Minkä ikäisenä teidän vanhempanne muuttuivat vanhuksiksi?

Trump täyttää kuukauden päästä 74v ja Mick Jagger heinäkuussa 77v. Kumpikaan ei ole vanhus.

Isoäitini oli virkeä ja nuorekas täyttäessään 80, Hän hoiti omakotitalonsa ja pihansa yksin, pyöräili kauppaan ja muille asioille, mutta parin vuoden kuluttua kunto oli romahtanut täysin. 

74 ja 67 ja ihan teräviä ovat, koko ajan reissaavat ja liehuvat ties missä karkeloissa.

Lapsenlapsia eivät ehdi tavata luin kerran kahdessa vuodessa 15min. Ihan ventovieraita ovat lapsilleni.

Vaihtelee paljon. Anoppi 60 v, isä 70 v, äitini on pian 80 ja vaikuttaa 'nuorelta'.

Appi 86-v ei ole vanhus. Anoppi 82-v on ollut vanhus viimeiset 20 vuotta. Alkoholisoitunut isäni 64-v on vanhus. Äitini 68-v ei ole vanhus (olisi vanhus, ellei olisi ottanut eroa isästäni jo vuosikymmeniä sitten).

Perusteena kyky selvitä itsenäisesti tavallisesta arjesta, muisti suurin piirtein kunnossa ja pysyy jokseenkin mukana keskusteluissa ja sosiaalisissa tilanteissa.

Äitini alkoi pian 70-vuotta täytettyään vetäytyä monista aktiviteeteista ja lopetti liikunnan harrastamisen (joka siihen astikin oli ollut lähinnä kävelylenkkiä ja kunnan tarjoama kuntosalikäynti 1 krt/vko) oikeastaan kokonaan. Siinä vaiheessa alkoi muuttua vanhukseksi. Elämänpiiri ja ajattelu alkoivat kaventua. Nyt ikää hänellä 80 v ja on siis jo usean vuoden ollut selkeästi vanhus, vaikka itsenäisesti pystyykin vielä asumaan ja elämään.

Mä ymmärrän vanhuksella sellaisen ikäihmisen, joka tarvitsee jatkuvaa apua päivittäisissä asioissa eikä enää pysty yksin liikkumaan ja hoitamaan asioitaan. Ymmärrys voi silti olla hyvin terävä. Tai kunto voi olla hyvä, mutta muisti ei enää pelaa ja muukin ymmärrys ja mielenkiinto maailmaan heikkenee.

Äiti on vielä kulkemiskuntoinen 74 v, tykkää matkustaa ja koluta kaikenmaailman kirppiksiä ja ostareita, mutta olen ollut huomaavinani, että asioiden seuraaminen on alkanut heiketä ja hän hakee sanoja, ja varsinkin suhtautuu hyvin epäluuloisesti uusiin vempeleisiin, mitään verkkopankkia ei ole käytössä ja ehdotukseenikin siitä suhtautui tyrmäten, laskut laittaa kuoressa edelleen maksuun....olisin itse voinut tulla äidin luokse parin viikon välein hoitamaan koneella laskunmaksua. Automaattikorttikin on ollut vasta pari vuotta. Hän ei ole ikinä harrastanut mitään, mikä rasittaisi aivoja tai kunnolla kroppaa, ja olen tästä huolissani, hänellä on muistisairautta suvussa. Äidin ainoa liikunta on kävely kauppaan ja takaisin ja fillarilla hautausmaalle.

Appiukkoni taas on 76-v ja vetää raivolla 100 km pyörälenkkejä ja muisti toimii kuin partaveitsi. Hän on vanha, muttei vanhus. Anoppi 74 v. opettelee sujuvasti Whatsupit ja uudet tekniikat, käy uimassa, jumpassa ja kuntosalilla ja kiipeilee yhä puiden oksia leikkaamassa. Entinen opettaja, joka seuraa maailman asioita tarkasti. Vanha, muttei vanhus.

Äidistäni huomasin uusia piirteitä 70 ikävuoden jälkeen. Hän hengästyy pahoin, jos yrittää pysyä kävelyvauhdissani, ihan hämmästyin, kun huomasin tämä puolitoista vuotta sitten. Onneksi hän kuitenkin edelleen käy lenkillä ja ulkoilemassa. Aivot toimivat vielä ihan ok, tosin ei aina muista jo kertoneensa jotain asiaa. Äiti harrastaa ristikoita ja kryptoja, ja tilaa ristikkolehteä, joten aivot saavat kyllä virikkeitä. Mobiililaitteet ovat kyllä hänelle kauhistus. Suvussamme on dementiaa, joten toivon, että äitini pysyisi hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään.

Äidistäni alkoitulla vanhus 65-vuotiaana.Hän jäi pois työelämästä ja jo lievänä alkanut muistisairaus sai vallan.Sitten kun oli jalat huonossa kunnossa,ei halunnut liikkua.Tuli sitten vaihe,kun ei tajunnut,ettei pysty kunnolla liikkumaan ja alkoi kaatuilemaan.

Kuoli sairaalassa 70-vuotiaana,oli todella vanhus.Keuhkokuume vei lonkkaleikkauksen jälkitautina kun oli lähtenyt kävelemään vaikkei päässyt enää mihinkään.

Tuntui ihan oudolta,että järjestönainen,puuhakas ja iloinen ihminen,meni niin pian ja nuorena.Hänellä oli haaveissa alkaa kirjoittamaan jotain,ehkä kirjakin,mutta sairaus tuli kuin hiipien,mutta nopeasti.

Nyt jännitän,olen 60 ja työelämässä.Olen vannottanut tyttären perhettä,ett kertovat mulle heti,jos alkaa tulla höperön oireita(siis enemmän kuin niitäehkä on aina ollut).

Isästä tuli huonokuntoinen myös jo kuuskymppisenä,mutta se ei ollut vanhusmaisuutta.Sydän ja halvaantuminen veivät kuntoa,tuli siis kävely-ja muutenkin suht-hyväkuntoiseksi,mutta pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle.Teki pieniä remppoja ja muuta vastaavaa senkin jälkeen kotikylämme oikeille "vanhuksille".

Isä kuoli 73 täytettyään,oli saanut uuden halvauksen,kulkipyörätuolilla,johon itse siirtyi ja pois.

E i ollut mieleltään vanhus.Sana on muuten kauhea.Sopii todella oikeutetusti vain ihmiselle,joka on suurimmalta osin avun varassa.

Setäni täyttää 88 kesällä,kaukana vanhuksesta.

Kyllä se siinä 72-75 tienoilla oli, kun heistä tuli semmoisia kössyttelijöitä.

Minun äitini muuttui vanhukseksi siinä 68-69 vuotiaana. Fyysinen kunto romahti ja sen mukana tuli eristyneisyyttä ja se jääräpäisyys vain lisääntyi vuosi vuodelta. 

Tätini sen sijaan on jo reilusti 70-kymppinen ja jos ei tietäisi ikää, voisi luulla viisikymppiseksi. Hän seuraa aikaansa, harrastaa ja liikkuu ja on terve ja todella hyvin säilynyt, poikkeuksellisen kaunis nainen. Minimaalisesti ryppyjä ja kaunis tuuhea tukka. Oikein kateeksi käy.