Lue keskustelun säännöt.
Tapailuvaihe vai seurusteluvaihe?
08.05.2020 |
Olen nyt aika hämilläni.
Viimeksi tapailukumppania tavatessa hän kutsui jo tyttöystäväksi ja oli puhe, että voisin olla. Tulkitsin asian näin, että tarkoittaisi seirusteluvaiheeseen siirtymistä.
Otin asian puheeksi ja hän ei oikein ymmärtänyt, että mikä ero tapailulla ja seurustelulla kohdalalmme on. Olemme jo alusta asti sopineet, ettemme tapaillessammekaan tapaile muita ja sitoudumme sillä tavoin tutustumaan vain kaksin toisiimme.
Selitin hänelle, että seurustelu on mielestäni vaihetta kun tapaillessa kokee tarpeaksi tutustuneen toiseen, on tunteita ja haluaa niin sanotusti ottaa toisen osaksi elämää pidemmäksi aikaa.
Hän sanoi, ettei ole miettinyt asiaa ennen tuolla tavalla ja ymmärsi nyt asian. Koki, että olisi liian aikaista vielä seurustella sillä olemme tavanneet alle yhden käden sormien verran ja tunteet vasta syventymässä. Eli ei ole edes varmaa vielä, millaisia tunteita tulee loppujenlopuksi.
Olemme kyllä puhuneet, että rauhallinen eteneminen on molempien mielestä fiksuinta ja näin ollen vakaampi suhdekin on mahdollista saada. Sanoi, että oli hieman ehkä hätiköityä häneltä sanoa aikaisemmin näin ja antaa kuva vakavemmasta tässä vaiheessa.
Olen jostain syystä kovin hämillään, mutta molemmat haluamme jatkaa tutustumista ja katsoa kuinka tunteille käy. Tuli vain olo, että pakittiko mies kun ymmärsi, että sitoutuminen tulee eteen vai olikohan oikeasti kyse siitä ettei nähyt tapailussamme niin suurta eroa seurusteluun, kun olemme jo alusta asti olleet vain toisillemme. Voihan niinkin olla. 🤷
Kommentit (46)
No saattoihan miehelle tulla paineita, kun otit asian puheeksi vakavemmin. Ehkä oli vain ajattelemattaan tunteiden viemänä puhunut noin ja tarkoittanut asiaa, mutta haluaa vielä tutustua sinuun enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette tapailleet hyvin vähän aikaa. Ei kaikki ihastu ja salamarakastu heti. Anna miehelle aikaa ja nauttikaa. Vaikka olisikin sitoutumiskammoinen niin vain sinä tiedät, onko mies puhunut tulevaisuudesta? Vaikuttaako hän aidosti kiinnostuneelta ja kokeeko sinut pidempiaikaiseksi kumppaniehdokkaaksi? Ei välttämättä tarvitse huolestua, mutta tunnustele tilannetta. Kyllä sitoutumiskammoisenkin saa omalla tilalla ja ajalla lämpenemään. Mikä kiire olisi?
Olette tavanneet alle viisi kertaa ja mietit tapaillakko vai seurustellakko? Olette kuitenkin sopineet ettei tavata muita. Mitä merkitystä luokittelulla on tuossa kohtaa?
Miksi pitää analysoida ja jaaritella jos oikeasti olette tavanneet vasta muutaman kerran? Antakaa mennä vain jos tuntuu hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitten varmaan vähemmistössä, kun minun mielestäni tapailu on eri asia kuin seurustelu. Olen jokaisessa seurustelusuhteessa käynyt muutaman tapaamisen jälkeen sen keskustelun siitä, että onko tämä nyt parisuhde, mitä parisuhde kummallekin merkitsee jne. Nämä keskustelut on tärkeää käydä juuri sen takia, ettei tule sitten isoa itkua kun "emmä vaan tiennyt olevani suhteessa, mää vaan tapailin". Ei se ole mitenkään noloa, eikä nillittämistä, eikä mustasukkaista, eikä "tyypillistä naisille". Itse asiassa ne ovat nimenomaan miehet jotka ovat halunneet sen keskustelun käydä.
