Oletko 70- tai 80-luvun lapsi? Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?

Kauheita tosikkoja täällä nykyään. Kyllä me 70-js 80- lukujen lapset tiedetään, että turvallisuus on parantunut huimasti. Se on hyvä. Ei tarvitse moneen kertaan niitä tilastoja toistaa. Tää on muisteluketju.

Sama juttu jos joku mainitsee miten sai lapsena piiskaa ja vielä sanoo, ettei kärsinyt siitä henkisesti. Heti on 20 mammaa määkimässä miten väärin ruumiillinen kuritus on ja aivan varmasti on traumoja jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Viiskymmentä luvulla syntyneenä ja 60 luvulla varttuneena meno oli samanlaista tai oikeastaan vielä vapaampaa. Purettiin sota-aikaisista tykinammuksista (Lapissa) ruutia ja rakenneltiin pommeja ja tussareita. Se oli kyllä suoranainen ihme, että kukaan ei edes loukkaantunut.

Rakenneltiin majoja metsään ja mellastettiin siellä vanhempien katseiden ulottumattomissa. Puuta kaadettiin majoja varten, mutta ei siitäkään kukaan valittanut.

Jäälautoilla purjsttiin ja oltiin veneillä ilman liivejä reissussa päivät pitkät. Uitiin Kemi- ja Ounasjoessa tukkie seassa aikamoisessa virrassa. Isommat katto uintireissuilla vähän nuorempien perään. Pienimmät sai tulla mukaan heti kun oppivat pyörillä ajamaan.

Noihin sota-aikaisiin räjähteisiin kuoli ja vammautui lapsia, lähinnä niiden kanssa askarŕelleita poikia melkoinen määrä.

Maatiloilla sattui takuulla paljon alaikäisten tapaturmia vaarallisissa töissä, itse en ikinä päästäisi lastani hytittömällä traktorilla polkemaan säilörehukasaa.

Tai ajamaan huvikseen ilman valvontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa huonosti käännetyltä enkkutekstiltä.

Sitä se onkin. Tämä alkuperäinen teksti on pyörinyt netissä varmaan lähemmäs 20 vuotta. Itse ole sen varmuudella lukenut jo ennen vuotta 2007, siinä tosin muistaakseni puhuttiin 60-70 -lukujen lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Unohdit, että joskus tultiin poikien leikeissä puusta alas niin, että oksia katkesi, rapisi ja KORKEALTA. Joka puun latvaan piti päästä.

Joskus myös "liaanit" katkeili. Joskus hypittiin myös 10 metristä puussa alaoksan päälle ja toivottiin, että se hidastaa menoa alas tullessa tarpeeksi, kun elokuvista oltiin nähty tämä.

Zinc

Sanoisin, että aiwan hullua touhua !! Kyllä jotain varjelusta siinä on ollut ..

Tämä. Bravuuri oli se, kun kiipesi käsivarrenvahvuiseen koivuun niin korkealle että se alkoi taipumaan. Sitten vain käsillä rungosta kiinni ja koivu hidasti putoamista niin, että maanpinnalle pääsi jaloilleen, aivan kuin hissillä laskeutuen. Tosin kerran "hissipuu" raksahti poikki ja putosin kivikkoon. Parit ruhjeet ja mustelmat, mutta sama homma jatkui siltikin.

Hyvä kysymys. Pienemmät lyktätiin isompien sekaan vahdittaviksi vaikka ei vähempää olisi kiinnostanut ja kerran  sitten kaverin 2v pikkuveli katosi, löytyi kunnossa mutta kaveri sai semmoisen selkäsaunan että huuto kuului ulos asti.. Aamusta iltaan pyörittiin ulkona ilman kännyköitä ja vanhemmat luotti, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ventovierailta käytiin kysymässä koiria lenkitettäviksi. Pyörillä kaahattiin ilman kypäriä.  Uimassa käytiin ilman aikuisia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. täältä voi katsoa, kuinka radikaalisti lasten tapaturmaiset kuolemat ovat pudonneet 70-luvulta:

https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/…

90-luvun lamassa on iso piikki nuorten miesten kuolemissa tapaturmaisesti. Kuuluukohan tapaturmiin itsemurhat?

Itsetuhoinen voi olla piittaamaton ja kuolla tapaturmaisesti.

Aina ei myöskään esim. hukkumistapausta voi tietää, onko itsari vai tapaturma.

Humala altistaa tapaturmille.

