Tässä juuri punnitsen, soitanko perinteisen teeskentelysoiton "hyvää äitienpäivää" äidilleni, joka pahoinpiteli, haukkui, häpäisi, kyykytti, hoki ettei minun olisi pitänyt ikinä syntyäkään, pilasin hänen elämän. Joka päivä elin pelon ja kauhun vallassa, että mitä tänään tapahtuu. Joka päivä elin toivossa ja uskossa, että kyllä äiti muuttuu vielä, kunhan minä olen parempi.

Tilaisinko vielä ruusupuskan ja kauniin kortin? Kun kaikki äidit ansaitsevat sen..

Vai pitääkö saada sitä mitä aidosti ansaitsee?

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju