Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko 70- tai 80-luvun lapsi? Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?
12.05.2020 |
Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia MAINITSEMATTAKAAN turvatyynyjä (airbags)!
Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.
Ei ollut mitään LAPSITURVALUKKOJA pistorasiossa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.
Voitiin jopa ajaa fillarilla ILMAN kypärää.
Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista...
Rakenneltiin mäkiautoja. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa… muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua!
Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä...
Ei ollut kännyköitä...
Eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!
Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.
Meillä oli naarmuja... murtuneita luita, silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen – vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.
Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä syödä, oikeita sokerijuomia juoda, eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia.
Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa LIMUMME... juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.
Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita Vídeopelejä, 99 Kaapelikanavaa, Videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, tietokoneita eikä Chatroomeja tai e-baytä Internetissä... Vain kaksi tv-kanavaa joilla tuli ohjelmaa muutamia tuntena päivässä, sekä paljon ystäviä!
Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.
Niin, ulkona, kamalassa maailmassa! Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista ? Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.
Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Kukaan ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dysleksiaa, keskittymispulmia tai ollut hyperaktiivi, - kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.
Meillä oli vapautta, vapaa-aikaa, takaiskuja, menestyksiä ja tekemistä ....ja opittiin niitten kanssa toimimaan.
Jokerikysymys on vain: Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan ???
Ja ennen kaikkea: Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme ???
Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoinen, mutta... me oltiin onnellisia!
Kommentit (69)
Varmaan hankala niiden vastata tähän jotka kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minun koulukavereista kukaan kuollut onnettomuudessa lapsena. Vasta täysi-ikäisenä ja järjestään humalassa meni muutama henki.
Minun ala-asteella kuoli useampi sinä aikana kun sitä kuusi vuotta kävin. Siskon paras kaveri kuoli pyöräillessä auton alle ekaluokalla.
Kasarikakara ilmoittautuu. :D Ai ettien että, osasikin se olla onnellista aikaa ja senkin on ymmärtänyt vasta näin jälkikäteen, kun on vertailupohjana nykyhetki. Elimme silloin todella vapaissa olosuhteissa ja vaikka olikin kuria, niin tähän aikakauteen verrattuna se entinen vaikutti lähes vapaalta kasvatukselta!
Todella moni asia on parantunut maailman mittakaavassa ja monessa asiassa on menty harppauksin eteenpäin, mutta kyllä niitä aikoja muistellessa pätee usein "vanhassa vara parempi". Silloin vielä ymmärrettiin, mitä oli elämän yksinkertaisuus ilman, että se tuntui jostain paitsi jäämiseltä!
Ennen sai elää aika vapaasti. Meidän asunnon lähellä oli skeittiramppi missä skeittailtiin, ilman kypärää tietenkin, trampoliinilla hypittiin voltteja ison patjan päälle, pyörällä viiletettiin menemään hurjaa vauhtia mäkeä alas ilman kypärää, käytiin leikkimässä vanhalla hylätyllä sahalla, pyöräiltiin kosken rantaan jossa vietettiin aikaa laavulla koskea katsellen, välillä kerättiin kotiin vietäväksi lumpeen kukkia. Pelattiin gladiaattoria jossa kepeillä mätkittiin toisia ja yritettiin torjua toisen iskut. Pyöräiltiin iltamyöhään pitkin kyliä, ei tehty heti soittoa hätänumeroon jos lapsi oli hetken kateissa.
Talvella mentiin yksin metsään hiihtolenkille.
Ai noita lapsuuden muistoja. Miten nykyään äidit ovat niin yliherkkiä? Ei Suomi ole niin paljon muuttunut kuin korkeintaan isoimmissa kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
No, en olisi ikinä juonut samasta pullosta kuin kaveri, ei olisi käynyt mielessäkään. En myöskään puutarhaletkusta.
ADHD-lapsi oli kyllä luokallamme, silloin puhuttiin MBD:stä.
70-luvulla keskikoulun välitunnulla jos joku oli ostanut limpparin niin huikan ja perien kärkkyjiä oli jonoksi asti. Se oli itsestään selvyys, että joku sai perät ja joku onnekas perien perät. Ei desinfioitu pullonsuuta välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun putosin puusta niin kotona kysyttiin, että onko sut hakattu, kun olin menossa suihkuun ;)
Sanoin että ehei, jokaiseen mustelmaan oli osunut oksa, kun putosin puusta ja niitä oli kasapäin mustelmia ;)
Zinc
Eli aika monen oksan läpi oltiin tultu .. :D
Kasvatus oli sitä, että selkään saatiin jos puusta pudottiin. Toki selkäsaunalla uhkailtiin jo ennakkoon, mutta ei se vauhtia hidastanut.