Minun mielestäni ei pidä mitenkään "varoa ettei mies vain pelästy, koska sitoutuminen on miehille pelottavaa". Miehiä ei tarvitse pidellä kuin kukkia kämmenellä, heillä on velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan ja heidän pitää kantaa vastuuta jos esim. tulee lapsi. Ei ole mitään syytä sipsutella varpaisillaan ettei mies vain pelästy ja pakene. Tällainen ajattelutapa vain lisää sitä ajatusmallia jossa vastuut kuuluvat aina yksin naisille koska "naiset pystyvät ne kantamaan mutta mies ei".
Kieltämättä hieman kaksipiippuinen juttu. Onhan sillä väliä seurusteleeko vaiko tapaileeko, mutta ei välttämättä ole oikea aika vielä teidän miettiä sitä. Ainakaan tapaamismäärien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailusuhde on satunnaista seksiä vaikkakin ehkä säännöllistä, seurustelu suhde on sellainen että tehdään jotain muutakin kuin naidaan ! Siinä se on yksinkertainen ja selkeä ero :)
Kyllä olisin minäkin ollut hämilläni, jos nykyinen puolisoni olisi alkanut tuollaisia puhua. Minun ymmärryksessäni se menee niin, että kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, ihastuukin. Aletaan tapailla/seurustella/deittailla/whatever, jotta huomattaisiin mihin suuntaan tunteet kehittyvät ja miten hyvin sovitaan yhteen. Jos homma toimii ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi niin jossain vaiheessa sitoudutaan useimmiten avo- tai avioliittoon. Mutta myös erillissuhde, jossa on kuitenkin sama loppuelämän sitoutuminen, on nykyisin yhä yleisempi.
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailusuhde on satunnaista seksiä vaikkakin ehkä säännöllistä, seurustelu suhde on sellainen että tehdään jotain muutakin kuin naidaan ! Siinä se on yksinkertainen ja selkeä ero :)
Jos sen noin sopii. Minulle tapailu ja seurustelu tarkoittavat samaa asiaa; sitä että kaksi toisistaan kiinnostunutta ihmistä viettää aikaa yhdessä tarkoituksena selvittää, voisiko suhde johtaa loppuelämän sitoutumiseen.
Olisin itsekin reagoinut kuin se mies.
Toi keskustelu kuulostaa vähän hiustenhalkomiselta ja että ihan kuin se sana/määrittely olisi tärkeämpi kuin ihminen. Olennaista on kuitenkin, että on kiinnostunut TUTUSTUMAAN tosissaan (ette te vielä edes tunne toisianne), eikä tapailla muita yhtä aikaa.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailussa kun miettii mitä tekisi viikonloppuna, on yhtenä vaihtoehtona viettää aikaa tapailukumppanin kanssa. Seurustellessa yleensä selvitetään mitkä yhteiset suunnitelmat ovat, jonka jälkeen voi olla yhtenä vaihtoehtona tehdä jotain muutakin.
Seurustelukumppania esitellään yleensä läheisille ja ystäville, tapailukumppania ei useinkaan.
Meillä siirryttiin yhteisellä päätöksellä tapailusta seurusteluun n 3 kk jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tapailussa kun miettii mitä tekisi viikonloppuna, on yhtenä vaihtoehtona viettää aikaa tapailukumppanin kanssa. Seurustellessa yleensä selvitetään mitkä yhteiset suunnitelmat ovat, jonka jälkeen voi olla yhtenä vaihtoehtona tehdä jotain muutakin.
Seurustelukumppania esitellään yleensä läheisille ja ystäville, tapailukumppania ei useinkaan.
Meillä siirryttiin yhteisellä päätöksellä tapailusta seurusteluun n 3 kk jälkeen.
H:n puhetta.
