Lue keskustelun säännöt.
80-luvulla lapsuuttaan eläneet: onko ikävä kasariaikoja?
Minulla on sellainen olo, että Suomi oli 80-luvulla ihanan viaton maa, jossa oli hyvä elää. Ei ollut somea, vaan luettiin lehtiä. Asiat tapahtuivat jotenkin luonnollisemmin ja hitaammin. En osaa selittää sitä tämän paremmin.
Tietysti on selvää, että kun on itse lapsi, näyttää maailma hyvin erilaiselta ja omalla tavallaan huolettomammalta kuin aikuisena. Silti tuntuu siltä, että 80-luku oli oikeasti Suomessa parempaa aikaa. Oli nousukausi ja ilmastonmuutoshuolet olivat rajallisempia kuin nyt. Usko tulevaisuuteen oli vanvehmpi.
Millaisia ajatuksia teillä liittyy 80-lukuun?
Kommentit (222)
Ei ole. Meillä ei ollut sisävessaa eikä suihkua. Peseytyä piti ulkosaunassa. Rahat oli aina loppu ja mulla ei ollut mitään kasarin hittileluja tai muuta. Mulla oli ihan erilainen lapsuus kuin mitä esim. puolisollani, joka eli kasarilla hyvätuloisessa duunariperheessä. Kaikkien elämä ei ollut nousukautta kasarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahin ongelma 80-luvulla oli vuokrasäännöstely, jonka takia vuokra-asuntoa ei voinut saada kuin suhteilla, tai olemalla tarpeeksi köyhä ja kipeä kaupungin asuntoon.
Osittain totta, mutta työsuhdeasunnot olivat silloin hyvin yleisiä. Me asuimme koko lapsuuteni kolmessa erilaisessa sellaisessa, ja esimerkiksi puolet Roihuvuoresta on vanhoja Elannon asuntoja. Se koko ylämäki sinne yläkoululle ne talot ovat vanhoja Elannon asuntoja. Jos olit töissä Elannolla vaikka myyjänä tai leipomossa, niin sait lähes ilmaisen työsuhdeasunnon. Hyvä tapa sitouttaa. Kaupungin asunnot olivat silloin hyvin halpoja, jos onnistuit saamaan.
Sai sanoa vapaasti mielipiteensä.
Vierailija kirjoitti:
Sai sanoa vapaasti mielipiteensä.
Kyllä, paitsi Neuvostoliitosta. Sait kyllä senkin sanoa, mutta kaverit saattoivat kadota. Monien koulukaverieni vanhenmmat äänestivät kommunisteja, niillä oli kotona Lenin-patsaita ja sitä rataa, kyllä siinä vähän oli hyvä miettiä mitä sanoo.
Ei ole oikeasti, aika kultaa muistoja.
Mutta esim lääkäriin pääsi heti, Kelaan pääsi heti, töitä oli heti tarjolla jne, paitsi kun 90-lukua alkoi pukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ajatellut, jos saisimme 80 luvun pelisäännöt takaisin MUTTA nykyajan herkuilla, eli internetillä ja älypuhelimilla varustettuina, niin saisimme vielä paremman 80 luvun, eli jopa taivasta paremman paratiisin.
Pitäisi vain aloittaa vaikka sivistyssanojen palauttamisesta ja palauttaa muutkin kielletyt asia ja se ei taida vasemmistolle ja vihreille käydä?
80- luku oli kyllä juuri sen vasemmiston valta- aikaa.
70-luku oli, 80-luvun puolivälissä alkoivat oikeistohallitukset.
Kyllä SDP oli hallituksessa koko sen 3 653 päivää, jonka 1980-luku kesti. Ensimmäinen sen jälkeinen ns. porvarihallitus oli Esko Ahon hallitus, joka aloitti 26.4.1991.
SDP on
Lainaus ei toimi pitkissä ketjuissa...
SDP:n liukuminen keskustaoikeistoon tapahtui Lipposen aikana.
70-80- luvun SDP oli sosialistipuolue, jonka virallisiin tavoitteisiin kuului sosialistinen Suomi.
Demarien vasemmalla puolella olivat silloin vielä kommunistit, joiden kannatus on ajoittain suurempaa kuin demarien. Sillä oliko demarien tavoite sosialismi silloin, ei ole mitään merkitystä. Kyse on poliittisesta Overtonin ikkunasta, jota kommunistien suuri kannatus siirsi paljon vasemmalle joka teki demareista keskustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänmeno oli viattomampaa ja lapsuus monessa mielessä terveempää kuin nykyään.
