Lue keskustelun säännöt.
Vanhanaikainen mies
05.05.2020 |
Mies on 36 ja tuhottoman vanhanaikainen. En tiedä johtuuko ikäerosta, mutta luulen että mies on myös ikäisiinsä verrattuna vanhanaikainen.
1. Hänen mielestään en voi ottaa suihin, sillä arvostaa minua liikaa.
2. En voi lämmittää hänen paljuaan mökillä etten polta itseäni (näitä on monta, en saa (!) pilkkoa puita, ajaa mönkijällä, käydä siellä mökin yöävintillä, jossa lasivillaa..)
3. En saisi uida kauas (tätä en tietenkään noudata).
4. Ei haluaisi minun kävelevän yöllä paikasta a paikkaan b vaan pitäisi tilata taksi tai vähintään käyttää pyörää. (en myöskään noudata tätä)
Ollaan tapailtu kohta vuosi.. Ja tuntuu että näitä vaan tulee. Nyt koronan aikaan en edes viitsi kertoa mitä en saisi tehdä..
Mutta pitääkö olla huolissaan? Pitääkö juosta? 😁
Kommentit (58)
Kuulostat oikein reippaalta, joten ehkä kannattaa vaihtaa mies sellaiseen jonka kanssa arki sujuu ja molemmat saa olla vapaita. Kommentit tässä ketjussa kertoo että miehellesi on ottajia. Lekottelijaa ja turvallisuushakuista rouvaa on helppo löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex myöskään olisi antanut minun uida syvällä eli sinne missä ei enää yllä jalat pohjaan.
Jos kävin yksin uimassa, mies kysyi myöhemmin että ”ethän uinut liian kauas?”
Hän mietti aina jos jotain kamalaa sattuisi. Minusta hän ylireagoi monessakin asiassa.
Hänellä oli hyvin pinttyneet omat tavat ja arvosteli minun tekemisiäni.ä, ja minua , esim pukeutumistani.
Ex- mieheni oli hyvin pihi. Jos menimme mökille, hän ei halunnut ostaa ruokatarvikkeita ja herkkuja koska hänellä oli äitinsä keittämää lihasoppaa pakattuna mukana. Eli vähän vanhanaikainen mies oli myös. Matkalla mökille halusin kuunnella radiosta musiikkia, mutta mies haluai kuunnella jotain luonto- ohjelmaa jossa linnut vaan sirkuttelivat.
Tämä miehen varovaisuus ja lievä neuroottisius korostui kun saimme lapsen.
Hänen mielestään ei vielä parin kuukauden ikäisen kanssa voinut lähteä vaunuilla ulos.
Mies ei raskinut ostaa vaunuja uutena, vaan käytettynä halvat vaunut piti ostaa.
Mainittakoon että mies tienaa hyvin. Asui kyllä kivassa omistusasunnossa tavattuamme, muutimme sitten ok-taloon.
Hän ei pitänyt juuri kenestäkään, arvosteli ja haukkui vanhempiani ja sisaruksiani.
Hän riitaantui veljeni kanssa vaikka veljeni on tykätty, kilttti ja mukava tyyppi joka ei ole koskaan riitaantunut kenekään kanssa, tulee toimeen kaikkien kanssa.
Ex -mieheni mielestä puolivuotiaan lapsen kanssa voinut mennä edes kauppaan, koska siellä meteliä ja liikaa ihmisiä.
Kerran halusin että lähdemme porukalla kaikki kauppaan koska olimme aina kotona ( mies viihtyi kotona).
Kun olimme kaupassa, silloin rauhallinen vauvamme vain inahti vähän, niin mies säikähti että ”voi ei oli huono idea tuoda lasta tänne kauppaan, ei kauppa ole vauvojen paikka, arvasin että vauva ei viihdy täällä.”
Kotimatkalla sain huudot kun olen kuulemma itsekäs kun riepottelen vauvaa ympäri kyliä. Minun vikani kun houkuttelin koko perheen kauppaan.
