Positive vibes -tyypit teennäisiä haihattelijoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teennäinen positiivisuus on yök.

Riippuu mitä tarkoittaa teennäisellä positiivisudella. Vetovoiman laki - kannattaa aina yrittää keskittyä positiiviseen, koska mitä enemmän olet kiitollinen hyvistä asioista sitä enemmän universumi niitä sulle tarjoaa. Tuon kun ymmärtää elämä tulee muuttumaan todella paljon.

Vetovoiman lakiin uskovat lähinnä etuoikeutetut hyvinvoivat keskiluokkaiset länsimaiset naiset, jotka kuvittelevat, että kaikki heille tapahtuva hyvä on seurausta heidän omasta kyvystään manifestoida hyvää eikä esim. heidän etuoikeutetusta asemastaan.

Vai olisiko se etuoikeutettu asema nimenomaan manifestoimisen tulos? Manifestoinnin ei tarvitse aina olla edes tietoista, pelkästään jo se kiitollinen ja positiivinen asenne auttaa pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon mukavampi keskittyä positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.

Totta kai on, mutta elämässä tapahtuu sekä kivoja että ikäviä asioita. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu se, että oppii käsittelemään sekä kivat että ikävät asiat.

Se, että sinä keskityt vain positiivisiin asioihin ei tarkoita, että ikäviä tai negatiivisia asioita lakkaa tapahtumasta.

Positiivinen asenne ei tarkoita sitä, että negatiiviset asiat lakaistaan maton alle. Vaan sitä , että hyväksytään ne asiat mitä ei voida muuttaa ja keskitytään parantamaan niitä asioita mitä voimme sen sijaan, että vain vellomme itsesäälissä koko ajan valittamalla miten epäreilua elämä on. Kyllä positiivisetkin ihmiset kokevat surua ja vastoinkäymisiä, mutta he nousevat ylös ja yrittävät uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon mukavampi keskittyä positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.

Totta kai on, mutta elämässä tapahtuu sekä kivoja että ikäviä asioita. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu se, että oppii käsittelemään sekä kivat että ikävät asiat.

Se, että sinä keskityt vain positiivisiin asioihin ei tarkoita, että ikäviä tai negatiivisia asioita lakkaa tapahtumasta.

Positiivinen asenne ei tarkoita sitä, että negatiiviset asiat lakaistaan maton alle. Vaan sitä , että hyväksytään ne asiat mitä ei voida muuttaa ja keskitytään parantamaan niitä asioita mitä voimme sen sijaan, että vain vellomme itsesäälissä koko ajan valittamalla miten epäreilua elämä on. Kyllä positiivisetkin ihmiset kokevat surua ja vastoinkäymisiä, mutta he nousevat ylös ja yrittävät uudelleen.

Tämä! Hyvin kirjoitettu. Moni "bad vibes" - henkilö usein haluaa vain olla itsesäälissään muiden surkuteltavana sen sijaan että etsisi ratkaisua tai suostuisi näkemään asiassa vaihtoehtoja. Meillä siis on ainakin tällainen lumihiutale töissä ja välillä tuskastuttaa kuunnella sitä kuinka kaikki on aina tosi vaikeaa. Siis tyyliin työpöydän koko tai avotilan verhot.

Otetaan vaikka esimerkkinä Mikko ja Matti. Molemmat ovat työpaikassa, jossa ei ole etenemismahdollisuuksia ja liian pieni palkka. Mikko ei tee muuta kuin valittaa kavereilleen miten hirveä duuni on, mutta ei tee mitään asian eteen. Matti sen sijaan päivittää ansioluettolonsa ja alkaa aktiivisesti hakemaan uutta työpaikkaa ja miettii voisiko hän mennä jollekin kurssille, jotta oppisi uusia taitoja jonka avulla parempi työpaikka on mahdollinen. Tai kuvitellaan tilanne, että heidän puoliso jättää heidät. Matti on toki jonkin aikaa surullinen, mutta hän ajattelee että nyt on tilaisuus nauttia sinkkuelämästä ja tavata edellistä parempi nainen. Mikko ei taas tee mitään muuta kun valittaa vauvapalstalle mitä kauheita olentoja naiset ovat. Kumpikohan tulee olemaan onnellisempi elämässään_

Vierailija kirjoitti:

