Lue keskustelun säännöt.
Miksei nuoriso osaa soittaa puheluita??
05.05.2020 |
Kummallinen, arkinen huomio nykypäivän nuorisosta. Olen töissä paikassa, johon soittaa yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria. Paikka on nyt suljettu, joten nuoriso joutuu soittamaan minulle, jotta pääsevät sisään. Suuri osa nuorista ei millään tavalla tervehdi puhelimessa tai edes odota, että sanon mitään, kun nostan luurin. Kyse on kuitenkin ihan tavallisista nuorista, eri elinpiireistä - ei kyse mistään syrjäytyneistä tai muista nuorista.
Mun mielestä normaali puhelu:
Minä: "Kangaskauppa Kesäpäivä Kangasalla, Kaisa Kesäpäivä (mahdollisesti vielä jatkona '..puhelimessa, miten voin auttaa?')
Soittava nuori henkilö: "Moi tääl on Mörkö Mörönen. Ni mä tulin tänne kangaskaupalle ja ku tää ovi on kii ni voiks joku tulla avaa oven?"
Minä: "Juu, odota pieni hetki, tulen ihan heti. Moikka!"
Soittava nuori henkilö: "Kiva. Moido."
Puhelut nuorison kanssa oikeasti:
Minä: (nostan luurin lankapuhelimesta tai painan kännykän vihreää luuria)
Soittava nuori henkilö: (alkaa puhua heti, kun linja ei enää tuuttaa - ennen kuin saan edes puhelimen korvalleni) "Tuuts avaa oven?"
Minä: "Kangaskauppa Kesäpäivä Kangasalla, Kaisa Kesäpäivä."
Soittava nuori henkilö: "Ni tuuts avaa oven?"
Minä: "Hei, oletko siis meidän kangaskaupalla oven ulkopuolella ja haluat päästä sisään?"
Soittava nuori henkilö: "Joo."
Minä: "Hetki pieni, tulen ihan kohta. Moik--"
Soittava nuori henkilö: (sulki puhelun)
En oikeasti tajua. Tämä on siis todella yleistä. Nämä nuoret ovat sisään tullessa kohteliaita ja ihan normaaleja, mutta puhelimessa kuin ensimmäistä kertaa ikinä mihinkään soittavia. Voiko tämä johtua siitä, ettei nuoret enää soita oikeasti mihinkään ikinä, eivät tiedä, miten puhelimessa "käyttäydytään"? Eli ensin pitäisi edes jollain tasolla esittäytyä ja esittää se asia, eikä alkaa puhua heti, kun linja aukeaa?
Kommentit (43)
Nuoret puhuvat tuolla tavalla toisilleen puhelimessa. Useimmat eivät tykkää soittamisesta, joten pitävät ne mahdollisimman lyhyinä. Eivät selvästi ole oppineet, että puhelimessa vanhempien ihmisten kanssa pitää puhua eri tavalla kuin kavereille puhuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on vain hyvä. Turhat, aikaa vievät sanahelinät pois ja suoraan asiaan. Tehokasta!
Meillä 15v (kohta 16) ei voi käsittää, miksi vastaan tutuille ("tuttusasteeltaan" esim. vaikka kys. teinin joukkuekaverin äiti) etunimelläni. Että miksi en vain vastaa "moi" tms kun "kyllähän se soittaja tietää, kenelle soittaa"...
Sama teini vielä vähän aikaa sitten hätkähti, jos joku kaveri soitti: "miks tuo mulle soittaa...."
Näille puhelin on laite, joilla voi myös soittaa, mutta joilla ei mielellään soiteta.
(osaa meidänkin teini puhelimessa käyttäytyä, mutta ihan erilaisessa maailmassa ovat kyllä eläneet. Tällä sentään oli ihan alkuun näppäinpuhelin)
7-vuotiasta yritetään parhaillaan opettaa, vaikeaa on. Esim. että ei luuria korvaan, vaan sanotaan hei hei ja odotetaan että toinen sanoo myös. Soittaa mummolleen ja kavereilleen.
