Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on tuttu tai kaveri jonka täytyy aina kilpailla kaikessa mahdollisessa kanssanne, onko neuvoja?
Saako loppumaan?
05.05.2020 |
Minulla on tuttavapiirissä tällainen henkilö joka kokee pakonomaista kilpailemista meidän muiden kanssa. Nyt se alkoi ärsyttää todella.
Aivan sama mistä keskustelemme tai mitä teemme, niin hänen täytyy pistää paremmaksi. Vaikka jäisi siitä kiinni kerta kerran jälkeen.
Kokemuksia vastaavasta, ja miten olette tilanteet hoitaneet?
Jos minä mainitsen jonkin jutun yhdeydessä hankkineeni uuden markkinoille tulleen tuotteen, ja kerron että se tuli tarpeeseen koska sillä tuotteella on kätevää tehdä jotain, niin hän sanoo että heillä on ainakin kaksi tai kolme sellaista, ollut monta vuotta. Jos mainitsen että tämä on ihan uusi ja tuli markkinoille kaksi kuukautta sitten, niin kimpaantuu että no mistä hän tietää kuinka kauan heillä on ne itsellä olleet, kauan kuitenkin!
Jos joku hankkii jotain merkiltä X niin hän kertoo miten kävi merkin Y liikkeessä ostamassa sen saman X:n. Kun hänelle mainitsee että ei se merkki Y myy merkkiä X, niin suivaantuu ja alkaa riehumaan että heidän lähellä olevassa merkin Y-liikkeessä ihan varmasti myydään myös merkkiä X koska hän osti niitä ja ostipa vielä kaksi kun sattui kohdalle!
Kun toinen tuttu kertoi olleensa ulkomailla tietyssä kivassa hotellissa, ja asui kerroksessa 6 jossa hyvä näköala, niin tämä kertoo olleensa samassa hotellissa 2 vuotta sitten mutta asui kerroksessa 10. Toinen tuttu ilmoittaa ystävällisesti että tuossa hotellissa on vain 7 asuinkerrosta joista se ylin kerros 8 on juhlatilaa ja ravintoloita, ja ettei se hotelli ollut vielä valmis kuin vasta vuosi sitten, niin alkaa taas kimpaantua ja huutaa että olipa se 2 vuotta sitten ja siinä oli 10 kerrosta ja että hän voi vaikka näyttää kuitin siitä! Kuittia ei koskaan näytä eikä tule näyttämään, eikä kukaan jaksa siitä enää sen kummempia kysellä.
Viimeinen niitti tuli juuri ennen vappua, kun juttelimme tämän kanssa verkossa kahden muun tutun kanssa. Puheeksi tuli korona, ja eräs sanoi että tietää yhden koronaan sairastuneen vanhuksen. Tämä kilpailijatuttu huomasi ettei hän saakaan huomiota, niin väläytti että hän tuntee yli 10 koronaan sairastunutta, osa läheisiä, ja tuntee vielä sen lisäksi kolme suomalaista alle viiskymppistä koronaan kuollutta perustervettä työkykyistä!
Useimmat meistä kansalaisista olemme sen verran seuranneet Suomen tilastoja, ettei siellä taida olla kuolleita perusterveitä alle viiskymppisiä.... Kukaan ei jaksanut enää sanoa tuohon mitään muuta kuin että ai kauheeta. Tiedämme että haluaa kilpailla kaikessa, mutta tuo meni mauttomaksi hänen osaltaan emmekä olisi enää jaksaneet kuunnella hänen kipakkaa huutoaan ja vastaväitteitään linjoja pitkin.
Kannattaako tuollaiseen katkaista välit, vai olla huomioimatta kilpailuhenkisiä kommenttejaan? Lopettaako tuollainen koskaan valehteluaan, huomionhakuisuuttaan, vaikka jää noista jutuistaan kiinni joka kerta? Itse olen tuntenut hänet vasta alle 2 vuotta, eli ei ole läheinen tuttu joten siksi etäisyyden ottaminen olisi helppoa vielä tässä vaiheessa. Koronaviruksessa sentään se etu, ettei ole tarvinnut häntä moneen viikkoon kasvotusten nähdä ; )
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tälläinen avokonttorissa. Saattaa käydä siinä puhelun jonkun kanssa niin että muutkin kuulee, sitten siihen paikalle (tai ohi kävelee ja hän juoksee perään) tulee uusi ihminen ja hän kertaa tapahtumat ihan valheellisesti, tyyliin keskustelu kesti 5 minuuttia, hän kertoo että siinä seistiin 2 tuntia. Kaikki kuitenkin tietää kun näki, miten asia meni.
