Lue keskustelun säännöt.
Arvioikaapa olinko lapsena mielenterveysongelmainen ja jos niin miten pahasti?
09.05.2020 |
Alkulapsuudessa noin 5 v asti ei ollut ihmeempiä. Noin 5-vuotiaana aloin saada hurjia raivokohtauksia kun huusin ja huusin. Tilanne alkoi yleensä jotenkin niin että olisin halunnut saada tahtoni läpi mutten saanut. Saatoin parikin tuntia huutaa ja raivota. Muistan myös että halusin kiusata ja satuttaa pikkusisarustani. Mulla oli ihan tahto tehdä pahaa kiltille ja ystävälliselle sisarelleni. Tönin häntä, nipistelin, työnsin päätä lumihankeen ja heitin asioilla, välillä hän satuttikin itsensä.
Kouluiän kynnyksellä alkoi valehtelu. Valehtelin ties ja mitä vanhemmilleni ja ystävilleni. Vuosien varrella satuilin koulun sattumuksista, ystävistäni ja poikaystävistäni.
Jossain vaiheessa ala-asteella loukkaannuin joihinkin luokkalaisiini ja lopetin puhumisen suurimman osan kanssa. Puhuin vain lähimmille ystävilleni ja heille siis valehtelin ajoittain paljonkin, ihan arkisista asioista lähtien ja väitin kokeneeni vaikka mitä seikkailuja. Ainakaan he eivät koskaan ääneen epäilleet sanomisiani.
Päällisin puolin olin kiltti lapsi, ei olisi uskonut ensisilmäyksellä mitä kaikkea harrastin.
Perheessäni oli tiettyjä muutoksia jotka ehkä laukaisivat tuota käytöstä. Kuitenkin perheeni sinänsä oli ihan hyvä perhe, ei ollut alkoholismia eikä pahempaa väkivaltaa tms.
Nuorena aikuisena päätin ryhdistäytyä ja aloin kunnon ihmiseksi. Joitain takapakkeja tuli että joskus vielä valehtelin tai koin mielihyvää kun jollain läheiselläni oli vastoinkäymisiä mutta enimmäkseen olin rehti ja kiltti. Myöhemmin äitinä ja työntekijänä ehkä turhankin kiltti ja tunnollinen ja kaikki viimeisetkin "oireilut" jäi nuoruuteen ja musta tuli ihan tavallinen aikuinen.
Mitäs olette mieltä, olinko kuinka häiriintynyt lapsi?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.
Uskon sen olleen yhteyksissä liiallisiin muutoksiin, isoja muutoksia kasvuympäristössä (ihmiset ympärillä ja ympäristö) liian paljon. Ajattelen näin koska oireilin vahvimmin muutosten jälkeen. Esim. koulun vaihtoihin ja kun perheenjäsenet vaihtui.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.
Uskon sen olleen yhteyksissä liiallisiin muutoksiin, isoja muutoksia kasvuympäristössä (ihmiset ympärillä ja ympäristö) liian paljon. Ajattelen näin koska oireilin vahvimmin muutosten jälkeen. Esim. koulun vaihtoihin ja kun perheenjäsenet vaihtui.
ap
Saitko huomiota 5-vuotiaaksi asti, mutta sitten sinut jotenkin syrjäytettiin ja jäit yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.
Uskon sen olleen yhteyksissä liiallisiin muutoksiin, isoja muutoksia kasvuympäristössä (ihmiset ympärillä ja ympäristö) liian paljon. Ajattelen näin koska oireilin vahvimmin muutosten jälkeen. Esim. koulun vaihtoihin ja kun perheenjäsenet vaihtui.
ap
Saitko huomiota 5-vuotiaaksi asti, mutta sitten sinut jotenkin syrjäytettiin ja jäit yksin?
Kyllä se oli noinkin, että pikkulapsena äidiltä riitti huomiota minulle enemmän kuin sen jälkeen. Olen sitäkin miettinyt, että se on vaikuttanut varmaankin. Tuon jälkeen äitini keskittyi enemmän pikkusisareeni. Toisaalta tuolloin noin 5-vuotiaana oli niitä suuria muutoksia peräjälkeen paljon. (Ja myöhemminkin).
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan minun lapseni? Hän on tehnyt testin, joka osoittaa epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, mutta ei tutkittu enempää, koska ei ole riittävän häiriintynyt.
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.
Lapsia ei koskaan diagnosoida persoonallisuushäiriöllä. Fakta.
Eli mikä testi, nettitesti?
Sosiaalialan ammattilaisena sanoisin, että normaalin rajoissa vielä mennään, joskin rajoja hipoen. Normaali perhetaustasi näkyy ehkä nimenomaan siinä, että olet aikuisiällä kyennyt päättämään, että toimit toisin. Monenlaista häiriökäytöstä mahtuu vielä ns. tavallisen lapsen toimintaan, ja sisarusten välinen väkivalta on väkivallan muodoista yksi yleisimmistä.
