Lue keskustelun säännöt.
Tapailuvaihe vai seurusteluvaihe?
08.05.2020 |
Olen nyt aika hämilläni.
Viimeksi tapailukumppania tavatessa hän kutsui jo tyttöystäväksi ja oli puhe, että voisin olla. Tulkitsin asian näin, että tarkoittaisi seirusteluvaiheeseen siirtymistä.
Otin asian puheeksi ja hän ei oikein ymmärtänyt, että mikä ero tapailulla ja seurustelulla kohdalalmme on. Olemme jo alusta asti sopineet, ettemme tapaillessammekaan tapaile muita ja sitoudumme sillä tavoin tutustumaan vain kaksin toisiimme.
Selitin hänelle, että seurustelu on mielestäni vaihetta kun tapaillessa kokee tarpeaksi tutustuneen toiseen, on tunteita ja haluaa niin sanotusti ottaa toisen osaksi elämää pidemmäksi aikaa.
Hän sanoi, ettei ole miettinyt asiaa ennen tuolla tavalla ja ymmärsi nyt asian. Koki, että olisi liian aikaista vielä seurustella sillä olemme tavanneet alle yhden käden sormien verran ja tunteet vasta syventymässä. Eli ei ole edes varmaa vielä, millaisia tunteita tulee loppujenlopuksi.
Olemme kyllä puhuneet, että rauhallinen eteneminen on molempien mielestä fiksuinta ja näin ollen vakaampi suhdekin on mahdollista saada. Sanoi, että oli hieman ehkä hätiköityä häneltä sanoa aikaisemmin näin ja antaa kuva vakavemmasta tässä vaiheessa.
Olen jostain syystä kovin hämillään, mutta molemmat haluamme jatkaa tutustumista ja katsoa kuinka tunteille käy. Tuli vain olo, että pakittiko mies kun ymmärsi, että sitoutuminen tulee eteen vai olikohan oikeasti kyse siitä ettei nähyt tapailussamme niin suurta eroa seurusteluun, kun olemme jo alusta asti olleet vain toisillemme. Voihan niinkin olla. 🤷
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa kun miettii mitä tekisi viikonloppuna, on yhtenä vaihtoehtona viettää aikaa tapailukumppanin kanssa. Seurustellessa yleensä selvitetään mitkä yhteiset suunnitelmat ovat, jonka jälkeen voi olla yhtenä vaihtoehtona tehdä jotain muutakin.
Seurustelukumppania esitellään yleensä läheisille ja ystäville, tapailukumppania ei useinkaan.
Meillä siirryttiin yhteisellä päätöksellä tapailusta seurusteluun n 3 kk jälkeen.
Tämä oli hyvä määritelmä! Tapailu on tosiaan sellaista kevyttä tutustumista, jossa katsellaan voisiko tästä tulla jotain ja kummankaan elämä ei vielä ihmeemmin muutu. Seurustelu on jo sitoutuneempaa, siinä eletään jo parina, vaikka mitään "loppuelämän" sitoumuksia ei tietysti vielä ole tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailusuhde on satunnaista seksiä vaikkakin ehkä säännöllistä, seurustelu suhde on sellainen että tehdään jotain muutakin kuin naidaan ! Siinä se on yksinkertainen ja selkeä ero :)
Höpö höpö. Monissa seurustelusuhteissa ei alkuhuumassa paljon muuta tehdäkään, kuin naida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa kun miettii mitä tekisi viikonloppuna, on yhtenä vaihtoehtona viettää aikaa tapailukumppanin kanssa. Seurustellessa yleensä selvitetään mitkä yhteiset suunnitelmat ovat, jonka jälkeen voi olla yhtenä vaihtoehtona tehdä jotain muutakin.
Seurustelukumppania esitellään yleensä läheisille ja ystäville, tapailukumppania ei useinkaan.
Meillä siirryttiin yhteisellä päätöksellä tapailusta seurusteluun n 3 kk jälkeen.
Tämä oli hyvä määritelmä! Tapailu on tosiaan sellaista kevyttä tutustumista, jossa katsellaan voisiko tästä tulla jotain ja kummankaan elämä ei vielä ihmeemmin muutu. Seurustelu on jo sitoutuneempaa, siinä eletään jo parina, vaikka mitään "loppuelämän" sitoumuksia ei tietysti vielä ole tehty.
Ei ole hyvä määritelmä. Jos on noin, niin mä olen asunut vuosia yhdessä tapailukumppanini kanssa. Ja ollaan sitoutuneita suhteeseen, vaikka molemilla on aina ollut selkeästi oma elämä. Ei tässä pentuja olla, jotka koko ajan on kylki kyljessä.
Vierailija kirjoitti:
Olette tavanneet alle viisi kertaa ja mietit tapaillakko vai seurustellakko? Olette kuitenkin sopineet ettei tavata muita. Mitä merkitystä luokittelulla on tuossa kohtaa?