Oikeasti olin sellainen äiti että olimme paljon kotona, käytiin ulkoilemaasa toki ja kaupoissa ja kerhossa.
Emme käyneet juuri missään kaupungeilla shoppailemaasa eikä kahviloissa.
En saanut ajaa autollamme vauvan kanssa koska jotain voi sattua. Riitelimme asiasta usein, kun olisin halunnut lähteä vauvan kanssa äitini luo kylään 30km päähän.
Olin äitiyslomalla ja pidin myös hoitovapaan, tuntui että seinät kaatui päälle. Mies kyllä hoiti lastamme työpäivän jälkeen että pääsin itse esim lenkille/ salille.
Tuli vain mieleen että kun ap: n mies on ylisuojelevainen, se tilanne kärjistyy varmasti jos teette lapsia. Hän ei antaisi sinun tehdä lapsesi kanssa mitään ja sinulla aivan varmasti menisi hermot. Uskon näin koska sinulla on jo nyt tunne että mies kontrolloi sinua ( tuo on kontrollointia kun et voi olla oma itsesi)
Sain usein itse mieheltä kamalat huudot jos taaperomme vaikka kaatui kun opetteli kävelemään. Kun sanoin että pienet haaverit on tavallista pienelle lapselle, mies haukkui hulluksi joka ei välitä eikä osaa suojella lastaan.
Tällaiset tilanteet aiheuttivat usein riitaa ja pitkiä mykkäkouluja.
Elämä tuntui tiukkapipoisen miehen kanssa ahdistavalta.
Erosimme kun lapsi oli neljä vuotias.
En koskaan pystynyt käsittämään miten nuori mies, voi olla noin tiukkapipoinen, ahdasmielinen, pihi ja hankala ihminen.
Vanhempansa rentoja ja mukavia.
Huomaan kuinka itsestäni tuli epävarma hissukka, kaverikin sanoi kuinka olin persoonana muuttunut eläessäni tämän miehen kanssa.
Hän oli myös ihan kiltti ja hauskakin ja opin ajattelemaan että no hän on tämmönen, ei tarkoita pahaa vaan haluaa suojella.
Mutta lopulta kyllästyin kun mikään ei ollut normaalia.
Miten ihanaa on nyt olla parisuhteessa jossa mieheni on normaali. Ei arvostele, ei haasta riitaa, on hyväntuulinen, kiltti ja jalat maassa.
Kuulostaa ahdistavalta.
Seksimieltymyksiä nyt on monenlaisia, joten siitä ei yksistään voi päätellä mitään. Ei tarvi tykätä kaikesta.
elämältäkaikensain kirjoitti:
Minun ex myöskään olisi antanut minun uida syvällä eli sinne missä ei enää yllä jalat pohjaan.
Jos kävin yksin uimassa, mies kysyi myöhemmin että ”ethän uinut liian kauas?”
Hän mietti aina jos jotain kamalaa sattuisi. Minusta hän ylireagoi monessakin asiassa.
Hänellä oli hyvin pinttyneet omat tavat ja arvosteli minun tekemisiäni.ä, ja minua , esim pukeutumistani.Ex- mieheni oli hyvin pihi. Jos menimme mökille, hän ei halunnut ostaa ruokatarvikkeita ja herkkuja koska hänellä oli äitinsä keittämää lihasoppaa pakattuna mukana. Eli vähän vanhanaikainen mies oli myös. Matkalla mökille halusin kuunnella radiosta musiikkia, mutta mies haluai kuunnella jotain luonto- ohjelmaa jossa linnut vaan sirkuttelivat.
Tämä miehen varovaisuus ja lievä neuroottisius korostui kun saimme lapsen.
Hänen mielestään ei vielä parin kuukauden ikäisen kanssa voinut lähteä vaunuilla ulos.
Mies ei raskinut ostaa vaunuja uutena, vaan käytettynä halvat vaunut piti ostaa.
Mainittakoon että mies tienaa hyvin. Asui kyllä kivassa omistusasunnossa tavattuamme, muutimme sitten ok-taloon.