Näin tässä jonain päivänä artikkelin, jossa neuvottiin, että vanhempien kannattaisi puhua lapselleen seksistä ja selittää hänelle, mitä porno on. Ja tämä tulisi tehdä viimeistään siinä kohtaa, kun lapsi aloittaa koulun, koska siellä hän todennäköisesti joutuu viimeksi mainitun kanssa tekemisiin joka tapauksessa. Olin ihan että huhhuh :/ Minulle ja kavereilleni selvisi vasta nelosluokkalaisina, miten lapsia tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Sai sanoa vapaasti mielipiteensä.
Tämä on kyllä huvittava! Sai sanoa mielipiteensä, jos se oli sellainen kun 80-luvun ilmapiiri vaati. Olin itse 80-luvun lapsi ja muistan lukeneeni Uma Aaltosen kirjan olen erilainen nuori jossa mehusteltiin ja esiteltiin eri tavoin vammaisia ja hirvittävillä tavoilla sairastuneita ja kärsiviä nuoria, että lukija voisi järkyttyä ja sääliä ja ehkä myös jotenkin yrittää tuntea heitä kohtaan empatiaa. Heidän joukossaan esiteltiin myös homo ja lesbo, joiden elämä oli tietysti ihan hirveää. Näin opin että tällaisia ihmisiä voi olla. Koulussa kai opettaja sanoi jotain homovitsejä ja homo oli haukkumasana. Oma 2000-luvulla syntynyt lapsi tuli 13 v ulos kaapista, on aina ollut iloinen ja normaali ja itsevarma, on avoimesti voinut seurustella saman sukupuolen kanssa, nyt aikuinen ja onnellisessa parisuhteessa. Minua ihan hirvittää ajatella, että jos hän olisikin ollut 80-luvun lapsi. Elämä olisi ollut pelkkää salailua ja parhaimmillaan hän olisi voinut toivoa sääliä muilta ihmisiltä. Nykyisin tunnen myös ikäisiäni seksuaalivähemmistöjen edustajia ja heillä ei ole kasarista kovin hyviä muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin ongelma 80-luvulla oli vuokrasäännöstely, jonka takia vuokra-asuntoa ei voinut saada kuin suhteilla, tai olemalla tarpeeksi köyhä ja kipeä kaupungin asuntoon.
Osittain totta, mutta työsuhdeasunnot olivat silloin hyvin yleisiä. Me asuimme koko lapsuuteni kolmessa erilaisessa sellaisessa, ja esimerkiksi puolet Roihuvuoresta on vanhoja Elannon asuntoja. Se koko ylämäki sinne yläkoululle ne talot ovat vanhoja Elannon asuntoja. Jos olit töissä Elannolla vaikka myyjänä tai leipomossa, niin sait lähes ilmaisen työsuhdeasunnon. Hyvä tapa sitouttaa. Kaupungin asunnot olivat silloin hyvin halpoja, jos onnistuit saamaan.
Mitähän suhteita sillä isävainaalla sitten oikein oli, kun me muutettiin niin perkeleesti. Just kun oli saatu uusia kavereita ja alkoi tykätä ja tottua uuteen asuinpaikkaan, niin ei ku kimpsut ja kampsut kasaan ja taas muutetaan. Ei v...u sentään. Kävin peruskoulun (1978 - 88) viidessä eri koulussa. Eikä asuttu yhdessäkään kaupungin asunnossa. Silloin kun olin vauva ja kun en ollut vielä edes äidin kohdussa, oli isä vielä kovempi muuttamaan. Faija ja mutsi olivat nuoria ja asuivat milloin missäkin osoitteessa. Siihen aikaan (1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa) oli tyylinä vuokrata huone omakotitalon yläkerrasta. Tämmösissä vanhempani asuivat seurustelunsa alkuaikoina ja vielä silloin kun olin pieni vauva. Sitten alkoi se kerrostaloissa asuminen. Monessa paikassa asuttiin.
Joo, on:
- Ei kännykkäzombeja
- Levyjä ja leffoja sai kaupasta: Ihan omaksi
- Suomi ei ollut koko maailman sosiaalitoimisto
- Töitä sai jos vaan kysyi
- Asiat sanottiin kuten ne oli, ei oltu pöyristymässä joka jutusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin ongelma 80-luvulla oli vuokrasäännöstely, jonka takia vuokra-asuntoa ei voinut saada kuin suhteilla, tai olemalla tarpeeksi köyhä ja kipeä kaupungin asuntoon.