Meidän tytär lähettää ennemin 100 viestiä kuin soittaa puhelun heti. Nauroin just muutama päivä sitten, kun isällleen oli viestiä laittanut monta tuntia. Mieheni oli lukemassa kirjaa ja luuri oli keittiössä. Sit soi puhelin ja kauhea rutina siitä, kun ei vastaa viestiin ja oli tärkeää asiaa. Mies sanoi kannattaisko opetella soittamaan, niin saat vastauksia nopeemmin, koska en kyttää luuria mutta kuulen kyllä kun soi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei osata soittaa, mutta ei myöskään vastata puhelimeen. Hämmentävän moni vastaa puhelimeen vain "haloo?" Järki sanoo, että vastattaisiin omalla nimellä.
Ei välttämättä koske vain nuoria.
Olen töissä kaupassa, jonne soittaa useammin aikuisia.
Puhelu voi mennä näin:
Minä: Kauppa Kauppanen, Heidi
Asiakas: Nii monee ootte tänää auki?
Ja: ymmärrän että nykyaikana joku ei halua esittäytyä tyyliin etunimi+sukunimi ja itsekin kerron vain etunimen, koska en halua, että nimitietoni tulee esille kaikille. Mutta se yksinkertaisesti on kohteliasta. Ja useimmiten se nimi menee myös siinä alussa ohi, SILTI on kohteliasta sanoa vaikka "Hei tässä on Mira. Moneenkohan ootte tänään auki?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mun teini soittaa johonkin, niin muistutan häntä aina, että muista esitellä itsesi ja tervehtiä. Pitänyt valmentaa työharjoittelun hakua varten, ei varmasti tule mitään, jos ei esittäydy.
Vierailija kirjoitti:
Ei osata soittaa, mutta ei myöskään vastata puhelimeen. Hämmentävän moni vastaa puhelimeen vain "haloo?" Järki sanoo, että vastattaisiin omalla nimellä.
Miksi sanoo? Nykyään ei ole lankapuhelimia, joten soittaja tietää, kuka siihen puhelimeen vastaa. Eikä tuo nimellä vastaaminen kaikissa maissa ollut edes lankapuhelimien aikaan välttämättä yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tääkin asia pitää opettaa. Kun mun lapsi sai puhelimen, hän vastasi aluksi puhelimeen tyyliin "mitä asiaa". Sitten harjoiteltiin, miten puhelimessa toimitaan.
Harjoituksen puutetta. Mä olen 30-vuotias, eli lankapuhelimet ja ylipäätään soittaminen on lapsuudesta tuttua juttua, mutta mun 24-vuotias kaverini ei enää hallitse puheluita. Joskus päätimme tilata take away -ruokaa, minä tietysti soitin. Aloitin puhelun kutakuinkin "No tässä on Maija Meikäläinen moi" ja puhelun jälkeen kaverini katsoi minua silmät pyöreinä ja totesi "Ai sä esittäydyt puhelun alussa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osata soittaa, mutta ei myöskään vastata puhelimeen. Hämmentävän moni vastaa puhelimeen vain "haloo?" Järki sanoo, että vastattaisiin omalla nimellä.
Miksi sanoo? Nykyään ei ole lankapuhelimia, joten soittaja tietää, kuka siihen puhelimeen vastaa. Eikä tuo nimellä vastaaminen kaikissa maissa ollut edes lankapuhelimien aikaan välttämättä yleistä.
Ja jotkut vastasi kyllä lankapuhelimeenkin ihan vaan haloo, tiedän tämän kun ennen kännykkäaikaa olin työssä, jossa soittelin ihmisille alvariinsa.
Ei lapset ja nuoret soita mihinkään ellei ole pakko. Koitan omia opettaa soittamaan ja miten puhelimessa fiksu ihminen toimii. Työelämässä viimeistään oppivat, kun soittaminen toistaiseksi oleellinen osa monen ihmisen työpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin huomannut saman, työskentelen nuorten kanssa. On tosi hämmentävää, että puhe alkaa jo ennen kuin saan sen luurin korvaani vasten. Ovat ihan uunona noiden puhelimien kanssa. Eivät tajua, etten voi painaa vihreää luuria, kun se puhelin on korvalla. Eli menee siinä vähintään sekunti, ennen kuin kuulen mitään puhetta.
Tosi yleistä on tuo, ettei esitellä itseä millään tavalla, vaan aloitetaan suoraan asialla. Eikä lopeteta puhelua millään tervehdyksellä, vaan joskus huomaan puhuvani itsekseni, kun toinen on jo lopettanut.
