Nolot muka "aikuiset" kaverit muuttaa takaisin vanhempiensa helmoihin koronaa pakoon

Jos se on vanhemmille ok, niin mikäs siinä.

Mikä hiton kilpajuoksu tämä elämä muka on? En ole koskaan tajunnut tuota elämässä etenemis-mantraa. Mitä jos ei yhtään halua vaikka tehdä niitä asioita jotka siihen muiden mielestä kuuluu.

Ihan jees. Kunhan vanhemmille sopii.

Asuin itsekin jonkin aikaa äitini luona, kun korona alkoi (eron jälkeen en löytänyt heti sopivaa kämppää). Kävin äidin puolesta asioilla, tehtiin ruokaa, käytiin lenkillä, katsottiin tvtä. Oli oikein mukavaa. Jos joku piti säälittävänä, niin siitä vaan, sitten kun äiti on kuollut voin lämmöllä muistella näitä viikkoja.

En kyllä keksi mikä tuossa on niin noloa, paitsi jos on työssäkäyvä ja vanhemmat riskiryhmässä, niin voi olla vähän uhkarohkeaa.

Minä haluaisin, että parikymppinen poikani muuttaisi tänne lapsuudenkotionsa koronaa pakoon. Voisin ikäänkuin huolehtia pikkuisesta ja pitää sitä turvassa. Lapset ovat vanhemmilleen aina lapsia iästä huolimatta.

T. Äiti

Miten vanhemmilla asujat voivat löytää parisuhdettakaan, kun ovat peräkammariin juuttuneita? Tai miten kutsu ystäviä illanviettoon, kun vanhemmat ovat mukana :D Ei sellainen ole aikuista elämää vaan teinin!

25-v siskoni muutti tilapäisesti vanhempien luokse, ymmärrän oikein hyvin että solussa on turvatonta asua tällaisessa tilanteessa täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

Minä olen myös tullut maaliskuussa porukoille. Täällä on iso piha mitä olen siistinyt talven jäljiltä, pessyt koko talon ikkunat, auttanut siivouksessa yms.. äitini on ollut masentuneena pitkään ja kuulemma mun seura on tuonut uutta puhtia ja iloa elämään. Hän on ollut se kuka ehdotti että tulen kotiin, koulut tehdään etänä ja miksi yksin olisin kotona kun voin olla tuplasti vanhoille ihmisille apua. Ei heidän kunto ja nivelet jaksa. En itse kyllä näe tässä mitään väärää, niin ja ennen kuin kukaan alkaa sanomat että elän toisten siivellä niin olen itseasiassa maksanut lähes kaikki ruuat mitä taloon on ostettu.