Puuhippa oli parasta. Eli kiivettiin ylös puuhun ja viimeisenä joukosta puuhunsa kiivenyyt jäi hipaksi, jonka tehtävä oli jahdata muita. Hypittiin sitten puusta puuhun hippaa karkuun. Parhaiten pärjäsi kun kiipesi latvaan ja hyppäsi siitä  sitten viereiseen puuhun. Ruhjeita ja mustelmia siinä hommassa kertyi, mutta kukaan ei kuollut. Hyvä motoriikkaa arvelen näin jälkikäteen syyksi. Kehonhallinta oli lapsilla ihan eri tasolla kuin nykyisin. Ei pahemmin kaatumiset tai tippumiset ketään haitanneet tai sen pahempia vammoja aiheuttaneet.  Kotona käytiin syömässä ja sitten joko jätettiin lappu tai sitten sanottiin, että tullaan illal takaisin kotiin. Vanhemmat piti ihan luonnollisena sitä, että lapset huitelee pihalla, niistä sisällä luuhaajia olisi pidetty todella outoina. Keväisin oli lisäksi erittäin hauskaa hyppiä ajelehtivilta jäälautoilta toisille, mikä ei ehkä jälkikäteen ajateltuna ollut ihan järkevintä ja siitä puuhasta  kiinni jäädesssän sai oikeutetusti kunnnon selkäsaunan.

Vierailija kirjoitti:

Kauheita tosikkoja täällä nykyään. Kyllä me 70-js 80- lukujen lapset tiedetään, että turvallisuus on parantunut huimasti. Se on hyvä. Ei tarvitse moneen kertaan niitä tilastoja toistaa. Tää on muisteluketju.

Sama juttu jos joku mainitsee miten sai lapsena piiskaa ja vielä sanoo, ettei kärsinyt siitä henkisesti. Heti on 20 mammaa määkimässä miten väärin ruumiillinen kuritus on ja aivan varmasti on traumoja jäänyt.

Selkään saatiin, mutta ei niistä traumoja jäänyt kun tiesi aiheesta saaneensa.

Ymmärrän kyllä sen, että taumoja syntyi kun sai aiheetta ja syyttömänä jatkuvasti selkään. Onneksi meillä ei ollut näin. Joillain naapureilla oli, ukko pieksi juovuksissa koko perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun putosin puusta niin kotona kysyttiin, että onko sut hakattu, kun olin menossa suihkuun ;)

Sanoin että ehei, jokaiseen mustelmaan oli osunut oksa, kun putosin puusta ja niitä oli kasapäin mustelmia ;)

Zinc

Eli aika monen oksan läpi oltiin tultu .. :D

No nyt mä ymmärrän, miksi ymmärrän sua Zinc.  ;)

Itse olen tippunut rivarin katolta, kun hain sinne lennähtänyttä jousipyssyn nuolta.

Kasarivideoissakin ajeltiin polkupyörällä ilman kypärää ja avoautolla ilman turvakaaria:

Ennenmuinoin lapsena oli ihana vapaus, pihalla päivät pitkät, vanhemmilla ei suurinpiirtein hajuakaan mitä touhuttiin ja mukavaa oli. Olihan niitä vaaranpaikkoja mutta edelleen hengissä. O tempoa o mores!

Miten niin "kunnes ilta alkoi hämärtyä"? Kyllähän me loppukesän/alkusyksyn leutoina pimeinä iltoina painuttiin lähimetsikköön piilosille taskulamppujen kera. Kesäajan käyttöönotto sitten pilasi tämän huvin.

Mä melkein hukuin maauimalassa, jonne olin mennyt naapurin 3 vuotta itseäni vanhemman tytön kanssa. Osasin kyllä uida, mutta säikähdykseltäni jotenkin unohdin, kun hän tönäisi minut alas hyppytornista 3 metristä (kun en itse uskaltanutkaan hypätä). Onneksi hän huomasi tilanteen, hyppäsi perässä ja toi minut pintaan.

Ei kerrottu kummankaan vanhemmille tuostakaan episodista.

MITÄ IHMETTÄ??? Ei turvavöitä? Ei pistorasia suojia? Vanhemmat ei antaneet kotiin tuloaikoja tai vaatineet tarkkaa tietoa jatkuvasti missä ja kenen seurassa mentiin? Ei ollut ylipainoisia lapsia? SIIS 80-luvun lapsilla???? Just just. En ole tiennytkään. -84

- Autossa ei ollut turvavöitä. Pikkuveli änkesi hattuhyllylle makaamaan.

