Olen kateellinen ja muiden haukkuminen lievittää oloa

Monet tällä palstalla näyttävät tekevän samaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle taas tulee hyvä mieli, kun voin auttaa ja olla ystävällinen. Ihmiset viihtyvät seurassani. On mukavaa kun on ystäviä ja töissä suosittu.

Kun ihmiset pitävät sinusta, on elämä mukavaa. Kukaan ei puukota selän takana. Ihmiset haluavat mukavalle ihmiselle hyvää. Ja aina löytyy seuraa.

Ikäviä ihmisiä inhotaan. Pahaa puhujasta puhutaan pahaa. Kukaan ei kaipaa ilkeän ja katkeran ihmisen seuraa.

Kummankohan elämä on kivempaa??

Ilman muuta näin. Minäkään en ilkeile muille, mutta kateellinen kyllä olen ihmisille, joiden elämä vaikuttaa hyvin helpolta omaani nähden. Minulla oli jo lapsuus huolien täyttämä köyhyyden ja vanhempien ongelmien takia ja sitten nain miehen, joka on muuten suht. ok, mutta sössinyt raha-asiansa ja minä jouduin siihen samaan suohon ja sitten hankimme yhden lapsen, vaikka ei olisi ollut varaa ja hän on tietysti vammainen, sitten mies sairastui vakavasti, ostettiin homeasunto, josta on asuntolainaa mutta taloa ei, mies sairastui syöpään jne. Muilla minun ikäisilläni alkaa olla omat kodit maksettuja ja viettävät aikaansa jollain niistä pakkomökeistään, joita ovat perineet mahdollisesti useita suvultaan ja valittelevat, kun on "pakko" mennä mökille + muita yhtä isoja ongelmia. Meidän omaisuutemme on vahvasti miinusmerkkistä ja saadaan velat maksettua ehkä eläkkeelle jäädessä, ehkä ei sittenkään. Minä olisin niin halunnut sellaisen elämän, jossa ei tarvitsisi olla koko ajan huolissaan, mutta en sitten saanut. Juu olen katkera, mutta yritän hillitä sitä ja koitan keskittyä elämän hyviin asioihin. Aivan erityisesti minua ärsyttää, kun viisastellaan, että kaikilla hyvin toimeentulevilla, terveillä, kauniilla ja rikkailla on omat ongelmansa, jotka eivät näy päälle päin. Ehkä on juu, mutta olen aivan varma, että kukaan heistä ei haluaisi vaihtaa elämäönsä minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se helpottaa oloa? Eikö siitä tule enemmänkin niljakas olo?

Olen edes jossain parempi.

Haukkumisessa?

Kun kuitenkin itse tiedostaa ja tunnustaa kadehtivansa ja juuri siitä syystä haukkuvansa kadehtimiaan, on se jo hyvä merkki. Ehkäpä positiivisempi ajattelu vielä voittaa...

Vierailija kirjoitti:

Monet tällä palstalla näyttävät tekevän samaa.

Aivan, provohan tämä.