Osittain totta, mutta työsuhdeasunnot olivat silloin hyvin yleisiä. Me asuimme koko lapsuuteni kolmessa erilaisessa sellaisessa, ja esimerkiksi puolet Roihuvuoresta on vanhoja Elannon asuntoja. Se koko ylämäki sinne yläkoululle ne talot ovat vanhoja Elannon asuntoja. Jos olit töissä Elannolla vaikka myyjänä tai leipomossa, niin sait lähes ilmaisen työsuhdeasunnon. Hyvä tapa sitouttaa. Kaupungin asunnot olivat silloin hyvin halpoja, jos onnistuit saamaan.
Me taas asuttiin jo 1970-luvulla näissä työsuhde asunnoissa, joita faija sai. Oli aina ihan uudesta kerrostalosta, siistejä kämppiä. Iskulla oli töissä. Kasarilla sitten se meillä loppui ja asuttiin sitten vuokralla milloin missäkin. Ei ollut työsuhde kämppiä, pari oli Sadon kämppää ja sitten semmonen pikku luukku, talonmiehen asunto osaketalon pohjakerroksessa. V..un ahdasta asumista, kun se oli semmoinen yksiö ja meitä oli siinä kohtaa jo neljä henkeä. Siihen muutettiin tilavasta kolmiosta ja tämän yksiön, jossa asuttiin toukokuusta 1978 tammikuuhun 1981, jälkeen muutettiin kaksioon. En tiedä, mitä sen faijan päässä oikein liikkui, kun piti perheineen yksiöön muuttaa tilavasta asunnosta? Oliko se jotain ryssinyt sitten, kun loppui työsuhdeasuntoetu, vai oliko se jotain sitä sen "kun ennenkin on..." asennetta ja elämänfilosofiaa. Eihän meille lapsille kaikkea kerrottu. Vanhempien noloista jutuista noloimmat kommellukset muotoiltiin joksikin muuksi ja vaiettiin. Jotain kuitenkin muistan, että eihän he kumpikaan ihan täysillä tulilla menneet.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Meillä ei ollut sisävessaa eikä suihkua. Peseytyä piti ulkosaunassa. Rahat oli aina loppu ja mulla ei ollut mitään kasarin hittileluja tai muuta. Mulla oli ihan erilainen lapsuus kuin mitä esim. puolisollani, joka eli kasarilla hyvätuloisessa duunariperheessä. Kaikkien elämä ei ollut nousukautta kasarilla.
Olette asuneet hökkelissä. Onko tuttua, isän suusta: "Kun ihmiset ovat ennenkin asuneet näin!" Ja "Älä valita siinä! Ei mullakaan lapsena ollut kaiken maailman leluja! Ne on turrrrrhuutta!"
Mulla oli just semmonen faija. Meillä oli kyllä sisävessa ja suihku, kun asuttiin aina kerrostaloissa kaupungissa. Mutta rahaa ei ollut ikinä, eikä mitään hittileluja, merkkivaatteita ym. Kerran faija vei mut parturiin, muuten äiti leikkasi mun tukan aina semmoiseksi karseaksi pottatukaksi, joka oli vielä huonosti leikattu, kun ei muija osannut suoraan leikata tai sitten teki tahalteen niitä lovia. Naurettava hiuskuontalo ja hirveet ryysyt vaatteina, että ei ollut kyllä mikään ihme, että koulussa kiusattiin. Kai nyt sellasta onnetonta köyhän talon porsasta kiusattiin ja hakattiin kuin vierasta sikaa. Järkyttävä lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Demarien vasemmalla puolella olivat silloin vielä kommunistit, joiden kannatus on ajoittain suurempaa kuin demarien.
Viimeisen kerran näin oli vuoden 1958 eduskuntavaaleissa, siis 22 vuotta ennen 1980-luvun alkua.