Jep. Mulle olennaisinta tuossa olisi se, ettei tapailla muita. Kun niin on, mitä väliä on sillä (noin tuoreessa suhteessa), tapaillaanko vai seurustellaanko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan ymmärtää, miksi jotkut miehet juoksevat naisia pakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopikaa että jos seurustelu alkaa niin virallinen aloituspäivä. Sitten voitte viettää vuosipäiviäkin
Voisko etenkin puupäiset aloitukset tiivistää, ettei joutuisi lukemaan niin paljon pazkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan sujuu itsestään, miksi ottaa stressiä? Tapasin mukavan miehen, tapailtiin aina lapsettomilla viikoilla. Fillarilenkkejä, rantapäiviä, käytiin raveissa, syömässä, parin päivän reissuja naapurikaupunkiin, keikoilla yms. Näiden menojen jälkeen rupesi olemaan normaalia että ei erottu vaan mentiin jommankumman asunnoille yöksi. Näin tiiviissä yhteiselossa huomaa ettei toisella ole muita yhtä tärkeitä (tapailu- tai seurustelukumppaneita) ihmisiä. Siis oppii tuntemaan ihmiset jotka eniten toiselle soittavat/viestaavat. Ja toinen kertoo aina kuka soitti tai viestasi. Ja tosiaan, toinen aina vastasi puheluihin, viesteihinkin mahdollisimman pian, ei mitään monen päivän vetkutteluja.
Pikkuhiljaa tuo mies ilmestyi paikalle vaikka oli lapsiviikkokin, touhuttiin jotain kivaa yhdessä lasten kanssa. Missään vaiheessa alussakaan ei puhuttu että onko tämä nyt tapailua vai seurustelua. Kerrottiin kyllä toiselle että viihdytään toistemme seurassa, seksi ja läheisyys tuntuu hyvältä, on hyvä olla toisen lähellä. Kun kumpikaan ei pakene tai jarruttele suhdetta niin se vain tapahtuu. Nuo tilanteet missä pitää miettiä missä mennään, mitä tuo haluaa, ovat raskaita. Suhteen kuuluu tuoda iloa ja voimaa ihmiselle. Jos suhde tuo epävarmuutta, onnetonta fiilistä ja tietämättömyyttä missä mennään, se raastaa ja vie voimat. Unohda sellainen!
Se vaan nykymaailmassa menee niin, että tuohon ei voi luottaa. Vaikka kuinka oltaisiin tekemisissä toisen kanssa, toiselle se voi olla "pelkkää" tapailua, jonka aikana on voinut olla vaikka kuinka monen muunkin kanssa.Ap:n tilanne toki eri, ovat sopineet monogaamisesta tapailusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa kun miettii mitä tekisi viikonloppuna, on yhtenä vaihtoehtona viettää aikaa tapailukumppanin kanssa. Seurustellessa yleensä selvitetään mitkä yhteiset suunnitelmat ovat, jonka jälkeen voi olla yhtenä vaihtoehtona tehdä jotain muutakin.
Seurustelukumppania esitellään yleensä läheisille ja ystäville, tapailukumppania ei useinkaan.
Meillä siirryttiin yhteisellä päätöksellä tapailusta seurusteluun n 3 kk jälkeen.
Tämä oli hyvä määritelmä! Tapailu on tosiaan sellaista kevyttä tutustumista, jossa katsellaan voisiko tästä tulla jotain ja kummankaan elämä ei vielä ihmeemmin muutu. Seurustelu on jo sitoutuneempaa, siinä eletään jo parina, vaikka mitään "loppuelämän" sitoumuksia ei tietysti vielä ole tehty.
Ei ole hyvä määritelmä. Jos on noin, niin mä olen asunut vuosia yhdessä tapailukumppanini kanssa. Ja ollaan sitoutuneita suhteeseen, vaikka molemilla on aina ollut selkeästi oma elämä. Ei tässä pentuja olla, jotka koko ajan on kylki kyljessä.
No voi hyvänen aika, totta kai seurustellessakin molemmilla on oma elämä... En itse ainakaan ymmärtänyt tuosta kommentista, että kaikki aika vietettäisiin yhdessä, vaan että toinen on jo kiinteä oda elämää. Kai sinäkin sille asuinkumppanillesi kerrot omista viikonloppusuunnitelmistasi, jos jotain erityistä on suunnitteilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisin minäkin ollut hämilläni, jos nykyinen puolisoni olisi alkanut tuollaisia puhua. Minun ymmärryksessäni se menee niin, että kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, ihastuukin. Aletaan tapailla/seurustella/deittailla/whatever, jotta huomattaisiin mihin suuntaan tunteet kehittyvät ja miten hyvin sovitaan yhteen. Jos homma toimii ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi niin jossain vaiheessa sitoudutaan useimmiten avo- tai avioliittoon. Mutta myös erillissuhde, jossa on kuitenkin sama loppuelämän sitoutuminen, on nykyisin yhä yleisempi.
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
Höpsistä taas että tässä kukaan puhuu mistään loppuelämänsitoutumisesta. Kaikkea sitä viitsitäänkin :D
Parisuhteen ongelmat johtuvat yleensä siitä ettei osata puhua, tai jopa niin kuin teillä, ettei edes HALUTA puihua toisen kansa. Kuvitellaan että unelmasuhde tulee siitä että suu supussa vain telepatialla ollaan tunneyhteydessä toiseen, koskaan ei tarvitse puhua tulevasiuudesta, ei toiveista, ei sopia mitään yhteistä ei mitään, vain ollamöllötellään, ja hups, ollaan naimisissa ja perheellisiä, keskustelematta ollenkaan näistä asioista.
Näinhän asia ei teilläkään ole mennyt, eihän? Sinä vain et ymmärrä että se mitä te olette puolisosi kanssa puhuneet on juuri tuota samaa keskustelua mitä aloittajakin on nyt käynyt. Jotenkin et näe sitä että ette ole miehesi kanssa kaikessa hiljaisessa yhteisymmärryksessä jättäneet ehkäisyä pois jne. vaan te olette käyneet ihan samat keskustelut.