Hän ei pitänyt juuri kenestäkään, arvosteli ja haukkui vanhempiani ja sisaruksiani.
Hän riitaantui veljeni kanssa vaikka veljeni on tykätty, kilttti ja mukava tyyppi joka ei ole koskaan riitaantunut kenekään kanssa, tulee toimeen kaikkien kanssa.Ex -mieheni mielestä puolivuotiaan lapsen kanssa voinut mennä edes kauppaan, koska siellä meteliä ja liikaa ihmisiä.
Kerran halusin että lähdemme porukalla kaikki kauppaan koska olimme aina kotona ( mies viihtyi kotona).
Kun olimme kaupassa, silloin rauhallinen vauvamme vain inahti vähän, niin mies säikähti että ”voi ei oli huono idea tuoda lasta tänne kauppaan, ei kauppa ole vauvojen paikka, arvasin että vauva ei viihdy täällä.”
Kotimatkalla sain huudot kun olen kuulemma itsekäs kun riepottelen vauvaa ympäri kyliä. Minun vikani kun houkuttelin koko perheen kauppaan.
Oikeasti olin sellainen äiti että olimme paljon kotona, käytiin ulkoilemaasa toki ja kaupoissa ja kerhossa.
Emme käyneet juuri missään kaupungeilla shoppailemaasa eikä kahviloissa.En saanut ajaa autollamme vauvan kanssa koska jotain voi sattua. Riitelimme asiasta usein, kun olisin halunnut lähteä vauvan kanssa äitini luo kylään 30km päähän.
Olin äitiyslomalla ja pidin myös hoitovapaan, tuntui että seinät kaatui päälle. Mies kyllä hoiti lastamme työpäivän jälkeen että pääsin itse esim lenkille/ salille.Tuli vain mieleen että kun ap: n mies on ylisuojelevainen, se tilanne kärjistyy varmasti jos teette lapsia. Hän ei antaisi sinun tehdä lapsesi kanssa mitään ja sinulla aivan varmasti menisi hermot. Uskon näin koska sinulla on jo nyt tunne että mies kontrolloi sinua ( tuo on kontrollointia kun et voi olla oma itsesi)
Sain usein itse mieheltä kamalat huudot jos taaperomme vaikka kaatui kun opetteli kävelemään. Kun sanoin että pienet haaverit on tavallista pienelle lapselle, mies haukkui hulluksi joka ei välitä eikä osaa suojella lastaan.
Tällaiset tilanteet aiheuttivat usein riitaa ja pitkiä mykkäkouluja.
Elämä tuntui tiukkapipoisen miehen kanssa ahdistavalta.
Erosimme kun lapsi oli neljä vuotias.En koskaan pystynyt käsittämään miten nuori mies, voi olla noin tiukkapipoinen, ahdasmielinen, pihi ja hankala ihminen.
Vanhempansa rentoja ja mukavia.
Huomaan kuinka itsestäni tuli epävarma hissukka, kaverikin sanoi kuinka olin persoonana muuttunut eläessäni tämän miehen kanssa.
Hän oli myös ihan kiltti ja hauskakin ja opin ajattelemaan että no hän on tämmönen, ei tarkoita pahaa vaan haluaa suojella.
Mutta lopulta kyllästyin kun mikään ei ollut normaalia.
Miten ihanaa on nyt olla parisuhteessa jossa mieheni on normaali. Ei arvostele, ei haasta riitaa, on hyväntuulinen, kiltti ja jalat maassa.
Kiitos!!
Aivan järkyttävää, en ikinä haluaisi tuota, mutta jotenkin aavistan että lähellä tuollaista voisi olla.
On oltu niin vähän aikaa yhdessä että meillä on vielä paljon omia menoja joten jaksan "totella" hänen pyyntöjään, silloin kun ollaan yhdessä, mutta voin kuvitella että menisi kuppi nurin jos oltaisiin noin paljon yhdessä ja vielä yhteinen lapsi.
