Työelämä muuttunut kärsimykseksi

Kuullostaa ihan normaalilta

Zinc

Yksityisellä tuo on ollut arkipäivää jo yli 10 vuotta.

Aina voisi olla huonomminkin, nimittäin jo se työttömyys päällä..

Lomien menetys kyllä harmittaa suuresti. Kulunut vuosi oli tosi raskas ja olin odottanut että saisin pitää kolmen viikon kesäloman. Nyt yt:ssä määrättiin yksi lomaviikko kesäkuulle, toisen pidän perheen kanssa heinäkuussa ja lopuista ei mitään tietoa, että koska ne saa pitää. Ei noi irtoviikot palauta yhtään. :(

Näin riskiryhmien lähihoitajana on painajaista. On koko ajan pelko siitä, että SE iskee. Mitä jos olenkin se tartuttaja? Joudun julkisilla kulkemaan töihin joka ikinen päivä. Pitkiä päiviä pitää tehdä, ettei porukka vaihdu. Kaikilla on hermot kireällä. 

Vierailija kirjoitti:

Aina voisi olla huonomminkin, nimittäin jo se työttömyys päällä..

Tätä en vähättele yhtään ja tiedän todella mitä (pitkäaikainen) työttömyys on. Jotenkin sitä kuitenkin on kuvitellut, että työelämän syrjässä kiinni roikkumalla voisi edes hiukan paremmin kuin työttämänä, mutta luulo on osoittautunut täysin vääräksi.

Lomat pidetään kaikki kesällä, se on varma. Jos lomautuksilla uhataan, asia viedään ammattiliiton lakimiehen kanssa oikeuteen. Raastuvassa tavataan!

Olen todella pahoillani ap:n ja muiden samanlaisessa tilanteessa olevien puolesta. Itse olen niin etuoikeutettu kollegojeni kanssa, että ihan oksettaa. Meillä suurin osa porukasta livisti jo maaliskuun alussa etätöihin jota tehdään mukavasti ja leppoisasti kotisohvalta. Kolmasosa viikosta vietetään jonninjoutavissa teams-kokouksissa, joissa esimies puhuu kaikkea höpöhöpöä teemalla, "nyt saatte pitää huolta itsestänne oikein ajan ja luvan kanssa". Käydään loputtomia kuulumiskierroksia ja keskustellaan, miten tärkeää on nyt pysyä kotona ja turvassa. Puhutaan koronapelosta ja valitetaan siitä, että ruoan nettikaupoista tilauksia ei saa samalle päivälle eikä kaikkia ravintoloitakaan ole Woltissa. Sitten joku vähän optimistisempi muistuttaa, että onhan se ihana, että Wolt toimii edes jotenkuten ja sitten nyökkäillään ja hymistään, että joo-o, onneksi on Wolt kun ei sitä nyt joka päivä jaksa laittaa ruokaa. Hävettää. 

Näin siivoojana on todella raskasta töissä.Koko ajan kehutaan miten hoitajilla on raskasta ja kaikkea mutta kukaan ei muista meitä siivousalan ihmisiä jotka vedämme vermeet päälle ja olemme siellä tautipesässä siivomassa oman terveyden uhalla eturintamassa. Lomat peruttu Ja pitäisi jaksaa jaksaa jaksaa.

Olkaa hyvillanne etta taivaalta ei putoile pommeja tai ohjuksia. Teilla on ehja koti minne menna sen niiiin raskaan tyopaivan jakeen. Wah, wah, wah.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pahoillani ap:n ja muiden samanlaisessa tilanteessa olevien puolesta. Itse olen niin etuoikeutettu kollegojeni kanssa, että ihan oksettaa. Meillä suurin osa porukasta livisti jo maaliskuun alussa etätöihin jota tehdään mukavasti ja leppoisasti kotisohvalta. Kolmasosa viikosta vietetään jonninjoutavissa teams-kokouksissa, joissa esimies puhuu kaikkea höpöhöpöä teemalla, "nyt saatte pitää huolta itsestänne oikein ajan ja luvan kanssa". Käydään loputtomia kuulumiskierroksia ja keskustellaan, miten tärkeää on nyt pysyä kotona ja turvassa. Puhutaan koronapelosta ja valitetaan siitä, että ruoan nettikaupoista tilauksia ei saa samalle päivälle eikä kaikkia ravintoloitakaan ole Woltissa. Sitten joku vähän optimistisempi muistuttaa, että onhan se ihana, että Wolt toimii edes jotenkuten ja sitten nyökkäillään ja hymistään, että joo-o, onneksi on Wolt kun ei sitä nyt joka päivä jaksa laittaa ruokaa. Hävettää. 

Älä häpeä yhtään, ne jotka voi nyt hyvin jaksaa sitten myöhemmin auttaa niitä joihin iski pahiten. Kauheetahan ois jos kaikilla menis huonosti just samaan aikaan. Hyvä ihminen tajuaa olevansa onnekkaassa asemassa.

Toivottavasti kaikki selviävät läpi tästä sotkusta. Jaksamista kaikille jotka olette nyt lomautettuina tai työttöminä!

Minua taas pelottaa vain yksi asia. Nimittäin pelko korona tartunnasta. Muu on sivuseikka.