Oletko pyytänyt siskoltasi anteeksi, aidosti kuunnellut hänen tunteitaan ja muistojaan tapahtuneesta ja antanut hänen olla sinulle tapahtuneesta vihainen (jos on)? Se voisi olla hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan minun lapseni? Hän on tehnyt testin, joka osoittaa epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, mutta ei tutkittu enempää, koska ei ole riittävän häiriintynyt.
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.
Lapsia ei koskaan diagnosoida persoonallisuushäiriöllä. Fakta.
Eli mikä testi, nettitesti?
Aurorassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.
Uskon sen olleen yhteyksissä liiallisiin muutoksiin, isoja muutoksia kasvuympäristössä (ihmiset ympärillä ja ympäristö) liian paljon. Ajattelen näin koska oireilin vahvimmin muutosten jälkeen. Esim. koulun vaihtoihin ja kun perheenjäsenet vaihtui.
ap
Nuo muutokset pätee meilläkin.
Edellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan minun lapseni? Hän on tehnyt testin, joka osoittaa epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, mutta ei tutkittu enempää, koska ei ole riittävän häiriintynyt.
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.
Lapsia ei koskaan diagnosoida persoonallisuushäiriöllä. Fakta.
Eli mikä testi, nettitesti?
Aurorassa
Todella outoa jos on totta. Koska lapsi on alati kehittyvä ihminen. Häntä ei voi tai saa diagnosoida.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialan ammattilaisena sanoisin, että normaalin rajoissa vielä mennään, joskin rajoja hipoen. Normaali perhetaustasi näkyy ehkä nimenomaan siinä, että olet aikuisiällä kyennyt päättämään, että toimit toisin. Monenlaista häiriökäytöstä mahtuu vielä ns. tavallisen lapsen toimintaan, ja sisarusten välinen väkivalta on väkivallan muodoista yksi yleisimmistä.
Oletko pyytänyt siskoltasi anteeksi, aidosti kuunnellut hänen tunteitaan ja muistojaan tapahtuneesta ja antanut hänen olla sinulle tapahtuneesta vihainen (jos on)? Se voisi olla hyvä.
Kiitos vastauksestasi. En valitettavasti ole pyytänyt anteeksi, pitäisi varmaan. Hän on kyllä itse ottanut välillä vihaisestikin esiin mun käytöksen häntä kohtaan kun olimme lapsia. Toisaalta kuitenkin välillä hän on kiitellyt sitä miten hyvä tuki olen hänelle ollut aikuisena... Myös äitini on ollessani jo aikuinen muistellut vihaisen ja huvittuneen sekoitukselta vaikuttavalla mielellä lapsuuteni käytöstä. Itse olen aina noista lapsuuteni esiin nostamisista mennyt ihan hämilleni ja olen vaan vaihtanut äkkiä aihetta enkä ole osannut tai halunnut sanoa asiaan mitään. On tullut surullinen tunne, että vaikka miten yritän nyt aikuisena niin aina aika ajoin lapsuuteni käytös kaivetaan esiin ja ikään kuin lyödään sillä mua.
Toisaalta tunnen välillä syyllisyyttä siitä miten kohtelin pikkusisartani. Hänellä on nyt aikuisena mielenterveysongelmia ja ollut jonkinlaisia ongelmia elämänhallinnassa ja mietin välillä johtuuko osa siitä millainen olin hänelle lapsena. Ajatus on rankka ja siirrän ajatukseni yleensä nopeasti muuhun. Itselläni nyt aikuisena on asiat hyvin, on hyvä puoliso ollut rinnalla nuoresta asti, hyvin käyttäytyvät kivat lapset, töitä on riittänyt ja olen saanut kiitostakin töissä ja ystäviltäni...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan minun lapseni? Hän on tehnyt testin, joka osoittaa epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, mutta ei tutkittu enempää, koska ei ole riittävän häiriintynyt.
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.
Lapsia ei koskaan diagnosoida persoonallisuushäiriöllä. Fakta.
Eli mikä testi, nettitesti?
Aurorassa
Todella outoa jos on totta. Koska lapsi on alati kehittyvä ihminen. Häntä ei voi tai saa diagnosoida.
Hän on jo täysi-ikäinen. Teininä oli joitain kertoja perheneuvolassa, jossa työntekijä sanoi, ettei ole koskaan kymmenvuotisen uransa aikana tavannut lasta, joka osaa analysoida asioita ja puhua tunteistaan niin hyvin.