Tuntuu vaan niin hirveältä kuitenkin ajatus erosta. Kaikki se pelko, että mitä jos paras on nyt tässä. Tekisi mieli vielä katsoa ja yrittää puhua, mutta en usko että tuollaiset ominaisuudet juuri laantuvat.. Miten teillä menee nyt kun olette eronneet? Holhoaako edelleen lasta?
Miehen vanhemmat ovat myös varovaisia molemmat.. Tarkat ruokavaliot ja tietty rytmi päivissä. Meidän vanhemmat ovat vastakohtia mikä huolettaa myös. Itse olen yrittäjävanhempien lapsi ja saanut ihan äärettömän vapaan lapsuuden. Pääosin se on ollut ihanaa, mutta toki antaisin omalle lapselleni enemmän aikaa ja huolehtisin paremmin.
Ap
Evoluutio on luonut meidät niin että vastakohdat pariutuvat, tai jokseenkin erilaiset.
Jos vain neurootikot pariutuisivat keskenään tulisi jälkeläisille pitkällä tähtäimellä huonot geenit: sopeutumisvaikeuksia koko elämään. Välillä tapaa näitä. Eivät voi itselleen mitään koska geenit toistuvat niin monessa polvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi kuin ihmetellä miten tuollaisilla hörhöillä riittää naisia mutta normaali mies ei saa. Ja rima on alhaalla.
Vierailija kirjoitti:
elämältäkaikensain kirjoitti:
Minun ex myöskään olisi antanut minun uida syvällä eli sinne missä ei enää yllä jalat pohjaan.
Jos kävin yksin uimassa, mies kysyi myöhemmin että ”ethän uinut liian kauas?”
Hän mietti aina jos jotain kamalaa sattuisi. Minusta hän ylireagoi monessakin asiassa.
Hänellä oli hyvin pinttyneet omat tavat ja arvosteli minun tekemisiäni.ä, ja minua , esim pukeutumistani.Ex- mieheni oli hyvin pihi. Jos menimme mökille, hän ei halunnut ostaa ruokatarvikkeita ja herkkuja koska hänellä oli äitinsä keittämää lihasoppaa pakattuna mukana. Eli vähän vanhanaikainen mies oli myös. Matkalla mökille halusin kuunnella radiosta musiikkia, mutta mies haluai kuunnella jotain luonto- ohjelmaa jossa linnut vaan sirkuttelivat.
Tämä miehen varovaisuus ja lievä neuroottisius korostui kun saimme lapsen.
Hänen mielestään ei vielä parin kuukauden ikäisen kanssa voinut lähteä vaunuilla ulos.
Mies ei raskinut ostaa vaunuja uutena, vaan käytettynä halvat vaunut piti ostaa.
Mainittakoon että mies tienaa hyvin. Asui kyllä kivassa omistusasunnossa tavattuamme, muutimme sitten ok-taloon.
Hän ei pitänyt juuri kenestäkään, arvosteli ja haukkui vanhempiani ja sisaruksiani.
Hän riitaantui veljeni kanssa vaikka veljeni on tykätty, kilttti ja mukava tyyppi joka ei ole koskaan riitaantunut kenekään kanssa, tulee toimeen kaikkien kanssa.Ex -mieheni mielestä puolivuotiaan lapsen kanssa voinut mennä edes kauppaan, koska siellä meteliä ja liikaa ihmisiä.
Kerran halusin että lähdemme porukalla kaikki kauppaan koska olimme aina kotona ( mies viihtyi kotona).
Kun olimme kaupassa, silloin rauhallinen vauvamme vain inahti vähän, niin mies säikähti että ”voi ei oli huono idea tuoda lasta tänne kauppaan, ei kauppa ole vauvojen paikka, arvasin että vauva ei viihdy täällä.”
Kotimatkalla sain huudot kun olen kuulemma itsekäs kun riepottelen vauvaa ympäri kyliä. Minun vikani kun houkuttelin koko perheen kauppaan.