Otetaan vaikka esimerkkinä Mikko ja Matti. Molemmat ovat työpaikassa, jossa ei ole etenemismahdollisuuksia ja liian pieni palkka. Mikko ei tee muuta kuin valittaa kavereilleen miten hirveä duuni on, mutta ei tee mitään asian eteen. Matti sen sijaan päivittää ansioluettolonsa ja alkaa aktiivisesti hakemaan uutta työpaikkaa ja miettii voisiko hän mennä jollekin kurssille, jotta oppisi uusia taitoja jonka avulla parempi työpaikka on mahdollinen. Tai kuvitellaan tilanne, että heidän puoliso jättää heidät. Matti on toki jonkin aikaa surullinen, mutta hän ajattelee että nyt on tilaisuus nauttia sinkkuelämästä ja tavata edellistä parempi nainen. Mikko ei taas tee mitään muuta kun valittaa vauvapalstalle mitä kauheita olentoja naiset ovat. Kumpikohan tulee olemaan onnellisempi elämässään_

Olet oikeassa, mutta tässä on aika yksioikoisesti käsitetty positiivinen ja negatiivinen asenne ja niiden seuraukset. Miksi Mikko valittaa esimerkissä juuri kaverilleen? Jos negatiivisen asenteen suuntaa oikein, esimerkiksi kohdistamalle valituksen jonnekin mistä siitä on oikeasti hyötyä, asiat saattavat muuttua. The squeaky wheel gets the grease. Mutta jos Mikko tekisi niin, hänen asenteensa tulkittaisiin varmaan positiiviseksi. Minä olen omasta mielestäni hyvällä tavalla negatiivinen ihminen, mutta monien mielestä tämä on mahdotonta, koska ajatellaan että kaikki hyvät asiat ovat seurausta positiivisesta ajattelusta ja huonot negatiivisesta. Hyvää negatiivista ajattelua on esimerkiksi miettiä, mikä voisi mennä pieleen ja varautua siihen siinä määrin kuin voi. Pomoni on mielestäni huonolla tavalla positiivinen, hän ei halua varautua pieleen menemiseen ja on sitten ihan ymmällään ja pulassa kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä.

Minun positiivisuus tulee ihan luonnostaan, se on aitoa. Sori vaan.

Negatiivisia ihmisiä aina ottaa niin päähän kun en huomioi heidä juoruja, haukkuja ja paskajuttuja.

Valitsen itse ihmiset joiden kanssa haluan aikaani viettää. Teidänkin tulisi tehdä niin, eikä tuhlata aikaanne tämän kaltaisiin ketjuihin. Mitä tämä ede on, tyhjää huttua.

Vierailija kirjoitti:

On paljon mukavampi keskittyä positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.

HIV testisi tulos oli positiivinen

Negatiiviset ihmiset ovat niin huomionhakuisia!

Ps. Negatiivisuus ja sen levittäminen on epäterve puolustusmekanismi. Positiivisuus terve puolustusmekanismi.

Menkää terapiaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon mukavampi keskittyä positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.

HIV testisi tulos oli positiivinen

Ihanaa, ihanaa, me so happy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon mukavampi keskittyä positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.

HIV testisi tulos oli positiivinen

Voi raukkaa, onko paha olo.

Aito positiivisuus näkyy teoissa, että kannustaa muita ja on ystävällinen sekä etsii iloa tuottavia asioita.

Paljon on myös tekopyhiä tyyppejä. Itseäni saarnaajat ärsyttävät, varsinkin jos hokevat näitä latteita iskulauseita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon mukavampi keskittyä positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.

HIV testisi tulos oli positiivinen

Eräs sekopää kerran uhkaili minua tällaisella asialla. Täytyy aikuisen ihmisen olla hyvin sekaisin. Minut on testattu yli 5 kertaa vuosien aikana ja negatiivinen oli.

Sinä oletkin varmaan ihmisenä samaa tasoa cockoo!

Promote what you love, rather than bashing what you hate. Hyvin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon mukavampi keskittyä positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.

HIV testisi tulos oli positiivinen

Positiivista on myös se, että nyt kun sulla on se HIV sun ei tarvitse enää huolehtia sen saamisesta.

Ne ap:n tuntemat positive vibes -ihmiset siis itse vuorovaikutustilanteissa purkavat omaa pahaa oloaan eli ovat negatiivisia, mutta eivät salli keskustelukumppanin tehdä niin? Tulee kyllä mieleen, etteivät he tiedosta ristiriitaisuuttaan. Tuskin kukaan niin törkeän epäreilu on tietoisesti. Vai vetoavatko he niihin mt-ongelmiinsa: "minulle ei saa puhua negatiivisista asioista"?

