Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko 70- tai 80-luvun lapsi? Kuinka olet VOINUT PYSYÄ elossa?
12.05.2020 |
Autoissa ei ollut turvavöitä eikä niskatukia MAINITSEMATTAKAAN turvatyynyjä (airbags)!
Pinnasängyt olivat värikkäitä ja vähintään lyijypitoisilla tai muilla myrkyllisillä tai arveluttavilla maaleilla lakattuja.
Ei ollut mitään LAPSITURVALUKKOJA pistorasiossa, autonovissa, lääkepulloissa eikä kemiallissa kodin puhdistusaineissa.
Voitiin jopa ajaa fillarilla ILMAN kypärää.
Juotiin puutarhaletkuista sekä muista lähteistä, EIKÄ mistään steriileistä limupulloista...
Rakenneltiin mäkiautoja. Ja ne joilla oli onni asua mäellä olevan kadun varrella, saivat kokeilla nopeusennätyksiä ja ehkä puolessavälin mäkeä todeta säästäneensä jarrussa… muutaman onnettomuuden jälkeen tuli tuokin pulma ratkaistua!
Saatiin leikkiä ulkona kunnes ilta alkoi hämärtyä...
Ei ollut kännyköitä...
Eikä kukaan tiennyt missä pörrättiin. Uskomatonta!
Koulua kesti puoleen päivään. Ruokailutkin oli jo hoidettu.
Meillä oli naarmuja... murtuneita luita, silloin tällöin katkenneita hampaita, mutta koskaan, koskaan ei viety ketään oikeuteen – vaikka pientä riidan tapaista leikeissä oli mukana. Kukaan ei ollut syyllinen, vain me itse.
Me voitiin mutustella makeita ja voileipiä syödä, oikeita sokerijuomia juoda, eikä meillä ollut mitään painopulmia – koska oltiin aina ulkona leikkimässä ja erittäin aktiivisia.
Voimme jakaa keskenämme neljän tai viidenkin kaverin kanssa LIMUMME... juoda samasta pullosta tai myöhemmin kaljakolpakosta, ilman että joku olisi siihen kuollut.
Meillä ei ollut Playstation-, Nintendo 64-, X-Box- ja muita Vídeopelejä, 99 Kaapelikanavaa, Videonauhuria, Dolby Surroundia, kännyköitä, tietokoneita eikä Chatroomeja tai e-baytä Internetissä... Vain kaksi tv-kanavaa joilla tuli ohjelmaa muutamia tuntena päivässä, sekä paljon ystäviä!
Me voitiin mennä ulos, jalkaisin tai fillarilla kavereita tapaamaan, vaikka asuivatkin kilometrien päässä, koputtamalla oveen tai jopa ilmankin mennä taloon ja hakea kaverit leikkimään.
Niin, ulkona, kamalassa maailmassa! Ihan ilman vahteja! Kuinka se oli mahdollista ? Pelattiin futista yhteen maaliin ja jos jotakuta ei otettu sillä kertaa joukkueeseen mukaan, niin ei siitä mitään psyykkisiä traumoja saanut eikä mailmanloppuakaan tullut.
Jotkut koululaiset eivät olleet yhtä hyviä kuin toiset, ja kun jäätiin luokalle, niin sittenhän kerrattiin se lukuvuosi. Kukaan ei sen takia lähetetty psykiatrille tai psykologille. Kellään ei ollut dysleksiaa, keskittymispulmia tai ollut hyperaktiivi, - kouluvuosi vai kerrattiin ja jokainen sai mahdollisuutensa.
Meillä oli vapautta, vapaa-aikaa, takaiskuja, menestyksiä ja tekemistä ....ja opittiin niitten kanssa toimimaan.
Jokerikysymys on vain: Miten olemme pystyneet pitämään itsemme elossa näinkin kauan ???
Ja ennen kaikkea: Kuinka pystyimme kehittämään personallisuuttamme ???
Varmastikin sanovat elämämme olleen yksitoikkoinen, mutta... me oltiin onnellisia!