Oikeasti olin sellainen äiti että olimme paljon kotona, käytiin ulkoilemaasa toki ja kaupoissa ja kerhossa.
Emme käyneet juuri missään kaupungeilla shoppailemaasa eikä kahviloissa.En saanut ajaa autollamme vauvan kanssa koska jotain voi sattua. Riitelimme asiasta usein, kun olisin halunnut lähteä vauvan kanssa äitini luo kylään 30km päähän.
Olin äitiyslomalla ja pidin myös hoitovapaan, tuntui että seinät kaatui päälle. Mies kyllä hoiti lastamme työpäivän jälkeen että pääsin itse esim lenkille/ salille.Tuli vain mieleen että kun ap: n mies on ylisuojelevainen, se tilanne kärjistyy varmasti jos teette lapsia. Hän ei antaisi sinun tehdä lapsesi kanssa mitään ja sinulla aivan varmasti menisi hermot. Uskon näin koska sinulla on jo nyt tunne että mies kontrolloi sinua ( tuo on kontrollointia kun et voi olla oma itsesi)
Sain usein itse mieheltä kamalat huudot jos taaperomme vaikka kaatui kun opetteli kävelemään. Kun sanoin että pienet haaverit on tavallista pienelle lapselle, mies haukkui hulluksi joka ei välitä eikä osaa suojella lastaan.
Tällaiset tilanteet aiheuttivat usein riitaa ja pitkiä mykkäkouluja.
Elämä tuntui tiukkapipoisen miehen kanssa ahdistavalta.
Erosimme kun lapsi oli neljä vuotias.En koskaan pystynyt käsittämään miten nuori mies, voi olla noin tiukkapipoinen, ahdasmielinen, pihi ja hankala ihminen.
Vanhempansa rentoja ja mukavia.
Huomaan kuinka itsestäni tuli epävarma hissukka, kaverikin sanoi kuinka olin persoonana muuttunut eläessäni tämän miehen kanssa.
Hän oli myös ihan kiltti ja hauskakin ja opin ajattelemaan että no hän on tämmönen, ei tarkoita pahaa vaan haluaa suojella.
Mutta lopulta kyllästyin kun mikään ei ollut normaalia.
Miten ihanaa on nyt olla parisuhteessa jossa mieheni on normaali. Ei arvostele, ei haasta riitaa, on hyväntuulinen, kiltti ja jalat maassa.Kiitos!!
Aivan järkyttävää, en ikinä haluaisi tuota, mutta jotenkin aavistan että lähellä tuollaista voisi olla.
On oltu niin vähän aikaa yhdessä että meillä on vielä paljon omia menoja joten jaksan "totella" hänen pyyntöjään, silloin kun ollaan yhdessä, mutta voin kuvitella että menisi kuppi nurin jos oltaisiin noin paljon yhdessä ja vielä yhteinen lapsi.Tuntuu vaan niin hirveältä kuitenkin ajatus erosta. Kaikki se pelko, että mitä jos paras on nyt tässä. Tekisi mieli vielä katsoa ja yrittää puhua, mutta en usko että tuollaiset ominaisuudet juuri laantuvat.. Miten teillä menee nyt kun olette eronneet? Holhoaako edelleen lasta?
Miehen vanhemmat ovat myös varovaisia molemmat.. Tarkat ruokavaliot ja tietty rytmi päivissä. Meidän vanhemmat ovat vastakohtia mikä huolettaa myös. Itse olen yrittäjävanhempien lapsi ja saanut ihan äärettömän vapaan lapsuuden. Pääosin se on ollut ihanaa, mutta toki antaisin omalle lapselleni enemmän aikaa ja huolehtisin paremmin.
Ap
Kannattaisi ap sinun keskustella ihan tosissaan miehen kanssa ja kertoa että koet holhoamisen hiukan ahdistavana. Ehkä hän on hyvä mies sinulle, ja se oikeA. Älä stressaa sitä että perheenne ovat erilaisia.. Ihmiset on etilaisia ja tämä täytyy hyväksyä.
