Uskotteko että ihminen voi muuttua?

On se mahdollista, ja sellaista tapahtuu jatkuvasti. Ei ihminen täydelliseksi muutu, mutta esim. arvomaailma saattaa muuttua, saattaa alkaa nähdä omien aiempien toimintamallien vääryyden sekä alkaa pyrkiä parempaan. Muutos voi olla todella suuri.

Esim. sellaisista tapauksista olen kuullut, että mullistava elämäntapahtuma on johtanut jyrkkään muutokseen. Rajuna esimerkkinä voisi olla, että joku on ajanut juovuksissa autoa, aiheuttanut ihmisen kuoleman, ja sen jälkeen muuttunut varovaiseksi, nöyremmäksi ja lopettanut alkoholin käytön.

En usko. En minäkään ole muuttunut ilkeäksi, vitt*umaiseksi tai kateelliseksi ihmiseksi vaikka kuinka olen yrittänyt.

-Lempeä luonne-

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei voi olla muuttumatta. Katso kymmenvuotiasta tenavaa, ja katso samaa tenavaa satavuotiaana. On muuttunut muukin kuin kollageenin määrä.

Narsistisesti vammaiset on pysyvästi jääneet taaperon tasolle henkisesti kun empatiakyky ei ole kehittynyt. He eivät näe osuuttaan asioissa, eivät myönnä virheitään eli eivät voi kehittyä. He eivät myöskään kestä sitä tosiseikkaa, etteivät ole sen erityisempiä kuin muutkaan.

Vaikka olisi maisteri ja puku päällä, tarve mitätöidä muita ihmisiä mitätöi em. ulkoiset seikat.

Ihmisen arvo on pohjimmiltaan siinä miten kohtelee muita. Joku varmaan keksii väittää että raha on arvokkainta, mutta ei, ei ole. Se kun ei edes liity persoonaan.

Ei todellakaan. On niin nähty ja moneen kertaan että ei kiitos enää.

Ihminen voi muuttua. Puolisoni on lihonnut nyt viimeiset 12 vuotta, en meinaa enää tunnistaa samaksi.

Ihmisen perusluonne ei muutu koskaan. Vaikka mitä tapahtuisi, se pohjimmainen minuus on siellä.

No ainakin minä olen ihan kuin eri ihminen nykyisin kun en enää käytä lainkaan alkoholia. En siis ollut mikään alkoholisti vaan normi viikonloppunollaaja, mutta vuoden verran oltuani tipattomalla huomasin etten kaipaa känniä enkä oikeastaan muutenkaan ollut kiinnostunut enää mistään mikä aiemmin oli ollut itselle tärkeää. Tiedä sitten kumpi oli syy ja kumpi seuraus, mutta kyllä mä nykyisin olen huomattavasti mukavampi ja kiltimpikin ihminen ja se tietynlainen kestovitutus on kadonnut ihan kokonaan. 

N43

Puolisoni laihtuu ja riutuu ettei meinaa tunnistaa enää.

Huonompaan suuntaan ainakin voi. Tämä on mun kokemus.

Tuskinpa töykeys ja kylmyys muuttuu mukavaksi tai lämpimäksi.

Ihminen on mitä on ja olkoot kunhan jättää kiltit ja herkät ihmiset rauhaan.

Osa siitä että ajattelet muiden muuttuneen on omat entiset harhaluulosi. Helpompi ajatella että toinen muuttui, kuin että itse oli väärässä?

Ihmisen persoonallisuus on monimutkainen, on vain muuttuvia tilanteita, ei ehdotonta hyvää tai pahaa, oikeaa ja väärää.

Ihminen voi muuttua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."

-Jeesus

Vaikka olen uskonnoton, näköjään ainakin (johonkin)uskoon tuleminen muuttaa usein (ei aina) ihmisen persoonaa. Exäni petti, jätti, käytti päihteitä jne. Nykyisin se on todella miellyttävä ja korkeamoraalinen ihminen.

Mistä tiedät, kun kerta on Ex? Onko hän kertonut näin sinulle? Näitä esittäviä tekopyhiä valehtelijoita kun riittää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen perusluonne ei muutu koskaan. Vaikka mitä tapahtuisi, se pohjimmainen minuus on siellä.

Näin se valitettavasti taitaa olla. Itse olen perusluonteeltani herkkä ja hieman arka. Vaikka olen viimeiset 20 vuotta yrittänyt muuttaa itseäni kovanahkaisemmaksi ja ajoittain jo kuvitellut onnistuneeni, olen kuitenkin kerta toisensa jälkeen joutunut havaitsemaan, että perusluonteeni on pysynyt ennallaan.

Sitten taas tunnen erään tyypin, joka oli nuorena hyvin itsekeskeinen ja muutenkin kontrolloiva luonne. Hän oli ja on edelleen älykäs. Iän lisääntyessä hän kiinnostui kaikesta henkisen kasvun tavoittelusta ja kävipä terapiankin. Hän vaikutti ihan oikeasti muuttuneelta, kunnes olin hänen kanssaan tekemisissä erään tapahtuman puitteissa. Ja sieltähän se vanha itsekeskeinen, jopa narsistinen kontrolloija tuli esille ja vieläpä ällistyttävän selvästi. Se siitä muutoksesta.

What can change the nature of man

Vierailija kirjoitti:

No ainakin minä olen ihan kuin eri ihminen nykyisin kun en enää käytä lainkaan alkoholia. En siis ollut mikään alkoholisti vaan normi viikonloppunollaaja, mutta vuoden verran oltuani tipattomalla huomasin etten kaipaa känniä enkä oikeastaan muutenkaan ollut kiinnostunut enää mistään mikä aiemmin oli ollut itselle tärkeää. Tiedä sitten kumpi oli syy ja kumpi seuraus, mutta kyllä mä nykyisin olen huomattavasti mukavampi ja kiltimpikin ihminen ja se tietynlainen kestovitutus on kadonnut ihan kokonaan. 

N43

Samansuuntaisia kokemuksia. Jos haluaa lisää tyyneyttä, parempaa unta ja sisäistä vapautta (luovuutta) lisää, alkon poisjättäminen tekee ison eron parempaan. Tunnen voimakkaammin, mutta perusolo on levollinen enkä ole samalla tavalla ahdistunut. Toki moni juo jotain asiaa paetakseen (vaikka kurjaa lapsuuttaan) ja ne asiat nousevat eri lailla pintaan kun alkolla ei turruta itseään. Mutta entiselle tapakäyttäjälle alkon poisjättö voi olla elämää mullistavaa, jos oikeasti etsii eheyttä eikä korvaa entistä pakokeinoa toisella.

Olisi hienoa, jos alkoton elämä olisi useamman valinta. Tuo lisää elämän arvostamista, omasta terveydestä välittämistä, todellisten kohtaamisten arvostamista. Alko on iso osa tätä kulttuuria missä ihmiset eivät kestä kohdata itseään eivätkä toisiaan. Surullista, jos koko elään ajaksi uskoo alkon antamaan harhaiseen hilpeyteen ja itsevarmuuteen. En kaipaa siitä mitään enää.