En halua mennä äidin hautajaisiin
Äiti kuoli. Asun lähes naapurissa. En ollut missään tekemisissä hänen kanssaan 4 viime vuoteen. Enkä tunne surua, pääsipähän pois.
En halua osallistua hänen hautajaisiinsa, enkä halua osallistua hänen perinnönjakoonkaan, haluan unohtaa koko ihmisen, kuoppaan vain ja multaa päälle.
Muu perheeni haluaa osallistua hautajaisiin, äitini toive kuulemma oli että mieheni kantaisi arkkua, he tulivat hyvin juttuun keskenään.
Kerroin asian jo miehelleni, hän hyväksyi päätökseni. Vielä pitäs kertoa lapsille ja sisarilleni....
Niin se kyssäri, eihän sukulaistaan ole pakko olla hautaan saattamassa, eli mitään osallistumispakkoa ei ilmeisesti ole. Tiedän jo kyllä että välit sisariini kärähtävät kun en tule paikalle.
Kommentit (35)
Ei sinne ole pakko mennä. Sano että olet koronakaranteenissä.
Ei ole pakko mennä. En itsekään aio mennä omien vanhempieni hautajaisiin.
Sanoisin myös, että helpommalla pääset ja myös perheenjäseniäsi ajatellen on parempi, jos menet. Olihan hän kuitenkin äitisi. Hautajaisissa voi olla vain hiljaa, ei tarvitse yrittää ilmaista suremisen tunteita, jos siltä ei tunnu.
Itse asiassa hautajaistilaisuushan järjestetään ensisijaisesti vainajan omaisten ja läheisten takia. Siksi ajattelisin, että sisartesi takia voisit mennä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun ole pakko mennä, mutta oikeasti helpoimmalla saatat päästä irti koko jutusta sillä, että menet. Se on yksi päivä kärsittävää. Jos et mene, niin tämä asia todennäköisesti pulpahtaa pinnalle eri jutuissa sukulaisten kanssa vielä monen vuoden päästäkin.
Tuon takia osallistuin isäni hautajaisiin, matkustin toiselta puolen maata. Tiedän että olisi tullut sanomista ja paljon, jos en olisi mennyt.
Jos sulla on omia jälkeläisiä niin perintöosuutesi menee sitten heille, kokonaan asiasta et pääse eroon mitenkään.
Sinua auttaa tämä poikkeustila. Ole menevinäsi hautajaisiin, mutta edellisenä päivänä sinulla alkaa kurkkukipu ja huono olo. Sairastat kotona muutaman päivän. Takuulla ei kukaan ole usuttamassa muiden ihmisten joukkoon.
Muiden ei tarvitse tietää miksi jäit pois, saavat sitten hekin surra rauhassa miettimättä mitään konflikteja.
Eihän se pakko ole. Surullista jos teillä oli noin huonot välit. Voisi olla sulle jopa helpotus, että näet arkun hautaan laskun.
Mulla taas juttu isän hautajaisten kanssa, etten sinne aio mennä.
Jos mitään hirveää synkkää menneisyyttä ei ole, en ymmärrä miksi ei vanhempansa hautajaisiin menisi.
Vierailija kirjoitti:
Jos mitään hirveää synkkää menneisyyttä ei ole, en ymmärrä miksi ei vanhempansa hautajaisiin menisi.
Mutta kun on. eri
Vierailija kirjoitti:
Eihän se pakko ole. Surullista jos teillä oli noin huonot välit. Voisi olla sulle jopa helpotus, että näet arkun hautaan laskun.
Ei kaikilla ole ihanaa, hyvää äitiå.
Veljeni ei tullut äidin hautajaisiin ja se oli veljenipojalle kamala paikka. Siinä sitten oman suruni ohella yritin lohdutella ja kannatella toista ihan tätinä.
Ehkä olisi kuitenkin hyvä mennä, saisit asian päätökseen. Jörn Donnerinkin ”virhe-pojat” menivät kuitenkin hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ei tullut äidin hautajaisiin ja se oli veljenipojalle kamala paikka. Siinä sitten oman suruni ohella yritin lohdutella ja kannatella toista ihan tätinä.
Veljelläsi oli varmaan painava syy olla tulematta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se pakko ole. Surullista jos teillä oli noin huonot välit. Voisi olla sulle jopa helpotus, että näet arkun hautaan laskun.
Ei kaikilla ole ihanaa, hyvää äitiå.
Tiedän sen todellakin. Äitini oli holtiton sekakäyttäjä.
Veljeni ei halunnut tulla isäni hautajaisiin (mitä en sinällään ihmettele). Jos äitini ei olisi ollut enää elossa, asia olisi ollut minulle yhdentekevä. Mutta en kertakaikkiaan voinut suostua siihen että hänelle tuotettaisiin niin suuri suru ja murhe, sen lisäksi mitä miehensä kuoleman takia jo oli.
Joten myönnän että suoraan sanoen uhkailin veljeni osallistumaan. Kerroin suoraan, että jos hän ei tule ja ole asiallisesti, niin minun kanssani ei tarvitse sitten olla enää missään tekemisissä.
Älä mene jos asia on sinulle vaikea, mutta ymmärrä, kuten sanot, että välit sisaruksiin voivat mennä ehkä jopa lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ei tullut äidin hautajaisiin ja se oli veljenipojalle kamala paikka. Siinä sitten oman suruni ohella yritin lohdutella ja kannatella toista ihan tätinä.
Veljelläsi oli varmaan painava syy olla tulematta?
Alkoholistilta voi olla välillä päivät hukassa ja vuodetkin.
Faith kirjoitti:
Sanoisin myös, että helpommalla pääset ja myös perheenjäseniäsi ajatellen on parempi, jos menet. Olihan hän kuitenkin äitisi. Hautajaisissa voi olla vain hiljaa, ei tarvitse yrittää ilmaista suremisen tunteita, jos siltä ei tunnu.
Itse asiassa hautajaistilaisuushan järjestetään ensisijaisesti vainajan omaisten ja läheisten takia. Siksi ajattelisin, että sisartesi takia voisit mennä.
Jollei muutenkaan ole erityisen väleissä sukulaisten kanssa, niin miten siinä muka pääsee helpommalla jos menee ikävään tilaisuuteen vaikkei tahdo?
"Olihan hän kuitenkin äitisi."
No mun äidistäni ei ainakaan uskois että hän on äitini, on sanonut mulle useaankin otteeseen että ei uskois että olen hänen tyttärensä. Kai silläkin nyt jotain merkitystä on?
"sisartesi takia voisit mennä"
Mun veljeni ja sisareni ainakin on olleet mua kohtaan niin veemäisiä etten tajua, miksi mun pitäisi tehdä yhtään mitään heidän takia.
Ei sinun ole pakko mennä, mutta oikeasti helpoimmalla saatat päästä irti koko jutusta sillä, että menet. Se on yksi päivä kärsittävää. Jos et mene, niin tämä asia todennäköisesti pulpahtaa pinnalle eri jutuissa sukulaisten kanssa vielä monen vuoden päästäkin.