Minun exäni selvästi halusi minun olevan tietynlainen, painosti minua kokeilemaan erästä juttua ( jota hän harrastaa ja onkin todella paljon enemmän miesten kuin naisten juttu/ harrastus), muka hyväntahtoisesti kannusti mutta koin että painostaa , sillä ei antanut periksi vaikka sanoin että en halua/ uskalla, ei ole minun juttuni. Hän siis halusi että olen tietynlainen. Usein myötäilin häntä ja teimme vapaa- aikanamme kuten hän halusi , ja myöhemmin huomasin että en juuri pyytänyt häntä mukaan omiin juttuihin koska tiesin että hän ei nauti/ pitää niitä turhana joten en enää halunnut häntä mukaan. Koin siis että olen vapautuneempi kun hän ei ole mukana.
En osaa sanoa kuinka hän nykyään omalla hoitovuorollaan rajoittaa / holhoaa lastamme. Mutta ex- mieS on aina ollut erakkomainen, ei kulje juuri missään ja sen käsityksen olen saanut että ei lapsen kanssa kulje uimahalleissa tms harrastusten parissA. Leikkivät lähinnä sitten ok- talon pihalla. Itse taas kuljemme uimahalleissa, kesäisin rannoilla, hoplopeissa, puistoissa jne. Lapsi on aina ollut arka liikkumaan , ja arka monessakin asiassa ja meidän täytyi tehdä monta uimahallin reissua että tottui veteen eikä enää pelännyt vaan uskaltaa leikkiä vedessä ja uida. Liikunnalliset taidot ovat pikkuhiljaa edistyneet mutta on täytynyt todella paljon käydä eri paikoissA, kannustaa ja jopa painostaa omapäistä ja arkaa lasta, jotta oppisi samoja taitoja kuin ikäisensä.
Tietääksneni exä ei ole näin paljoa ”nähnyt vaivaa” sen eteen että lapsi rohkaistuisi ja oppisi motorisia taitoja. Voi olla myös että mies ei osaa/ tiedon puute. Tai ylivarovaisuutta.
Meillä oli aluksi huonot välit kun erosimme, nyt ok ja pystymme sopimaan asioista.
Emme juttele juurikaan ylimääräisiä, olemme hyvin eri aaltopituudella ja erilaisia ihmisiä.
Mielelläni harrastaisin enemmän keskustelua ja ajatusten vaihtoa lapseen liityen mutta tilanne tämä että pakolliset asiat puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies kuulostaa ihanan huolehtivalta, just tuon tyylisen miehen tarvisin <3 Harmi ettei kaikki osaa arvostaa, mutta ollaan niin erilaisia.
Mönkijäkin heitti pois kyydistä kun myös piti olla harmiton kääntyminen ja renkaat puri sitten maahan kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Mies ei raskinut ostaa vaunuja uutena, vaan käytettynä halvat vaunut piti ostaa." - mitä järkeä on ostaa uusia vaunuja, kun ne parin vuoden päästä jää tarpeettomiksi? Minä en taas tuollaista vaimoa ottais vaikka kultavaunuissa tuotais. No ne vaunut voisin ottaa.
$$$$ kirjoitti:
" Mies ei raskinut ostaa vaunuja uutena, vaan käytettynä halvat vaunut piti ostaa." - mitä järkeä on ostaa uusia vaunuja, kun ne parin vuoden päästä jää tarpeettomiksi? Minä en taas tuollaista vaimoa ottais vaikka kultavaunuissa tuotais. No ne vaunut voisin ottaa.
Helppoa kuin heinänteko. Varotte perinteisiä/- #tradwife naisia ei käy noin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
$$$$ kirjoitti:
" Mies ei raskinut ostaa vaunuja uutena, vaan käytettynä halvat vaunut piti ostaa." - mitä järkeä on ostaa uusia vaunuja, kun ne parin vuoden päästä jää tarpeettomiksi? Minä en taas tuollaista vaimoa ottais vaikka kultavaunuissa tuotais. No ne vaunut voisin ottaa.
