu ollenkaan.

Ei sellaista ihmistä jaksa, kenen kanssa saa olla koko ajan varpaillaan, ettei vaan toisen herkkä hipiä nyt vaurioidu, kun on joku valikoivasti ääniyliherkkä.

Nykyään rinnallani on ihmisiä, jotka osaavat nätisti sanoa, et hei nyt äänenvoimakkuutta pienemmälle tai vedäppä syvään henkeä, eikä ole tarvinnut riidan keskellä riidellä riitelemisestä. Eikä tunnu haittavaan, jos innostuessani alan kailottamaan ja puhumaan nopeammin. Välillä kyllä joudun kuuntelemaan vinoilua, jos olen innostunut papattamaan.

Aika huonosti tuo ihminen kohteli sinua. Yleensä kuitenkin "turpa kiinni" heitto tulee kehiin vasta sitten, kun toinen ei pyynnöstä huolimatta lopeta huutamista.

Et usko kuinka paljon kommenttisi lämmitti sydäntäni. Kiitos! Pitkään meni tajuta, kuinka huonosti mua silloin kohdeltiin ja pelkäsin näyttää muille "todellista itseäni", kun jotenkin luulin ansainneeni sen kohtelun.