Vierailija kirjoitti:
Viiskymmentä luvulla syntyneenä ja 60 luvulla varttuneena meno oli samanlaista tai oikeastaan vielä vapaampaa. Purettiin sota-aikaisista tykinammuksista (Lapissa) ruutia ja rakenneltiin pommeja ja tussareita. Se oli kyllä suoranainen ihme, että kukaan ei edes loukkaantunut.
Rakenneltiin majoja metsään ja mellastettiin siellä vanhempien katseiden ulottumattomissa. Puuta kaadettiin majoja varten, mutta ei siitäkään kukaan valittanut.
Jäälautoilla purjsttiin ja oltiin veneillä ilman liivejä reissussa päivät pitkät. Uitiin Kemi- ja Ounasjoessa tukkie seassa aikamoisessa virrassa. Isommat katto uintireissuilla vähän nuorempien perään. Pienimmät sai tulla mukaan heti kun oppivat pyörillä ajamaan.
Mäkin oon uinut tukkien seassa siellä, tosin vasta 70-luvulla. Lossinrantaan tai Karvonrantaan pyöräiltiin uimaan, eikä koskaan ollu vanhempia vahtimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen sai elää aika vapaasti. Meidän asunnon lähellä oli skeittiramppi missä skeittailtiin, ilman kypärää tietenkin, trampoliinilla hypittiin voltteja ison patjan päälle, pyörällä viiletettiin menemään hurjaa vauhtia mäkeä alas ilman kypärää, käytiin leikkimässä vanhalla hylätyllä sahalla, pyöräiltiin kosken rantaan jossa vietettiin aikaa laavulla koskea katsellen, välillä kerättiin kotiin vietäväksi lumpeen kukkia. Pelattiin gladiaattoria jossa kepeillä mätkittiin toisia ja yritettiin torjua toisen iskut. Pyöräiltiin iltamyöhään pitkin kyliä, ei tehty heti soittoa hätänumeroon jos lapsi oli hetken kateissa.
Talvella mentiin yksin metsään hiihtolenkille.Ai noita lapsuuden muistoja. Miten nykyään äidit ovat niin yliherkkiä? Ei Suomi ole niin paljon muuttunut kuin korkeintaan isoimmissa kaupungeissa.
Ehkä just siksi kun on itse saatu elää sellainen lapsuus. Pitäkää vaan hysteerikkona mutta en halua että lapseni kiipeilee kerrostalojen katoilla, leikkii lahossa vesimyllyssä ja junaradalla, menee vierailulle sille sedälle joka pyytää syliin istumaan ja hönkii niskaan... kaikkea tätä olen itse kokenut.
Iso-rokko ja Polio ( = lapsihalvaus ) ja tulirokko oli silloin tarttuvia tauteja. Lentokentällä piti näyttää oranssi rokotustodistus , isorokko ja kolera. Viimeksi oli Italiassa v. n.1973 koleraepidemia. Costa ricassa oli koleraa v. 1992 ??. Silloin kaikki kauan vessassa istuneet vietiin kentältä sairaalaan. Vuonna 1997 piti raskaana olevien todistaa ettei ollut tuberkuloosia. Siis piti käydä vuosittain keuhkoröntgenissä. Samoin opettajat kävivät. Oli pari pahaa pandemiaakin,Hongkongilainen ja Aasialainen . Eristystä ei kuitenkaan ollut koskaan terveille. Kaikkein pelottavin oli kuitenkin AIDS ja HIVI, joka tuli josku 80-luvun alussa, joka tappoi kantajansa. Siihen sitten loppui nuoruuden iloinen " vapaa seksi", jossa jokainen sai noudattaa oma- keksimiään sääntöjä, ja niitähän riitti. ( jokaisella omansa ) edelleen ollaan terveitä ja noudatetaan omia säntöjä. Kotona ei ollut edes nukkumaikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. täältä voi katsoa, kuinka radikaalisti lasten tapaturmaiset kuolemat ovat pudonneet 70-luvulta:
https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/…
90-luvun lamassa on iso piikki nuorten miesten kuolemissa tapaturmaisesti. Kuuluukohan tapaturmiin itsemurhat?
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hankala niiden vastata tähän jotka kuoli.
AP kysyikin miten on mahdollista että KUKAAN MEISTÄ on enää elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vapauden kääntöpuoli oli esimerkiksi se että koulukiusaamiseen ei juurikaan puututtu.