Toisessa viestissä maalailtiin kommunisteilla olleen 30 prosentin kannatus 1970-luvulla. SKDL:n, josta kaikki eivät edes olleet kommunisteja, todellinen kannatus 1970-luvun eduskuntavaaleissa oli:
1970: 16,58 %
1972: 17,02 %
1975: 18,89 %
1979: 17,90 %
Vierailija kirjoitti:
- Asiat sanottiin kuten ne oli, ei oltu pöyristymässä joka jutusta
Jokaisen sanomalehden yleisönosasto oli täynnä pöyristymistä milloin mistäkin, jokaisena päivänä kun lehti vain ilmestyi. Vuoden ympäri ja vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäs muuttaa enemmän pois näistä ns kasvukeskuksista ja "monikulttuurisesta ympäristöstä" niin johan on ihan erilainen rauha. Toisekseen jättää lehdet lukematta ja somen ja telkkarin avaamatta. Sieltäkään tuskin tulee mitään mikä itseään todella koskee.
Ja olen kyllä samaa mieltä tuosta 80-90 luvulla oli paljon rauhallisempaa ja pystyi ihan erilailla liikkumaan ulkona sekä aikuiset ja lapset. Tänä päivänä en haluaisi olla edes samalla seudulla kuin mitä lapsuuteni vietin.Tämä. En haluaisi enää asua Roihuvuoressa. Kävin viime vuonna siellä viidellä eri näytöllä. Lapsuudessani 70-luvulla se oli sellainen 100% valkoinen hiljainen lintukoto. Ei ollut edes kantasuomalaisia jengejä, joita esim Kontulassa ja Laajasalossa oli.
Näin Roihuvuoressa 20 viime vuotta asuneena tälle ei voi kyllä kuin repeillä. :D
Ihmetellä sopii, missä ihmeen Pietarin trollitehtaassa tms. on keksitty kaikista mahdollisista Helsingin kaupunginosista ottaa tähän esimerkiksi Roihuvuori, joka on keskiluokkaistumistaan keskiluokkaistunut alue. Joka suorastaan huokuu tässä ketjussa useiden 80-lukuun yhdistämää vanhanaikaista pienimuotoista yhteisöllisyyttä. Ja jossa asuntojen neliöhinnat ovat tätä kaikkea heijastaen nousseet jotain 60-70 % vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Näkyy olevan kansainvälisestikin suosittu harrastus kuulustella meitä 80-luvun lapsia, ja ehkä 90-luvunkin:
Se tylsyys oli kyllä jotain se. Levyt maksoi maltaita. Tv oli mitä oli.
Nyt saan suosikkileffat, -sarjat, musiikin, kaiken lähes ilmaiseksi ja milloin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahin ongelma 80-luvulla oli vuokrasäännöstely, jonka takia vuokra-asuntoa ei voinut saada kuin suhteilla, tai olemalla tarpeeksi köyhä ja kipeä kaupungin asuntoon.
Osittain totta, mutta työsuhdeasunnot olivat silloin hyvin yleisiä. Me asuimme koko lapsuuteni kolmessa erilaisessa sellaisessa, ja esimerkiksi puolet Roihuvuoresta on vanhoja Elannon asuntoja. Se koko ylämäki sinne yläkoululle ne talot ovat vanhoja Elannon asuntoja. Jos olit töissä Elannolla vaikka myyjänä tai leipomossa, niin sait lähes ilmaisen työsuhdeasunnon. Hyvä tapa sitouttaa. Kaupungin asunnot olivat silloin hyvin halpoja, jos onnistuit saamaan.
Minä asuin halvimmissa asunnoissa. Ei ollut omaa vessaa välillä, yhteissuihku ja vessa kellarissa tai ei suihkua ollenkaan, kerran oli vaan kylmä vesi jne.
Kavereilla kävin suihkussa. Vaatteiden pesu oli hankalaa, piti hommata paljon kavereita joilla pesukone.
Tämä oli ihan normaalia opiskelijoiden keskuudessa. Asuttiin talojen ullakkohuoneissa, ilman keittiötä jne. Oppilaitoksessa käytiin suihkussa.
Aikakoneella voisi seilata ees taas ajassa ja käydä ampumassa kaikki, joiden toimien vuoksi maailmasta ja Suomesta tuli tämmöinen kuin tuli. Estäisi ysärin lamankin. Sitten kun nykymaailma alkaa näyttää riittävän hyvältä, niin työ tehty. Jos nyt jotkut pikkujutut ovat pielessä siitä kaikesta huolimatta, niin olkoon, kunhan pahimmat epäkohdat sai oiottua. Parempi vähän paskaa nurkissa kuin puhdas helvetti. Eihän tästä maailmasta täydellistä saa.