Olen entinen les tadi olainen. Kysy mitä vaan!

Vierailija kirjoitti:

onko suviseuroissa yleensä paljon porukkaa öisin hereillä? 

Pitkälle yöhön joo, etenkin sellaisia nuorisoporukoita. Virallisesti siellä alkaa kuitenkin hiljaisuus olisiko silloin kahdentoista maissa, ellei aikaisemmin. Siinä joskus pikkutunneilla alkavat yövahdit sitten patistella nuoria takaisin vaunuilleen (ainakin minun nuoruudessani, kai käytäntö on yhä sama), mikä otti silloin nuorena päähän, mutta jonka kyllä ymmärrän nykyään. Mutta koskaan, en edes silloin nuorena, ole ollut yksin seurakentällä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

omistaako moni lestadiolaisperhe oman bussin? ei kai mahduta samaan autoon, jos lapsia on 15.

En tunne yhtäkään, jolla kokonainen bussi olisi :D Sellaisia monipaikkaisia autoja tai "pikkubusseja" kyllä on, ja kyllä ihmisten omia busseja näkyy seurakentällä, mutta ei mikään iso prosentti koko väestöstä sellaista omista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko köyhiä lestadiolaisperheitä? Yhteisössä suositaan hyvältä näyttämistä ulospäin eli hienoja taloja, kaunista sisustusta ja merkkivaatteita ym. Millaista on elämä niillä, jotka ei tähän muottiin mahdu?

En ketään sellaisia kunnolla köyhiä, mutta joitakin aika pienituloisia perheen kokoon verrattuna, mukaanlukien oma perheeni aina välillä, kun kummallekaan vanhemmalle ei löytynyt töitä mistään. Kyllä hekin selviävät, lapsilisää tulee usein verrattain paljon ja vaatteita ja ruokaa saa halvemmallakin. Mutta meidän perheemme lapset eivät sitten olleet lainkaan muiden lestadiolaisten suosiossa, sanoisin että melkein kaikkia ainakin jossain välissä kiusattiin. Tähän ei kyllä köyhyys ollut ainoana syynä, koska välissä sitten saattoi molemmilla vanhemmilla olla työ jolloin meillä oli enemmänkin rahaa. Mutta sen muistan kyllä, kun kadehdin rikasta serkkuani, jolla oli kalliita vaatteita ja kelloja ja sellaista, ja yritin parhaani mukan kopioida häntä, vaikka rahaa ei tosiaan liiaksi ollut. Monesti lestadiolaisilla on laaja tukiverkko ympärillään, joka tarvittaessa tukee vaikeassa elämäntilanteessa.

Ap

Jumala siunaa toisille enemmän ajallista omaisuutta. Siitä saa olla kiitollinen.

Ymmärrän hyvin tuon kateuden tunteen tietyssä iässä jos toisilla on enemmän rahaa panostaa esim,kauneuden eteen.

Nuorena kaikki tuntuu erilaiselta ja maailman kiusaukset ovat lähempänä.

Kiusaamista tapahtuu aivan kaikkien ihmisten kesken, uskovaistenkin. Synnitöntä ihmistä ei ole. Uskovaiset ovat armahdettuja syntisiä.

Olisi hyvä jos jaksaisi ilkeydet ja kiusaamisasiatkin uskoa sekä antaa, (unohtaa) lapsenmielisesti anteeksi. Pieni lapsi on tästä hyvä esimerkki.

Köyhyys voi olla myös Jumalan huolenpitoa ja rakkautta. Sitä, että säilyy pienen paikalla Jumalan lapsena.

Jumala tuntee meidät niin hyvin, että hän tietää mikä meille on hyväksi. Siihen on turvallista luottaa.

Sanotaanhan raamatussakin, että kun meillä on ruoka ja vaatteet niin tyytykäämme niihin.

Timoteuksen kirje

6:6 Mutta se on suuri voitto, olla jumalinen ja tyytyä onneensa. > Jakeen lisätiedot

6:7 Sillä emmepä me ole mitään maailmaan tuoneet, on siis tiettävä, ettemme myös mitään täältä taida viedä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Onko trampoliinilla pomppiminen sallittua?

Miksi ei olisi sallittua?