Tottakai me on puhuttu. Mutta ei ole puhuttu mistään siirtymisestä tapailusta seurusteluun. Hyvin alkuvaiheessa puolisoni totesi, että hän on etsimässä loppuelämän suhdetta eikä ole kiinnostunut mistään pelleilystä (en muista mitä sanamuotoa tarkalleen ottaen käytti) ja totesin olevani samalla mielellä liikkeellä. Mutta kuten sanottu, emme me missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Muutaman vuoden jälkeen alettiin puhua yhteen muuttamisesta ja siinä kohtaa molemmin puolin jälleen totesimme sen olevan niin iso ratkaisu, että se tehdään loppuelämän periaatteella.
Me olemme puhuneet paljon. Olemme käyttäneet myös apuna netistä löytyviä parisuhdekursseja ja osallistuneet myös ryhmämuotoiselle parisuhdekurssille. Etsimme koko ajan yhä parempia tapoja kommunikoida keskenämme.
Just kirjoitit että:
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
:D :D :D
Ja nyt on hyvin alkuvaiheessa mies kertonut etsivänsä loppuelämän parisuhdetta :D Koita nyt päättää.
Noin hirveästi olet työtä tehnyt parisuhteen eteen, mutta sitli täällä olet valistamassa että ei saa missään nimessä sopia seurustelusta :D
Eli vastauksesi on, että muutama vuosi seurustellaan ottamatta kertaakaan esiin että nyt seurustellaan, ja sitten sen muutaman vuoden päästä päätetään että nyt on niin vakavaa että tehdään se loppuelämän periaatteella.
Aika jännä, kun ensin kirjoitit että alkuvaiheessa puhuttiin että loppuelämänsuhdetta ollaan hakemassa. Ai eiku niin, ihan eka kirjoiti että olisit ollut hämilläsi jos mies olisi sellaista alussa ehdottanut.
Harvoin näkee näin ristiriitaista kirjoittelua, joten etköhän ole trollinpoikanen vain ;) ;)
Luepa ajatuksella:
Kyllä, mies kertoi etsivänsä loppuelämän parisuhdetta eikä vain "pelleilyä". Samoin minä. Emme todellakaan siinä vaiheessa sopineet loppuelämän suhteesta eikä se ollut kysymys haluaisinko minä sitoutua häneen. Oli vain hyvä tietää, että olemme samalla kartalla. Jos hän olisi kertonut hakevansa vain seksiseuraa tai FWB-suhdetta tms niin oma kiinnostukseni olisi loppunut.
Ja ei, emme edelleenkään missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Puhuimme siitä, milloin seuraavan kerran nähdään, mitä tehdään. Puhuimme siitä, miten vietämme lähestyvää joulua / uutta vuotta/pääsiäistä/ vappua / juhannusta. Puhuimme siitä, mitä teemme kesälomalla. Puhuimme siitä, mitä haluamme tulevaisuudelta jne. Osallistuimme parisuhdekurssille, teimme (teemme) netistä löytyviä parisuhdeharjoituksia. Puhuimme ja puhumme paljon.
Sitten minun kotitalooni tuli iso remontti, jonka alta piti muuttaa pariksi kuukaudeksi pois. Muutin puolisoni luo. Jo siinä vaiheessa, kun tieto remontista tuli pari kuukautta ennen sen alkamista, aloimme pohtia sitä, haluaisimmeko muuttaa yhteen ja olisiko tämä se vaihe (olimme seurustelleet nelisen vuotta). Molemmille oli itsestäänselvää, että se on niin iso ratkaisu, että sitä ei tehdä vain kokeillaksemme yhdessä elämistä vaan silloin sitoudumme avoliittoon (emme kumpikaan halua mennä avioliittoon koska sillä ei ole meille uskonnollista tai muutakaan merkitystä). Niiden muutamien kuukausien harkinnan, keskustelujen ja käytännön yhteisasumisen jälkeen päätimme jatkaa saman katon alla.
Kun voidaan jo puhua parisuhteesta, kyse on seurustelusta. Sitä ennen kyseessä on vielä tapailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yksinkertaisista asioista pitää tehdä noin vaikeaa? Olette sopineet ettei muista tavata, niin miksi ihmeessä edes miettä tuollaisia asioita. Pelotat kohta koko miehen pois ylianalysoimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa kun miettii mitä tekisi viikonloppuna, on yhtenä vaihtoehtona viettää aikaa tapailukumppanin kanssa. Seurustellessa yleensä selvitetään mitkä yhteiset suunnitelmat ovat, jonka jälkeen voi olla yhtenä vaihtoehtona tehdä jotain muutakin.
Seurustelukumppania esitellään yleensä läheisille ja ystäville, tapailukumppania ei useinkaan.
Meillä siirryttiin yhteisellä päätöksellä tapailusta seurusteluun n 3 kk jälkeen.
Tämä oli hyvä määritelmä! Tapailu on tosiaan sellaista kevyttä tutustumista, jossa katsellaan voisiko tästä tulla jotain ja kummankaan elämä ei vielä ihmeemmin muutu. Seurustelu on jo sitoutuneempaa, siinä eletään jo parina, vaikka mitään "loppuelämän" sitoumuksia ei tietysti vielä ole tehty.