Jollain on päänsärkyä, hän on aivosyöpäisen läheisen omaishoitaja. Joku tulee kipeenä töihin, hän on myös koko elämänsä ollut aina töissä ilman sairaslomia. Seuraana päivänä joku mainitsee sanan sairasloma, jolloin hän kertoo että oli kuukausia sairaslomalla.
Tämänkin vielä kestäisi ellei hän olisi todellä ÄÄNEKÄS ja kulkisi johdon perässä TEKONAURAMASSA.
Ollaanko me samassa paikassa töissä, vai sattumaa? :-o Sellainen pieni kovaääninen tyyppi joka ylimielisenä esittää meille muille että tietää töissä paljon sisäpiiriasioita, kaikkea salaista mistä hänen ei pitäisi tietää mutta on saanut selville vahingossa tai kuullut ohimennen kun kukaan ei ole häntä huomannut? Vihjailee aina jotain epämääräistä, yrittää hermostuttaa muut toiminnallaan? Kuten kerran yt:ihin liittyen, joita ei tullut. Kun jää kiinni jostain, niin valehtelee ja syyttelee muita. Aina tekosyyt olemassa kaikkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä taida luonnettaan muuttaa. Oli samanlainen lapsuudenkaveri ja välien hiipumisenkin jälkeen se kuulemma kilpailee vieläkin. Kyselee samalla paikkakunnalla asuvilta tuttavilta "mitä sille kuuluu / mitä se on tehnyt" ja sitten käskee näiden tuttavien kertoa eteenpäin, miten hän on tehnyt enemmän, paremmin, kauemman aikaa jne. Eivät kyllä tuttavat sen tarinoita jaa, mutta mainitsevat sen aina vain uudestaan jatkavan samaan malliin.
Yleensä ne jotka tuntevat voimakasta tarvetta kilpailla kaikkien muiden kanssa kaikessa ja kaikesta, ovat niitä jotka eivät ole saaneet ulkonäöillään, karismallaan, taidoillaan tai muulla vastaavalla koskaan juuri keltään huomiota, joten heidän pitää keskittyä puhumaan siihen sävyyn kuin olisivat parempia jossain. Tämä saattaa johtaa liioitteluun, mytomaniaan ja suoranaiseen valehteluun. Myös narsismi saattaa olla kyseessä jos huomionhaussa mennään äärimmäisyyksiin.
Mitä käy jos tyypin väittäessä ostaneensa tuotteen X pyydät suoraan että nyt lähdetään muuten katsomaan löytyykö se tuote häneltä vai ei? Jos sanot että laittaa kuvan kun pääsee kotiin niin sehän saattaa käydä ostamassa sen kotimatkalla. ":D"
Jos jää kiinni valheesta niin sitten vaan jämäkästi jatkossa sanot että "huijaat varmaan nyt samalla tavalla kuin viimeksikin" jne. Tuskin se haluaa nolata itseään jatkuvasti.
Naapuri on moinen rasitus. Hyvillä ilmoilla se on tuolla pihoilla ja rehvastelee kaikille, jotka sattuu ohi kulkemaan. Osa jää jutuille ja mittailemaan kyvykkyyttä, mutta osa kävelee tervehtien ohi.
Muutaman kerran olen hänelle sanonut, että "enpä arvannut, että tuollakin asialla voi kisailla" tai että "onko tämäkin kilpailu".. Se nolautuu siitä ihan hemmetikseen.
Kilpailemisen lisäksi se tykkää leikkiä rikkaampaa kuin onkaan. Kauheeta selittelyä luvassa, kun joku on ostanut vaikkapa uuden telkkarin ja vanha siirtyy esim lasten käyttöön. "me ollaan vaimon kanssa sovittu, ettei lasten kuulu katsella telkkaria niin paljoa, että omaan huoneeseen saisi oman.." Ostin mökin. "me ei olla mökki-ihmisiä ollenkaan. Siellä oltais itikoitten syötävänä ja sitä työmäärää."