Ei ap

Lisään huomautuksena sen, että vanhoillislestadiolaisuus on joillain alueilla konservatiivisempaa ja joillakin alueilla ei. Helsingissä on jo todella liberaalia porukkaa. Pohjois-pohjanmaalla (Oulussa) asuvia pidetään konservatiiveina, mutta itse tulen pikkukunnasta ja siellä meno on paljon konservatiivisempaa kuin Oulussa. Oululaiset tuntuvat liberaaleilta siihen verrattuna :D Ja tietenkin myös perheissä on eroja, osa sallivampia kuin toiset.

Tämä perheiden pienentyminen on mielenkiintoinen ilmiö. Saa nähä, mihin lestadiolaisuus kehittyy tulevien vuosikymmenten aikana. Oliko se arviolta 40% nuorista, jotka jättää lestadiolaisuuden. Ja yhä useampi nuori pari ehkäisee salaa (tai ainakin jotenkin kummasti niitä lapsia ei synny samaan tapaan kuin omille vanhemmille on syntynyt).

Tunnetko monta traagista kohtaloa, vai onko lestadiolaisuus suurimmalle osalle ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia ei vaan saadakaan, käytetäänkö hedelmöityshoitoja? Vai ajatellaanko, että myös lapsettomuus on Jumalan tahto?

Suhtaudutaanko erakkoluonteiseen lestadiolaiseen vihamielisesti, vaikka olisi harras uskovainen?

En rehellisesti sanottuna tiedä tähän vastausta. Ehkä, tai sitten eivät. En oikeastaan tunne lapsettomia lestadiolaisia pariskuntia, joten ehkä sitten käyttävät. Olen kyllä huomannut, että monella lestadiolaisella on erittäin hedelmälliset geenit eikä lapsettomuus ole kovin yleistä.

Ei. Kyllä nuorena varsinkin sai kyllä kuulla sellaista "sitten KUN sinulla on mies...", mutta harva kuittailee siitä, että pitäisi nyt löytää puoliso ja perustaa perhe. Omiin kokemuksiini pohjaten, ehkä jollakin muulla on tullut painetta osakseen.

Ap

Tähän voisin kommentoida lestadiolaisena, että lapsettomiakin pareja tietenkin on ja ainakin osa heistä käy hedelmöityshoidoissa tai adoptoi lapsen. Hedelmöityshoidot ovat toki ristiriidassa ehkäisemättömyysajattelun kanssa, sillä jos ajatellaan, ettei Jumalan luomistyöhön (eli hedelmöittymiseen) saa puuttua, ei siihen pitäisi sitten puuttua myöskään lapsimäärån lisäämiseksi.

Käsittääkseni hedelmöityshoitoihin suhtaudutaan kuitenkin positiivisesti ja ymmärtäväisesti ja hyvä näin. Olen iloinen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat hoitojen avulla saaneet lapsen, ja olen ajatellut joskus itsekin luovuttaa munasolujani.

Vl, ei ap

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko monta traagista kohtaloa, vai onko lestadiolaisuus suurimmalle osalle ok?

Mitä tarkoitat traagisella kohtalolla? Ai sellaisia jotka ovat eronneet yhteisöstä vai sellaisia, jotka tulevat kiusatuksi yhteisöön kuulumisesta?

Ap

No vaikka sellaisia traagisia kohtaloita, että kokee ettei sairauden takia jaksa kasvattaa kuin 2 lasta, mutta niitä onkin yhteisön painostuksesta 12, eikä elämästä tule mitään?

Vierailija kirjoitti:

No vaikka sellaisia traagisia kohtaloita, että kokee ettei sairauden takia jaksa kasvattaa kuin 2 lasta, mutta niitä onkin yhteisön painostuksesta 12, eikä elämästä tule mitään?

En tunne. Tai saatan tunteakin, mutta yleensä tällaisista asioista ei kerrota kovin monelle, ja minä olen harvoin se, jolle pystyisi avautumaan. Tiedän kyllä, että uupumus on yleistä, kuten myös ahdistus, kun ei pysty/uskalla erota, vaikka haluaisikin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko Kempeleen Messias, Juha Sipilä vielä vääntämässä ruuveja?

Eihän Sipilä ole vanhoillislestadiolainen. Lestadiolaisuudessa on eri suuntauksia.

Miksi useissa eläinrääkkäystapauksissa on ollut lestadiolaisia nuoria tekijöinä? Eikö lapsille opeteta eläinten kunnioitusta Luojan luomina ja tuntevina olentoina? Kuuluuko joidenkin uskonkäsitykseen vääristynyt ajatus, että eläin on ihmistä alempi ja sitä saa kohdella miten vaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi useissa eläinrääkkäystapauksissa on ollut lestadiolaisia nuoria tekijöinä? Eikö lapsille opeteta eläinten kunnioitusta Luojan luomina ja tuntevina olentoina? Kuuluuko joidenkin uskonkäsitykseen vääristynyt ajatus, että eläin on ihmistä alempi ja sitä saa kohdella miten vaan?