Ei ole hyvä määritelmä. Jos on noin, niin mä olen asunut vuosia yhdessä tapailukumppanini kanssa. Ja ollaan sitoutuneita suhteeseen, vaikka molemilla on aina ollut selkeästi oma elämä. Ei tässä pentuja olla, jotka koko ajan on kylki kyljessä.
No voi hyvänen aika, totta kai seurustellessakin molemmilla on oma elämä... En itse ainakaan ymmärtänyt tuosta kommentista, että kaikki aika vietettäisiin yhdessä, vaan että toinen on jo kiinteä oda elämää. Kai sinäkin sille asuinkumppanillesi kerrot omista viikonloppusuunnitelmistasi, jos jotain erityistä on suunnitteilla?
Toki kerron, mutta ei meille ensin ole mitään "yhteistä suunnitelmaa". Molemmilla on omat velvoitteensa ja menonsa, joihin menee. Välillä sovitaan yhteisiä menoja vaikkapa viikonlopulle, toisinaan jonkun muun kanssa. En esimerkiksi kysy puolisoltani, että sopiiko, että menen viikonloppuna mökille ystäväni xx:n kanssa, vaan ilmoitan sen. Hän toimii samoin eikä se ole meille ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa kun miettii mitä tekisi viikonloppuna, on yhtenä vaihtoehtona viettää aikaa tapailukumppanin kanssa. Seurustellessa yleensä selvitetään mitkä yhteiset suunnitelmat ovat, jonka jälkeen voi olla yhtenä vaihtoehtona tehdä jotain muutakin.
Seurustelukumppania esitellään yleensä läheisille ja ystäville, tapailukumppania ei useinkaan.
Meillä siirryttiin yhteisellä päätöksellä tapailusta seurusteluun n 3 kk jälkeen.
Tämä oli hyvä määritelmä! Tapailu on tosiaan sellaista kevyttä tutustumista, jossa katsellaan voisiko tästä tulla jotain ja kummankaan elämä ei vielä ihmeemmin muutu. Seurustelu on jo sitoutuneempaa, siinä eletään jo parina, vaikka mitään "loppuelämän" sitoumuksia ei tietysti vielä ole tehty.
Ei ole hyvä määritelmä. Jos on noin, niin mä olen asunut vuosia yhdessä tapailukumppanini kanssa. Ja ollaan sitoutuneita suhteeseen, vaikka molemilla on aina ollut selkeästi oma elämä. Ei tässä pentuja olla, jotka koko ajan on kylki kyljessä.
No voi hyvänen aika, totta kai seurustellessakin molemmilla on oma elämä... En itse ainakaan ymmärtänyt tuosta kommentista, että kaikki aika vietettäisiin yhdessä, vaan että toinen on jo kiinteä oda elämää. Kai sinäkin sille asuinkumppanillesi kerrot omista viikonloppusuunnitelmistasi, jos jotain erityistä on suunnitteilla?
Toki kerron, mutta ei meille ensin ole mitään "yhteistä suunnitelmaa". Molemmilla on omat velvoitteensa ja menonsa, joihin menee. Välillä sovitaan yhteisiä menoja vaikkapa viikonlopulle, toisinaan jonkun muun kanssa. En esimerkiksi kysy puolisoltani, että sopiiko, että menen viikonloppuna mökille ystäväni xx:n kanssa, vaan ilmoitan sen. Hän toimii samoin eikä se ole meille ongelma.
Me teemme omassa suhteessamme aivan samoin. Se "yhteinen suunnitelma" ilman mitään erityistä menoa olisi varmaankin se, että istumme kotona, siivoamme ja katsonme ehkä illalla jonkun leffan tai mitä milloinkin. Ennen yhteenmuuttoakin useimmiten vietimme aikaa yhdessä, jos kummallakaan ei mitään muita menoja tai velvoitteita ollut tai erityisesti tarvinnut omaa aikaa. Tapailuvaiheessa näin ei ollut, silloin tapaaminen oli aina sellainen "erityisempi suunnitelma" ts. treffit, vaikka se olisi ollutkin vaikka vain sohvalla yhdessä makailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisin minäkin ollut hämilläni, jos nykyinen puolisoni olisi alkanut tuollaisia puhua. Minun ymmärryksessäni se menee niin, että kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, ihastuukin. Aletaan tapailla/seurustella/deittailla/whatever, jotta huomattaisiin mihin suuntaan tunteet kehittyvät ja miten hyvin sovitaan yhteen. Jos homma toimii ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi niin jossain vaiheessa sitoudutaan useimmiten avo- tai avioliittoon. Mutta myös erillissuhde, jossa on kuitenkin sama loppuelämän sitoutuminen, on nykyisin yhä yleisempi.
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
Höpsistä taas että tässä kukaan puhuu mistään loppuelämänsitoutumisesta. Kaikkea sitä viitsitäänkin :D
Parisuhteen ongelmat johtuvat yleensä siitä ettei osata puhua, tai jopa niin kuin teillä, ettei edes HALUTA puihua toisen kansa. Kuvitellaan että unelmasuhde tulee siitä että suu supussa vain telepatialla ollaan tunneyhteydessä toiseen, koskaan ei tarvitse puhua tulevasiuudesta, ei toiveista, ei sopia mitään yhteistä ei mitään, vain ollamöllötellään, ja hups, ollaan naimisissa ja perheellisiä, keskustelematta ollenkaan näistä asioista.