Sitten se hankki lomaosakkeen ja on sillä makeillut pitkin poikin. Kukaan täysjärkinen ei ole lähtenyt sen kanssa kilpasille siitäkään. Hauskintahan tässä on se, että ne käyttää joka toinen vuosi sen osakkeensa rupuviikot siihen, että ovat Kuusamossa hyttysten ruokana.
Hän sain potkut töistä ja sen mukana tuli isokönttä rahnaa. Ekanahan sillä piti ostaa naapuruston suurin ja kaunein telkkari. Sitä kävi kaikki vuorotellen katsomassa ja vähän yhdessäkin. Romukoppaan joutui periaatteet: lapset saivat vanhan telkkarin ja lisäksi vielä ekan pelikonsolinsa. Sekin oli siihen saakka periaate listalla "meidän lapsia ei pelikoneiden syrjässä kasvateta".
Grillailtiin, jo oli aidan takana mies kertomassa, kun hän osti kylän komeimmat pihvit ennen korona-aikaa. Joo tiedän. Hän kävi niitä jo kaupassa esittelemässä. Sillä ei ollut muuta kärryissä kuin ne pihvipaketit. Teinitkin siinä hämmästeli, että "kävikö toi jätkä just varta vasten makeilemassa noilla pihveillään!?" Kyllä.
Meinaan tänä iltana vielä öljytä terassin. Ihan varmasti saan hänestä seuraa, kun heillä on kalliimpaa ja parempaa öljyä kuin meillä.
Huumorillahan tuo pitää ottaa. Pakko ja monet hyvät naurut ollaan saatukin. Vaikka joskus vaan tekis mieli säksättää oikein kunnolla, ettei tää elämä vaan ole jatkuvaa kilpailua. Naapurisovun nimissä niellään mitä pystytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ Tuntemani vanhan rahan rikkaat eivät koskaan lesoile tuollaisilla eivätkä puhu rahasta, mutta uusrikkaat nousukkaat jaksaa tehdä kamalan ison numeron siitä minkä merkkistä ovat ostaneet ja paljonko maksoi. Ns. vanhan rahan rikkailla on yleensä hyvä maku eikä heidän tarvitse todistella mitään, heistä näkee että jokin on maksanut paljon koska se sopii siihen synnynnäiseen tyyliin, mutta äkkivaurastuneet luettelevat hintoja ja merkkejä niin juntilla, moukkamaisella tavalla että ällöttää.
Ostin mökin. "me ei olla mökki-ihmisiä ollenkaan. Siellä oltais itikoitten syötävänä ja sitä työmäärää."
.^^^^^^^^^^^
Haha tän tyypin ihmisen tunnen myös. Voi tulla ihan kirjaimellisesti kaikkeen Minä-alkuinen ponsi.
Minä: Jouduin hammaslääkäriin akuutisti. (ja stananmoinen särky siis).
Hlö: -ei, ei,ei, en hammaslääkäriin minä menisi
(tää oli todellinen esim. ja tiedän, ettei hällä olisi rahaa mennä, vaikka tarvetta kovasti, oli aikaisemmin sanonut.)
Niinkuin ois kateellinen sairastumisesta, tyyliin.
Semmosta wannabe-touhua hällä on.
Jos ostan uuden vaatteen, ja iloitsen siitä vaikka:
Minä: "tykkään tästä mallista", niin hän laukoo heti siitä jtn negaa: - Minä en tykkää tuosta väristä.
-Tuo varmaan hajoaa heti pesussa
- näytä sitä sisäpuolta, sen ei kuulu olla tuollainen vaan toisenlainen
Juuri tuo mökkiesimerkki ihan paras.
- "Me mennään mökille vkl."
- MINÄ en vaan menisi mökille jne.
😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitä menemään tuollainen itsetuntohäiriöinen. Hän ei aidosti arvosta sinua.
Näin, tosin ap kuulostaa myös joltakin itsetuntohäiriöiseltä, kun viitsii vuosia hengaa tuollaisen tyypin kanssa. Viisaampi väistää, mutta nyt ilmeisesti sekä ap, että hänen tuttavansa ovat yhtä pöljiä. Vakka kantensa valitsee.
Kaveri tuli keskusteluun.
Eli olet huomionhakuinen, mielistelevä, sopulimainen ja vielä valehtelija? Ei hyvää päivää.............