Helppoa kuin heinänteko. Varotte perinteisiä/- #tradwife naisia ei käy noin
Suomessa on vaikea tietää kuka muuttuu tradwifeksi. Tunnen lääkärin joka muuttui täysin lapsen saatuaan, nyt niitä on 4kpl ja hän Viljonkan tarkkuudella hoitaa kodin ja lapset ja työ on hyllyllä.
Toinen oli vielä läheisempi ystäväni. Älykäs johtotason tehtävissä työskentelevä. Nyt toivoo pitkää lomautusta ettei töihin tarvisi palata. Koko elämä pyörii lapsen ympärillä. Edes lasilliselle ei voi lähteä ilman lasta. Huh!
En tiedä ovatko nämä miehille plussa vai miinus. Molemmilla hiljaiset miehet.
Miksi kaikkien tarvitsisi tykätä suuseksistä? Se ei tunnu hyvältä enkä osaa rentoutua. Ja miksi naisten pitää ottaa nokkiinsa heti kun mies ei tykkää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan on olennaista se, miten mies toimii jos et noudata hänen sääntöjään. Siis saatko silti tehdä kuten tykkäät vai tuleeko siitä riita.
Jos ei tule riitaa, niin sitten sulla on vaan hassu ukko.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien tarvitsisi tykätä suuseksistä? Se ei tunnu hyvältä enkä osaa rentoutua. Ja miksi naisten pitää ottaa nokkiinsa heti kun mies ei tykkää?
Ei haittaa vaikkei tykkäisi, mutta kun perustelu on, että on naista alentavaa niin kirjaimellisesti otan sen niin. Kuitenkin mies on humalassa halunnut sitä, joten enemmän vaikuttaa estolta. Humalassa vielä pyytää käyttämään hampaita, joten ei ole herkkyydestä kiinni.
Ei suutu jos en hänen sääntöjään noudata, mutta huokailee ja ihmettelee. Ärsyttää kun ihmettelee tavallisia asioita. On todella normaalia uida 100m rannasta kun on ikänsä uinut, tai kävellä kotiin yöllä. En käytä kaupassa maskia koska ei olla riskiryhmää, en tapaa juuri ketään enkä koe siinä olevan muutenkaan järkeä.
Ap
Yhden kerran on tullut riita juuri uimisesta, kun kysyi haluanko tahallani ärsyttää häntä.
Mielestäni oli niin typerä kysymys ettei vältytty riitelemiseltä. Silti siitä jäi ärsytys uida hänen kanssaan.
On myös itsepäinen joten kaikki kommunikointi on jankkaamista.
Ap
Kuulostaa hieman rasittavalta , että täytyy vääntää kaikista asioista.
Itse en jaksaisi, tai siis en jaksanutkaan kun päätin sitten erota miehestä.
Mieheni sanoi juuri samanlailla; ”yritätkö tahallaan ärsyttää, kylläkait tuo on jo vit...ilua”.
Näin hän sanoi kun opettelin taaperon kanssa käsikädessä kävelemään portaita.
Mies koki että tätä taitoa ei saa pettAa nyt näin pienelle koska muutenhan lapsi oopii että portaisiin saa mennä, ja meneekin sinne joku päivä yksin ja saa vahingon.
Sanoin miehelle että ” ööööö.,, tuota, sitähän varten meillä on portti portaiden edessä, ettei lapsi sinne yksin pääsisi.
Mies vastasi tähän että muttakun hän saattaa joskus unohtaa portin auki.
” No älä unohda”, vastasin.
Että näin. Riitoja tuli kokoajan jostakin, mitä teinlapsen kanssa.
Olen siis se joka kommentoi aijemmin, joka erosi koska mies oli kontrolloiva ja neuroottinen.
Minulta voit ottaa suihin ja lämmittää sen jälkeen mökilläni olevan paljun. Olet unelma tyttisainesta.