Mies haluaa lapsen

Tuliko oikeesti yllätyksenä, että nelikymppinen lapseton mies tahtoo jälkikasvua??

Jos rakastat miestä ja voisit vielä lapsen saada, go for it. Mikäli ajatus lapsesta ehdottomasti ei, anna miehen etsiä joku, jonka kanssa lisääntyä.

En tekisi. Suhde on vielä tosi tuore eikä ole mitään takuuta, missä vaiheessa mies kyllästyy ja lähtee. Jos haluat lapsen sittenkin, jos joudut hoitamaan hänet yksin, niin mikäs siinä sitten.

Ööö, no eihän tuo ole mitenkään taattua, että pystyt enää saada lapsia? Jos olet jo 40, pitäkää ihmeessä kiirettä sen lapsenteon kanssa!

9kk yhdessä ja lasta hankkimaan. Jep.

Olin samantyylisessä tilanteessa, tosin itse olin 30v ja mies 40v. En ajatellut koskaan hankkivani lapsia.. Oltiin seurusteltu 8kk, kun mies ilmoitti tahtovansa kanssani perheen. No, elämäni rakkaus kun oli, näin tehtiin. Päivääkään en oo katunut! Rakkaus mieheen vain kasvoi, kun saatiin 3 lasta. Nelikymppisenä mies on loistava isä!

Ensimmäisen puolisoni kanssa olimme, 6 vuotta olleet yhdessä, kun ensimmäinen lapsi syntyi ja ero tuli silti. Mielestäni se, että olemme olleet 9 kk yhdessä ei vaikuta suuntaan eikä toiseen, että kestääkö suhde vai ei.

Ap

Enpä tiedä, ette edes seurustele... Millaisesta suvusta hän tulee - onko hän niin upea, että haluat ikuisesti yhtyä hänessä?

siis jos mies on kelpo suvusta - edes toisen vanhempansa puolelta - niin voit harkita. Mutta mieti tarkkaan, miten huoltajuus toimisi, jos ette olisikaan yhdessä. Jos tunnustaa isyyden, lapsen oikeudet menevät sinun "oikeuksiesi" edelle.

jos olet valmis yhksinhuoltajuuteen, ja mies ehkä siinä mukana jonkin verran, niin ei niin väliä. Mutta se isyyden tunnustus on juridisesti iso juttu, kun lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella.

sinun ei tietenkään tarvitse suostua isyyden virallistamiseen. Silloin sinun ei kannata vastata siihen edes raskausaikana. En tiedä, miten on jos isä vaatii isyytensä tunnistamista.

Lapsen saaminen on tietysti ideana hieno, enemmän se antaa kuin ottaa!

Eikö tuo asia olisi pitänyt jo miehen tiedostaa alussa, ettei runsaasti lapsia omaava tee enää lapsia. Tai sitten sopia tutustuessa jo mitä kumpikin toivoo. En usko että sinun kannattaa lähteä pelkästään miehen toiveesta tekemään lasta, vaan lapsen /lasten ja sinun lähtökohta /näkökulma /jaksaminen on tärkein. Varmasti haluat miellyttää toista, mutta tuo asia ei ole sellainen. Sinulla on omat tulevaisuuden toiveet. Jos mies lähtee asian vuoksi niin minkä sille sitten voi, kaikkia ei voi miellyttää mitenkään.

Kyllä olisi jo alussa pitänyt kysyä lapsihaaveista. Harmittaa nyt kun ei tullut kysyttyä. Rakastan häntä paljon, mutta lapsen saaminen mietityttää tosi paljon. Hän pitää lapsista, leikkii ja on läsnä lapsilleni. Mies on kunnollinen ja vastuuntuntoinen ja tiedän, että hän olisi kanssani loppuelämänsä, sekä huolehtisi lapsestaan. Tiedän kuinka hienoa on tulla vanhemmaksi ja haluaisin toisaalta sen mahdollisuuden miehelleni antaa. Toki tiedostan senkin, että en välttämättä raskaaksi enää koskaan tule, koska on ikää niin paljon.