Näinhän asia ei teilläkään ole mennyt, eihän? Sinä vain et ymmärrä että se mitä te olette puolisosi kanssa puhuneet on juuri tuota samaa keskustelua mitä aloittajakin on nyt käynyt. Jotenkin et näe sitä että ette ole miehesi kanssa kaikessa hiljaisessa yhteisymmärryksessä jättäneet ehkäisyä pois jne. vaan te olette käyneet ihan samat keskustelut.
Tottakai me on puhuttu. Mutta ei ole puhuttu mistään siirtymisestä tapailusta seurusteluun. Hyvin alkuvaiheessa puolisoni totesi, että hän on etsimässä loppuelämän suhdetta eikä ole kiinnostunut mistään pelleilystä (en muista mitä sanamuotoa tarkalleen ottaen käytti) ja totesin olevani samalla mielellä liikkeellä. Mutta kuten sanottu, emme me missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Muutaman vuoden jälkeen alettiin puhua yhteen muuttamisesta ja siinä kohtaa molemmin puolin jälleen totesimme sen olevan niin iso ratkaisu, että se tehdään loppuelämän periaatteella.
Me olemme puhuneet paljon. Olemme käyttäneet myös apuna netistä löytyviä parisuhdekursseja ja osallistuneet myös ryhmämuotoiselle parisuhdekurssille. Etsimme koko ajan yhä parempia tapoja kommunikoida keskenämme.
Just kirjoitit että:
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
:D :D :D
Ja nyt on hyvin alkuvaiheessa mies kertonut etsivänsä loppuelämän parisuhdetta :D Koita nyt päättää.
Noin hirveästi olet työtä tehnyt parisuhteen eteen, mutta sitli täällä olet valistamassa että ei saa missään nimessä sopia seurustelusta :D
Eli vastauksesi on, että muutama vuosi seurustellaan ottamatta kertaakaan esiin että nyt seurustellaan, ja sitten sen muutaman vuoden päästä päätetään että nyt on niin vakavaa että tehdään se loppuelämän periaatteella.
Aika jännä, kun ensin kirjoitit että alkuvaiheessa puhuttiin että loppuelämänsuhdetta ollaan hakemassa. Ai eiku niin, ihan eka kirjoiti että olisit ollut hämilläsi jos mies olisi sellaista alussa ehdottanut.
Harvoin näkee näin ristiriitaista kirjoittelua, joten etköhän ole trollinpoikanen vain ;) ;)
Luepa ajatuksella:
Kyllä, mies kertoi etsivänsä loppuelämän parisuhdetta eikä vain "pelleilyä". Samoin minä. Emme todellakaan siinä vaiheessa sopineet loppuelämän suhteesta eikä se ollut kysymys haluaisinko minä sitoutua häneen. Oli vain hyvä tietää, että olemme samalla kartalla. Jos hän olisi kertonut hakevansa vain seksiseuraa tai FWB-suhdetta tms niin oma kiinnostukseni olisi loppunut.
Ja ei, emme edelleenkään missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Puhuimme siitä, milloin seuraavan kerran nähdään, mitä tehdään. Puhuimme siitä, miten vietämme lähestyvää joulua / uutta vuotta/pääsiäistä/ vappua / juhannusta. Puhuimme siitä, mitä teemme kesälomalla. Puhuimme siitä, mitä haluamme tulevaisuudelta jne. Osallistuimme parisuhdekurssille, teimme (teemme) netistä löytyviä parisuhdeharjoituksia. Puhuimme ja puhumme paljon.
Sitten minun kotitalooni tuli iso remontti, jonka alta piti muuttaa pariksi kuukaudeksi pois. Muutin puolisoni luo. Jo siinä vaiheessa, kun tieto remontista tuli pari kuukautta ennen sen alkamista, aloimme pohtia sitä, haluaisimmeko muuttaa yhteen ja olisiko tämä se vaihe (olimme seurustelleet nelisen vuotta). Molemmille oli itsestäänselvää, että se on niin iso ratkaisu, että sitä ei tehdä vain kokeillaksemme yhdessä elämistä vaan silloin sitoudumme avoliittoon (emme kumpikaan halua mennä avioliittoon koska sillä ei ole meille uskonnollista tai muutakaan merkitystä). Niiden muutamien kuukausien harkinnan, keskustelujen ja käytännön yhteisasumisen jälkeen päätimme jatkaa saman katon alla.
Jaa. Minä tutustuin erääseen mieheen tositarkoituksella. Molemmat kerroimme etsivämme elämänkumppania. Asuimme eri paikkakunnilla, mutta tapasimme joka viikonloppu. Päivittäin viestittelimme/soittelimme ja joka ilta toivotimme hyvää yötä. Puhuttiin haaveista ja unelmista, myös siitä, että molemmat tulevaisuudessa haluamme lapsia.
1/2 vuotta meni ja suhde oli jo hyvin tiivis. Sitten kuulin ystävältäni, että oli törmännyt mieheen tinderissä. Kysyin asiasta mieheltä eikä tämä millään tapaa kiistänyt sitä. Sanoi, että koska emme olleet sopineet seurustelusta, hän on olettanut sen olevan ok. Ei tosin käytännössä ollut tavannut muita kuin minua, mutta oli viestitellyt muutamien kanssa. Ja että hänen puolestaan voitaisiin alkaa seurustella ja hän poistaa myös profiilinsa tinderistä. Mun vastaukseni oli kiitos ei ja poistin hänet elämästäni.