En itse ole positive vibes -tyyppi, ja minusta usein negatiiviset asiat ja ilmiöt ovat jopa mielenkiintoisempia keskustelunaiheita kuin positiiviset, mutta suosin niistä keskustelemista yleisellä tasolla. Henkilökohtaisen valittamisen ja tilittämisen kuunteleminen käy helposti raskaaksi, kun ei enää osaa sanoa mitään ja silti kokee haluavansa ilmaista myötätuntoa. Loputtomasti sitä "no voi ei...", "höh...", "ihan hirveetä..." ei meinaa jaksaa toistella.

Negatiivisista henkilökohtaisista kuulumisista saa tietenkin kertoa, mutta jatkuva valittaminen aina samasta aiheesta voi olla kuormittavaa henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon mukavampi keskittyä positiivisiin kuin negatiivisiin asioihin.

HIV testisi tulos oli positiivinen

Positiivista on myös se, että nyt kun sulla on se HIV sun ei tarvitse enää huolehtia sen saamisesta.

Hanki ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan vaikka esimerkkinä Mikko ja Matti. Molemmat ovat työpaikassa, jossa ei ole etenemismahdollisuuksia ja liian pieni palkka. Mikko ei tee muuta kuin valittaa kavereilleen miten hirveä duuni on, mutta ei tee mitään asian eteen. Matti sen sijaan päivittää ansioluettolonsa ja alkaa aktiivisesti hakemaan uutta työpaikkaa ja miettii voisiko hän mennä jollekin kurssille, jotta oppisi uusia taitoja jonka avulla parempi työpaikka on mahdollinen. Tai kuvitellaan tilanne, että heidän puoliso jättää heidät. Matti on toki jonkin aikaa surullinen, mutta hän ajattelee että nyt on tilaisuus nauttia sinkkuelämästä ja tavata edellistä parempi nainen. Mikko ei taas tee mitään muuta kun valittaa vauvapalstalle mitä kauheita olentoja naiset ovat. Kumpikohan tulee olemaan onnellisempi elämässään_

Olet oikeassa, mutta tässä on aika yksioikoisesti käsitetty positiivinen ja negatiivinen asenne ja niiden seuraukset. Miksi Mikko valittaa esimerkissä juuri kaverilleen? Jos negatiivisen asenteen suuntaa oikein, esimerkiksi kohdistamalle valituksen jonnekin mistä siitä on oikeasti hyötyä, asiat saattavat muuttua. The squeaky wheel gets the grease. Mutta jos Mikko tekisi niin, hänen asenteensa tulkittaisiin varmaan positiiviseksi. Minä olen omasta mielestäni hyvällä tavalla negatiivinen ihminen, mutta monien mielestä tämä on mahdotonta, koska ajatellaan että kaikki hyvät asiat ovat seurausta positiivisesta ajattelusta ja huonot negatiivisesta. Hyvää negatiivista ajattelua on esimerkiksi miettiä, mikä voisi mennä pieleen ja varautua siihen siinä määrin kuin voi. Pomoni on mielestäni huonolla tavalla positiivinen, hän ei halua varautua pieleen menemiseen ja on sitten ihan ymmällään ja pulassa kun kaikki ei menekään kuin Strömsössä.

Mun mielestä ei  ole negatiivista miettiä sitä mikä voisi mennä pieleen ja varautua siihen. Negatiivista on kuitenkin olla esim. tekemättä jotain mikä voisi pidemmän päällä tehdä sut onnelliseksi, mutta et uskalla tehdä mitään koska ajattelet, että pieleen se menee kuitenkin.