Tällaisesta en tiennytkään. Minulle kyllä opetettiin, mutta kaikkien puolesta en voi puhus. Ja ei kuulu lestadiolaiseen uskonkäsitykseen, nuorilla oli tuskin ensimmäisenä mielessään uskonto kun rääkkäsivät eläintä.

Ap

Kiitos näistä vastauksista. Itse olen tavannut näitä ylimielisiä, jopa pöyhkeitä lestadiolaisia, niin oli kivaa "tavata" tällainen nöyrä ja ystävällinen (tosin entinen) lestadiolainen, joka kohtelee kanssaihmisiään normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi useissa eläinrääkkäystapauksissa on ollut lestadiolaisia nuoria tekijöinä? Eikö lapsille opeteta eläinten kunnioitusta Luojan luomina ja tuntevina olentoina? Kuuluuko joidenkin uskonkäsitykseen vääristynyt ajatus, että eläin on ihmistä alempi ja sitä saa kohdella miten vaan?

Liittynee myös sihen, että ovat kovia koulukiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi useissa eläinrääkkäystapauksissa on ollut lestadiolaisia nuoria tekijöinä? Eikö lapsille opeteta eläinten kunnioitusta Luojan luomina ja tuntevina olentoina? Kuuluuko joidenkin uskonkäsitykseen vääristynyt ajatus, että eläin on ihmistä alempi ja sitä saa kohdella miten vaan?

Eräs lestadiolaismies kerskui kuinka kävikään naapurin kissalle joka erehtyi tulemaan hänen autotalliinsa, oli kuulemma nuijinut kisun hengiltä vasaralla. Kerran tuli kesyyntynyt lokki pihapiiriin mutta se piti heti tappaa koska se oli saatanallinen koska ei toiminut luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko jotain lestadiolaisuudesta, esim Suviseuroja? Kävin kerran, "turistina" ja minusta oli mukavanoloinen tapahtuma.

Oikeastaan käyn yhä suviseuroissa lähes joka vuosi, tapaamassa serkkuja ja joitakin harvoja vanhoja kavereita ja ihan vain nauttimassa seurakentän tunnelmasta. Tunnelma ei ole aivan yhtä ihana kuin silloin, kun vielä koin kuuluvani joukkoon, mutta siellä on silti aina mukavan rauhallista ja nostalgista. Suosittelen kyllä kaikkia käymään vaikka vilkaisemassa, jos yhtään kiinnostaa ja haluaa vaikka hiukan pakoon hektisyydestä ja stressistä.

Mitä muuta kaipaan, no sitä yhteisöllisyyttä. Tulin usein tunteelliseksi, kun kaikki yhteen ääneen lauloivat siionin lauluja, ja nykyäänkin kaipaan sitä voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Monet siionin laulut ovat minulle yhä tosi tärkeitä (esim. On mulla onnen päivä, Mun kotini taivaassa ihana on, Oi katsele lintua oksalla puun jne.), mutta en oikein tiedä, onko minulla "oikeutta" laulaa tai kuunnella niitä, kun en ole enää lestadiolainen.

Ap

Tuo on mielestäni hieman ikävän kuuloinen asia, että koet että sinulla ei ole oikeutta laulaa osaamiasi lauluja, ja lestadiolaiset siten olisivat jotenkin oikeammassa uskossa kuin sinä. Omalta kohdaltani koen, että oma taustani on mikä on, enkä tee siitä mitään ongelmaa. Laulan kun laulattaa.

Joskus seurueissa joissa tiedän olevan sekä meitä tavallisia että lestadiolaisia, tervehdin ensimmäisenä, ja ihan normaaleilla sanoilla, niin ei tarvitse kenenkään pohtia pitääkö tuolle sanoa Jumalan terve.  