Mutta tuosta opin, että suhteen tiiviys, se että etsitään elämänkumppania jne. ei vielä kerro mitään suhteen laadusta nykymaailmassa. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisin minäkin ollut hämilläni, jos nykyinen puolisoni olisi alkanut tuollaisia puhua. Minun ymmärryksessäni se menee niin, että kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, ihastuukin. Aletaan tapailla/seurustella/deittailla/whatever, jotta huomattaisiin mihin suuntaan tunteet kehittyvät ja miten hyvin sovitaan yhteen. Jos homma toimii ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi niin jossain vaiheessa sitoudutaan useimmiten avo- tai avioliittoon. Mutta myös erillissuhde, jossa on kuitenkin sama loppuelämän sitoutuminen, on nykyisin yhä yleisempi.
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
Höpsistä taas että tässä kukaan puhuu mistään loppuelämänsitoutumisesta. Kaikkea sitä viitsitäänkin :D
Parisuhteen ongelmat johtuvat yleensä siitä ettei osata puhua, tai jopa niin kuin teillä, ettei edes HALUTA puihua toisen kansa. Kuvitellaan että unelmasuhde tulee siitä että suu supussa vain telepatialla ollaan tunneyhteydessä toiseen, koskaan ei tarvitse puhua tulevasiuudesta, ei toiveista, ei sopia mitään yhteistä ei mitään, vain ollamöllötellään, ja hups, ollaan naimisissa ja perheellisiä, keskustelematta ollenkaan näistä asioista.
Näinhän asia ei teilläkään ole mennyt, eihän? Sinä vain et ymmärrä että se mitä te olette puolisosi kanssa puhuneet on juuri tuota samaa keskustelua mitä aloittajakin on nyt käynyt. Jotenkin et näe sitä että ette ole miehesi kanssa kaikessa hiljaisessa yhteisymmärryksessä jättäneet ehkäisyä pois jne. vaan te olette käyneet ihan samat keskustelut.
Tottakai me on puhuttu. Mutta ei ole puhuttu mistään siirtymisestä tapailusta seurusteluun. Hyvin alkuvaiheessa puolisoni totesi, että hän on etsimässä loppuelämän suhdetta eikä ole kiinnostunut mistään pelleilystä (en muista mitä sanamuotoa tarkalleen ottaen käytti) ja totesin olevani samalla mielellä liikkeellä. Mutta kuten sanottu, emme me missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Muutaman vuoden jälkeen alettiin puhua yhteen muuttamisesta ja siinä kohtaa molemmin puolin jälleen totesimme sen olevan niin iso ratkaisu, että se tehdään loppuelämän periaatteella.
Me olemme puhuneet paljon. Olemme käyttäneet myös apuna netistä löytyviä parisuhdekursseja ja osallistuneet myös ryhmämuotoiselle parisuhdekurssille. Etsimme koko ajan yhä parempia tapoja kommunikoida keskenämme.
Just kirjoitit että:
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
:D :D :D
Ja nyt on hyvin alkuvaiheessa mies kertonut etsivänsä loppuelämän parisuhdetta :D Koita nyt päättää.
Noin hirveästi olet työtä tehnyt parisuhteen eteen, mutta sitli täällä olet valistamassa että ei saa missään nimessä sopia seurustelusta :D
Eli vastauksesi on, että muutama vuosi seurustellaan ottamatta kertaakaan esiin että nyt seurustellaan, ja sitten sen muutaman vuoden päästä päätetään että nyt on niin vakavaa että tehdään se loppuelämän periaatteella.
Aika jännä, kun ensin kirjoitit että alkuvaiheessa puhuttiin että loppuelämänsuhdetta ollaan hakemassa. Ai eiku niin, ihan eka kirjoiti että olisit ollut hämilläsi jos mies olisi sellaista alussa ehdottanut.
Harvoin näkee näin ristiriitaista kirjoittelua, joten etköhän ole trollinpoikanen vain ;) ;)
Luepa ajatuksella:
Kyllä, mies kertoi etsivänsä loppuelämän parisuhdetta eikä vain "pelleilyä". Samoin minä. Emme todellakaan siinä vaiheessa sopineet loppuelämän suhteesta eikä se ollut kysymys haluaisinko minä sitoutua häneen. Oli vain hyvä tietää, että olemme samalla kartalla. Jos hän olisi kertonut hakevansa vain seksiseuraa tai FWB-suhdetta tms niin oma kiinnostukseni olisi loppunut.
Ja ei, emme edelleenkään missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Puhuimme siitä, milloin seuraavan kerran nähdään, mitä tehdään. Puhuimme siitä, miten vietämme lähestyvää joulua / uutta vuotta/pääsiäistä/ vappua / juhannusta. Puhuimme siitä, mitä teemme kesälomalla. Puhuimme siitä, mitä haluamme tulevaisuudelta jne. Osallistuimme parisuhdekurssille, teimme (teemme) netistä löytyviä parisuhdeharjoituksia. Puhuimme ja puhumme paljon.
Sitten minun kotitalooni tuli iso remontti, jonka alta piti muuttaa pariksi kuukaudeksi pois. Muutin puolisoni luo. Jo siinä vaiheessa, kun tieto remontista tuli pari kuukautta ennen sen alkamista, aloimme pohtia sitä, haluaisimmeko muuttaa yhteen ja olisiko tämä se vaihe (olimme seurustelleet nelisen vuotta). Molemmille oli itsestäänselvää, että se on niin iso ratkaisu, että sitä ei tehdä vain kokeillaksemme yhdessä elämistä vaan silloin sitoudumme avoliittoon (emme kumpikaan halua mennä avioliittoon koska sillä ei ole meille uskonnollista tai muutakaan merkitystä). Niiden muutamien kuukausien harkinnan, keskustelujen ja käytännön yhteisasumisen jälkeen päätimme jatkaa saman katon alla.