Itse ainakin vältän puhumasta mistään negatiivisesta juuri sen vuoksi etten vaan sitten olisi se "ikävä" valittaja muiden silmissä. Oikeastaan sekin on silti raskasta jos voi koskaan puhua aidosti toisen kanssa mistään. Minä kuitenkin olen sellainen ihminen, joka jaksaa kuunnella muidenkin huolia ja sellainen seura on parasta missä voi välillä puhua vaikeistakin jutuista ilman, että toinen niistä mielensä pahoittaa. Omakin elämäni on aika ikävää ollut ja vaikka en sitä haluakaan toisille muutenkaan kertoa niin peittelykin on vaikeaa. Jokuhan voisi kysyä minulta esim opiskeluista ja en voisi sanoa muuta kuin etten ole vieläkään sinne päässyt tai vaikka siitä, että millaista elämää elän, enkä voisi siihen sanoa, että tämä elämä on täyttä unelmaa. Voisin siis tahtomattakin olla jo se ankea valittaja, vaikka puhuisin asioista realistisesti. Siinä mielessä en aina jaksa kaunistella kaikkea ja todellakin on "mukavaa" puhua vaikeistakin jutuista ja minulle se on tavallaan merkki myös siitä, että toinen luottaa minuun ja siihen, että osaan ottaa myös hänen kokemuksensa huomioon.

Jatkoa

Jatkuu

Minusta on myös tavallaan eri asia valittaako ihminen ja kohteleeko hän muutenkin toisia huonosti vai onko kyseessä enemmänkin ajatusten vaihto ja niiden ikävienkin juttujen purkaminen toisen kanssa. Oikeastaan sekin asia mietityttää, että millaista elämää ne todella positiiviset ihmiset ovat eläneet. Onko heillä ollut tavallaan "helppo elämä" vai ovatko he mieluummin niitä ihmisiä, jotka ovatkin kokeneet paljon pahaa ja silti päässeet eteenpäin. Toisaalta uskon ainakin itse, että osaisin olla positiivisempi ja luottaisin elämääni enemmän jos minulla olisi ollut edes vähän helpompaa. Jos sinulle sattuu asioita jotka vaikeuttavat koko elämää ja et meinaa järjissäsi selivtä niistä niin silloin tavallaan on kokenut sen, että joskus elämältä tavallaan putoaa pohja ja meinaat todellakin menettää kaiken ja jopa järkesi niin silloin jotenkin se pelko jää sinne taustalle. Positiivinen silti yritän olla ja en halua rasittaa toisia ja muutenkaan puhua itsestäni ja elämästäni. Silti ei minusta koskaan tule sitä ihmistä enää joka joskus olin. On sattunut liikaa kaikkea ja en voi itseäni kaikesta syyttää. Nyt olen varmasti realisti ja toisaalta kyllä minullakin on unelmia silti.

Täytyy vielä sanoa se etten minä oikeastaan osaa puhua ihmisen kanssa joka omaa todella positiivisen asenteen. Silloin keskustelu menee siihen, että hän puhuu omasta elämästään ja minä sitten heitän väliin jonkun jutun kuten "kiva kuulla", "tosi hieno juttu" tai "olen iloinen, kun sinulle menee hyvin".  Samalla tarkoitan todellakin sitä ja olen oikeasti iloinen hänen puolestaan. Silti, kun toinen sitten kysyy minulta niitä samoja asioita niin en kehtaa todellakaan kertoa omasta elämästäni ja "valittaa" mitään ja kaikki kuulostaisi surkealta verratessa häneen sekä pilaisin tunnelman vaan sanomalla, että "juu tavallista arkea minulla", "en ole töitä saanut" yms. En jaksa alentua siihen vaan yleensä kaunistelen kaikkia ja pelkään, että toiselle voi tulla paha mieli puheestani tai hän saattaa alkaa surkutella tai sääliä tai sitten pitää minua outona ja surkeana ihmisenä. Sitten, kun tapaan ihmisen jolla teidän olleen vaikeaa niin ymmärrämme toisiamme ja osaan arvostaa jos toinen on vaikka pystynyt tekemään jonkun asian mikä hänellä vaikeaa ja ymmärrän kuinka tärkeää se on. Silloin ei tarvi hävetä mitään. Yksi kaverini ei esim mielellään käy kaupassa ja jännittää niitä ostosreissuja todella paljon ja hänelle on saavutus saada käytyä jossain. Minä ymmärrän häntä täysin ja olen itsekin mieluummin sellainen jännittäjä monista asioista johtuen. Sen takia osaan iloita hänen puolestaan ja se pikkujuttu onkin jo iso asia meille molemmille. Toisaalta koskaanhan ei voi tietää mitä ihminen on kokenut. Ehkä jos tiedän sen todella positiivisen ihmisen kokeneen vaikeuksia niin hänelle on myös helpompaa puhua ja jotenkin ajattelen, että silloin pystyn puhumaan enemmän itsestäni ja elämästäni. Pahoittelut pitkä viesti ja aiheenkin ohitus.

up