Ap

Mieti myös olemassa olevia lapsiasi. Mitä jos saat esim. tosi paljon aikaasi ja huomiotasi vaativan erityislapsen ja lapsen isä toteaa, että ei hän tällaista lasta halunnut ja lähtee? Ei valitettavasti edes kovin harvinaista.

Jos sinulla itselläsi ei ole palavaa halua saada lasta, niin ei välttämättä kannata lähteä ottamaan riskejä. Vapauta mies etsimään toista kumppania.

Vähintäänkin kannattaa keskustella miehen kanssa siitä, millaisena hän näkisi isyytensä. Valvooko yöt ja jääkö kotiin hoitamaan lasta? Onko hänellä käynyt mielessäkään, että lapsi voi olla sairas tai hänellä voi olla erityistarpeita? Vai onko miehellä mielikuva, että "vähän auttelee" oman lapsensa hoidossa kuten sinunkin lastesi hoidossa?

Lapsien saamisessa toivosin kumppanin olevan samaa mieltä kanssani. En pidä ajauksesta, että mahd. kumppanini kokisi ja tuntisi, että hän "tekisi" lapsia tai lapsen lähinnä vain minua miellyttäkseni. Lapsi ja lapsei hoitoon sitoutuinen on tai sen ainakin tulisi olla vähintään noin 20 seuraavan vuoden ajan. - Peruutus oikeutta ei, oikein ole.

 Ei ole kovin hyvä tulevaisuuden skenaario  jossa myöhemmin huomauttaa kumppanilleen ja sanoen sinä hänet (lapsen) halusit en minä, joten hoida hänet nyt ja vastaa hänestä ja hänen tarpeistaan nyt, itsepähän kaikkea tätä halust jat toivoit. 

Toki joku voi nyt väläytää mahd. lapsen adopioon luovuttamista ta antamista sijaisvanhempien kasvatettavaksi mutta tällaisetkin vaihtoehdot olisi minusta enemmän kuin toivottavaa käydä toisen kanssa läpi, jos niitä itse ajattelee hetkeäkään ja jos se muutoin on vain mahdollista. 

Vanha totuus tietysti on että helpompi on yrittää pakottaa mies isäksi kuin nainen äidiksi. - Joten ratkaisu on lopulta sinulla Ap.

Mutta jos saan pyytää, niin yritä olla miehellsi rehellinen.  Ei sinua voi kukaan pakottaa ja vaatia enää synnyttämään.

Ellei mies tätä ymmärrä se on hänen häpeänsä ei sinun. Älä valehtele ja väitä  hänelle että yrität hänen kanssaan lapsen saamista, jos oikeasti olet sitä mieltä, että et halua enää saada lasta.  

Sen sijaan ano ja kerro rehellsiesi ja avoimesti miehelle mitä tai miten itse haluat ja toivot elämässäsi ja  suhteeltanne tulevaisuudessa. - Pyydä myös miestäsi kertomaan; mitä hän oikeastaan haluaa kun hän toivoo lasta sinun kanssasi vaikka olette olleet  9 kuukauta yhdessä; aika vähän, kun aika harva pari on tuossa ajassa tehnyt päätöstä siitäkään että asuisi vastaisuudessa saman katon alla tai siiä, ettei näin tulisi tekemään, ainakaan  lähitulevaisuuessa.     

Sinkkumies

Kiitos vastauksista. Lisää kommentteja kaipaan. Jos jollain olisi kokemusta vastaavasta tilanteesta. Mihin ratkaisuun päädyitte? Nyt nelisen päivää asiaa pohtineena mietin, että ei vauva välttämättä olisikaan paha asia. Vielä pari vuotta sitten mietin, että haluaisin vielä yhden lapsen. Toki keskustelua tämä vaatii vielä paljon miehen kanssa, koska suhde on aika tuore kuitenkin, enkä toista täydellisesti vielä tunne. Mies vaikuttaa siltä, että en usko, että eroa tulisi. Myös taloudellinen tilanne on hyvä.

Ap