Kommentit (69)
Mutta millaisia vanhempia itse olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilastokeskuksen sivuilta voi tutkia kuolleisuuslukuja. Esimerkiksi 1980 kuoli 147 5-14 vuotiasta ja 2007 68 5-14 vuotiasta. 1980 väkilukumme oli 4,77 miljoonaa ja 2007 5,28 miljoonaa. Aika hyvä kehitys minusta. Toki ikäluokat ovat pienentyneet ja ylipäänsä puhutaan pienistä luvuista.
Minusta minun lapsuuteni oli paaaljon onnellisempi, kuin nykypäivän kännykkäorja sukupolven.
90-luvun loppu ja 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on olleet ihan parhaita aikoja elää ja olla. Tällä hetkellä maailma menee koko ajan kamalampaan suuntaan.
Juuri siksi olemme osaavia, aikaansaavia, nokkelia ja meillä on maalaisjärkeä. Menestyviä.
Oli koulukiusaamista mikä vain vahvisti, oli köyhyyttä mikä sai meidät pyrkimään parempaan. Vanhemmat olivat kouluttamattomia mikä sai meidät kouluttautumaan. Lihavia lapsia ei juurikaan ollut, omassa ikäluokassani 1/160 luokkakaverista.
Itse olin teini 70 luvulla ja omat vanhimmat lapseni ovat syntyneet 80 luvulla.
Tympiää paskaa! Entäs se valtava joukko joka kuoli tai vammautui? Perheet surevat vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Pienemmät lyktätiin isompien sekaan vahdittaviksi vaikka ei vähempää olisi kiinnostanut ja kerran sitten kaverin 2v pikkuveli katosi, löytyi kunnossa mutta kaveri sai semmoisen selkäsaunan että huuto kuului ulos asti.. Aamusta iltaan pyörittiin ulkona ilman kännyköitä ja vanhemmat luotti, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Ventovierailta käytiin kysymässä koiria lenkitettäviksi. Pyörillä kaahattiin ilman kypäriä. Uimassa käytiin ilman aikuisia.
Itse on pari kertaa lapsena lyönyt pääni sen verran pahasti pyörällä kaatuessa, että nyt vanhempana ihan mielelläni sitä kypärää pidän. Ja vaadin sen käyttöä lapsiltakin. Miksi ottaa turhaa riskiä? Ei se kypärä siinä ajossa haittaa.
Murtunut käsi paranee. Aivovamma harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita tosikkoja täällä nykyään. Kyllä me 70-js 80- lukujen lapset tiedetään, että turvallisuus on parantunut huimasti. Se on hyvä. Ei tarvitse moneen kertaan niitä tilastoja toistaa. Tää on muisteluketju.
Sama juttu jos joku mainitsee miten sai lapsena piiskaa ja vielä sanoo, ettei kärsinyt siitä henkisesti. Heti on 20 mammaa määkimässä miten väärin ruumiillinen kuritus on ja aivan varmasti on traumoja jäänyt.Selkään saatiin, mutta ei niistä traumoja jäänyt kun tiesi aiheesta saaneensa.
Ymmärrän kyllä sen, että taumoja syntyi kun sai aiheetta ja syyttömänä jatkuvasti selkään. Onneksi meillä ei ollut näin. Joillain naapureilla oli, ukko pieksi juovuksissa koko perhettä.
Mistä tiesit, että aiheesta sait? Koska vanhemmat näin kerto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tympiää paskaa! Entäs se valtava joukko joka kuoli tai vammautui? Perheet surevat vieläkin.
Joo näin just. Ei saa muistella mitään hyvää, mitä omassa elämässä on tapahtunut. Surraan vaan ja kärsitään, kun joku tuntematon kuoli ja vammautui.
Alue: Aihe vapaa
En edes muista, milloin takapenkille tuli turvavyöt. Alkuun oli vain keskipaikalla turvavyö, sellainen lantiovyö. Kolmipistevyöt tulivat laitapaikoille jossain välissä, mutta lantiovyö säilyi pitkään keskipaikalla.
Kotiintuloajat oli ja jokaisella oma rannekello. Mutta eipä vanhemmat tienneet, missä oikeasti kuljettiin. Ylipainoisia lapsia oli oikesti paljon vähemmän kuin tänä päivänä, vaikka oli heitäkin.
-vm. -75