Mielenkiintoista, että käyt seuroissa (RY?) jos et ole uskomassa. Minä olen itse normaali evlut., mutta miehen puolen suvusta suurin osa on vanhoillisia. Itse koen kiusallisena tilanteet, joissa suurin osa on vanhoillisia (juhlat jonkun kotona) joissa juuri saapuva aloittaa ”jumalanterve-kättelykierroksen” ja sitten hämillään pysähtyy kohdalleni, katsoo tukkaani, meikkiäni ja korvakoruja. Yleensä olen reippaasti esitellyt itseni ja sanonut käsipäivää. Mutta rasittava tapa tuollainen, kätellä kaikki paikalla olevat 50 ihmistä, vähän niinkuin todistaakseen että ollaan tässä uskomassa. Eikö sen voisi perhejuhlissa jättää väliin? Latistaa tunnelmaa tuollainen kiertäminen jos muuta sanottavaa ei ole. Muistan kerran erään vanhan sukulaisen reippaasti huikanneen ”hei kaikille, en jaksa kiertää” ja sitten kätteli paikalla olevat pari uskonveljeä erikseen. Muutenkin olisi fiksua juhlissa joissa on paikalla 50/50 uskovia ja ei uskovia, pysyä neutraalilla linjalla.

Kirjoitin seurueissa, en seuroissa. 

Kun läheiseen sukuuni kuuluu myös vanhoillislestadiolaisia ja heitä on myös tuttavien ja kollegoiden joukossa, toisinaan tulee tilaisuuksia, joissa on koolla eri aatesuuntien ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Viimeksi erään vanhoillislestadiolaisen entisen työkaverini 60-vuotispäivillä tuli eteen juuri tilanne, jossa joku pyöri tervehtimässä kädestä pitäen puolet porukasta. Minä moikkasin ensin, välttääkseni typeräntuntuisen tilanteen.

RY viestissäsi tarkoittaa Rauhanyhdistystä. Kyseisen yhdistyksen seuroissa en ole käynyt kuin lapsena, silloin kun en vielä voinut kieltäytyä. Sen sijaan muutamissa hautajaisissa olen viime aikoinakin ollut, joissa olen kesken muistotilaisuuden huomannut että puhuja käyttää aivan vanhoillislestadiolaista fraseologiaa: "...Marjaleena sai tietää, että hänelläkin on lupa uskoa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä..." Jne. Kyllä te ne siihen uskoon kuuluvat ne sanontatavat tunnistatte, kun minäkin kymmenien vuosien jälkeen.

Kielilläpuhumista ym. lapsuudestani tuttua seuroihin kuulunutta extreme-uskovaisuutta sen sijaan en ole nähnyt vuosikymmeniin. Esim. sitä kaikkiin seurapuheisiin kuulunuta kohokohtaa, kun itse kukin syntien raskauttama nostaa kätensä, ja maallikkopuhuja jakaa sitten kateederilta litaniana itse kullekin oikeutta synneistä vapautumiseen. 

Kysyin äitini hautajaisista tullessamme omalta lukioikäiseltä teiniltäni, tunnistiko hän, että pappi oli vanhoillislestadiolainen. Ei, miten niin, kysyi hän. Kerroin puheen sisällöstä ne piirteet, jotka minulle kertoivat uskonsuunnan. Ai jaa, mielenkiintoista, sanoi tyttö.

Silmääni kiinnittyi viestissäsi myös se, että sanot etten "ole uskossa". Tämä onkin ilmeisesti lestadiolaisuuden olennaisimpia piirteitä: oikeita uskovia ovat vain samaan lahkoon kuuluvat, ja vaikka liike kuuluukin osaksi evankelisluterilaista kirkkoa, heidän vakaumuksensa mukaan muualla kuin lestadiolaisen yhteisön piirissä ei pelastusta ole tiedossa. No, noilla spekseillä olen ilmeisesti mielestäsi menossa helvettiin, ihan riippumatta siitä miten elämäni elän ja mihin uskon,  mutta omalta puoleltani voin kyllä sanoa, että lestadiolaisten taivas olisi lähes viimeinen paikka missä haluaisin iäisyyteni viettää.

Pahoittelen hieman kärkevää viimeistä lausettani, varsinkin kun tuntemani lestadiolaiset ovat enimmäkseen oikein mukavia, vaikka en heidän uskonkäsityksiään jaakaan. Emme kyllä niistä keskustelekaan, koska tiedän, ettei se johtaisi mihinkään myönteiseen.

Sataakos siellä teilläpäin nyt lunta?

Vierailija kirjoitti:

Sataakos siellä teilläpäin nyt lunta?

Ei enää, illalla, yöllä ja aamullakin kyllä. Lumi ehti jo sulaakin pois.

Ap

Onko lestadiolaisia kuinka paljon eri puolella Suomessa, vai onko suurin osa oulun seudulla?