Jaa. Minä tutustuin erääseen mieheen tositarkoituksella. Molemmat kerroimme etsivämme elämänkumppania. Asuimme eri paikkakunnilla, mutta tapasimme joka viikonloppu. Päivittäin viestittelimme/soittelimme ja joka ilta toivotimme hyvää yötä. Puhuttiin haaveista ja unelmista, myös siitä, että molemmat tulevaisuudessa haluamme lapsia.
1/2 vuotta meni ja suhde oli jo hyvin tiivis. Sitten kuulin ystävältäni, että oli törmännyt mieheen tinderissä. Kysyin asiasta mieheltä eikä tämä millään tapaa kiistänyt sitä. Sanoi, että koska emme olleet sopineet seurustelusta, hän on olettanut sen olevan ok. Ei tosin käytännössä ollut tavannut muita kuin minua, mutta oli viestitellyt muutamien kanssa. Ja että hänen puolestaan voitaisiin alkaa seurustella ja hän poistaa myös profiilinsa tinderistä. Mun vastaukseni oli kiitos ei ja poistin hänet elämästäni.
Mutta tuosta opin, että suhteen tiiviys, se että etsitään elämänkumppania jne. ei vielä kerro mitään suhteen laadusta nykymaailmassa. -eri
Vältit luodin. Jos mies on jo puhunut yhteisistä lapsista mutta ei mielestään seurustele, niin aika paljon hänelle rautalangasta joutuisi vääntämään tulevaisuudessakin.
Tapasitteko toistenne sukulaisia ja ystäviä? Puhuitteko tulevasta kesälomasta tai muusta tulevaisuuden ajankohdasta? Sanoiko hän sinulle jossain muodossa rakastavansa sinua tai että olet hänelle tärkeä, ainutlaatuinen, hänen on hyvä olla kanssasi tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisin minäkin ollut hämilläni, jos nykyinen puolisoni olisi alkanut tuollaisia puhua. Minun ymmärryksessäni se menee niin, että kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, ihastuukin. Aletaan tapailla/seurustella/deittailla/whatever, jotta huomattaisiin mihin suuntaan tunteet kehittyvät ja miten hyvin sovitaan yhteen. Jos homma toimii ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi niin jossain vaiheessa sitoudutaan useimmiten avo- tai avioliittoon. Mutta myös erillissuhde, jossa on kuitenkin sama loppuelämän sitoutuminen, on nykyisin yhä yleisempi.
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
Höpsistä taas että tässä kukaan puhuu mistään loppuelämänsitoutumisesta. Kaikkea sitä viitsitäänkin :D
Parisuhteen ongelmat johtuvat yleensä siitä ettei osata puhua, tai jopa niin kuin teillä, ettei edes HALUTA puihua toisen kansa. Kuvitellaan että unelmasuhde tulee siitä että suu supussa vain telepatialla ollaan tunneyhteydessä toiseen, koskaan ei tarvitse puhua tulevasiuudesta, ei toiveista, ei sopia mitään yhteistä ei mitään, vain ollamöllötellään, ja hups, ollaan naimisissa ja perheellisiä, keskustelematta ollenkaan näistä asioista.
Näinhän asia ei teilläkään ole mennyt, eihän? Sinä vain et ymmärrä että se mitä te olette puolisosi kanssa puhuneet on juuri tuota samaa keskustelua mitä aloittajakin on nyt käynyt. Jotenkin et näe sitä että ette ole miehesi kanssa kaikessa hiljaisessa yhteisymmärryksessä jättäneet ehkäisyä pois jne. vaan te olette käyneet ihan samat keskustelut.
Tottakai me on puhuttu. Mutta ei ole puhuttu mistään siirtymisestä tapailusta seurusteluun. Hyvin alkuvaiheessa puolisoni totesi, että hän on etsimässä loppuelämän suhdetta eikä ole kiinnostunut mistään pelleilystä (en muista mitä sanamuotoa tarkalleen ottaen käytti) ja totesin olevani samalla mielellä liikkeellä. Mutta kuten sanottu, emme me missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Muutaman vuoden jälkeen alettiin puhua yhteen muuttamisesta ja siinä kohtaa molemmin puolin jälleen totesimme sen olevan niin iso ratkaisu, että se tehdään loppuelämän periaatteella.
Me olemme puhuneet paljon. Olemme käyttäneet myös apuna netistä löytyviä parisuhdekursseja ja osallistuneet myös ryhmämuotoiselle parisuhdekurssille. Etsimme koko ajan yhä parempia tapoja kommunikoida keskenämme.
Just kirjoitit että:
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
:D :D :D
Ja nyt on hyvin alkuvaiheessa mies kertonut etsivänsä loppuelämän parisuhdetta :D Koita nyt päättää.
Noin hirveästi olet työtä tehnyt parisuhteen eteen, mutta sitli täällä olet valistamassa että ei saa missään nimessä sopia seurustelusta :D
Eli vastauksesi on, että muutama vuosi seurustellaan ottamatta kertaakaan esiin että nyt seurustellaan, ja sitten sen muutaman vuoden päästä päätetään että nyt on niin vakavaa että tehdään se loppuelämän periaatteella.