- Kesällä 81 olimme teltassa  yötä kerrostalon pihalla .

- Pihalla oli korkea kuusi johon jokainen taloyhtiön kakara kiipesi vuorotellen. Aikuiset katseli parvekkeilta.

- Pyörillä ajettiin ilman kypäriä.

- Uimaan mentiin kaveriporukalla jopa myöhään iltaisin jolloin känniset melskasivat  pussikaljoineen  rannalla.

- Leikkipuistossa oli  helkkarinmoista vauhtia pyörivä  "oksupuksu" jonka yksi juoksutti liikkeelle ja  loikkasi itse kyytiin. Jos ehti. Aina ei ehtinyt ja katseli hiekkaa sylkien toisten pyörimistä.

- Leikkipuistossa oli myös pirunmoista pauketta pitävä peltinen liukumäki jossa olisi voinut kesäkuumalla paistaa kananmunan.

- Aurinkorasvoja ei käytetty kuin etelänlomilla ja nahan repiminen palaneista olkapäistä kuului kesään siinä missä jäätelökin.

- Punkkisyynejä ei tehty, toisaalta niihin  kaupungissa ollut tarvettakaan.

Luoja, että  tulikin ikävä 80-lukua ja lapsuutta!  Talvisin tuntui aina  olevan lunta ja kesäisin lämmin. 

Muistan serkkuni kotipaikkakunnalla sattuneen koulutaksiturman, jossa täyteen sullotun taksin pienet matkustajat lensivät ulos autosta.

Nämä on niin lapsellisia lätinöitä. Olen 60-luvun lapsi ja hengissä joo. Ne jotka eivät selvinneet, eivät ole täällä vastaamassa. Esimerkiksi 70-luvulla tapaturmissa kuoli ja vammautui lapsia aivan järkyttävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ennen sai elää aika vapaasti. Meidän asunnon lähellä oli skeittiramppi missä skeittailtiin, ilman kypärää tietenkin, trampoliinilla hypittiin voltteja ison patjan päälle, pyörällä viiletettiin menemään hurjaa vauhtia mäkeä alas ilman kypärää, käytiin leikkimässä vanhalla hylätyllä sahalla, pyöräiltiin kosken rantaan jossa vietettiin aikaa laavulla koskea katsellen, välillä kerättiin kotiin vietäväksi lumpeen kukkia. Pelattiin gladiaattoria jossa kepeillä mätkittiin toisia ja yritettiin torjua toisen iskut. Pyöräiltiin iltamyöhään pitkin kyliä, ei tehty heti soittoa hätänumeroon jos lapsi oli hetken kateissa.

Talvella mentiin yksin metsään hiihtolenkille.

Ai noita lapsuuden muistoja. Miten nykyään äidit ovat niin yliherkkiä? Ei Suomi ole niin paljon muuttunut kuin korkeintaan isoimmissa kaupungeissa.

Mistä ajasta mahdat puhua jos oli trampoliineja ja skeittiramppeja? Ei ihan kuulosta kasarilta.

Vierailija kirjoitti:

MITÄ IHMETTÄ??? Ei turvavöitä? Ei pistorasia suojia? Vanhemmat ei antaneet kotiin tuloaikoja tai vaatineet tarkkaa tietoa jatkuvasti missä ja kenen seurassa mentiin? Ei ollut ylipainoisia lapsia? SIIS 80-luvun lapsilla???? Just just. En ole tiennytkään. -84

Sun lapsuus onkin ollut pääosin ysärillä.

-74

Tämä on vanha juttu, joka on vuosia jo kiertänyt esim. Facebookissa. Ja tätä jakavat autuaasti unohtavat, kuinka paljon 70- ja 80-luvuilla ihmisiä kuoli ja loukkaantui auto-onnettomuuksissa ja muissa tapaturmissa tähän päivään verrattuna.

Erona tähän päivään: meillä oli tietyt sovitut ruoka-ajat ja kotiintuloajat, joita seurattiin omasta rannekellosta. Joskus unohduttiin jonnekin, ja tultiin myöhässä. Nykyään soitetaan lapsen puhelimeen, kun pitää tulla kotiin. Joskus lapsi unohtaa puhelimen jonnekin tai unohtaa äänet pois päältä ja tulee myöhässä.