Miten luet paksun monta sataa sivua käsittävän tenttikirjan?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan lukenut paksuja, vieraskielisiä tenttikirjoja kannesta kanteen läpi, puhumattakaan että useamman kerran. Johdantoon ja sisällysluetteloon olen aina tutustunut, ja tärkeimmät kappaleet olen lukenut kokonaan ja jopa alleviivaten ja muut silmäillen. Miten löydän ne tärkeimmät kappaleet? Opiskellessani oli luentoja ja ne opettivat löytämään tärkeimmät kohdat. Ajattelemalla pystyi myös päättelemään ne tärkeimmät.

Olen erikoislääkäri, lääketieteen tohtori ja oman kliinisen alani dosentti.

Sinulla on yhä kyky löytää tärkein - AV palsta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisällysluettelosta olen aloittanut. Poimin siitä avainkäsitteet ja selvitän ne, tavalla tai toisella. Varsinkin vieraskielisistä kirjoista jollakin toisella. Teen kirjasta muistiinpanot siten, että sivunumero+avainsanat ja pikaiset merkinnät aiheesta. Tuskin koskaan olen lukenut tenttikirjaa kannesta kanteen sen jälkeen, kun opin tekniikan.

Meillä oli monesti tenttikysymykset kirjatenteissä niin että miten aihetta x on käsitelty kirjassa y. Eli jos olet vain jostain muualta lukenut sen asian niin et osaa vastata tarkasti kysyttyyn asiaan.

Ehkä. Mutta millä todennäköisyydella tenttikirjaksi on valittu ainutkertaisen poikkeuksellinen näkemys jostain tärkeästä asiasta? Tosi pienellä. Yleensä tenttikirjoiksi valitaan kirjoja, joissa on esitetty yleisesti hyväksyttyjä näkemyksiä, sellaisia, mitkä kaikkien pitäisi tietää ennen kuin aletaan kyseenalaistaa ja mennä eteenpäin.

Jos tenttikirjana on esim. artikkelikokoelma, niin jossain artikkelissa voi olla tietynlainen näkökulma asiaan ja sitten ei yleisluontoisella höpötyksellä pitkälle pötki.

En oo ikinä ymmärtänyt tuosta vtun silmäilystä mitään. Luin aina hirveellä stressillå kannesta kanteen tyyliin max 15 sivua/tunti.

En ikinä tajunnu, miten tuotta jotain esseitä tyylillä 'silmäile pääkohdat'. Jostain valtiontieteen scheissehorinoista, joissa aikaisempi perustuu aikaisemmalle höttökäsitteelle.

Siksi olenkin entinen yliopisto-opiskelija,

nykyinen käytännön duunari ja sivutoiminen pörssitreidari.

Luen läpi ehkä 60-70-prosenttisesti kerran. Se riittää.

No yleensä en lue kertaakaan kokonaan läpi. Sisällysluettelon perusteella etsin todennäköiset tenttikysymykset, lueskelen niitä ja pääsen läpi. Jos kirja ei ole kovin paksu, luen läpi kerran.

Luen itse kirjan vain kerran, mutta kirjoitan samalla muistiinpanoja = yritän puristaa tekstin asian mahdollisimman tiukkaan referaattiin. Sitten luen omat muistiinpanoni uudestaan, ja tiivistän niitä edelleen. Viimeisellä lukukerralla minulle jää toivottavasti enää vain muistisääntöjen lista, luokkaa: HTOKR (Helsinki, Tukholma, Oslo jne.), kun aiheena on Pohjoismaiden pääkaupungit. Tällä listalla sitten tenttiin, ja hyvin menee.

45 min luen sitten 15 min tauko, tätä jatkuu koko päivän tai 8 h.

Jos on kauhea kiire, luen kappaleen ensimmäisen ja viimeisen lauseen.

Jos on aikaa ja tärkeä tentti, kirjoitan kappaleiden ekan ja vikan lauseen ylös, sisällön luen tarkkaan ja sitten vielä tenttiä edeltävänä iltana kertaan muistiinpanoni.

45 min aikana saan luettua 20 sivua.

Luen kerran ja teen muistiinpanoja.... Ah ollappa taas humanisti<3 Vaihdoin alaa ja on paljon raskaampaa, isoja projekteja ja tiukkoja aikatauluja ja koulutus tuntuu lähinnä tyhmentävän... Arvostan humanistisia tieteitä ihan eritavalla kuin aiemmin. Siellä opitaan ajattelemaan<3

Luen kerran enkä tee muistiinpanoja. Sen jälkeen luen vielä uudestaan ne osat, joista tuntuu että en ymmärtänyt kaikkea tai en muista suurinta osaa. Oikiksessa opiskelen nyt kolmatta vuotta ja keskiarvo noin 3,5. Tenttialue on yleensä 1000-1500 sivua.

Eri aloilla ja eri opiskelijoilla varmasti erilaiset menetelmät toimivat parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

En oo ikinä ymmärtänyt tuosta vtun silmäilystä mitään. Luin aina hirveellä stressillå kannesta kanteen tyyliin max 15 sivua/tunti.