M/40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan sujuu itsestään, miksi ottaa stressiä? Tapasin mukavan miehen, tapailtiin aina lapsettomilla viikoilla. Fillarilenkkejä, rantapäiviä, käytiin raveissa, syömässä, parin päivän reissuja naapurikaupunkiin, keikoilla yms. Näiden menojen jälkeen rupesi olemaan normaalia että ei erottu vaan mentiin jommankumman asunnoille yöksi. Näin tiiviissä yhteiselossa huomaa ettei toisella ole muita yhtä tärkeitä (tapailu- tai seurustelukumppaneita) ihmisiä. Siis oppii tuntemaan ihmiset jotka eniten toiselle soittavat/viestaavat. Ja toinen kertoo aina kuka soitti tai viestasi. Ja tosiaan, toinen aina vastasi puheluihin, viesteihinkin mahdollisimman pian, ei mitään monen päivän vetkutteluja.
Pikkuhiljaa tuo mies ilmestyi paikalle vaikka oli lapsiviikkokin, touhuttiin jotain kivaa yhdessä lasten kanssa. Missään vaiheessa alussakaan ei puhuttu että onko tämä nyt tapailua vai seurustelua. Kerrottiin kyllä toiselle että viihdytään toistemme seurassa, seksi ja läheisyys tuntuu hyvältä, on hyvä olla toisen lähellä. Kun kumpikaan ei pakene tai jarruttele suhdetta niin se vain tapahtuu. Nuo tilanteet missä pitää miettiä missä mennään, mitä tuo haluaa, ovat raskaita. Suhteen kuuluu tuoda iloa ja voimaa ihmiselle. Jos suhde tuo epävarmuutta, onnetonta fiilistä ja tietämättömyyttä missä mennään, se raastaa ja vie voimat. Unohda sellainen!
Vierailija kirjoitti:
Tuohan sujuu itsestään, miksi ottaa stressiä? Tapasin mukavan miehen, tapailtiin aina lapsettomilla viikoilla. Fillarilenkkejä, rantapäiviä, käytiin raveissa, syömässä, parin päivän reissuja naapurikaupunkiin, keikoilla yms. Näiden menojen jälkeen rupesi olemaan normaalia että ei erottu vaan mentiin jommankumman asunnoille yöksi. Näin tiiviissä yhteiselossa huomaa ettei toisella ole muita yhtä tärkeitä (tapailu- tai seurustelukumppaneita) ihmisiä. Siis oppii tuntemaan ihmiset jotka eniten toiselle soittavat/viestaavat. Ja toinen kertoo aina kuka soitti tai viestasi. Ja tosiaan, toinen aina vastasi puheluihin, viesteihinkin mahdollisimman pian, ei mitään monen päivän vetkutteluja.
Pikkuhiljaa tuo mies ilmestyi paikalle vaikka oli lapsiviikkokin, touhuttiin jotain kivaa yhdessä lasten kanssa. Missään vaiheessa alussakaan ei puhuttu että onko tämä nyt tapailua vai seurustelua. Kerrottiin kyllä toiselle että viihdytään toistemme seurassa, seksi ja läheisyys tuntuu hyvältä, on hyvä olla toisen lähellä. Kun kumpikaan ei pakene tai jarruttele suhdetta niin se vain tapahtuu. Nuo tilanteet missä pitää miettiä missä mennään, mitä tuo haluaa, ovat raskaita. Suhteen kuuluu tuoda iloa ja voimaa ihmiselle. Jos suhde tuo epävarmuutta, onnetonta fiilistä ja tietämättömyyttä missä mennään, se raastaa ja vie voimat. Unohda sellainen!
Juuri näin
#10
Kai tapailun ja seurustelun välilnen ero menee karkeasti siinä että ollaanko vaatteet päällä vai jossain vaiheessa ilman vaatteita yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisin minäkin ollut hämilläni, jos nykyinen puolisoni olisi alkanut tuollaisia puhua. Minun ymmärryksessäni se menee niin, että kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, ihastuukin. Aletaan tapailla/seurustella/deittailla/whatever, jotta huomattaisiin mihin suuntaan tunteet kehittyvät ja miten hyvin sovitaan yhteen. Jos homma toimii ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi niin jossain vaiheessa sitoudutaan useimmiten avo- tai avioliittoon. Mutta myös erillissuhde, jossa on kuitenkin sama loppuelämän sitoutuminen, on nykyisin yhä yleisempi.