Tuurilla. Tapaturmia sattui enemmän ja myös kuolemaan johtaneita kuin nykyään. Hengissä olevat muistavat aina kehua kuinka ei pidetty turvallisuudesta huolta ja silti ollaan hengissä, unohtaen, että kuolleet ja vakavasti vammautuneet eivät sitä ole kertomassa tai voi kertoa. Kannattaa muistaa, että kun suhteutetaan kolarissa kuolleet vielä automäärään, niin olihan se luku aivan valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän niitä lapsia kuolikin ihan eri määrissä mitä nykyisin juuri noista luetelluista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiskymmentä luvulla syntyneenä ja 60 luvulla varttuneena meno oli samanlaista tai oikeastaan vielä vapaampaa. Purettiin sota-aikaisista tykinammuksista (Lapissa) ruutia ja rakenneltiin pommeja ja tussareita. Se oli kyllä suoranainen ihme, että kukaan ei edes loukkaantunut.
Rakenneltiin majoja metsään ja mellastettiin siellä vanhempien katseiden ulottumattomissa. Puuta kaadettiin majoja varten, mutta ei siitäkään kukaan valittanut.
Jäälautoilla purjsttiin ja oltiin veneillä ilman liivejä reissussa päivät pitkät. Uitiin Kemi- ja Ounasjoessa tukkie seassa aikamoisessa virrassa. Isommat katto uintireissuilla vähän nuorempien perään. Pienimmät sai tulla mukaan heti kun oppivat pyörillä ajamaan.
Mäkin oon uinut tukkien seassa siellä, tosin vasta 70-luvulla. Lossinrantaan tai Karvonrantaan pyöräiltiin uimaan, eikä koskaan ollu vanhempia vahtimassa.
Putaan siltoja ylitettiin koulumatkoilla kaiteita (10cm parru) pitkin kävellen. Ja tulva-aikoina seikkailtiin omatekoisilla lautoilla.
Iso osa silloisesta lapsikuolleisuudesta (4 - 14v) tuli autokolareista. Pitkästi toistatuhatta ihmistä kuoli kolareissa ja tieltä suistumisissa. Siinä meni paljon lapsia.
Yhden vakavamman tapaturman muistan, yksi ikätoveri putosi kaljakokeiluissa Ounasjoen sillan kaiteella temppuillessaan jäälle.
Olihan niitä solisluiden ja muiden luiden murtumia yhdellä jos toisella
Vaikuttaa huonosti käännetyltä enkkutekstiltä.
"Rakenneltiin mäkiautoja. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa… muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua!"
Tuo toinen lause on ihan hirveää kökkökieltä, hyvä että pystyy ollenkaan seuraamaan mitä siinä sanotaan.
Minua ärsyttää näissä yleistys, että KAIKKI lapset leikkivät ulkona kaikki päivät ja kaikilla oli "paljon ystäviä". Siihen aikaan koulukiusaamista oli jo paljon, ja moni lapsi joka oli jotenkin sairas tai vammainen, tai edes luonnostaan vähän muita kömpelömpi, jäi toisten raisuista leikeistä syrjään. Ujot lapset istuivat omassa huoneessaan lukemassa kirjoja, kuuntelemassa musiikkia, jne. Kaikkia ei hyväksytty kaveriporukkaan.
Ja ihan pikaisella googletuksella:
"Lasten tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat ovat vähentyneet Suomessa murto-osaan entisestä, selviää Duodecim-julkaisusta. Vuonna 2010 lapsia kuoli tapaturman tai väkivallan seurauksena 26. Vielä 70-luvun alussa alle 15-vuotiaiden lapsiuhrien määrä oli yli 300.
Aiemmin Suomessa lasten tapaturmakuolemien määrä olikin yksi länsimaiden suurimmista."
Eli joo, jotkut säilyivät hengissä ja toiset eivät. Kyllä nykylasten asiat on kuitenkin oikeasti paremmin, vaikka vapautta olisi vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hankala niiden vastata tähän jotka kuoli.
AP kysyikin miten on mahdollista että KUKAAN MEISTÄ on enää elossa.
Ai tämä oli kirjaimellisesti otettava kysymys. No en tiedä. Tosi kummallista ettei KAIKKI 70- ja 80-luvun lapset kuolleet.
Talvella oli lunta. Koulun pihalle sitä oli aurattu isoksi kasaksi. Siis varmaan 2 m korkeaksi. Siinä leikittiin välitunnilla Valliherraa eli Kukkulan kuningasta. Yksi tai kaksi kerrallaan oli herrana ja töni muut herraksi yrittävät alas.
Muistan kerran päässäni ylös asti ja tulleeni sekunnin päästä alas -pää edellä, niska-perseotteella paiskattuna. Ihmekö tuo, pieni tyttö ja isot pojat.
Puista putoiltiin ja ilmat hetkeksi pihalle mutta harvoin murtumia kuten nykyisissä trampoliinoissa.
Alue: Aihe vapaa
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_007_fi.html
Lue enemmän, niin luulet vähemmän.