Olen 39-vuotias ja minähän siis olen joku aataminaikainen ihminen, kun esittelen itseni "Mirva Mielikäinen tässä hei!" tai lapsille soitettaessa "Moi tääl on äiti." Daa!
Olen töissä virastossa. Minulle tulee joskus puheluita, jotka alkavat näin: "Mul on nyt tää lappu." Eli ikään kuin (ääni)viesti jatkuisi siitä, mihin on kirjallisesti pari viikkoa sitten jäänyt. Sähköpostissahan tämä on mahdollista, kun voi vastata viestiketjuun lyhyestikin, mutta puhelu on vähän eri asia. Pitäisi esitellä itsensä ja asiansa, jotta tietäisin, mikä lappu soittajalla on!
Nuoret eivät muuten osaa soittaa lankapuhelimella mihinkään, tämäkin on huomattu. Olin viime kesänä töissä infopisteessä, jossa oli langallinen puhelin käytössä. Siitä sai joskus akuttomat teinit soittaa vanhemmilleen. 99% teineistä näppäili ensin numeron ja nosti vasta sitten luurin. Tai sitten kysyivät, mitä suuntanumeroita pitää laittaa, että pääsee siitä "langasta" ulos (:O). Tai sitten antoivat puhelun lopuksi luurin minulle ja kysyivät, miten puhelu katkaistaan.
Hirveän nopeasti tämäkin muutos on tullut. Voikohan 10 vuoden päästä puhelimilla enää soittaa mihinkään??
Sitä pitäisi harjoitella enemmän. Vai tuleeko siitä uusi normaali, jos nuoret eivät olekaan kuten me, lankapuhelinsukupolvi.
Toinen asia mikä muuttuu, on säilykepurkit. Nuoret eivät osaa käyttää purkinavaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret eivät muuten osaa soittaa lankapuhelimella mihinkään, tämäkin on huomattu. Olin viime kesänä töissä infopisteessä, jossa oli langallinen puhelin käytössä. Siitä sai joskus akuttomat teinit soittaa vanhemmilleen. 99% teineistä näppäili ensin numeron ja nosti vasta sitten luurin. Tai sitten kysyivät, mitä suuntanumeroita pitää laittaa, että pääsee siitä "langasta" ulos (:O). Tai sitten antoivat puhelun lopuksi luurin minulle ja kysyivät, miten puhelu katkaistaan.
Hirveän nopeasti tämäkin muutos on tullut. Voikohan 10 vuoden päästä puhelimilla enää soittaa mihinkään??
Ei kai se nyt mikään ihme ole, että nuoret eivät osaa lankapuhelimesta soittaa? Eihän moneen paikkaan enää ole edes mahdollista asentaa lankapuhelinta, kun puhelinverkko on kerätty pois.
Vierailija kirjoitti:
Sitä pitäisi harjoitella enemmän. Vai tuleeko siitä uusi normaali, jos nuoret eivät olekaan kuten me, lankapuhelinsukupolvi.
Toinen asia mikä muuttuu, on säilykepurkit. Nuoret eivät osaa käyttää purkinavaajaa.
Eipä toi purkinavaajan käyttötaidottomuus mikään ihme ole. Meillä käytetään avaajaa vain, jos se säilyketölkin rengas irtoaa, sekä silloin, kun lötsäytetään hernekeittopurkin sisältö kattilaan (kun tekee pohjaan pienen reiän, sisällön voi puhaltaa ulos).
Mulla on kolme teini-ikäistä lasta (15v, 17v ja 19v). Ei ne soita mihinkään koskaan. Lähettävät tutuille viestejä WhatsAppissa tai muuta kautta. Joskun keskimmäinen soittaa videopuheluita, kun pitää näyttää jotain. Sähköpostia menee, jos on joku virallisempi asia. Eivät siis soita meille vanhemmillekaan koskaan, saati isovanhemmille. Pitävät soittamista tosi outona asiana, jota keski-ikäiset tekee. Helpompaa kuulemma kirjoittaa viestejä.
Meidän lapset ovat hyväkäytöksisiä, mutta eivät vaan soita koskaan mihinkään. Uskoisin, että jos joutuisivat soittamaan, osaisivat kuitenkin tervehtiä ja "käyttäytyä", koska ovat kuulleet meidän vanhempien soittavan eri paikkoihin.