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
Höpsistä taas että tässä kukaan puhuu mistään loppuelämänsitoutumisesta. Kaikkea sitä viitsitäänkin :D
Parisuhteen ongelmat johtuvat yleensä siitä ettei osata puhua, tai jopa niin kuin teillä, ettei edes HALUTA puihua toisen kansa. Kuvitellaan että unelmasuhde tulee siitä että suu supussa vain telepatialla ollaan tunneyhteydessä toiseen, koskaan ei tarvitse puhua tulevasiuudesta, ei toiveista, ei sopia mitään yhteistä ei mitään, vain ollamöllötellään, ja hups, ollaan naimisissa ja perheellisiä, keskustelematta ollenkaan näistä asioista.
Näinhän asia ei teilläkään ole mennyt, eihän? Sinä vain et ymmärrä että se mitä te olette puolisosi kanssa puhuneet on juuri tuota samaa keskustelua mitä aloittajakin on nyt käynyt. Jotenkin et näe sitä että ette ole miehesi kanssa kaikessa hiljaisessa yhteisymmärryksessä jättäneet ehkäisyä pois jne. vaan te olette käyneet ihan samat keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisin minäkin ollut hämilläni, jos nykyinen puolisoni olisi alkanut tuollaisia puhua. Minun ymmärryksessäni se menee niin, että kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, ihastuukin. Aletaan tapailla/seurustella/deittailla/whatever, jotta huomattaisiin mihin suuntaan tunteet kehittyvät ja miten hyvin sovitaan yhteen. Jos homma toimii ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi niin jossain vaiheessa sitoudutaan useimmiten avo- tai avioliittoon. Mutta myös erillissuhde, jossa on kuitenkin sama loppuelämän sitoutuminen, on nykyisin yhä yleisempi.
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
Höpsistä taas että tässä kukaan puhuu mistään loppuelämänsitoutumisesta. Kaikkea sitä viitsitäänkin :D
Parisuhteen ongelmat johtuvat yleensä siitä ettei osata puhua, tai jopa niin kuin teillä, ettei edes HALUTA puihua toisen kansa. Kuvitellaan että unelmasuhde tulee siitä että suu supussa vain telepatialla ollaan tunneyhteydessä toiseen, koskaan ei tarvitse puhua tulevasiuudesta, ei toiveista, ei sopia mitään yhteistä ei mitään, vain ollamöllötellään, ja hups, ollaan naimisissa ja perheellisiä, keskustelematta ollenkaan näistä asioista.
Näinhän asia ei teilläkään ole mennyt, eihän? Sinä vain et ymmärrä että se mitä te olette puolisosi kanssa puhuneet on juuri tuota samaa keskustelua mitä aloittajakin on nyt käynyt. Jotenkin et näe sitä että ette ole miehesi kanssa kaikessa hiljaisessa yhteisymmärryksessä jättäneet ehkäisyä pois jne. vaan te olette käyneet ihan samat keskustelut.
Tottakai me on puhuttu. Mutta ei ole puhuttu mistään siirtymisestä tapailusta seurusteluun. Hyvin alkuvaiheessa puolisoni totesi, että hän on etsimässä loppuelämän suhdetta eikä ole kiinnostunut mistään pelleilystä (en muista mitä sanamuotoa tarkalleen ottaen käytti) ja totesin olevani samalla mielellä liikkeellä. Mutta kuten sanottu, emme me missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Muutaman vuoden jälkeen alettiin puhua yhteen muuttamisesta ja siinä kohtaa molemmin puolin jälleen totesimme sen olevan niin iso ratkaisu, että se tehdään loppuelämän periaatteella.
Me olemme puhuneet paljon. Olemme käyttäneet myös apuna netistä löytyviä parisuhdekursseja ja osallistuneet myös ryhmämuotoiselle parisuhdekurssille. Etsimme koko ajan yhä parempia tapoja kommunikoida keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisin minäkin ollut hämilläni, jos nykyinen puolisoni olisi alkanut tuollaisia puhua. Minun ymmärryksessäni se menee niin, että kaksi ihmistä kohtaa, kiinnostuu toisistaan, ihastuukin. Aletaan tapailla/seurustella/deittailla/whatever, jotta huomattaisiin mihin suuntaan tunteet kehittyvät ja miten hyvin sovitaan yhteen. Jos homma toimii ja ihastuminen syvenee rakastumisen kautta rakastamiseksi niin jossain vaiheessa sitoudutaan useimmiten avo- tai avioliittoon. Mutta myös erillissuhde, jossa on kuitenkin sama loppuelämän sitoutuminen, on nykyisin yhä yleisempi.