Saanko kysyä olinko minä normaali? Uskoin, että opettajat seuraavat minua kotiin ja näkevät minut vessassakin, joten sammutin valot. Tuota kesti ekalta luokalta kuudennelle. Uskoin myös, että joku hiippari kiersi taloamme ja valvoin usein liikkumatta öisin. Nykyään olen skitsoaffektiivinen. Olinko tuolloin jollain tapaa skitso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheessäsi tapahtuvat muutokset ovat luultavasti aiheuttaneet käytöksesi. Muistatko, mitä ajattelit tuolloin perheestäsi, mitä tunsit? Entä ellet olisi reagoinnut mitenkään muutoksiiin, olisiko sinusta jälkeenpäin ajateltuna se ollut "terveempi" suhtautuminen lapsena?
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä olinko minä normaali? Uskoin, että opettajat seuraavat minua kotiin ja näkevät minut vessassakin, joten sammutin valot. Tuota kesti ekalta luokalta kuudennelle. Uskoin myös, että joku hiippari kiersi taloamme ja valvoin usein liikkumatta öisin. Nykyään olen skitsoaffektiivinen. Olinko tuolloin jollain tapaa skitso?
Kyllä tuo kuulostaa, että olet jo lapsena sellainen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko niitä muutoksia pystynyt välttämään? Tarkoitan, että elämä ON yhtä muutosta. Jos ei muutoksiin lapsena opi, niin aikuisena sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä olinko minä normaali? Uskoin, että opettajat seuraavat minua kotiin ja näkevät minut vessassakin, joten sammutin valot. Tuota kesti ekalta luokalta kuudennelle. Uskoin myös, että joku hiippari kiersi taloamme ja valvoin usein liikkumatta öisin. Nykyään olen skitsoaffektiivinen. Olinko tuolloin jollain tapaa skitso?
Kyllä tuo kuulostaa, että olet jo lapsena sellainen ollut.
Niin on saattanut olla. En kertonut kenellekään mitä koin, koska kuvittelin että se on tiedossa jollain tavalla. Olisikohan tuolloin edes haettu hoitoa, epäilen ettei. Nyt minulla on lapsia, mutta mistäpä minä tiedän mitä päässään kuvittelevat. Toistuuko sama, sen näkee jos elää.
Anteeksi, että tulin aloittajan ketjuun sotkemaan. Olisi pitänyt tehdä oma aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Perheessäsi tapahtuvat muutokset ovat luultavasti aiheuttaneet käytöksesi. Muistatko, mitä ajattelit tuolloin perheestäsi, mitä tunsit? Entä ellet olisi reagoinnut mitenkään muutoksiiin, olisiko sinusta jälkeenpäin ajateltuna se ollut "terveempi" suhtautuminen lapsena?
Ajatukset perheenjäsenistäni vaihtelivat. Voimakkaita tunteita oli. Kyllä rakastinkin kaikkia perheenjäseniäni ainakin välillä. Vaikka välillä olin todella julma pikkusisarelleni, niin oli hellyyden hetkiäkin ja hetkiä jolloin halusin puolustaa häntä ja hetkiä jolloin meillä oli kivaa yhdessä kun leikimme. Sitten ihan ykskaks saattoi tulla voimakas halu tehdä hänelle pahaa ja joskus mielessäni kuvittelin hänen kärsivän tai jopa kuolevan ja nautin siitä. Usein noiden ajatusten ja tekojen jälkeen kaduin. Samoin kaduin valehtelujeni jälkeen usein. Äitiä kohtaan muistan, että olisin halunnut saada äidin jotenkin ikään kuin hallintaani, että hän olisi enempi ottanut mua huomioon asioissa ja tehnyt mun toivomalla tavalla. Ja joskus halusin että äiti tuntisi itsensä huonoksi, epävarmaksi ja inhotuksi (tuota oli varsinkin murrosiässä). Välillä taas suhtauduin äitiini aikalailla kuten muutkin lapset äiteihinsä, mutta joku tyytymättömyys häntä kohtaan oli. Isä oli alkulapsuuden lämpimien välien jälkeen etäinen ja näin häntä harvoin varhaislapsuuden (juuri noin 5 v) jälkeen. Vielä aikuisenakaan en osaa olla hänen kanssaan luonteva, vaikka ihan pienenä olin isin tyttö ja mulla on kuvia joissa hassuttelin hänen kanssa noin 3-vuotiaana yms.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä muutos oli pahin?
Se kun menetin aina hyvät ystäväni muiden muutosten takia ja piti etsiä ihan uusia.
ap
Mitä sinä itse ajattelet nyt itsestäsi? Mikä ongelmasi oli?
Oletkohan minun lapseni? Hän on tehnyt testin, joka osoittaa epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä, mutta ei tutkittu enempää, koska ei ole riittävän häiriintynyt.
Haluaisin tietää, mikä kotioloissaai laukaisi sen? Tieto olisi minulle tärkeä.