Aika jännä, kun ensin kirjoitit että alkuvaiheessa puhuttiin että loppuelämänsuhdetta ollaan hakemassa. Ai eiku niin, ihan eka kirjoiti että olisit ollut hämilläsi jos mies olisi sellaista alussa ehdottanut.
Harvoin näkee näin ristiriitaista kirjoittelua, joten etköhän ole trollinpoikanen vain ;) ;)
Luepa ajatuksella:
Kyllä, mies kertoi etsivänsä loppuelämän parisuhdetta eikä vain "pelleilyä". Samoin minä. Emme todellakaan siinä vaiheessa sopineet loppuelämän suhteesta eikä se ollut kysymys haluaisinko minä sitoutua häneen. Oli vain hyvä tietää, että olemme samalla kartalla. Jos hän olisi kertonut hakevansa vain seksiseuraa tai FWB-suhdetta tms niin oma kiinnostukseni olisi loppunut.
Ja ei, emme edelleenkään missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Puhuimme siitä, milloin seuraavan kerran nähdään, mitä tehdään. Puhuimme siitä, miten vietämme lähestyvää joulua / uutta vuotta/pääsiäistä/ vappua / juhannusta. Puhuimme siitä, mitä teemme kesälomalla. Puhuimme siitä, mitä haluamme tulevaisuudelta jne. Osallistuimme parisuhdekurssille, teimme (teemme) netistä löytyviä parisuhdeharjoituksia. Puhuimme ja puhumme paljon.
Sitten minun kotitalooni tuli iso remontti, jonka alta piti muuttaa pariksi kuukaudeksi pois. Muutin puolisoni luo. Jo siinä vaiheessa, kun tieto remontista tuli pari kuukautta ennen sen alkamista, aloimme pohtia sitä, haluaisimmeko muuttaa yhteen ja olisiko tämä se vaihe (olimme seurustelleet nelisen vuotta). Molemmille oli itsestäänselvää, että se on niin iso ratkaisu, että sitä ei tehdä vain kokeillaksemme yhdessä elämistä vaan silloin sitoudumme avoliittoon (emme kumpikaan halua mennä avioliittoon koska sillä ei ole meille uskonnollista tai muutakaan merkitystä). Niiden muutamien kuukausien harkinnan, keskustelujen ja käytännön yhteisasumisen jälkeen päätimme jatkaa saman katon alla.
Jaa. Minä tutustuin erääseen mieheen tositarkoituksella. Molemmat kerroimme etsivämme elämänkumppania. Asuimme eri paikkakunnilla, mutta tapasimme joka viikonloppu. Päivittäin viestittelimme/soittelimme ja joka ilta toivotimme hyvää yötä. Puhuttiin haaveista ja unelmista, myös siitä, että molemmat tulevaisuudessa haluamme lapsia.
1/2 vuotta meni ja suhde oli jo hyvin tiivis. Sitten kuulin ystävältäni, että oli törmännyt mieheen tinderissä. Kysyin asiasta mieheltä eikä tämä millään tapaa kiistänyt sitä. Sanoi, että koska emme olleet sopineet seurustelusta, hän on olettanut sen olevan ok. Ei tosin käytännössä ollut tavannut muita kuin minua, mutta oli viestitellyt muutamien kanssa. Ja että hänen puolestaan voitaisiin alkaa seurustella ja hän poistaa myös profiilinsa tinderistä. Mun vastaukseni oli kiitos ei ja poistin hänet elämästäni.
Mutta tuosta opin, että suhteen tiiviys, se että etsitään elämänkumppania jne. ei vielä kerro mitään suhteen laadusta nykymaailmassa. -eri
Vältit luodin. Jos mies on jo puhunut yhteisistä lapsista mutta ei mielestään seurustele, niin aika paljon hänelle rautalangasta joutuisi vääntämään tulevaisuudessakin.
Tapasitteko toistenne sukulaisia ja ystäviä? Puhuitteko tulevasta kesälomasta tai muusta tulevaisuuden ajankohdasta? Sanoiko hän sinulle jossain muodossa rakastavansa sinua tai että olet hänelle tärkeä, ainutlaatuinen, hänen on hyvä olla kanssasi tms?
1/2 vuotta on mulle sen verran lyhyt aika, että en esitellyt sukulaisille eikä hänkään omilleen. Puhuttiin kuitenkin sukulaisistamme toisillemme ja molemmat myös tiesi, kenen ystävien kanssa toinen viettää aikaa. Yhden kaverinsa juhliin kutsui minut mukaansa, mutta sillä mulla sattui olemaan sovittuna toinen meno sille illalle eli se jäi. Myös kesäsuunnitelmia oltiin ehditty tehdä.
Puhuttiin siitä että yhdessä on hyvä olla, rakkaudesta puhumiseen saakka ei ehditty. Ja tosiaan siinä vaiheessa kun erottiin, mies edelleen oli sitä mieltä, että oli ollut tositarkoituksella liikkeellä, mutta koska seurustelusta ei oltu sovittu, se ei ollut sitä. Tätä yritän sanoa, nykymaailmassa se menee noin.
No jos tapailu ymmärretään niin, että silloin ei tapailla muita, niin ei se seurustelun ja tapailun välisen rajanvedon tekeminen munkaan mielestä niin tärkeää ole. Kyllä mun mielessä tuossa voi rauhallisin mielin tutustua. Jos taas tapailu on sitä, että kumpikin on vapaa tapailemaan muita, en ottaisi suhdetta kovin tosissani ja varoisin sitä, etten henkisesti sitoudu toiseen.