En ikinä tajunnu, miten tuotta jotain esseitä tyylillä 'silmäile pääkohdat'. Jostain valtiontieteen scheissehorinoista, joissa aikaisempi perustuu aikaisemmalle höttökäsitteelle.

Siksi olenkin entinen yliopisto-opiskelija,

nykyinen käytännön duunari ja sivutoiminen pörssitreidari.

Valtiotieteet<3 Mutta joo ei kyllä silmäilemällä voi ymmärtää niitä teorioita jotka vielä parhaassa tapauksessa keskustelevat keskenään ja viittaavat toisiinsa... Silti parasta! (itsekin alaa vaihtanut ja kaipaan takaisin)

Opiskelen oleelliset asiat. Ensin luen ne läpi. Sitten uudestaan tehden muistinpanot. Lopulta luen vain muistiinpanot. Yleensä ei tarvitse lukea koko kirjaa, koska tenttialue harvoin käsittää koko kirjaa. Voi olla vaikka osia useammasta.

Mut miten saatte sisällön pysymään päähän?! Yliopistossa nää kirjat ovat pelkkää tietoa lauseesta toiseen :,( osaako joku kiltti auttaa?

Itse yleensä jaoin kirjat osioihin, ja luin joka päivä pienempiä määriä kerrallaan. Kun koko kirja oli käyty läpi, kertasin lukemalla kappaleiden alun johdatuksen, ja saatoin katsoa jonkun yksityiskohdan tai kaavan vielä uudelleen. Jos oli kinkkisempi aihe, tein myös omia muistiinpanoja. Tällä systeemillä läpäisty kaikki tentit ja valmistuttu.

Kerran ylimalkaisesti, toisen tarkasti siten että teen samalla muistiinpanot. Sitten muistiinpanot pari kertaa. Jos aiheen ymmärtää tarpeeksi hyvin että tietää mikä on keskeistä, hyppään suoraan 2. vaiheeseen.

Montako sivua luette päivässä?

Vierailija kirjoitti:

Ihanko monta sataa sivua! Joskus piti lukea montakin kirjaa samaan tentiin. On väärässä paikassa opiskelemassa, kun tuollaista pitää kysyä. Mene amikseen.

Olipa tyly vastaus. Opiskeluakin voi oppia ja yliopistossa on hyödyllistä se, että osaa myös valikoiden hyödyntää kirjallisuutta: tämä on monesti välttämättömyys etenkin kun alkaa olla useampi paksu teos yhtä tenttiä tai esseetä varten. Minusta tässä tuli hyödyllisiä vinkkejä, joita aion itsekin hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Mä luen ensin vaan sisällysluettelon ja mietin, mitä sen perusteella kirjassa pitäisi olla. Sitten luen koko kirjan siltä istumalta, jonka jälkeen katselen taas sitä sisällysluetteloa, että menikö niin kuin arvelin ja jos ei niin miten sitten ja miksi. Tämän jälkeen silmäilen vielä johdantoa ja loppulukua sillä silmällä, että jäikö jotain tärkeää huomaamatta. En tee varsinaisia muistiinpanoja, mutta mietintävaiheissa saatan piirrellä mind mappejä tai kaavioita.

Jos on hirveä kiire, luen vain johdannon ja loppuluvun. Kyllä niistä yleensä jää käteen tarpeeksi läpipääsyä varten, jos nyt ei ole ihan uusi ja vieras asia kyseessä.

Mä tein näin, kun luin tentteihin.

Onneksi olen jo valmistunut, oli se lukeminen aina melko urakka, kun oli aina monta kirjaa per tentti.

T. VTM

Riippuu täysin alasta. Luma-alat ja tekniikan kirjat luin kerran hitaasti ja huolella. Silmäilystä ei ole iloa, jos asia pitää ymmärtää ja kyetä soveltamaan. Samalla tein muistiinpanoja, jotka luin aiheen tuttuudesta riippuen kerrasta muutamaan läpi.

Sama taktiikka ei onnistunut lakikurssilla ollenkaan. Ensin oli hyvä silmäillä, sitten lukea keskittyen lisäilen kokonaiskuvaan yksityiskohtia ja mielellään vielä kolmannen kerran huomatakseen yhteyksiä eri osien välillä.

Eli riippuu siitä pitääkö hallita kokonaisuus vai yksityiskohtia. Kaikessa tietysti on molempia, mutta eri painoarvolla.

Etenen kappale kerrallaan. Luen kappaleen ensin läpi ei-niin-ajatuksella, että saan siitä yleiskuvan. Sitten luen sen uudestaan ja korostan/alleviivaan oleelliset asiat. Jos ei ole kiire, niin kirjoitan vielä alleviivamani asiat omin sanoin koneelle muistiin.

Kahta tenttiä vailla hallintotieteiden maisteri. En muista lukeneeni yhtäkään kirjaa kokonaan. Olen yleensä silmäillyt sisällysluettelon, saattanut tehdä mind mappia otsikoista ja niihin liittyvästä sisällöstä, jos on tärkeämpi tentti. Muuten lukenut yleensä lukujen alun ja lopun.