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
Höpsistä taas että tässä kukaan puhuu mistään loppuelämänsitoutumisesta. Kaikkea sitä viitsitäänkin :D
Parisuhteen ongelmat johtuvat yleensä siitä ettei osata puhua, tai jopa niin kuin teillä, ettei edes HALUTA puihua toisen kansa. Kuvitellaan että unelmasuhde tulee siitä että suu supussa vain telepatialla ollaan tunneyhteydessä toiseen, koskaan ei tarvitse puhua tulevasiuudesta, ei toiveista, ei sopia mitään yhteistä ei mitään, vain ollamöllötellään, ja hups, ollaan naimisissa ja perheellisiä, keskustelematta ollenkaan näistä asioista.
Näinhän asia ei teilläkään ole mennyt, eihän? Sinä vain et ymmärrä että se mitä te olette puolisosi kanssa puhuneet on juuri tuota samaa keskustelua mitä aloittajakin on nyt käynyt. Jotenkin et näe sitä että ette ole miehesi kanssa kaikessa hiljaisessa yhteisymmärryksessä jättäneet ehkäisyä pois jne. vaan te olette käyneet ihan samat keskustelut.
Tottakai me on puhuttu. Mutta ei ole puhuttu mistään siirtymisestä tapailusta seurusteluun. Hyvin alkuvaiheessa puolisoni totesi, että hän on etsimässä loppuelämän suhdetta eikä ole kiinnostunut mistään pelleilystä (en muista mitä sanamuotoa tarkalleen ottaen käytti) ja totesin olevani samalla mielellä liikkeellä. Mutta kuten sanottu, emme me missään vaiheessa sopineet seurustelevamme. Muutaman vuoden jälkeen alettiin puhua yhteen muuttamisesta ja siinä kohtaa molemmin puolin jälleen totesimme sen olevan niin iso ratkaisu, että se tehdään loppuelämän periaatteella.
Me olemme puhuneet paljon. Olemme käyttäneet myös apuna netistä löytyviä parisuhdekursseja ja osallistuneet myös ryhmämuotoiselle parisuhdekurssille. Etsimme koko ajan yhä parempia tapoja kommunikoida keskenämme.
Just kirjoitit että:
Jos minun olisi pitänyt muutaman viikon tai kuukauden perusteella luvata puolisolleni loppuelämän sitoutumista, niin olisin kyllä juossut karkuun.
:D :D :D
Ja nyt on hyvin alkuvaiheessa mies kertonut etsivänsä loppuelämän parisuhdetta :D Koita nyt päättää.
Noin hirveästi olet työtä tehnyt parisuhteen eteen, mutta sitli täällä olet valistamassa että ei saa missään nimessä sopia seurustelusta :D
Eli vastauksesi on, että muutama vuosi seurustellaan ottamatta kertaakaan esiin että nyt seurustellaan, ja sitten sen muutaman vuoden päästä päätetään että nyt on niin vakavaa että tehdään se loppuelämän periaatteella.
Aika jännä, kun ensin kirjoitit että alkuvaiheessa puhuttiin että loppuelämänsuhdetta ollaan hakemassa. Ai eiku niin, ihan eka kirjoiti että olisit ollut hämilläsi jos mies olisi sellaista alussa ehdottanut.
Harvoin näkee näin ristiriitaista kirjoittelua, joten etköhän ole trollinpoikanen vain ;) ;)
Miksi pitää vetää niin iso raja seurustelun ja tapailun välille? Kyllä sen huomaa, kun etenette siihen suuntaan mutta tarvitseeko siitä niin sopimalla sopia, jos olette jo sitoutuneet tuolla tasolla. Antaa mennä ja kyllä sinä huomaat, jos se ei muutu vakavemmaksi!